Niin monta kertaa on kysytty mikä ensiveneeksi sopisi, niin kysytään nyt toisin päin: mitä / millaista venettä ette ikinä suosittelisi aloittelevalle purjehtijalle, ja miksi?
Antakaa paukkua.
Antakaa paukkua.
Mikä EI sovi ensiveneeksi?
Todellinen maakrapu
1211230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 121
Vanhimmat
http://www.nettivene.com/purjevene/dynamic/512702
Mikä vika tuossakaan olisi? Sopivia ensiveneitä on kovin monenlaisia kuten ensiveneen ostajiakin. 49er on ehkä rajuin vaihtoehto ensiveneeksi, mutta joku saattaisi silläkin haluta aloittaa.
Tässä pari ehdotusta. Ensinnäkin määrittelet budjettisi tarkkaan ja päätät maksimaalisen summan, jonka olet valmis uhraamaan purteesi. Sen jälkeen lähdet etsimään mahdollisimman suurta ja "nopeaa" venettä, joka tinkimisen jälkeen mahtuu budjettiisi. Kaikki "hitaat" ja raskaasti rakennetut veneet kannattaa heti unohtaa.
Vielä on eduksi, jos purressa on syvä ja kapea eväköli, tasainen pohja ja riittävästi purjepinta-alaa. Nehän kaikki merkitsevät nopeutta, joka on ehdottomasti tärkeintä. Kannattaa myös keskittyä veneisiin, joissa on rittävästi sähköisiä vempeleitä.
Tärkeää on myös varmistaa, että purressa on keskimoottori. Mielellään yli 20 vuotta vanha merivesijäähdytteinen ja mahdollisesti tuotannosta jo poistunut malli. Mm. eräät saksalaisvalmisteiset alumiinirunkoiset pikkudieselit täyttävät nämä kriteerit.
Vielä jos vene on vesillä ja sisällä hieman ummehtunut tuoksu, niin eiköhän se ole siten siinä!
Pakko taas kerran ystävällisesti valaista kysyjiä: Ei tällaiseen kysymykseen voi kukaan antaa mitään järkevää vastausta. Se on sama kuin kysyisit mikä on hyvä auto? Onko Porsche parempi kuin linja-auto?
Kerro ensiksi mitä aiot purjeveneellä (opittuasi purjehtimaan sillä) tehdä
-kilpailla
-matkapurjehdusta lähisaaristossa
-matkapurjehdusta Itämerellä
-kiertää maapallo
-yksin, perheen kanssa (minkälainen perhe) vai isommalla porukalla
-montako numeroa on ostobudjettisummassasi
Sitten voit kuvitella saavasi suunsoiton joukossa hyödyllisiäkin vastauksia.
En minä nyt oikeastaan odottanutkaan mitään täsmävastausta, vaan ihan sitä mitä nyt ihmisille tulee mieleen veneistä jotka ei aloittelijalle sovi mistäkin syystä. Kuten sanoin, monesti on jo kysytty, mikä sopisi ensiveneeksi ja veneitähän on helppo rajata pois jos ne eivät sovi kriteereihin, mutta osaako niitä rajata pois sellaisin kriteerein, mitä ei itselle tule mieleen mutta jotka kuitenkin tärkeitä ovat.
Nyt kysyin vain asioita, mitä pitää välttää, tai mihin suhtautua suurella varauksella. Kukaan ei ainakaan vielä sanonut esim. että kaikkia one-offeja pitäisi vältellä.
Todennäköisin ensiveneeni on hinnaltaan kympin tonnin molemmin puolin oleva alle 30-jalkainen ja tuossahan on tarjolla lähinnä bulkkiveneitä 70-80-luvuilta. Tarve on retki- ja matkapurjehdukset pienen perheen kanssa. Kuka aloittelija nyt edes lähtisi kiertämään maapalloa?
On niitä lähes täysin kylmiltään palloa kiertämäänkin lähteviä. Ei ollut Dunckerillakaan kaksista kokemusta lähtiessään.
Tässä joitakin mieleen tulevia juttuja, jotka ovat aloittelijalle hankalia:
- nostettava "perinteinen" keulapurje
- niin alhaalla oleva ison puomi, että sitä pitää varoa myös istuttaessa
- nostin- ja reivinarut mastolla
- pitkä köli (hankala ohjata peruutettaessa)
- barduunat
Tuossa muutama. Varmaan on muitakin, mutta nuo ovat kaikki ainakin ehdottomasti hankalia juttuja aloittelijalle. Kaksi ensimmäistä ovat perhepurjehduksessa silkkaa tyhmyyttä ja jopa vaarallista.
Jopas on aikoihin eletty, jos ilman rullaa oleva keulapurje jo katsotaan suorastaan vaaralliseksi. Hakasilla oleva purje kyllä turvallisuudesssa jopa voittaa rullapurjeen. Foiliin nostettava toki on on hieman vaivalloisempi, mutta mikä siinäkään vaarallista olisi? Helppous ei ole lähellekään sama asia kuin turvallisuus. Ja istuvien päähän osuva puomi, mistä sellaisen löytäisi? Vastahan tietenkin viikonlopun väistelin matalaa puomia jopa istuessani 6mR:n ainoalla penkillä, mutta se nyt on tapaus jo erikseen.
Yhdet aloittelijat olen opettanut, jotka ensiveneekseen valitsivat barduunaveneen. Eivät niitä ikinä kummemmin valitelleet hankaliksi. Lista on kaiken kaikkiaan pelkkiä uskomuksia, ei todellisia hankaluuksia. Eihän aloittelija tarkoita kädetöntä, kyllä aloittelijoillakin kyky on, vaikka taito ehkä vielä puuttuukin.
Vastauksissa saa minun puolestani vapaasti olettaa, että (tämä) aloittelija olisi kädetön.
Puolustajia löytyy näemmä jokaiselle asialle, mutta olisi hauskaa vaihteeksi tosiaan kuulla mahdollisimman laajalti, mitä kaikkea ihmiset pitävät aloittelijan veneeseen sopimattomina asioina.
Tarkennan vähän, ettei tule väärinkäsityksiä.
Kokemattomalle purjehtijalle rullalla oleva keulapurje on valtavasti parempi kuin perinteinen. Lisäksi rullapurje on purjeena täsmälleen yhtä hyvä kuin perinteinen keulapurje. Ainoastaan paljon pienennettynä sen ominaisuudet heikkenevät. Toisaalta, eipähän edelleenkään tarvitse mennä kannelle purjetta vaihtamaan kelin koventuessa. Se on turvallisuustekijä.
Usein unohdettu näkökulma rullattavaan keulapurjeeseen on myös se, että sen ansiosta veneessä on reilusti enemmän säilytystilaa eikä kosteita purjeita tarvitse pitää sisätiloissa.
Käytännössä kaikissa pitkänmatkan veneissä on rullattavat keulapurjeet.
Mitä puomiin tulee, sen on hyvä olla aloittelijan veneessä sellaisella korkeudella, ettei se osu myöskään istuinlaatikon reunoilla istuvien päähän. Ja aivan erityisesti sen on syytä olla sen mittainen, ettei ruorimiehen tarvitse koskaan sitä varoa. Ison skuutti olisi myös hyvä olla aloittelijan veneessä sellaisessa paikassa, ettei se vahinkojiipissä vie esim. ruoritolppaa mukanaan. Vahinkojiippi on yleisimpiä aloittelijoiden virheitä, ja se tapahtuu kaikille.
Sopii vaikka tarkentaa, mutta keskityt silti mukavuus- et turvallisuustekijöihin. Rullapurjeen muista ominaisuuksista on tarpeetonta kinata, mutta hakaspurjetta turvallisempi se ei ole.
Turvallisuutta on se, että kannelle tarvitsee mennä mahdollisimman vähän. Siitä varmaankin olemme yhtä mieltä?
Kevyiden tuulien ohuesta materiaalista valmistettu light genoani vie pienessä tuulessa erinomaisesti, kun taas tukevammasta aineesta valmistettu genoani vaatii jo huomattavasti kovempaa tuulta. Asentamalla keulaan rullapurjeen vähenisi purjehtimiseni 50%, koska rullapurjeen on oltava tukevampaa laatua.
"Ei ollut Dunckerillakaan kaksista kokemusta lähtiessään" ??
Mitähän tuostakin väitteestä pitäisi ajatella. Kannattaa katsoa ylen arkistomateriaalia, josta saa edes jonkinlaisen kuvan P.Dunckerin purjehdusharrastuksesta ennen hänen pallonkiertoaan:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/purjeveneella_maailman_ympari_44475.html#media=44490
Tästä asiasta on kaksi mielipidettä. Kuulun usean oman veneen ja kymmenien vuosien purjehduskokemuksen jälkeen siihen ryhmään, joka ei pidä kannelle menoa minkäänlaisena turvallisuusriskinä verrattuna istuinlaatikon "naruhelvettiin". Samasta asiasta oli muuten Yachting Monthlyn pääkirjoitus viime kevään numerossa, jossa nostettiin esille mastolta tapahtuvan reivauksen edut.
Kummallakin on hyvät puolensa eli paljon pitkiä naruja istuinlaatikkoon tai lyhyemmät narut ja vähemmän kitkaa. Kannelle "joutuu" joka tapauksessa menemään monesta eri syystä!
"Lisäksi rullapurje on purjeena täsmälleen yhtä hyvä kuin perinteinen keulapurje"
Ei ole jos alaliikki on 50 cm irti kannesta, kuten usein on. Paine-ero pääsee purjeen alta tasaantumaan ja vie tehot purjeesta. Siksi moiset veneet eivät kevyellä tuulella kryssi vaan ajavat koneella.
http://www.youtube.com/watch?v=NQ51ltDrl78
Purjelaudoissa ilmiön huomaa selvästi, jos purjeen alaliikki on irti kannesta lauta ei kulje juurikaan, mutta kun alalikin saa kiinni kanteen, niin sitten mennään ja lujaa.
Kummassakin genoassani alaliikki on yhtä kaukana kannesta, mutta ohuesta materiaalista valmistetulla vene kulkee kevyessä tuulissa hyvin, kun paksummalla genoalla ei pääsisi mihinkään. Ero on todella huomattava.
Joo, on kaksi mielipidettä. Väärä ja oikea. Jokainen kannelle meno, varsinkin isossa kelissä on turvallisuusriski. Mastolla reivaaminen on paljon turvattomampaa kuin istuinkaukalossa reivaaminen. Narua riittää mastollakin ja siellä köysistön hallinta- ja säilytyssysteemit ovat huonompia kuin istuinkaulakossa ja sen reunoilla. Jokainen muutos, joka vähentää tarvetta käydä kannella purjehduksen aikana parantaa turvallisuutta, vaikka se ei poistasi niiden tarvetta kokonaan. Nämä on ihan perusjuttuja ja tulevat ilmi kaikissa kertomuksissa avomeripurjehduksissa ja pärjäämisessä myrskyissä, kun valmistellaan venettä kovan kelin kohtaamiseen.
Logiikka on jo se, että mastolla purjeen reivisilmä ei vaadi pätkääkään köyttä. Jos halutaan turvallisuutta, pitäisi katsoa, että kulku kannelle ja kannella on turvallista. Kun kuviteltua turvallisuutta haetaan tarpeettoman monimutkaisilla jutuilla ja monilla liikkuvilla osilla, ollaan vähintään yhtä suurella todennäköisyydellä ongelmissa. Ja kuten joku muukin totesi, kannelle pitää joka tapauksessa ennen pitkää mennä, on parempi, että menijä sen osaa ja vene menoa rakenteeltaan helpottaa. Peloissaan oleva gasti on erityisen suuressa vaarassa kaikissa toimissaan.
Jos sinulle tarjottaisiin mahdollisuutta lotota ilmaiseksi joko yhden ruudukon verran tai sata ruudukkoa, niin ilmeisesti valitsisit yhden ruudukon vaihtoehdon, kioska se riittäisi päävoiton saamiseen. Muuten "logiikkaasi" ei voi ymmärtää.
