mä inhoan itteäni: puhetapaa, luonnetta, ulkonäköä ja huonoa itsekuria. oon aina vihannu eniten mun painoa, tiedän etten ole ylipainoinen, mutta läski pursuaa joka paikasta. kuvottavaa. oon yrittäny laihduttaa monta vuotta ja pitäny ruokapäiväkirjaa sun muuta, mutta oon edelleen sama ihrakasa. nyt ysillä oon ruvennu viiltelemään (en kuitenkaan pahasti) ja lyömään itteäni. mun reidet on joka päivä kummallisen väriset ja arat ja nilkka täynnä haavoja. mua ahdistaa kaikki ihan suunnattomasti, pelottaa etten pärjää lukiossa ja ettei musta tykätä. kaikki muut mun luokalta (alotusryhmästä) on saanut kavereita, mutta mä en. istun joka päivä yksin käytävällä ja meinaan alkaa itkemään. toisalta on ihan okei olla yksin ja yritän tyrkyttää itelleni sitä ajatusta, että kavereista on vaan haittaa. mutta välillä yksin olo on pelottavaa ja haluaisin jonkun jolle puhua, mutta ääääh. kaikki sosiaaliset tilanteen hermostuttaa ja ahdistaa ja mun paino ja kroppa oksettaa mua. mulla on lähes koko ajan paha olla ja ahdistaa, en tiiä onko tää normaalia teiniangstia mikä lähtee itestään pois mut tää tuntuu kamalalta :(
ja oon kohta 16, 165cm/57kg. mitä teen? onko terkkareilla vaitiolovelvollisuus?
ja oon kohta 16, 165cm/57kg. mitä teen? onko terkkareilla vaitiolovelvollisuus?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Taitaa nuorilla tytöillä olla niin usein painon kanssa ongelma, itse kyllä pidän terveen näköisiä kauniina.Ja tarkoitan tällä, että on sopiva tai vähän lihaa luiden ympärillä, pikku hiljaa rupatellen koeta sulautua sakkiin, varmaan tuo epävarmuus on tavallista. Jos altistuu vaikeallekin sos. tilanteelle, menee vaan, niin on tutkittu ja huomattu, lähes kaikkeen tottuu . Oletko kuullut 8 tunnin dieetistä, mutta olet ihannepainossa .