10 vuotta on mennyt ja taas tuli tänään hylky.Pitäisi suunilleen tehdä housuihinsa ja asua sillan alla, että olsii hoitokelpoinen. Missään tapauksessa ei saisi puhua ja kyselemättä pitäisi ostaa vastaan masennuslääkkeet.
Ikävämpi juttu työkkärille ja vielä ikävämpi minulle, mutta kun olen kuulemma ihan normaali ja normaalissa kunnossa..Noin yhden tapaamisen perusteella.
Jotenkin tosi outoa, että pitää mielen oikein tosissaan olla vajaa ennen kun pääsee hoitoon. Ei riitä yhteiskunan laiminlyöminen kun vasta kun itseään lyö laimin niin on hyvä..Siis vielä enemmän.
Ikävämpi juttu työkkärille ja vielä ikävämpi minulle, mutta kun olen kuulemma ihan normaali ja normaalissa kunnossa..Noin yhden tapaamisen perusteella.
Jotenkin tosi outoa, että pitää mielen oikein tosissaan olla vajaa ennen kun pääsee hoitoon. Ei riitä yhteiskunan laiminlyöminen kun vasta kun itseään lyö laimin niin on hyvä..Siis vielä enemmän.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Mikä sinua sitten vaivaa? MInkä ikäinen olet, entä kauanko ollut sairaslomalla tai kuntoutustuessa vai oletko työtön ja mistä syystä?
1)Jos tietäisin mikä minua vaivaa niin kaippa hoitaisin sitä.
2)33
4)En varmaan koskaan ei ole mitään sairautta muuta kun masennus ja sillä ei lomaa tipu. Enpä ole kuntoutuksessakaan.
5)Työtön tietenkin
6)No varmaan sen masennuksen takia.
Oletko ottanut yhteyttä psykiatrian poliklinikkaan? Jos kärsit masennuksesta kannattaisi syödä jotain masennuslääkettä vaikka kuuriluontoisesti ja katsoa parantaako vointia. Miten oireesi ilmenevät eli millä perusteella joku voi väittää, että olet työkuntoinen?
1)Juuri siellä taas kävin.
2)Ei enää ikinä,ei tässä maailmassa. Syöty on kaikkia ja kaikkea
ja ei paranna mitenkään.
3)Ne nyt ilmenevät ihan normaalisti nukkumisena ja tekemättömyytenä kai?
En ole pahemmin 10 vuoteen käynyt ulkona mutta uskoakaseni ei tämäkään olotila normaali ole.
4)Ihminen on nykymittarilla kait työkuntoinen jos se ei halua kuolla
tai jotain? enpä tiedä syytä millä perusteella olisin kuntoinen tai kunnoton.
Ihmiset ovat erilaisia. Et oikein osaa kuvailla itsessäsi masennusoireita. Pelkästään se, että et ilmeisesti osallistu yhteiskunnan toimintaan, ei tee sinusta psyykkisesti sairasta. 40 vuotta sitten sinut olisikin tällä perusteella toimitettu hoitoon, mutta psykiatria on muuttunut "suvaitsevaisemmaksi". Jotkut vain ovat luonteeltaan erakoita. Työkkäri varmaan mielellään työntäisi sinut hoidon piiriin (sairauslomalle), mutta he eivät voi vaikuttaa terveyspuolen päätöksiin.
Olen itse pitkälti samassa tilanteessa, tosin minulla lääke auttaa lievähköön masennukseen.
Mihin hoitoon haluaisit?
Kun kerran olet _taas_ käynyt psyk.polilla niin hoidon piirissähän olet. Ja kerrot että olet syönyt lääkkeitä, joku taho nekin on kirjoittanut.
Edellis kerralla oli puhe psygoterapiasta.
Minä sain kroonisen masennuksen vuoksi pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen 33-vuotiaana eli 10 vuotta sitten, sitä ei myönnetty turhaan, tällä hetkellä pystyn juuri ja juuri huolehtimaan perusasioista sekä itsestäni.
Noin se on itselläkin.
Tuntuu että haluat nimenomaan sairaslomalle tai eläkkeelle. Se ei ole sama kuin hoitoon pääsy. Kumpaa olet pyytänyt polilla käydessäsi? Pyydä ensi kerralla vain hoitoa, vaikka muutaman kerran keskustelu aikaa. Niillä kerroilla tilanteesi selkiytyy sekä hoitohenkilökunnalle että sinulle. Jos olet jo keskusteluapua pyytänyt etkä ole saanut niin se on ikävämpi juttu. Silloin ei auta oikein muu kuin yrittää uudelleen vaatia hoitoa, mikä taas voi masentuneelle olla liian vaikeaa.