Istuinkaukaloon johdetut purjeiden hallintaköydet eivät ole tänä päivänä tarpeettoman monimutkaisia juttuja. Reivaaminen istuinkaukalosta verrattuna mastolle menemiseen, ei ole vain kuviteltua turvallisuutta. Kannelle menoa voi harjoitella ja kannen turvallisuutta parantaa myös niissä veneissä, joissa köysistö hallitaan istuinkaukalosta. Se ei ole korvamerkittyä vain niihin veneisiin, joissa reivataan mastolta. Peloissaan oleva gasti -argumentti on toiselta nimeltään olkiukko
Jaa... nyt logiikkasi mukaan köysien pituus ja lukumäärä ei kasva, jos kaikki tuodaan istumalaatikkoon, eikä plokien määrä lisäänny. Monet köydet on käytännöllistä tuoda istumalaatikkoon, koska niiden hallinta on siitä kätevämpää. Siinäkin vain on rajansa käyttövarmuuden kannalta.
Jos kannelle ei ole tarvinnut tavallisesti mennä, sinne ei ole menty. Silloin siitä tulee paikka, jota kuvittelee vaaralliseksi ja siksi se meno pelottaa hyvinkin konkreettisesti. Toiselle ei klassikkoveneen lakattu keulakansikaan ole mikään mörkö. Jos ei sitten puhuta peloissaan olevasta gastista, vaan kannelle menoa jännittävästä, niin se ja sama. Ei se ainakaan ole vähääkään enempää olkiukko kuin kannellemenon riskien suurentelu. Siksi ei lottovertauskaan ole olkiukkoa parempi.
Nämä nyt ovat vaatimattomia kokemukseen perustuvia havaintoja erilaisista veneistä ja olosuhteista. Sitä kokemusta on kertynyt monenlaisista veneistä, joista vanhimmat yli 70 v sitten rakennettuja, uusimmat moderneja cruisereita. Useampia meriä ja kaikenlaisia säitäkin on matkan varrelle sattunut.
Jopa menee tiukaksi, kun vähäisen näkemyseron takia pitää mennä henkilökohtaisiin solvauksiin.
Eikö voitaisi sopia, että jokainen reivaa sillä tavalla, joka tuntuu luontevimmalta?
Puuttumatta edellä olevaan kiistaan totean vain, että meikäläiselle yksinpurjehtijalle ehdottomasti parhaalta tuntuu hoitaa kaikki köydet istumalaatikosta. Jos minulla on pätevä gasti, en kaihda kiipeämistä kannellekaan. Turha siitä on kinata.
reiviköydet ja fallit vedettiin aikanaan istumalaattikkoon, kun gastit eivät uskaltaneet lähteä kelissä merikelvottomien ior-pursien kannelle. Liian vähän kantavuutta keulassa=sukellusvene myötäaallossa!
Luettele muutamia syitä, miksi kannelle joutuu menemään, jos veneessä on keulapurjeet rullalla ja yhden narun reivit.
Kuinka monta metriä köyttä ja kuinka monta plokia enemmän tarvitaan istuinkaukaloon, jotta se muuttuu vaaralisemmaksi merenkäynnissä kuin vaihtoehto kavuta kannelle köysihommiin? Missä menee riskiraja? Unohdit perustella, miksi kannen turvallisuuden parantaminen olisi juuri ja vain sellaisten veneiden ominaisuus, joissa pitää mennä mastolle reivaamaan purjeita, eikä sitä voisi järjestää myös sellaisiin veneisiin, joissa reivaus tehdään istuinkakalossa. Puhumattakaan siitä, että turvavarusteita vielä käytettäisiin tunnollisesti. Et myöskään ottanut kantaa siihen, miksi veneessä, jossa purjeiden hallinta tapahtuu istuinkaukalosta, ei voitaisi totutella toimiaan kannella niitä toimenpiteitä varten, joita ehkä tarvitaan joissakin tilanteissa. Miksi kannelle pitäisi lähettää välttämättä se peloissaan oleva gasti, eikä esim. sitä rohkeaa kipparia?
Tässä keskustelukatejussa todellinen maakrapu kyselee millaisia ominaiuuksia suositeltaisiin aloittelevalle purjehtijalle ja miksi. Sinun mielestäsi vene, jossa purjeet reivataan mastolta, olisi parempi kuin sellainen, jossa ei kannelle tarvitse mennä köysihommiin ja perustelet sitä mm. sillä, että kansihommat sujuvat sinulta lukuisten koettujen veneiden, merien ja säiden ansiosta. Etkä itse havaitse mitään ristiriitaa tällaisessa perustelussa? Pitäisikö vasta-alkajan ehkä kuitenkin "harjoitella" kansikäyskentelyä kovassa kelissä, ennen kuin se olisi turvallisempaa kuin istuinkaukalosta, vai sujuisiko se heti ensi kerrasta pienemmillä riskeillä kuin istuinkaukalossa toimiminen? Vai kuinka monennen toikkaroinnin jälkeen istuinkaukalo köysineen muuttuisi vaarallisemmaksi paikaksi kuin kansi, jossa myös riittää köysiä?
Erilaisissa purjeveneiden testeissä ja koepurjehduksissa istuinkaukalosta tapahtuvaa reivausta luonnehditaan laatusanoilla nopea, yksinkertainen ja turvallinen. Minkähän vuoksi nämä ammattilaiset eivät kaipaile sen sijaan mastolta tapahtuvaa reivausta? Jopa "kaikentietävä" Wikipediakin kirjoittaa näin: "Jiffy reefing, also called slab reefing or single line reefing, is quicker and easier than conventional reefing or conventional roller reefing" ja istuinkaukalosta "Furling systems can be controlled with lines led to the cockpit or some other safe position, so that the sail can be reefed without going to the deck..."
Ymmärrän kyllä, että oman venevanhuksen puutteille tulee sokeaksi ajan mittaan, varsinkin, jos ei ole reaalisia mahdollisuuksia parempaan. On vain inhimillistä yrittää selittää asiat parhain päin ja kääntää puutteet vahvuuksiksi, ainakin omassa mielessä. En kuitenkaan ole vakuuttunut, että huvipursien kansityöskentelyn turvallsuushuippu saavutettiin veneissä, jossa purjeiden nosto, lasku ja reivaus tapahtuivat mastolta ja kaikki kehitys sen jälkeen on ollut kohti suurempia riskejä. Logiikkasi perusteella turvallisuutta lisäisi vielä muidenkin purjeen säätöjen siirto kannelle tapahtuvaksi, ehkä koko istuinkaukalon poisto. Mahdollsimman hyvän kehonhallinnan harjaannuttamiseksi kannet voisi vielä hioa, vahata ja silikonoida erityisen liukkaiksi ja pitää jalassa lakerikenkiä. Tietysti myrskyn uhatessa ei pidä vetäytyä istuinkaukaloon, saati sitten kajuuttaan, vaan turvallisemmin kannelle, ehkä köyttäytyä mastoon, kuten Odysseus teki
Tarvitaa minimissään kolme plokia ja kymmenen metriä köyttä, luultavasti useampia plokeja.
Et tainnut ymmärtää wikipedian antia. Teksti tuntuu olevan lainattu sanasta sanaan yhdestä lehtiartikkelista vuosikymmenten takaa. Silloin "conventional reefing" oli se, jossa reivi tehtiin niiden reivireikien läpi ja puomin ympäri menevillä naruilla. Ja se "single line" oli siis normaali nykyinen reiviköysi, ei monta pientä narunpätkää. Furling systems taas kai sinunkin mielestäsi tavallinen rullagenoa.
Pointti, josta lähdettiin liikkeelle, oli laittaa kaikkien köysien tuonti istumalaatikkoon kynnyskysymykseksi aloittelijalle. Kun asiat eivät ole juuri koskaan täysin mustavalkoisia, ei se reivisysteemin turvaallisuuskaan ole sitä. Missään ei kukaan ole ehdottanut, että aloittelijan veneessä pitäisi ehdottomasti olla kannelle menoa vaativa reivaus. On vain sanottu, ettei päinvastaistakaan kannata vaatia. Eikä se aloittelija ollessan vielä aloittelija lähde minkäänlaiseen myrskyyn, joten ison meren ääriolosuhteilla ei tarvitse siinä vaiheessa pelotella. Jos joitain toimintoja tehdään kannella, siihen oppii ja tottuu kyllä, kunhan ei etukäteen suotta pelotella.
Veneessä, jossa kaikki tehdään istumalaatikosta käsin, ei mennä kannelle. Se nyt vain on inhimillistä, ettei sellaista harjoittelua kerta kaikkiaan tehdä, vaikka siihen ei estettä olisikaan. Mistä silloin löytyisi se rohkea kipparikaan?
Onko siis kolme plokia ja kymmenen metriä köyttä raja, jossa istuinkaukalo muuttuu vasta-alkajalle vaarallisemmaksi paikaksi reivata verrattuna mastolta tapahtuvaan reivaukseen?
Wikipedian mukaan yhden köyden reivaus on nopeampi ja helpompi kuin perinteinen. Reiviköyden vetäminen istuinkaukaloon vaatii lisää yhden plokin maston juureen ja todennäköiesti taittoplokin kajuutan katolle sekä köyttä lisää mastolta istuinkaukalon etuosaan. Täytyy olla aika iso vene, jos lisäköyden pituus on kymmenen metriä. Istuinkaukalossa, turvallisemman paikan lisäksi, on parempi työasento ja useimmiten parempi vinssi ja köyden lukitusssyteemi kuin mastolla. Wikipedian rullareivikommentissa sivusto taasen ottaa kantaa siihen, että istuinkaukalo on turvallisempi paikka kuin kansi. Siispä istuinkakalosta tapahtuva reivaus on on yksinkertainen, nopea ja turvallisempi kuin kannelta tapahtuva.
Nykyveneissä, myös aavoille vesille suunnatuissa ""perhecruiser-kokoluokassa" (esim. Hallberg-Rassy), Hunter, Island Packet) on lähes poikkeuksetta istuinkaukaloon vedetty isopurjeen reivausjärjestelmä, eivätkä venetestaajat ole koskaan pitäneet sitä negatiivisena, saati turvallisuutta vaarantavana seikkana. Ja tässä ketjussa puhutaan vielä vasta-alkajista, todellisista maakravuista, joilla riittää oppimista ja ihmettelemistä muutenkin.
Vaikka kannen toimintoihin oppii ja tottuu, ei se poista sitä tosiasiaa, että jokainen kannelle nousu, varsinkin kovassa kelissä lisää riskiä onnettomuuteen verrattuna pysymiseen istuinkaukalossa. Mitä usemmin yrittää kaivaa verta nenästään, sitä todennäköisemmin verta joskus löytyy - vasta-alkajilla todennäköisemmin ja tottuneilla harvemmin, mutta kuitenkin, etkä itse voi etukäteen tietää, milloin lottovoitto iskee Tämä on puhdasta tilastomatematiikkaa.
Kirjoitat, että veneessä, jossa kaikki tehdään istuinlaatikosta ei mennä kannelle "kerta kaikkiaan". Ja siitä seuraa, että vene, jossa kaikki tehdään istuinkaukalossa, on turvattomampaa? En ymmärrä ajatuksenjuoksuasi. Rakentelet vain sterootyyppisiä, mustavalkoisia olkiukkomiehistöjä tukemaan kuvittelemaasi, vailla mitään todellisuuspohjaa. Siinä on enemmän selittelyn makua kuin monella veneellä monia meriä kiertäneen skönärin vankkaa kokemuspohjaista tietoa. Mutta netissähän meitä riittää moneksi...
Aika hyvin kirjoitettu ja perusteltu.
Minulla on 40-jalkainen valtamerivene, jossa kaikki kolme reivinarua tulevat sitloodaan. Oikein on hyvä ja toimiva systeemi.
Yhden narun reivaus on tietenkin monimutkaisempi kuin koukkureivi, mutta kun se on oikein rakennettu, se toimiikin oikein.
