Liikunta paras rentoutus keino.

Tuo on niin Totta kun olla voi ja toimii kyllä.


muista elää hetkessä ja nauttia pienistä arjen asioista, kuten tv ohjelma, hyvä ruoka, lemmikkieläin, ihmissuhteet jne.
Pysähtyminen auttaa ja se, että ottaa sitä omaa laatu aikaa itselleen kokematta huonoa omaatuntoa siitä.

Nuo muut neuvot oli ihan ok.

Ei missään nimessä liikuntaa niille, kenen kortisolit ovat koholla. Arvot nousevat entisestään vaikka kuinka liikkuisi ja siinä sitä sitten ihmetellään mikä meni pieleen unohtaen nuo muut rentouttavat seikat. Sitä ei uskoisi, että liikunta voi olla huonokin juttu tietyssä tilassa.

Kuulostelee ensin onko liikunta se juttu vai ei.

helppo se on sinun sanoa etten ehdi tai jaksa kun olet joko työtön tai eläkeläinen tai drop out luuseri.

Ihan kotona voi meditoida eli saada rauhan aikaan henkisesti kyllä ilman rääkkiä! :D
Kyllä 5-10min jopa kiireisellä löytyy aina istua ruudun ääreen mietiskelemään ;)
http://www.youtube.com/user/yogatic
Ks. Beginner versiot ja meditation.

Itse yritän liikkua pitääkseni masennuksen ja erittäin ankean elämäntilanteen aiheuttaman ahdistuksen aisoissa.

Haluan painottaa aloittajalle ja muutoinkin, että pitkä lenkki ja kylmä suihku ovat aivan mahdottomia asioita monille masennuspotilaille. Kyse on aivan samanlaisesta neuvosta, kuin käskisi avantoon pudonneen nostamaan itsensä niskasta kestävälle jäälle. Ei onnistu. No way. Turhaa viisastelua.

Liikunta ilmeisesti ehkäisee masennusta. Sen edellytys on, että liikunnasta on tullut tapa jo ennen kuin tilanne on paha. Oma kokemukseni on, että jo varsin rauhallinen ja maltillinen liikunta auttaa masennuksesta toipumista. Siinä vaiheessa toipuminen on kuitenkin jo alkanut ja oikeastaan myös edennyt aika pitkälle.

Kiireisyys on jossain määrin itsestä riippuva asia. Monet aiheuttavat sen itselleen esimerkiksi vaatimalla, että koti on hyvin hoidettu, vaikka painaakin pitkää työpäivää ja hoitaa lapsia jne. Sen sijaan työelämän kiireeseen on vaikea vaikuttaa. Lastenhoidossakin voi joustaa vain rajallisesti.

Yhteiskunnan sanelema kiireisyys, joka todella stressaa ja ahdistaa monia, on myös yhteinen asiamme. Kukaan ei voi yksi muuttaa sitä, mutta kannattaisi hiukan miettiä, mistä se johtuu. Ainakin minä näen, että kyse on lyhytjänteisyydestä ja ahneudesta. Kaikki pitää saada kaikki heti. Itsekin kärsin tästä, toisinaan aika laillakin. Jos jotenkin osaisimme kaikki yhdessä hiukan hillitä omaa tavoittelemisen vimmaamme, voisimme varmasti kaikki paremmin. Kehtaan arvella, että materiaalisen mammonan tavoittelun hillitseminen toisi paljon ihan ilmaista sosiaalista hyvää, jollaista nyt vain halveksumme tai pidämme epärealistisena. Mutta miten olisi vaikka viiden tai kymmenen minuutin tauko kaikessa raatamisessa ja puuhaamisessa kerran tunnissa? Kouluissa on välitunnit hyvästä syystä. Miksei muuallakin? Kehtaan jopa arvella, että moiset välitunnit lisäisivät aikaansaapuutta samalla kun ne vähentäisivät stressiä. Ihminen ei ole kone, ja kaikkein vähiten ihmisen pitäisi orjuuttaa itse itseään.