Tekisin lähes mitä vain voidakseni tehdä palkallista työtä, muttei minua hyväksytä mihinkään eikä jaksamiseni varmasti riittäisi edes siihen. Nyt joudun elämään yhteiskunnan tukien turvin eikä ole varaa tehdä yhtään mitään. Hoitoa saan tällä hetkellä, mutta tavallaan liian myöhään, vaikkakin se jotain auttaa eli pitämään elämästä kiinni, nyt hoitajinani on kaksi ylilääkäriä jotka yrittävät korvata sen etten aikoinaan saanut asiantuntevaa apua.:(
Miksi ihmeessä haluaisin?!
Älä.
No mitäs luulet?
Katotaan mitä tapahtuu tää on kolmas peräkäinen keskustelu.
niinhän se on.
Ehkä paras olisi mennä sellaiseen ehdotettuun ryhmään, vaikka ei ryhmä ihminen olekkaan. Mutta ihan vain senkin vuoksi ,että näkisi onko itsellään mitään toivoa vai onko mahdollista, että muut ryhmäläiset saisivat ymmärtämään oman tilani.Sitä kun ihminen vertaa muihin.
Hanki itsellesi kaksisuuntaisen diagnoosi, pääset eläkkeelle heittämällä.
Kun on tarpeeksi rankka dg alla, pääset kiinni oleiluyhteiskunnan eduista.
Tässä yhteiskunnassa ei taida etuja pahemmin olla.
Ja luulen, että tuo kaksisuuntanen ei helpottaisi aseenkatolupien
pitämistä sitten milliäkään, mutta toki kaikki on mahdollista.
No bipodiagnoosia ei niin vain "hankita" ja se ei todellakaan takaa eläkkeelle joutumista/pääsyä. Itse olen työssäkäyvä bipo vm-68, sairastanut tätä sairautta yli 10 v, koko ajan olen ollut työelämässä.
Onneksi pysyn työkykyisenä psykoterapialla ja lääkityksellä.
Minulla krooninen masennus asperger vaikea OCD, en ole pysynyt työkykyisenä millään keinolla. 7 v psykoterapiasta eikä lääkityksistä juurikaan hyötyä. Miksihän bipoja ja skitsofreenikoita nykyisin enää hoidetaan muttei lahjakkaita, henkisesti tasapainoisia masennuksesta kärsiviä, joilla pitkä työura takana? Onko niin, että yhteiskunnassamme arvostetaan vain ja ainoastaan oikeasti mielisairaita? Minulle yksi psykiatrian erikoislääkäri sanoi, että enää skitsofrenia ja bipous ovat oikeita mielisairauksia.
Bipous muuten ei "puhkea" vasta 35-vuotiaana, vaan on nähtävissä henkilöstä jo viimeistään murrosiässä. Eli olisikohan sinulla sittenkin väärä diagnoosi?
Kyllä minulla on ihan oikea diagnoosi, aiemmin se oli väärä. Aiemmin diagnoosina oli ahd.häiriön ja unettomuuden lisäksi depressio, pelkkä depressio, joka sitten kylläkin oli bipoa.
Miten niin ei hoideta, kyllä minä ainakin kävin psykoterapiassa depressiodiagnoosinikin aikoihin ja vielä KELA:n tukemassa, nykyisen psykoterapiani maksan itse, kokonaan.
Faktahan on ettei masennusta, joka on maassamme yleisin kuolinsyy, oteta missään vakavasti. Vakavaa elämää invalidisoivaa masennusta ei hoideta missään, koska asia psykiatrien mielestä on liian vaikeaselkoinen käsiteltäväksi.
Minäkin maksoin 7-vuotisen terapiani kokonaan itse, muttei se tehonnut masennusoireistooni jonka lisäksi kärsin neuropsykiatrisesta oireyhtymästä. Bibous on yksiselitteinen sairaus, jota voidaan hoitaa, masennus liitännäisdiagnoiseineen ei. Suomesta ei löydy osaamista. Bibon hoito on sopiva lääkitys jolla mieli saadaan tasaantumaan, vaikea masennus on paljon moniselitteisempi.
Ole ylpeä siitä että olet pysynyt työkykyisenä sairaudestasi huolimatta. Todennäköisesti saat tehdä töitä monen muunkin edestä jatkossa.
jos koskaan:
mikä vaivaa....melkein kaiken voit treenata itse....mitä sitten tarvitsetkin
Vituttaa suunnatomasti.
Treenata? En tiedä millä tämän maan treenaisi paremmaksi paikaksi elää ja olla.
Tarvitsen maan..Sellaisen joka on vapaa ja jossa ollaan vapaita.
Muutto?..Sitä joutuisi luopumaan kaikesta,mutta ei sekään
pois suljettu vaihtoehto ole.
Ja eipä niitä masentuneita eikä muitakaan ongelmaisia olisi jos ne voitaisiin noin vain hävittää. Terapia antaa eväitä työstää omaa masennusta ja siis työkaluja psyyken eheytymisessä. Lääkitys helpottaa monella oloa mutta tilanne saattaa saitten pysyä ennallaan.