Kannelle meneminen on aallokossa aina riski, joten jos sitä ei tarvitse reivatessa tehdä, parempi niin.
Jos jotain huonoa puolta pitäisi yhden narun reiveistä etsiä, niin ehkä reivien purkamisessa isompi kitka. Mutta purkamisessahan ei koskaan ole kiire.
Köysi sitloodassa ei ole koskaan ollut ainakaan minulle minkäänlainen ongelma.
Just näin!
Ei kannattaisi ajatella, että oman veneen vanha tekniikka ja vanhentuneet ratkaisut ovat parempia kuin uudet siksi, että... ne ovat vanhentuneita?
Koukkureivit ovat paljon edullisemmat valmistaa kuin modernit yhden köyden reivit. Siksi niitä edelleen käytetään joissakin halvemmissa veneissä, uusissakin. Mitään epäselvyyttä ei ole siitä, kumpi systeemi on parempi.
Muita vastaavia "kysymyksiä" tekniikan kehitykseen ja purjehtijoiden varallisuuden kasvuun liittyen:
Gps vai sekstantti?
Plotteri vai paperikartta?
Apumoottorilla vai ilman?
Pellava vai Dacron?
Polyesteri- vai Dyneemafallit?
Sähköinen vai manuaalinen ankkuripeli?
Tutkalla vai ilman?
Led- vai hehkulamppukulkuvalot?
Kaikuluotain vai luotinaru?
Listaa riittää lähes loputtomiin.
Vanhat veneet voivat olla hyviä ja sympaattisia, laadukkaitakin. Mutta ei uutta tekniikkaa kannata väheksyä. Ja jos on varaa, vanhaakin voi päivittää. Esimerkiksi puheena olevat yhden narun reivit eivät vaadi kuin uuden puomin, jonkin verran naruja ja pari plokia kannelle.
Puhut edelleen siitä wikipedian vuosikymmeniä vanhan lehtiartikkelin mukaan kirjoitetusta yhden köyden reivistä, et siitä, mitä tänä päivänä yhden köyden reivillä tarkoitetaan. Se nykyinen yhden köyden reivi vaatii plokin myös puomin maston päähän köyttä purjeen reivisilmään saakka edestakaisin. Normaalisti systeemi on vähän monimutkaisempi sisältäen plokeja puomin sisällä. Vaihtoehtona on siis reivikoukku puomissa ja lenkki purjeessa. Vain joissain pienimmissä veneissä reiviköysi jää puomille maston juureen. Sehän edellyttää niin pientä purjetta, että vinssiä ei kiristämiseen tarvita. Tiedätkö, mistä oikeasti puhut?
Jos jotain sulkisin aloittelijan veneestä huonona vaihtoehtona pois, se olisi rullareivi. Tosin rullareivinkin vaihtaminen köysireiviin on siedettävän yksinkertaista.
Ja osoitapa kohta, jossa olen väittänyt yhden köyden reivin olevan vaarallisempi. Olen antanut ymmärtää, että se ei ole oleellisesti turvallisempikaan. Eikä missään tapauksessa siinä määrin turvallisempi, että toinen vaihtoehto olisi poissuljetu. Olen itse harkinnut yhden köyden reiviin siirtymistä. Kuuntelin käyttäjien ja tekijöiden mielipiteitä ja kokemuksia ja niiden perusteella harkinnan jälkeen rautalankaa sitpitäydyin muutoksista.
Edelleen puhut olkiukoista. Oletan, että itselläsi on vene, jossa kaikki mahdollinen tehdään istumalaatikosta käsin. Kerropa sitten, montako kertaa olet pitänyt miehistöllesi jonkinlaisia harjoituksia, joissa mennään kannelle suorittamaan jotain tehtävää vain harjoituksen vuoksi? Sanoitko nolla? Siinä sinulle lähin olkiukkomiehistö lähempänä kuin luulitkaan.
Olet oikeassa siinä, että Wikipedia rinnastaa (puutteellisesti) "slab reefingin" ja "single line reefingin" toisiinsa, ja yhden köyden reivausjärjestelmässä lisäköysien ja plokien tarve on suurempi, mutta ei kymmentä metriä enää mastolta istuinkaukaloon.
Olet antanut ymmärtää, että aloittelijallekin on sama turvallisuudenkin kannalta, tapahtuuko ensiveneessä isopurjeen reivaus istuinkaukalosta vai kannelta. Olen eri mieltä.
Minä ja olkiukkomiehistöni liikkuvat kannella mm. spinaakkerin noston, laskun ja jiippauksen vuoksi, joskus vaihtamassa keulapurjetta, spiiraamassa keulapurjetta, valmistelemassa laituriin tuloa tai selvittämässä kantta laiturista lähdön jälkeen, ottamassa valokuvia, tähystämässä, ihailemass maisemia, nauttimassa aalokosta keulassa, tarkistamassa rikiä ja köysistöä kulun aikana, ottamassa aurinkoa, valmistelemassa ankkurointia, putsaamassa ankkuria ja keulakantta sekä ankkuriboksia ankkurin noston jälkeen ja ihan muuten vaan. Jos minun tai miehistöni kyky liikkua veneen kannella tuntuu muuttuvan puutteelliseksi, harkitsen päivittäisen munaviestin järjestämistä veneen ympäri, eli kuljetetaan raakaa kanamunaa lusikassa ja munan rikkonut siivoaa tietysti kannen. Vielä ei ole tullut tarvetta sellaiseen.
Minkälaisen kansitreenin jälkeen ajattelet vasta-alkajan kyvyt olevan sillä tasolla, että kansi muuttuu yhtä turvalliseksi paikaksi kuin istuinkaukalo tehdä reivaushommia? Kuinka monta metriä köyttä istuinkaukalossa voi mielestäsi olla, ennen kuin kannattaa siirtyä turvaan kannelle?
Tämähän on ihan samanlaista höpötystä kuin keskustelu siitä, onko autoilu turvallisempaa turvavöillä kuin ilman. Älkää nyt viitsikö....
Ei muuten mene reivinaru maston päässä edestakaisin. Se menee yhden narun reivissä vain puomilta purjeessa olevaan silmään, yksinkertaisena. Puomin sisällä liikkuva ploki sitten kiristää takaliikin 1:2 välityksellä ja etuliikin 1:1 välityksellä, kun narua vedetään sitloodasta. Lyhyehköllä puomilla kolmosreivin voi toki joutua toteuttamaan koukulla tai vastaavalla, jos ei halua narua kaksinkertaisena maston päässä.
Ensimmäinen reivi tarvitsee köyttä kaksi kertaa puomin puolikkaan verran kaksi kertaa ensimmäisen reivin syvyyden verran puomilta kannelle ja siitä istumalaatikkoon. Ja sillä päästään vasta ykkösreiviin. Ensimmäisen reivin aikaan olosuhteet eivät ole vielä kovin pahat, jopa omat auringonottajasi osaavat silloin liikkua kannella sillä harjoituksella, minkä kertomasi mukaan ovat saaneet. Kun tarvitaan toinen reivi, alkaa olla se tilanne, jolloin kannelle menevät ne, jotka ovat siihen tottuneet.
Itse olen tarvinnut kolmatta reiviä neljä kertaa 40 v aikana. Kahdella kerralla sellaista ei tosin purjeessa ollut. Niistä neljästä yksi kerta on ollut kilpailussa, toinen viikonlopun loppuessa, kolmas arviointivirheenä Ahvenanmeren ylityksessä ja neljäs sattunut pidemmällä legillä Välimerellä. Siis jopa kerran olen ollut tilanteessa, jossa valinnanvaraa ei ollut. Kakkosreivikin on jo harvoin käytetty juttu. Lomapurjehduksilla hyvin harvat ovat liikkeellä kelissä, jossa kakkosreiviä tarvitaan. Miksi siis aloittelijan pitäisi valita vene sen mukaan, että pärjää tilanteessa, johon ei ole mikään pakko joutua tai josta ei pois pääse? Normaalin aloittelijan matkat menevät saaristossta tai niin lähellä saaristoa, ettei mitään vaikeaa tarvitse kannella tehdä. Siksi numeron tekeminen reivausjärjestelystä on aloittelijan kannalta epäoleellinen.
No katsotaanpa listaa. Aloitetaan vaikka siitä reivistä, johon tuntui olevan jo valmis vastaus. Kuitenkin monet yhden köyden reiviin siirtyneet eivät ole olleet tyytyväisiä ratkaisuunsa. Edes kaikki kauppiaat eivät sellaista suosittele hankkimaan, koska se paremmuus ei ole ollenkaan selvä asia. Kustannusvaikutus on melkoisen minimaalinen. Ensin sanot, että yksi onpaljon halvempi, lopuksi sanot, että toinen tarvitsee vain. Ja sitten ne muut:
Gps vai sekstantti? Molemmat, jos lähdetään valtamerelle, muutoin riittää gps
Plotteri vai paperikartta? Molemmat, ei vaihtoehtoa
Apumoottorilla vai ilman? Molemmat käy
Pellava vai Dacron? Mieluummin ei kumpikaan, vaan jotain parempaa. Onko muuten pellavaakin joskus kivikaudella purjeisiin käytetty?
Polyesteri- vai Dyneemafallit? Dyneema on parempi kuin polyester, molemmat parempia kuin vaijeri
Sähköinen vai manuaalinen ankkuripeli? Jompikumpi tai ei kumpaakaan, riippuu käytöstä
Tutkalla vai ilman? Joko tai, jos on iso vene ja paljon sähköä, niin sitten tutkakin, kunhan sitä osaa käyttää.
Led- vai hehkulamppukulkuvalot? LED
Kaikuluotain vai luotinaru? Museoesineitä ei edes kaupasta voi ostaa. Ei sinulta taloa rakentaessasikaan kysytä, käytätkö öljylamppuja vai vedetäänkö taloon myös sähköt. Sillä tavalla maailma muuttuu.
Kirjoitat yhden köyden reivijärjestelmästä verrattuna pikareivaukseen puomikoukuilla, et erosta, joka tulee reivattaessa mastolta verrattuna reivaukseen istuinkaukalosta.
Ne ensimmäiset kerrat, jolloin reivejä tarvitaan, ovat hankalimmat. Se, että sinä et ole joutunut juurikaan reivejä käyttämään (vahvistamattoman tiedon mukaan), ei todista mitään eikä lohduta niitä aloittelijoita, jotka sellaiseen tilanteeseen joutuvat. Ja hyvin todennäköisesti joutuvat. Aloittelijat ennemmin kuin kokeneemmat. Tietysti (?) niitä harjoitellaan ensin helpoimmissa olosuhteissa tai kokeneempien ohjauksessa ja nykyveneissä on hyvänä vaihtoehtona myös purjeiden laskeminen ja siirtyminen moottoriajoon. mutta sellainen ajattelutapa, että "et sinä niitä reivejä kuitenkaan tarvitse, niin ihan sama, minkälaisen systeemin valitset" ei ole mielestäni kuitenkaan asiallinen eikä hyvin perusteltu ohje aloittelevalle maakrapuveneilijälle. Tänä kesänä veneillessä on kakkosreivin käyttäjiä tullut sen verran usein vastaan, etten pitäisi sitäkään harvinaisuutena.
Sinun väitteittesi punainen lanka oli, että aloittelijan ei tarvitse turvallisuusmielessä miettiä sitä, kuinka paljon veneen toimintojen vuoksi joutuu menemään kannella, ja että istuinkaukaloon kertyvä köysistö ja monimutkaisemmat (sinun käsityksesi mukaan) purjeenhallintajärjestelmät kumoavat mastolla tapahtuvan reivauksen turvattomuusongelmat. Uskallan olla edelleenkin eri mieltä. Ja vahvasti.
"Kuitenkin monet yhden köyden reiviin siirtyneet eivät ole olleet tyytyväisiä ratkaisuunsa. Edes kaikki kauppiaat eivät sellaista suosittele hankkimaan, koska se paremmuus ei ole ollenkaan selvä asia.2
Tällaisena hihasta ravistettuna ja ilmaan heitettynä väitteenä sillä ei ole edes tuhlaamansa bittiavaruuden verran arvoa
Luultavasti pahempaa kaistanleveyden tuhlausta on esittää perusteluja jollekin ilmeisesti oman kantansa jo lukinneelle, mutta eipä niistä biteistä tarvitse erikseen maksaa.
Ensimmäinen asia on, että oikein minkään puomin pituus ei riitä yhden köyden kakkosreiville. Ja jos riittäisi olisi entistä mahdollisempaa saada kilkkeet puomin sisällä jumiin keskenään. Niitä jumittumisia oikeassa elämässä tapahtuu ykkösreivinkin kanssa, niistä ovat käyttäjät raportoineet. Pienikin mahdollisuus toimimattomaan reivaukseen on melkoinen miinus. Toinen, josta hyvin yksimielisesti valitetaan, on skuutikulman köyden halssikulmaa suurempi kitka. Puomi jää helposti roikkumaan ja reivi on tietenkin raskas sekä tehdä että purkaa. Ja sitten se kilkkeiden ja köysimäärän lisääntyminen kohdassa, jonka pitäisi olla mahdollisimman yksinkertainen ja ehdottoman toimintavarma.
Nämä olivat niitä asioita, joiden takia kukaan tapaamistani ei yhden köyden reiviä ylistänyt ehdottomasti paremmaksi vaihtoehdoksi. Yksi oli palannut vanhaan, muut totesivat, ettei parannus ollut odotetun kaltainen, vaikka ei suoranainen huononnuskaan. Itse uskoin noita kokemuksia, enkä ruvennut hyvin toimivaa systeemiä muuttamaan.
Älä puhu, jos et tiedä.
Minulla on 40-neliöinen iso, jonka kaksi ensimmäistä reiviä ovat välityksellä puomin sisällä yhden narun reiveinä.
Kolmosreivi oli puomin sisällä niinikään yhdellä narulla, mutta ilman välitystä. Välitykseen puomi olisi ollut liian lyhyt. Nyt kolmosreivi on koukkureivi, jonka takanaru kiristetään sitloodasta.
Haluatko kertoa esimerkkejä yhden narun reivien jumittumisista? Minulle ei ole tapahtunut, enkä pidä niitä kovin todennäköisinä. Kolmosreivi yhden narun reivinä oli kyllä hankalan pitkä, ja maston pään köysi oli vähän väliä solmussa jossakin sekä haittasi usein ison nostamista.
Jos ei ymmärrä lukemaansa, ei sitten ymmärrä. Vai oliko jossain sanottu, että reivaus on jotenkin harvinainen toimenpide? Kolmosreivin tarve on oikeasti hyvin harvinainen tarve ja hyvin harvasta veneestä edes purjeesta kolmoreivi löytyy. Aivan erityisen harvinaista on, että kolmosreiviä vaativaan keliin joutuisi niin, ettei vaihtoehtoa olisi. Kakkosreivinkin tarve on saaristopurjehduksessa melkoisen harvinaista ja jopa erittäin harvinaista, että sen joutuisi tekemään merellä. Useimmiten kun niissä oloissa jäädään odottamaan sään paranemista ja merelle lähtiessäkin niistä jäljelle jääneistä kerroista reivit voi ottaa sisään jo lähtiessä. Eikä kova tuuli edes ole se tekijä, joka tekee kannelle menosta vaativaa, sen tekee aallokko, jota ei saaristossa liikaa ole. Erityisesti aloittelija voi oppimisvaiheessa jäädä satamaan oikeastaan koska hyvänsä keli tuntuu taitoihin liian kovalta. Ensimmäisen reivin aikaan voi olla vaikka avoimemmassakin paikassa, tavallisen veneen reivikynnys on sen verran matalalla, ettei aallotkaan mitään kauheita ole, aloittelijalla vielä vähän matalammalla. Näistä syistä reivijärjestelmä ei ole aloittelijalle mikään veneen valintaa ratkaiseva kysymys.
Mikäs nyt on reivijärjestelmä, joka tehdään istumalaatikosta muu kuin yhden köyden reivi? Periaatteessa tietenkin voi halssikulmalla olla oma köytensä, mutta kovin harvinaista se on. Tosin siitä on omakohtaistakin kokemusta, mutta se oli tiettyä tapausta varten viritetty. Muutoin ero on juuri yhden köyden reivin ja reivikoukkuun tehtän reivin ero.
Jos aloittelija kysyy neuvoja, minkälaisia seikkoja pitäisi purjehdusharrastuksen alussa ottaa huomioon, kun venettä valitaan, ja hänelle suositellaan kahdesta vaihtoehdosta turvattomampaa sillä perusteella, että et sitä ominaisuutta kuitenkaan joudu käyttämään, niin ollaan mielestäni hakoteillä. Reivaaminen ja reivin purkaminen eivät ole millään muotoa niin harvinaisia eikä ennakoitaviakaan tilanteita, että niiden sujumiselle ei tarvitsisi antaa mitään arvoa. Varsinkin, kun on kyse aika oleellisesta purjehtimisen turvallisuuteen ja mukavuuteen vaikuttavasta manööveristä.
Satamaan ei voi jäädä tuulen yltyessä, jos on jo merellä ja joskus on lähdettävä huonompaankin keliin. Tänä kesänäkin hyvin tyypillinen tuuliennuste on ollut muotoa aamulla 5-8 m/s, iltaa kohti voimistuvaa tuulta 8-13 m/s. Tähän vielä paikalliset vaihtelut ja puuskat, niin toisen reivin tarve päivämatkan aikana tulee helpostikin eteen, varsinkin aloittelijalle. Myöskään ohje pysytellä saariston suojissa ei ole relevantti jo pääkaupunkiseudulla, puhumattakaan esim. Hangosta, Selkämerestä ja Pohjanlahdesta (jossa kovia tuulia tuntuu riittävän muutenkin enemmän).
Yhden köyden reivaus voi tapahtua mastolta tai istuinkaukalosta, riippuen lähinnä siitä, missä on isopurjeen nostin. Sen jatkaminen istuinkaukaloon ei vaadi tyypillisessä huvipurressa kymmentä metriä lisäköyttä ja kolmea plokia.
Et vieläkään kertonut käsitystäsi, kuinka paljon köyttä pitää olla istuinkaukalossa, jotta se muuttuisi yhtä vaaralliseksi paikaksi kuin maston juuri. Et myöskään kertonut, onko aloittelija heti purjehtijauransa alussa rohkea ja varmajalkainen vuorikauris, jos hänen veneessään reivataan isopurje mastolta ja vastaavasti istuinkaukolosta hommansa hoitavat kyyhöttävät vain pelokkaina naruvyyhtiensä keskellä pitäen veneen kantta no go -zonena, vai olisiko tässäkin asiassa oikeassa elämässä jotain variaatiota. Kaipaisin kommenttiasi myös siitä, miksi nykyveneissä pyritään järjestämään purjeiden hallinta istuinkaukaloon huolimatta siitä, että se lisää kustannuksia - ja jos se oikasti olisi purjehduksen kannalta arveluttavampaa. Ja vielä siitäkin, että venelehtien toimittajat hyväksyvät tämän kehityksen nurkumatta, kiittelevätkin sitä mokomat.
Voisi taas kirjoittaa pitkä vastauksen, mutta kun kaikki on jo vähintään kertaalleen sanottu, lue edelliset. Jos tarjolla on muut vaatimukset täyttävä vene, mutta reivi ei ole yhden köyden reivi, se ei ole mikään syy hylätä sitä vaihtoehtoa. Minkäänlainen elämän ja kuoleman kysymys se ei ole.
Oma kotisatamani on pääkaupunkiseudulla. Miten siellä voisi tulla yllätetyksi avomerellä muuten kuin ehkä puolivälissä matkalla Tallinnaan?
Ei, et vastannut esimerkiksi sinua edeltävän kirjoituksen viimeisen kappaleen kysymyksiin vieläkään.
Kysymys ei ollut pelkästään yhden köyden reivistä, vaan turvallisuudesta, josta otit sellaisen kannan, että istuinkaukalo ei olisikaan turvallisempi paikka kuin kansi. Reivauksen nopeus ja helppous ovat sitten vielä asiat erikseen. Ketjun aloittaja ei halunnut spesifioida mitääntiettyä venettä, vaan kysyi minkälaisia ominaiuuksia kannattaisi aloittelevan miettivän veneessään olevan hyväksi.
Kotisatamassa tuskin tulee yllätetyksi nousevan tuulen vuoksi, mutta eräät purjehtijat liikkuvat vähän kauempanakin, eikä esim. ulkokautta Hankoon mennessä ole aina suojasatmaa vaikapa ukkosilman yllättäessä. Jotkut saattavat lomailla jopa Ahvenanmaalla asti (tai sillä Viron puolella) ja joutua tulemaan takaisin loman loputtua. Jos reivit ovat turhia, niin miksipä et neuvoisi vasta-alkajaa jättämään yhtä hyvin pois sellaiset tarpeettomat narut?
Noin sivusta seuranneena sanoisin, ettet ole ymmärtänyt toistuvasti esitettyjä asioita ja vain jatkat jänkkäämistä.
Välikysymys: Missä kohdassa
"usean oman veneen ja kymmenien vuosien purjehduskokemuksen jälkeen"
yhtyy nyt käsiteltävään käsitteseen "purjehduksen aloittelija"
?
Jälleen aloittelijalle erittäin tärkeä ominaisuus ilmeisesti on, että paine-erot purjeissa ovat kohdallaan.
Eikös tuo kysymys ole aika selvä. Jos on aloittelijavaihe ohi ja sen jälkeen nähnyt asioita usealta eri kantilta, osaa paremmin sanoa, mikä on oleellista ja mikä ei. Tai mitkä ovat asioiden seurannaisvaikutukset.
Mutta sen sijaan se on unohtunut, minkälaista on olla aloittelija ja liikkeellä vajavaisin tiedoin ja taidoin. Kumpaakaan ei voi vain kaataa aloittelijaan.
Mistä voisi päätellä, että jotain on unohtunut? Useampi kirjoittaja on samoilla jäljillä. Ja miten se onkin, vaikka dementiaa ei ole vielä luultavasti niillä toisillakaan diagnostisoitu, ne alkuajat kaikkine kommelluksineen ovat niitä parhaiten muistissa olevia juttuja. Kokemus on kyllä usein muuttanut uskomuksia siinä matkalla.
eikös p.duncker kirjoittanut ranskan kanavilla umpitunnelissa "kirjansa", kuvat kopioitu ja käsitelty !
Kommenttini oli vastaus tähän:
"Kuulun usean oman veneen ja kymmenien vuosien purjehduskokemuksen jälkeen siihen ryhmään, joka ei pidä kannelle menoa minkäänlaisena turvallisuusriskinä verrattuna istuinlaatikon "naruhelvettiin". "
Ja päätelmäni, että useiden veneiden ja kymmenien vuosien kokemuksen jälkeen ilmeisesti on unohtunut, että aloittelijat eivät välttämättä liiku samanlaisella varmuudella ja taidolla siellä keulakannella kun konkari.
Vähintään pitää olla tuplabarduunat, kevyt nostoköli ja painolastitankit, joiden vipuja täytyy muistaa aina käännellä otettaessa luovi.
Mitä tarkoittaa "ottaa luovi"?
Tämä nyt menee vähän alkeisiin, mutta se tarkoittaa veneen keulan kääntämistä tuulen yli ja purjeiden säätämistä vastaavasti.
Viittaatko vendaan?
"Ottaa luovi" on sama kun "viiden minuutin paukku" eli iso annos rommia.
http://www.kanoottipurjehtijat.fi/kanoottipurjehtijoista/kanoottipurjehdus
Hinta kengännauhaluokkaa, kuljetus ja säilyttely helppoa. Rantautuminen onnistuu useimmiten purjehtien maihin.