Minulla on sinulle vinkki. Mene kirjastoon ja lainaa sieltä terapeuttista kirjallisuutta: Tommy Hellsten, Seppo Jokinen (niitä yleensä löytyy) ja niitä on hyllyt pullollaan.
Kyllä ihminen voi itsekkin hoitaa ja eheyttää itseään: ei voi vain odottaa aina pssiivisena että joku toinen sen tekee. Yritä keksiä itsellesis päivittäin jotain pientä uutta, vaikka ei huvittaiskaan. Kohta alat itsekkin kokea mielihyvää että sainpa tuonkin tehtyä. Sitähän tää elämä on itsekullakin. Jos ei saa itselleen vaihtelua, niin elämä alkaa tuntua puulta ja tylsältä
Tässä on muutakin sairautta minkä vuoksi mitään ei saada tehtyä, mutta kiitos vinkistä. Käyn katsomassa jos tuossa kirjastossa on enää muuta kun venäjänkielisiä kirjoja.
En usko että sinulla on kaksi lääkäriä siksi että korvaavat aikaa jolloin et saanut hoitoa. Sellaiseen "korvaamiseen" ei ole mielenterveyspuolella resusseja. Korvausta vailla olevien määräkin olisi loputon sillä suomessa aika moni on jäänyt ilman hoitoa tai pelkän lääkityksen varaan. Se että sinua ei ole huolittu töihin tai epäilet työssä jaksamista ei välttämättä tarkoita että olisit työkyvytön. Ajat vain ovat kovat tällä hetkellä. Työpaikkoihin otetaan vain vahvimmat, sosiaalisimmat ja viehättävimmät henkilöt. Tämä siksi että on varaa mistä valita ja toiseksi taloudellisten tilanteiden vuoksi yritysten on saatava työntekijöistä mahdollisimman suuri hyöty. Raaka peli ja siinä jää heikoimmat ihmiset (minä mukaanlukien) kortistoon roikkumaan. Jos yhtään lohduttaa niin et ole ainoa tuossa tilanteessa. Hyvä kuitenkin että saat tällä hetkellä asiallista hoitoa!
En koe että sinä tai kukaan muukaan joka
ei tapa muita edistääkseen omaa elämäänsä olisi heikko.
Heikkoutta on olla Iphone ja himoita velaksi korkeella korolla Ikeaa.
Mahtava tuo ensimmäinen lause! KIITOS! :)
"En usko että sinulla on kaksi lääkäriä siksi että korvaavat aikaa jolloin et saanut hoitoa. Sellaiseen "korvaamiseen" ei ole mielenterveyspuolella resusseja."
Olepa vaan uskomatta mutta näin on. Kaksi ylilääkärinä toimivaa psykiatria joiden luona käyn vuorotellen.
Työkyvyttömyseläkkeen,pysyvän, sain kroonisen masennuksen vuoksi 33-vuotiaana eli olen käytännöllisesti katsoen työkyvytön. Kotoa käsin pystyisin tekemään jonkinlaista työtä juu, mutta kun sellaiseen ei ole kukaan työnantaja halukas. Taitoja löytyy vaikka mihin.
Usean eri diangoosin lisäksi sairastuin viime vuoden puolella fyysiseen eli autoimmuunisairauteen ja jaksaminen on aika heikoilla, siksi kai kaksi psykiatria yrittävät minua auttaa. Fyysinen sairastuminen johtui pääosin psykiatrian poliklinikan ammattitaidottoman henkilöstön tavoista toimia.
Ehkäpä olen tavallista herkempi ihminen, johon vaikuttaa myös fyysisesti hoitohenkilökunnan töykeä, ylimielinen, halveksuva asenne kroonista masennusta, vaikeaa ocd:ta, aspergeria, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä jne. kärsiviä kohtaan.
Uskon sen sen että sinulla on kaksi lääkäriä.Siitä ei ollut kyse. Ja sain sen kuvan ettet ole eläkkeellä vaan hakemukset hylätty kuten aloittajalla. Yritin vain sanoa sen ettei kenenkään pitäisi itseään syyllistää tai luulea turhaan olevansa eläkekuntoinen jos ei tämänpäivän työelämässä pärjää. Minusta työelämä on nykyisin aika raakaa peliä ja ei yksinkertaiseksi voi vaatia että me kaikki jaksetaan sitä. Kaikilla on erilaiset henkiset ja fyysiset resussit käytettävissä. Se on vain p.aska nakki jäädä sille välille kun ei töihin pääse mutta ei eläkekunnossakaan ole. Ja joo, onhan ne työkokeilut ym.muut harjoittelut mutta ei sitä vuodesta toiseen vaan jaksa jollain 8:lla eurollla päivässä käydä töissä. Kun joskus voisi saada ihan kunnon korvauksenkin siitä työstä niinkuin ne hemmetin "paremmat" ihmiset. Muttamutta... Minä en tuota töykeää kohtelua ole kohdannut psyken puolelta, muiden alojen hoitohenkilökunnalta taas sitäkin enemmän kun on selvinnyt että olen mielenterveyspotilas.