Edullinen ja merikelpoinen puuvene esim joku Folkkari. Vauhtia lukuun ottamatta hyvät ominaisuudet ja aloittelijalle sopiva hinta, mutta se edullinen yksilö teettää hirveästi töitä, ja vaatii ylläpitäjältään tai kunnostajaltaan harrastuksessa pitkälle edenneen taidot.
"Millaista venettä ette ikinä suosittelisi aloittelevalle purjehtijalle, ja miksi?
"
Huonosti purjehtivia, eli uppotukkeja, koska niillä purjehdus on tylsää ja tylsyyden mädättämät päät näkyvät myös tällä palstalla.
Eli jos pitää valita ensiveneeksi Sunwind 26 tai X-79, niin X-79 on fiksun valinta, koska se plaanaa ja siten purjehdus on hauskempaa.
Mutta älä osta jodlarin ylihinnoiteltua rotiskoa.
http://www.tori.fi/varsinais-suomi/X_Yachts_X_79_6255091.htm?ca=19&w=3
Oikea hinta on alle 50% pyydetystä.
Sunwind lienee vähän vakaampi ja siksi turvallisempi aloittelijalle. Sekä lisäksi se on tilavampi asua.
Kevyt vene on haastavampi.
X-79 on hyvä ensivene siinä kuin Santtukin, erilainen vain. Mutta tuosta esimerkkiyksilöstä kannattaa pysyä kaukana.
Tuossa yllä kaksi uppotukkiveneilijän asiatonta ja ilman perusteluja olevaa viestiä, jotka osoittavat ettei uppotukkeja kannata ostaa.
Infernot , Albin Express noin malliksi yleensä sellaiset veneet joiden lys kerroin on 1,10 tai enemmän eivät sovellu aloittelijoille. Katso Fin lys taulukosta ja lajittele ne kertoimen mukaan
http://www.avomeripurjehtijat.fi/index.php?option=com_wrapper&view=wrapper&Itemid=329
Kuten yö viestistä ja sitä edellisestä viestistä nähdään, uppotukkiveneilijät päivystävät palstalla 24/7, koska uppotukeilla purjehdus on tylsää ja siten eivät pysty perustelemaan miksi esim Inferno ei sopisi aloittelijoille.
Purjehduskurssilla kouluveneenä oli Albin Express enkä sitä hankalaksi kokenut muuten kuin ahtailta sisätiloiltaan. Kiinnostaisi edelleen tietää, millä perusteella se ei soveltuisi aloittelijalle? Aika harva muutenkin on perustellut, miksi vene on huono, ja ne perustelut ovat usein kiinnostavampia kuin itse mielipide.
"Kiinnostaisi edelleen tietää, millä perusteella se ei soveltuisi aloittelijalle? "
Uppotukkiveneilijöitä harmittaa hyvinpurjehtivat veneet. Harmituksen syitä voi olla esim oman valinnan tylsyyden kieltäminen tai kateus. Myynnin ei pitäisi olla ongelma, junttikanssa ostaa junttiveneitä ilman hyvinpurjehtivien veneiden dissamistakin.
Niin uppotukkiveneilijöitä kuin plaanaavilla veneillä purjehtiviakin harmittaa vain yksi jodlari, eivät toisten veneet. Itse asiassa plaanaavilla veneillä purjehtivia jodlari harmittaa vielä enemmän kuin niitä uppotukkeilijoita, koska tyhmempi lukija saattaa samaistaa heidät jollain tasolla jodlariin.
Miksi sinä myyt tuota x:ääsi? Oletko vaihtamassa nopeampaan plaanaavaan veneeseen vai onko veneesi pahasti rikki?
Ensiveneen ostajalle en suosittelisi venettä 70 - 80 luvulta, jota ei ole huollettu.
Aloittelija tuskin osaa kuvitella kuinka paljon aikaa ja rahaa juoksevan rikin päivitys toimivaksi vie.
Aloittelijan kannattaa ostaa vene, jota on huollettu ja päivitetty vuosittain.
Voi keskittyä purjehduksesta nauttimiseen.
70-80 luvun pikkuveneissä taitaa tuo ison puomi tulla aina niin alas että päätä pitää varoa.
Vanha sisäkone ei ole mikään mörkö. Yleensä pikkupurkkareilla ei hirveitä moottoritunteja tule kesää kohden. Itse purjehdin n. 1000 nm per kesä ja kone käy n. 60-80h kesässä.
Kone on ollut veneessäni nyt 30v, ei ongelmia.
Jos joku nyt sanoo että ne on arvottomia, niin otan mielelläni vastaan kaikki käyvät arvottomat moottorit.
Vanhojen veneiden keulat kertovat myös omaa tarinaansa. Jos keula on aivan ruvella, niin voi olettaa että runkoon on muutenkin tullut kolhuja.
Kölin etureuna on myös hyvä tarkastaa. Hakkautunut etureuna kielii kivilleajoista ja mahdollisista runkovaurioista.
Tässä on oikeastaan ensimmäinen kirjoitus, jossa on mainittu todella ensiveneeltä varottavia asioita. Ja erityisesti sen ensimmäinen rivi. Jopa sitäkin voisi vielä tiivistää jättämällä vuosiluvut pois, vaikka ongelmien määrä tietenkin kasvaa huollotta ja päivittämättä jäävässä veneessä iän myötä.
Kaikki veneen ominaisuudet ovat vain siitä kiinni, millainen aloittelija on. Aloittelijan taitotaso tietenkin lähtee nollasta, sehän on lähtökohta.
älä osta Colin Archeria koskaan!
Itse en suosittelisi aloittelijalle kiikkerää ja ylirikattua venettä. Homman pitää olla aluksi helppoa ja turvallista. Myöhemmin voi sitten ostaa minkälaisen veneen huvittaa kun reivaamiset, tilanteenarvionnit ja veneenkäsittely on hallussa.
Kovin on vaikeaa suositella mitään venettä, koska siihen sitten vaikuttaa varallisuus, mieltymykset mukavuuden suhteen jne. Itselläni oli alkuvaiheessa folkkari ja kaverilla IF. Molemmat sopivat hyvin ensimmäisiksi veneiksi - ainakin meille. Voi olla, että palaan vielä jossain vaiheessa siihen folkkariin, kun nämä isommat veneet tulevat työläiksi ja lapset lähtevät omille teilleen.
Vaika peloittelin aikaisemmin vanhoilla sisäkoneilla, myönnän samalla, että monet niistä ovat pitkäikäisiä. Itsekin olen menetyksellisesti seilannut veneellä, jos on olut 35-vuotta vanha merivesijäähdytteinen mylly. Tosin sen käyttäminen on edelyttänyt jonkinlaisia monttöörin taitoja. Muistan itse vaihtaneeni mm. kytkinen, sylinterikannen, männänreknaat, pakosarjan, siirtopumpun ja laturin laakerit. Jos noita hommia ei osaa itse tehdä, korjaukset voivat tulla kalliiksi.
Kun on kyse purjehduksen aloittelijasta, on omasta mielestäni hyvä tinkiä joistakin asioista. mielummin liian peini kuin lian suuri vene. Mielummin kovaa käyttöä (so. karilleajoa) kestävä, kuin rakenteellisesti kevyt ja herkästi vaurioituva. Mielummin ali- kuin ylirikattu.
Alkuperäinen kirjoittaja ei kertonut omaa budjettiaan. Sehän ratkaisee paljon. Jos rahaa on käytettävissä alle 10 ke, suosittelen noin 8 ke:n hyvin tehtyä ja tunnettua pursityyppiä, jossa on perämoottori. Loput rahat voi laittaa varusteisiin. Jos rahaa on 20 ke, voi harkita seisomakorkeudella varustettua matkapurtta, jossa on suhteelisen tuore sisäkone. Tai sitten käy hakemassa Ruotsista alle kymppitonnin vanhan puolitonnarin, johon vaihtaa koneen, purjeet ym. Silloin voi saada n. 25 ke:lla paljon venettä moneksi vuodeksi.
Ei ole muita vaihtoehtoja kuin optimistijolla. Siinä on mukava pursiseuran laiturissa paistatella päivää ja nauttia kerhon jäsenten kateellisista katseista. Jos haluat vielä kääntää veistä haavassa niin hommaa pallogrilli veneeseen.
Aloittajan kysymys on hankala. Riippuu tosiaan aloittajasta mitä ei suosittelisi.
Jos purjehdusta aloittaa tekninen kokenut konevenemies, ei ole mitään rajoitetta tekniikan puolesta. Vaikka kuinka tekninen ja konevikainen sopii silloin myös aloittelevalle purjehtijalle. Jos heebo on myös ajellut ennen kymmentonnisella motskarilla, ei purjeveneen manööverit ole rantautuessa sen kummempia, oikeastaan helpompia vain, joten painokaan ei ole rajoite.
Jos sen sijaan aloittelija on veneilyssä ja kaikessa teknisessä aloittelija, en suosittelisi mitään kovin suurta ja monimutkaista. Sanoisin, että älä osta yli 9-metristä, 1.6m syväyksistä ja 3t uppoumaista.
Kätevä käsistään korjaa myös sisustus- ja lasikuituvauriot, ja muuttaa vaikka sisutuksen layoutia mutta päinvastaiselle tapaukselle kannattaa suositella vain priimaa paattia.
Hajuttomuus on plussaa aina kaikille. Pahanhajuisen, kostean veneen voi ottaa ehkä ilmaiseksi vastaan, mutta remontti voi olla niin suuri että ostaa ei kannata. Ei ehkä edes ilmaiseksi ottaa. Viime syksynä kävin yhdessä reilut 30-jalkaisessa, josta mietin etten ehkä ottaisi ilmaiseksikaan, hajujen, kosteuden, lahojen ja viimevuosien hoitamattomuuden vuoksi. Hintapyyntö oli 35keur.
Kilpaveneen runkomuoto, erityisesti lyhyt ja syvä köli olisi iso miinus yleensä aloittelijalle, mutta iso miinus myös lähes kaikille muille Suomen vesillä liikkuvillle. Uutta X:ää eivät saaneet venemestarin toimittajatkaan aluksi vendattua jäämättä piihin, aloitteleva purjehtija saattaisi turhautua koko hommaan. Sama vaiva voi toki olla myös vanhoissa pitkäkölisissä.
Huoltamattomuus ja lisävarustelemattomuus viimeisen vuosikymmenen aikana on hyvä pointti: Osta sellainen, jossa on joka vuosi laiteltu uutta varustetta ja kunnosteltu sitä sun tätä. Purjevenehän pitää arvonsa, mutta vain jos siihen piilottaa vuosittain reilun tukun seteleitä :-)
Ensiveneeksi ei sovi ruma vene. Vain kaunis sopii. Yleensä kaunis vene on myös mukava purjehtia. Esteettisyys on osa nautintoa.
Osta kauniita veneitä myös jatkossa.
Hyvin sanottu!
Ei ruma vene sovi myöhemminkään. Paitsi ehkä kilpaveneeksi.
Älä osta venettä, joss on paha haju. Mallista ja vuosiluvusta riippumatta. Kaiken muun saa uusittua ja korjattua, mutta hajua ei.
Millä erottaa vain esim. tuulettamattomuudesta johtuvan ummehtuneen hajun sellaisesta, joka enteilee jotain ikävää?
Etikan haju kielii osmoosista. Jos sellainen haju on veneen sisällä, älä edes harkitse.
Käymäläjätteen haju voi olla vuotava septitankki. Sekin on hyvin huono juttu, koska jätteet voivat purjeveneen kallistellessa valua vaikka minne.
Dieselin haju on vuotava tankki tai huonosti hoidettu kone. Ei hyvä. Siisti kone ja konetila viittaa yleensä hyvin hoidettuun koneeseen.
Konetilassa ja pilssissä ei kuulu olla YHTÄÄN öljyä eikä vettä.
Näkyvä home (mustia pilkkuja) on huono juttu.
Epämääräinen ilmanraikastimen haju kielii yleensä yrityksestä peittää muita hajuja.
Yleisesti ottaen kunnossa oleva vene ei haise juuri millekään. Hajuun ei myöskään veneen ikä vaikuta. Veneen EI KUULU haista miltään, vaikka olisi vanhakin.
Mulla on läpimenevä masto ja pilssikaivossa kyllä yleensä vähän vettä. Sitä on hankala saada kokonaan pois, kun sinne ei venesienikään mahdu.
Olet oikeassa. Läpimenevä masto tuo aina hiukan vettä pilssiin. Joskaan maston läpivienti kannessa ei saa vuotaa. Mutta mistään muualta ei saa tulla vettä veneen sisään. Edes potkuriakselin vannasputken ei nykyään kuulu vuotaa, koska siihen saa vuotamattoman huulitiivisteen, ns. black jackin.
Muutamia hyviä pointteja on esitetty, jospa tekisi niistä yhteenvedon:
- ei oleellisesti oman budjetin ylittävää venettä
- ei haisevaa venettä
- ei päivittämätöntä/huonosti ylläpidettyä vanhaa venettä
- ei rumaa venettä
Jäiköhän jotain oleellista puuttumaan, noillakin varmaan jo toimeen tulee valinnassa.
Jotain kommentteja ja omia mielipiteitä kaikesta edelläolevasta ja vähän muustakin:
Älä osta työmaata. Rähjäinen sisustus ei haittaa, jos se ei haitaa menoa.
Sen sijaan myyjän kommentoidessa useampaan kuin yhteen kohtaan tekniikassa että: "sen on korjattavissa kyllä"... tarkoittaa, että muut kohdat repeää kohta ja nekin on "korjattavissa kyllä"... ja pitääkin korjata jotta veneily voi jatkua. Ja sitten vaan korjataan ,ei veneillä.
Sen sijaan esim keulapurjeista olen sitä mieltä, että perinteinen keulastaagin litsattava purjetyyppi on aloittelijalle paras vaihtoehto. Purjeita on silloin todennäköisesti veneessä jo useita. Ja vaikka ei olisikaan, niin niitä löytyy edullisesti lisää. Aloittaa voi sillä pienimmällä ja kasvattaa purjekokoa, kun luottoa veneeseen ja omiin taitoihin löytyy lisää.
Myöskään barskoja en kategorisesti pitäisi pahana asiana. Ne on vältetävien listalla vain silloin, kun veneessä on spiidarit suoraan sivuille ja veneessä on osatakila. Jos veneessä on spiidarit takaviistoon, niin barskat on tavallaan "lisävaruste" kyseisessä veneyksilössä ja ne voi ostaja ihan itse "poistaa" viemällä ne vanttien luo ja unohtamalla ne, kunnes taidot kasvaa ja niille löytyykin oikeasti tarvettta tai edes halu kokeilla niitä. Tai poistaa jopa kokonaan jos ne häiritsee.
Aloittelijan pitäisi ostaa sellainen vene, joka kunnoltaan vastaa hänen taitotasoaan (työmaa nikkarille, valmis vene osaamattomalle). Ja samoin aloittelija tulisi ostaa vene, joka vastaa hänen toivetilaansa purjehduksesta: Sporttinen vene sellaiselle, joka arvostaa sporttisuutta muutenkin ja ehkä hakee purjehduksesta kikcsejä tai extreme-elämyksiä. Ja rauhallisesti ja vakaasti käyttäytyvä vene sellaiselle, joka tykkää rauhallisesta menosta.
Kun aloittelija esittää kysymyksen, voisit jättää tuon veneslangin vähän pienemmälle...
Näkyy olevan sinun tapasi viljellä tuollaista sanastoa.
Onkohan barska todella oleellisesti vaikeampi käsite kuin barduuna? Saalinki saattaa tietysti löytyä sanakirjasta paremmin kuin spriidari, muita slangisanoja en ainakaan kertalukemisella löytänyt. Itse olisin varmaan kirjoittanut samalla tavalla edes huomaamatta käyttäneeni slangia, vain sitä kieltä, jota normaalisti puhutaan.
Voin suoraan sanoa, että aivan sama puhutaanko barskoista vai barduunoista, älkää olettako että kumpikaan käsite on aloittelijalle tuttu. Minulle ei ainakaan ole. Pata siis soimaa kattilaa, slangia te kuitenkin puhutte. Aloittelija ei voi tietää joka ikistä purjehdukseen liityvää termiä.
Muutenkin ketju on taas liukunut aika paljon aloittelijan ohjeistuksesta konkareiden väliseksi väittelyksi. On hyvä että keskustelua syntyy, mutta älkää viitsikö teeskennellä, että tässä olisi enää kyse mistään aloittajalle tärkeästä opastuksesta.
Barduunat vai ei, reivit yhdellä köydellä vai koukkuun, keulapurje rullalla vai hakasilla sekä muutama muukin väittelyn aihe ei lopultakaan kovin tärkeää kun puhutaan aloittelusta. Tuskin ketään aloittelevaa purjehtijaa suuresti korpeaa, kun tuli hankittua barduunavene / rullapurjeellinen / vene jossa kaikkia köysiä ei ole vedetty sitloodaan. Eiköhän ne harmitukset tule ennemmin esimerkiksi siitä, kun vene on muuten silkka murheenkryyni, tai ei sovellu alkuunkaan toivottuun tarkoitukseen.
Kaikki noista mainituista kiistakapuloista lienevät sellaisia asioita, joiden kanssa voi oppia elämään, joille voi tehdä jotain sen jälkeen kun perusasiat ovat hallussa, tai jos ei kumpikaan näistä kiinnosta, vaihtaa venettä sitten ajan kanssa.
Noista kolmesta mieleen jäänestä kiistasta voin sanoa oman näkemykseni:
- Googletin barduunat, ja näin että ne ovat jotkin vaijerit jotka tulevat saalingeista takakulmiin. Miksi ne ovat olemassa? En tiedä. Valitsenko ensimmäisen veneeni sillä perusteella onko siinä barduunat vai ei? Tuskin. Valinnanvaraa ei ole niin paljon, että olisi mahdollisuutta tehdä valintaa tuolla perusteella.
- Yhden köyden reivit tuntuvat aloittelijasta haastavalta operaatiolta, joten itse en sellaisia ala virittämään, ja valintakriteeriinä menevät samaan kategoriaan kuin barduunatkin.
- Purjehduskurssin kurssiveneessä oli hakaspurje, ja sillä me harjoittelimme ihan onnistuneesti, mutta työtä se teettää joka ikisessä käsittelyvaiheessa. Pitää purkaa se säkistä, laittaa staagiin, laskettaessa asetella kannelle niin ettei se putoa mereen, ja purjehduksen pääytyttyä laskostaa ja laittaa säkkiin. Rullasta ei ole kokemusta, mutta helpommalta sillä tuntuu pääsevän. Aloittelijana oppimista on tärkeämmissäkin asioissa, joten rullapurje voisi olla jopa hankintakriteeri, mutta edelleen, valinta tehdään luultavasti tärkeämpien seikkojen perusteella.
Nyt olet todellisten kysymysten äärellä ja päätynyt aivan oikeisiin johtopäätöksiin. Mitkään tekniset yksityiskohdat eivät ole ratkaisevia, vaan se, että vene toimii ongelmitta.
Ne barduunat muuten ovat kiristämässä etustaagia. Niitä käytetään veneissä, joissa saalingit ovat suoraan sivulle tai vain vähän takaviistossa. Uusiin veneisiin niitä ei ole aikoihin laitettu, vaan saalingit tulevat reilusti taakse, jolloin sivuvantit huolehtivat etustaagin kireydestä. Asioilla on aina puolensa ja siinä kun barduunat tuottavat purjehdukseen vähän lisätyötä, niiden kanssa noustaan vähän paremmin tuuleen.
Todelliselle maakravulle tiedoksi.Purjehdustermit ovat yksiselitteisiä ja ne kannattaa opetella.Muussa tapauksessa pitää sanoa ja osoittaa sormella...se on toi köysi tai siis vaijeri joka tuylee tuolta maston sivusta tohon taakse.Sillä voi tukea masto noitten muitten vaijereitten kanssa yhdessä.Toi vaijeri on se etuvaijeri ,joka estää mastoa...Joko tajusit???
Termien yksiselitteisyys on yksi asia, kaikkien mahdollisten termien tunteminen on toinen. Tässä oli kyse jälkimmäisestä. Epäilen, ettet sinäkään tunne kaikkia mahdollisia purjehdukseen liittyviä termejä.
Pahoittelen kielenkäyttöäni. Kun illalla väsyneenä kirjoittaa, tulee helposti käytettyä sellaista kieltä, mitä käyttäisi kaverin kanssa asiasta kasvokkain keskustellessa.
Mutta asiaan: Moni aloittelija ostaa kyllä 5-6 kiloeuron veneen tältä vuosituhannelta ekaksi veneekseen, mutta silloin ollaan jo lähtökohtaisesti sillä linjalla, että itse ei paljoa tehdä tai ajatellaan vaan kaiken olevan niin uutta, että kaikki pelaa vielä hyvin. Siinä kategoriassa ei mieleen tule yhtään asiaa, joka ei sopisi aloittelijalle.
Mutta on vielä niitäkin, jotka ostaa edullisemman 80-90 -luvun veneen ensin ja opettelee sillä purjehduksen ja tutustuu lajiin siten. Tämä ryhmä oli mielessä, kun eilen kirjoitin mitä kirjoitin.
Ja siitä keulapurjeesta sitten. Pari esimerkkiä. Kun kaveri osti ekaksi omaksi veneekseen nöffin (NF30) pari vuotta sitten, tuli siinä mukana vaan fokka. Mulla oli omaan (ihan eri) veneeseen ykkösgenuoita kolme: hevi, medium ja laitti. Annoin sen hevigenuan (dacronia) kaverille ja se tyytyväisenä seilaa nöffillä kevyissä tuulissa Infernon genualla. Hakasilla olevia keulapurjeita löytyy aika monelta nurkista "ylimääräisiä".
Vaimon veli taas osti ekaksi veneekseen FF27r -veneen. Ja foilillahan se oli ostettaessa. Vuoden purjehduksen jälkeen hän purki foilin pois ja osti nipun hakasilla olevia keulapurjeita aktiivisesti kisaavilta venekunnilta muutamalla satasella. Ja purjehtii nyt tyytyväisenä isomman keulapurjevalikoiman kanssa. Yhtenä syynä kylläkin oli kulunut foili, joka jumitti välillä nostossa/laskussa ja joskus purje jopa karkasi siitä foilin urasta purjehtiessa osittain pois ja sitten se oli totaalisesti jumissa.
Rullalaitteessa on toki puolensa, mutta mutta.... Kun vanha vene on kyseessä, se rullalla oleva ainoa keulapurje tuskin on enää tikissään. Ja aloittelija arkailee avata sitä kokonaan, kun tuulee vähänkin enemmän. Ja ihmettelee sitten, että eikö purjevene todellakaan nouse tuuleen tämän enempää ja käynnistää sitten koneen kryssiosuudella... ihan vaan koska ei tiedä paremmasta.
Hakaspurjeen eduista ensiveneessä on helppo olla yhtä mieltä Mikan kanssa. Se on pomminvarma ja helppokäyttöinen vehje. Samoin se rullapurjejuttu... Ihmeen usein, viimeksi eilen näin veneen menossa merelle päin vähintään puolet keulapurjeesta rullalla. Ja tuulta oli sentään puuskissa jopa 5 m/s, keskituuli neljän pinnassa. Eikä se ollut edes ainoa nähty tapaus eilen, vaikka merellä ei mikään suurempi ruuhka ollutkaan. Eihän sitä kiire tarvitse olla, mutta ei purjehtiminen liian vähillä purjeilla ole mukavaakaan.
Hakasilla keulaharukseen kiinnittyvään purjeeseen saa helposti myös alasvetäjän, sitloodasta asti. Silloin genoa/fokka sujahtaa alas nopeasti ja näin on rullagenoa voitettu 6-1.
Olenkin miettinyt, pitäisikö tuo 60 neliön rullagenoa korvata hakaspurjeella, kun ne ovat niin pomminvarmoja ja helppokäyttöisiä. Etenkin kun seilaan yksin, siitä olisi kaiketi paljon etua...
Voi hyvä tavaton näitä Suomi24-tarinoita!
Olet toki aloittanut harrastuksen varovasti 50-jalkaisella ensiveneellä ja yksin purjehtien, kuten yleistä ja suositeltavaa onkin. Vai oletko sittenkin vain vähän lukutaidoton?
Oma vähäinen kokemukseni hakaspurjeesta ei kyllä täsmää termin "helppokäyttöinen" kanssa, tätä edellä kirjoittamassaki kommentissa jo käsittelin. Monia työvaiheita, monia mahdollisia virheitä, paljon äkseeraamista.
Nyt sekoitat helppokäyttöisen ja vähätöisen keskenään. Mahdollisia virheitä ei tule muita mieleen kuin jonkun hakasen kiinnittäminen väärin päin. Muutoin käyttö on purjeen nostaminen köydestä vetämällä ja laskeminen sama köysi päästämällä. Sitä sanoisin helppokäyttöiseksi. Laiskempi voi vielä tehdä purjeelle pitkän pussin ja säilyttää sitä hakasia irroittamatta kannella. Ei ole sellaisena edes työläämpi kuin rullapurje, jolle huolellinen käyttäjä vetää suojasukan satamassa. Vain viikkaaminen pussiin tuottaa lisää työvaiheita. Mutta ennen kaikkea, hakaspurje toimii kuin junan vessa, aina.
Kolmas kesä tässä menossa ja en ole kyllä missään vaiheessa kokenut hakaspurjeita ongelmallisina. Työläämpiä ovat tietysti kun pitää pakata. Ne kerrat kun on pitänyt purje vaihtaa kesken matkanteon ovat yleensä olleet sellaisia, että tuuli on heikentynyt ja tarvittu keulalle isompi purje. Varsinkin 9 m/s keleillä on ollut oikein mukavaa, että keulalla on ollut st-fokka. Siinä ja genoa 3:ssa on latat, joten purjeiden muodot varsin mukavasti kohdallaan. Käytännössä tämä on tarkoittanut, että olen ylittänyt noita isoja selkiä kryssillä nopeammin kuin jonkin verran isommat veneet rullatuilla keulapurjeillaan. Itselleni tuo on ainakin merkinnyt mukavuutta.
Alla linkki tekemääni videoon kesän purjehduksista. Kannattaa vaihtaa siitä hammaspyörän kuvasta laaduksi HD, saa jotain selvääkin. Tuulitiedot on sitten arvioitu lähimmän sääaseman, ennusteen ja oman kokemuksen perusteella. Ts. veneessä ei ole tuulimittaria. Lopussa on vinkkiä tuleville perhepurjehtijoille:
http://www.youtube.com/watch?v=wnM8OHqSgB0
Toinen välittömästi mieleen tuleva on fallin kiertyminen etustaagin ympärille. Jos ei sitä muista tarkistaa, pitää koko kiinnitysoperaatio uusia.
Laiskempi ei jaksa tehdä sitä pussia, vaan hommaa rullapurjeen, joka ei vaadi paitsi pussia, edes pussittamista.
Entä keulapurjeen reivaus? Jos kova tuuli yllättää aloittelijan merellä, rullaa kierretään kiinnipäin, mutta hakaspurje on vaihdettava pienempään. Tai vaikka vain laskisi koko purjeen, se pitäisi pussittaa tai jotenkin sitoa, aloittajalle haastavissa olosuhteissa.
Ja oman (taas) vähäisen kokemuksen perusteella se keulapurjekaan ei tule aina alas vain köysi päästämällä.
Mielelläni toki kokisin lisääkin vaikka siitä hakaspurjeestakin, tarjoatko sinä siihen mahdollisuutta?
Jos falli on kiertynyn staagin ympärille, pitää purje laskea, poistaa kierteet ja nostaa uudestaan. Vain falli on välillä irroitettu purjeen topista, no big deal. Fallien oikea juoksu tietnkin pitäisi tarkistaa aina ennen nostoa samoin kuin kaikkien muidenkin köysien käyttöön otettaessa. Kun purje lasketaan, se sitaistaan kaiteeseen siellä valmiina odottaviin kumiköysiin ja tapahtuu hetkessä. Jos purje ei tullut vain fallia päästämällä, se alas vetäminen mahtuu siihen samaan hetkeen, jossa purje kaiteeseen sidotaan. Tai sitten käyttää sitä alasvetoköyttä kannelle menemättä. Eihän se purje sieltä mihinkään karkaa.
Oma kokemukseni oli kertaluokalleen yhtä vahva kuin omasi, kun pääsin varsinaiseen kouluun. Täyden kauden kilpailuohjelma keulagastina veneellä, jossa oli hakaspurjeet, joita tietenkin vaihdeltiin usein. Opin tekemään vaihdon sujuvasti, jos ei muuta ja kannelle menosta tuli tuttua kaikissa oloissa. Tämä siis tapahtui noin kolmen viikon vesilläolopäivinä.
Sen jälkeen olen purjehtinut hakaspurjeilla pienellä veneellä kotimaisemissa ja isommalla veneellä isommilla vesillä. Täällä päiväpurjehduksina saaristossa edeten purjeenvaihdot kesken matkan olivat lähes tuntematon käsite. Jos niin joutui tekemään, sen pystyi aina tekemään jonkun saaren takana aallokolta suojassa. Isommilla vesillä tietenkin sitten vaihdettiin kun vaihdettiin. Erona kilpailuun oli se, että kilpailussa uusi purje litsattiin ensin kiinni ja vasta sen jälkeen laskettiin vanha. Matkalla puretaan ensin vanha pois kannelta luukusta sisään dumppaamalla ja sitten uutta peliin.
Mahdollisuutta tarjota enempää kokemusta hakaspurjeista minulla ei enää ole. Ei ole hakaspurjeita, eikä rullaakaan, purjeita kyllä. Olen vain mennyt vähän vastavirtaan ja jatkanut kilpailemista, siihen tarvitaan toiset menetelmät. Edelleen muuten purjeenvaihdot kesken matkan muulloin kuin kilpailuissa ovat todella harvinainen tapahtuma.
No, mutta lienee siis kiistämätöntä, että hakaspurje todellakin on vaikeampi kuin rullapulje. Sanot että tekemällä oppii ja kaikki ovat ihan helppoja pikkujuttuja, mutta en ole vielä kuullut yhtäkään perustelua, miksi rullapurje olisi kaikissa näissä tapauksissa hakaspurjetta hankalampi, yleisestä helppokäyttöisyydestä nyt puhumattakaan.
Omasta mielipiteestään voi toki pitää kiinni, mutta pitäisi ymmärtää että se ei ole mikään yleispätevä totuus eikä sitä pidä sellaisena tarjota. Hakaspurje voi olla monessa suhteessa rullaa parempi vaihtoehto, mutta helpompi se ei ole. Siltä tosin voi tuntua, jos olet itse kilpailuissa rutinoitunut hakaspurjeen käsittelijä. Minä en ole.
Huvittavia nämä rulla- vs. ei rulla -keskustelut. Lienee niin, että rullan vastustajat purjehtivat tyypillisesti alle 30-jalkaisilla veneillä, ja rullan puolustajat yli 33-35 jalkaisilla. Molemmat ovat omasta näkökulmastaan katsottuna oikeassa. Kun purjeella on kokoa pienen kaksion verran, ei sitä noin vain vaihdella kelin mukaan - ainakaan perhemiehistöllä. Eikä 3-4 m pitkiä purjerullia säilytetä pistopunkassa.
Pienessä veneessä hakaspurje on käytännöllinen, toki kovalla tuulella pitää laskiessa mennä sitomaan purje kiinni keulakannelle, jne... Eli vaivaa on vähän enemmän. Plussana sitten tuo lainapurjeiden käyttö ja pienempi purjeenvaihtokynnys.
Jos rullapurjeeseen on ommeltu UV-suoja, ei suojasukkaa tarvita, ja vaivaa on selkeästi vähemmän. En tiedä, voiko rullapurjeen reivaamismahdollisuutta pitää plussana, sen verran arka aihe se tuntuu hakaspurjeiden käyttäjille olevan. Mutta oikein toteutettuna ja auki-kiinni -käytössä rullapurje toimii yhtä hyvin kuin hakaspurjekin.
Muuten, eikö. Louhen rullagenoa ole hakasilla kiinni ? Olen joskus sellaisessa ollut gastina, ja näin muistaisin.
No jaa, mun enin kokemus hakaspurjeista on ainakin 40-jalkaisista, vaikka paljon pienempiäkin on hyvin tutuksi tullut. Pitkiä purjerullia käytetään vain paljon hartsattujen dacronien, siis puhtaasti kilpapurjeiden säilytykseen. Ja luokissa, joissa luokkasääntö rajoittaa purjemateriaaleja. Edes 3D-laminaatteja ei nykyään rullata.
Rullapurjeen reunan uv-suoja on jonkinlainen suoja sekin. Mutta jos haluaa pitää purjeen vielä paremmin auringolta ja varsinkin noelta suojassa, käyttää sitä suojasukkaa silti. Silloinhan voi purjeesta jättää sen aina haittaavan tuplareunan pois. Tässä, kuten niin monessa muussakin ovat ominaisuudet ja käytön vähätöisyys kysymyksessä.
Ei vain Louhessa, vaan monessa muussakin ratakisaveneessä on hakaspurje rullalla. Niissä vain rullan käyttö on yksinomaan kätevä tapa saada keulapurje pois kääntömerkillä spinnun tieltä. Kaksipäiväisessä kisassa purjeen voi jättää jopa yöksi rullalle, yhtään pidemmäksi aikaa ei. 6- ja 8mR veneissä käytetään myös rullia, mutta niissä on myös kakkos- ja ehkä kolmosgenuatkin.
Varmaan rulla on vähän helpompi käsitellä, mutta pienen hakaspurjeen käsittely on niin helppoa, että ero on triviaali. Sanoisin, että ainakin 20m2 on vielä ihan kiva käsitellä. Olen 50m2 purjetta käsitellyt ja sitä en haluaisi yksin viikata. Se tosin on foilipurje, joten vielä vähän hankalampi versio. Eli pienessä veneessä en pitäisi rullaa minään kriteerinä.
Sen sijaan barduunallisiin veneisiin suhtautuisin varauksella. Niitäkin on erilaisia kuten Mika kirjoitti, mutta niissä veneissä on potentiaalinen mahdollisuus saada purjehduksesta huomattavasti hankalampaa. Ei mitään mahdotonta, mutta käsitykseni mukaan etsit mahdollisimman helppoa ratkaisua.
Mietin tuota fallin kiertymistä etustaagin ympärille, että miten se oikein voi edes tapahtua. Fallihan on kiinni mastolla tai kaiteessa ja otetaan siitä ja kiinnitetään suoraan purjeen fallikulmaan. Se voi mennä puoli kierrosta pieleen, mutta ei se mitään käytännössä vaikuta mihinkään.
Taas se purjeen laskeminen ja kiinnittäminen on hakaspurjeen kanssa paljon helpompaa, kuin foilipurjeen kanssa. Kun pitää skuutin kireellä ja päästää fallin auki, ei se purje voi karata mihinkään. Foililla oleva purje sen sijaan voi mennä veteen vaikka kokonaan. Hakaspure on kokonaan kiinni keulaharuksessa, foilipurje ei mitenkään.
Jos taas verrataan rullalla/ei rullalla olevaa purjeta, niin rullapurjeen kanssa niitä ongelmia on (ainakin mun kokemuksen mukaan) ollut paljon enemmän. Hakasilla olevan rullapurjeen kanssa ylälaakeri jumitti ainakin kerran kaudessa. Eikä silloin saanut purjetta sisään. Ja foililla olevan rullapurjeen kanssa sen rullan jumiutumiset on arkipäivää jopa vaan alle 5 vuotta vanhoissa veneissä. Siihen riittää likainen sisäänvetoköysi (kuin vaijeria) tai jopa vaan se, että purjetta avattaessa ei osata jarruttaa siitä sisäänvetoköydestä sopivasti. Osaako aloittelija sen tehdä?
Ja edelleen: ymmärrän kyllä, että isommissa veneissä on keulapurje rullalla jo siksi, että sitä kangasta on vaan niin paljon... Mutta otsikossa kysyttiin, että mitä et suosittele aloittelijalle. No omassa edellisessä vastauksessani kuvasin aloittelijan venettä 80 -90 lukuiseksi pienehköksi veneeksi.
Ja oikeastaan kirjoitin ihan aluksi vaan siksi, että joku piti hakaspurjetta aloittelijalle nimenomaan huonona vaihtoehtona. Ei mulla ollut tarkoitus kehua sitä rullapurjetta paremmaksi. Kunhan totesin, että aloittelijalle se ei ole muita niin paljon huonompi vaihtoehto, että se tulisi olla vältettävien asioiden listalla.
Alkuperäinen aihe oli " mitä / millaista venettä ette ikinä suosittelisi aloittelevalle purjehtijalle, ja miksi?"
Keulapurje hakasilla tai rullalla sopii aloittelijalle yhtä hyvin kun venekoko on kuitenkin pieni tai kohtuullinen. Hakaset vai rulla on siinä mielessä turhaa pohdintaa.
40m2 jälkeen alkaa painolla ja koolla olla merkitystä eli vaihtaminen vaikeutuu purjeen koon ja vaihtajan kalenteri-iän kasvaessa. 45ft vene tuskin on aloittelina ensivene. Sen genoaa ei eläkeukko pysty enää vaihtamaan eli rulla tai monta rullaa on ainoa vaihtoehto.
Rullapurjeissa ja foileissa on enemmän ongelmia kuin hakasissa. Esimerkiksi ei tarvita kuin yksi isku spinaakkeripuomilla niin foili niksahtaa ja purjeen saa pois vain purkamalla koko systeemin. Puhumattakaan sotkeutuneesta reiviköydestä, mikä lienee kaikille sattunut.
Rullagenoan reivausmahdollisuus on avotuulissa käypä ja paljon helpompi kuin hakaspurjeen vaihto.
Hakasilla oleva purje ei putoa kovassa tuulessa vaan tuulen voima nostaa purjeen staagin puoliväliin. Noin 30 kts apparenttia vaatii miehen tai kaksi keulakannelle pois ottoa tai vaihtoa varten.
Hakaspurjeen vaihto kahdella keulastaagilla on helppoa kuin heinän teko. Yhdelläkin aika nopeaa jos seuraavan purjeen lataa valmiiksi keulastaagiin ja kiinnittää fallin skuutin. Halssin vaihdon jälkeen ylimmät hakaset auki ja purje ylös. Entinen jää luuvarttiin ja pakataan myöhemmin.
Rulla- ja hakaspurje ovat käytössä erilaiset mutta tuskin toinen tai toinen on ratkaisevasti parempi matkapurjehduksessa.
No tuo foilin rikkoontuminen spinnupuomista ei kovin hyvä juttu ole. Mr. Murphy vaan on sellainen, että jos jotain voi tapahtua niin se yleensä jossain vaiheessa tapahtuu. Olen yrittänyt löytää tietoa tuollaisesta kahden etustaagin systeemistä. Miten sellainen käytännössä toteutetaan? Tulevat ilmeisesti rinnan? Paljonko niissä on etäisyyttä välissä? Tarvitseeko veneeseen ja mastoon tehdä modifikaatioita vai saadaanko kiinni nykyisiin reikiin?
Ei sen kummempia modifikaatioita kuin kolmiopalat ylös ja alas ja staagit rinnakkain. Alkuperäistä vaijeria joutunee lyhentämään 10-15 cm niiden palojen takia. Tuplastaagista on kaksi haittaa. Kiristys tietenkin jakaantuu staagien kesken, eikä kumpikaan ole sitten kunnolla kireä. Osittain edellisestä johtuen, mutta muutenkin aallokossa staagit elävät sen verran, että vapaa staagi voi aukoa perinteisiä pistoolihakoja keskeltä purjetta. Melkeinpä vielä huonompi vaihtoehto on nykyisin suositumpien karabiinihaka -mallisten napsahtaminen kiinni viereiseen tai molempiin vaijereihin. Muutoinhan käyttö on todella helppoa kuin heinänteko, purjeita vain ylös tai alas melkein kuin nappia painamalla.
Kaksi etustaagia rinnan toimii hyvin, yksi hakanen joskus auennut, mutta tapahtunut vain yhdellä fokkapurjeella ja sama hakanen, niin syy lienee hakasessa.
En halunnut vaihtaa rullagenoaan koska joutuisin hankkimaan paksummasta materiaalista kuin mitä nykyinen suuri laittigenoani on. Ohut genoa purjehtii kevyissä tuulissa kokemuksen perusteella paljon paremmin kuin yhtä suuri paksummasta tehty genoani joka ei toimi tuolloin lainkaan. Menettäisin liian paljon vaihtamalla rullagenoaan.
Hakaspurjeiden haitta on niiden tarvitsema säilytystila veneen sisällä.
Tuplastaagit eivät voi olla peräkkäin vaan rinnakkain. Ne ovat purjehdittaessa aivan eri kireydellä ja takastaagin kiristäminen kiristää tietenkin sitä., missä on purje eli toimii. Wichard-tyyppinen yhden käden hänksi on helppo ja nopea käyttää. Vain ylläkuvattu potentiaalinen takertuminen muualle toteutui tänä keväänä. Kutteristaagin napsahtaessa topista poikki purjeen toppi lepatti ja 5 hakasta takertui sivuvanteihin ja falliin maston huipussa saalinkien yläpuolella. Lähimpään rantaan 1.5-2 viikkoa. Täytyi käydä maston huipussa kohtalaisen kovassa kelissä irrottelemassa hakaset. Ehkä vanha ja hankala malli olisi turvallisempi.
Onko joku käyttänyt dynema kutteristaagia dynemashakkeleita metallisten sijaan? Toimiiko? On hankittuna mutta kokeilematta.
Jos ratkaisevaa paremmuuseroa matkapurjehduksessa ei ole, osaatko selittää, miksi (kalliimmat) rullapurjeet ovat nimenomaan matkapurjeveneissä todella paljon yleisempiä kuin hakaspurjeet?
Ensin pitää tietää mitä tarkoittaa paremmuus?. Luotettava toiminta, nopeus vai mitä ominaisuutta haetaan sekä mihin käyttöön ja reviiriin? Ei ole yhtä oikeaa vastausta. Jos lähtisin pallon kiertoon 30 jalkaisella taitaisin valita hakaset. 45 jalkaisella rulla tai mieluummin kaksi rullapurjetta keulaan.
Selitys on äärimmäisen helppo, vastaus on laiskuus. Rulla säästää purjeen pakkaamiselta ja säilyttämiseltä. Tosin aika lähelle samaa pääsee tekemällä purjeelle puomipeiton tapaisen suojan ja säilyttämällä purjetta kannella.
Lisäksi seppomartti ehti jo kirjoittamaan pelkkää asiaa.
Se paremmuus perustuu tekniikkojen kehittymiseen. Ei siihen, että uusi olisi automaattisesti parempi kuin vanha. Eikä myöskään päinvastoin.
Tarkasti valmistettua laadukasta alumiiniprofiilia ei yksinkertaisesti ollut esimerkiksi Suomessa sotien jälkeen saatavana. Ja jos vähän myöhemmin olikin, ei siihen juuri kenelläkään ollut varaa.
Ei ollut myöskään tutkia, edullisia pikkudieseleitä, venymättömiä köysiä tai plottereita. Silti vain purjehdittiin.
Sitten näitä keksintöjä alkoi tulla myös tavallisiin perheveneisiin. Ei ole mitään paluuta vanhaan, eikä pidä ollakaan. Miksi ihmeessä vene pitäisi varustaa 60- tai 70-luvun tyyliin ja standardeilla? Ei minkään takia, tietenkään.
Ei kukaan myöskään haluaisi ostaa uutta autoa, tai edes vähän käytettyä, jossa ei ole lukkiutumattomia jarruja, cd-soitinta, ohjaustehostinta ja ilmastointia. Kaikki nämä ovat varusteita, joita 80-luvulla oli vain hienoissa ja kalliissa autoissa. Silloin halvempien autojen omistajat sanoivat, että "turhaa luksusta, ei tuollaisia mihinkään tarvita, jos osaa ajaa". Muistan elävästi, miten lukkiutumattomien jarrujenkin epältiin aiheuttavan sen, että autolla ajamisen taito häviää.
Oli "automiehiä", jotka osasivat ja tiesivät. Olivat kokeneita ja paljon ajaneita. Osasivat neuvoa, miten autolla kyllä voi hyvin ja hallitusti jarruttaa ihan perinteisillä jarruilla. Todistivat, miksi lukkiutumattomat eivät oikeastaan ole yhtään paremmat.
Mutta aika on kova juttu. Se vain kuluu, menee eteenpäin, hautaa kaiken.
Taidat olla enempi automies kuin purjehtija. Luettelit kyllä montakin purjehdukseen liittyvää teknistä kehitystä, jotka ovat varsin yksikäsitteisesti parempia kuin vanhat. Monet asiat eivät kuitenkaan ole tekniikan kehittymistä, vaan ainoastaan purjehtimisen helpommaksi laiskemmille tekeviä innovaatioita. Silloin tehdään aina kompromisseja suuntaan ja toiseenkin. Useimmiten siinä tingitään sekä suorituskyvystä että luotettavuudesta. Ja silloin tullaan juuri seppomartin teeseihin ja pitää kysyä: minkä suhteen parempi.
Olen enempi purjehtija. Autoni on yli 10-vuotias, eli nykymittareilla vanha romu. Vene on vielä vanhempi, mutta siinä on kaikenlaisia uusia innovaatioita ja purjehtimista helpottavaa tekniikkaa. Ja mitä laiskuuteen tulee, tottakai se on sitäkin, kun en halua suuria ja painavia purjeita ylös ja alas kiskoa.
Kannattaa katsoa, millaisilla varusteilla mennään, kun purjehditaan vähänkään pidemmälle. Valtamerillä ei hakaspurjeita näe enää muilla kuin oikeasti köyhillä elämäntapaintiaaneilla, ja heitä on äärimmäisen vähän. Ja tietysti myös erilaisilla perinnepurjeveneillä, joissa rulla saattaisi olla paha tyylirikko.
Rullattavien keulapurjeiden kanssa ei tarvitse tinkiä suorituskyvystä eikä luottavuudesta. Lisäksi minulla ainakin (ja varmaan monella muullakin) kumpaankin rullaan voi halutessaan vetää irtopurjeita sekä rullapurjeiden rinnalle että tilalle. Jostain kumman syystä tähän ei ole miehistöillä toistaiseksi kiinnostusta ollut ;-)
Luettele joitakin purjehduksen "monista asioista, jotka eivät ole tekniikan kehittymistä".
Veikkaan, ettet osaa luetella edes kolmea tuollaista asiaa.
Jos ottais yhden noista kehityskaarista esimerkiksi, niin ehkä valkeaisi ajan kuluttajallekin. Navigointi on hyvä, se sähköinen sellainen. Decca oli parempi kuin radiosuuntiminen, gps parempi kuin decca, plotteri parempi kuin numeronäyttöinen gps. Ja nyt pitäisi sanoa, kumpi on parempi, paperikartta vai plotteri.
Ja varsinaiseen aiheeseen liittyen, pitäisikö ensiveneestä jättää paperikartat pois, jos plotteri todetaan paremmaksi?
Kukahan näistä kirjoittajista onkaan purjehtinut vähän pidemmälle, jopa enemmän kuin kerran? Ja mikä oli hänen mielipiteensä? Ja mitkä kokemukset rullapurjeiden luotettavuudesta?
Älkää ostako uppotukkeja, todisteena tämä palsta. Pitkää roskan jauhantaa 24/7365.