No kato sama juttu =)
Sisäelinvaurio mitä täällä euroopassa ei pystytä hoitaan.
Kädet liikkuu mutta aivot ei.
Siis stoi nyt en ole eläkettä hakenut enkä hae, enkä eläkkeelle halua.
Sitä en vain tiedä missä on paikkani jos yhteiskuntaan ei minusta ole
tai sinne en halua.Todellakin..P.aska nakki.
Se on 9 € päivä ja en koskaan pystyisi menemään sellaiseen ja en suoraan sanoen ymmärrä ihmistä joka kiristämällä sellaiseen eksyy.
Hyvä että uskot, tapanani ei ole valehdessa eikä kirjoittaa huuhaata. Siinä olet oikeassa, että tämän päivän työelämä on raakaa peliä, jossa eivät pärjää kuin narsistit tai muuten psyykkisesti vakavasti häiriintyneet jotka usein toimivat esimiehinä johtotehtävissä. Itse kävin yli 10 v sitten Malminkartanon kuntoutuskeskuksessa, jossa myös todettiin, jo silloin, minkä psykiatrit ovat jälkeenpäin todistaneet, etten ole työkuntoinen vaikka osaamista löytyy usealta saralta laidasta. Olen toiminut esim. mainostoimistossa visualistina sekä olen lahjakas kirjoittaja asiasta kuin asiasta, tunnen lääketiedettä psykiatria ja neurologia mukaanlukien enemmän kuin useimmat lääkärit omakohtaisen kokemukseni sekä erityismielenkiinnonkohteideni kautta. Olen kuitenkin niin huono ihminen useimpien työnantajien mielestä etten kelpaa mihinkään vaikka aikoinaan onnistuin saamaan 16 työpaikkaa ilman että niistä oli lehdissä hakua päällä eli itsenäisesti soittamalla intensiivisesti niihin firmoihin, jotka kiinnostivat. Masennus ja heikot sosiaaliset taidot veivät kuitenkin mennessään; vaikka ihmiset pitivät minusta en pystynyt työskentelemään heidän kanssaan neuropsykiatriastani johtuen siten kuin olisi vaadittu. Siksi olen pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä. Enkä ole koskaan sairastanut psykoottistasoisesti eikä minua ole epäsosiaaliseksi haukuttu vaan tavallista rauhallisemmaksi ja älykkäämmäksi ihmiseksi. Silti olen C-luokan kansalainen. Yhteiskuntamme on sanoisinko mistä.
Oletko Aspergerinfon ylläpitäjä?
http://aspergerinfo.foorumi.org/portal.php
En tietääkseni =D
Ei hoitoon pääse jollei yritä tappaa itseään, muutenhan on ihan normaali kai.
Moi, onko paikkakunnallasi mielenterveysyhdistys jossa voisit poiketa, joskus niissä on jotakin kuntouttavaa työtoimintaakin (pzzskapalkalla) mutta voi olla hyvä käydä jossain vaikka harrastamassa tai kahveella. Niissä on joskus jotain vertaistukiryhmiäkin. Yksin ei saa olla koko ajan. Ellei ole yhtään pennosta rahaa on mahdollista mennä mieli maasta tyyppisiin ryhmiin, AAL-ryhmään (jos vanhempi on ollut alkoholisti) AA- ja Al-Anonryhmiin tarvittaesssa. Tule uutta aspektia elämään ja ystäviä. Näihin voi mennä sellaisena kun on.
Työkkärirahat ei ole kaksiset mutta jos saisit omavastuut kokoon voisit käydä yksityisellä psykiatrilla, vaikka kerran kuussa, lääkäriluettelosta tai lääkäriasemien nettisivuilta löytyy, sellanen, jolla on (mielellään erityistason tai vaativan) erityistason psykoterapeutin pätevyys tai sellainen joka on Kelan listoilla (sinne soittamalla selviää, voivat lähettää listan sulle postisssakin), voisit saada Kelan tukemana työkykyä parantavaa terapiaa (niillä pitää aina korostaa tota työkykyjuttua niin on paremmat mahikset) kolme vuotta. Alkaisit päästä työelämään/opiskeluun mukaan pikkuhiljaa sitä kautta, tai sitten eläkkeelle ettei tarvii työkkärissä pyöriä.
Siel kunnan miekkarissa ei välttämättä kannata huudella et käy yksityisellä tai ne panee pahimmassa tapauksessa ulos. Yksityinen lekuri sitte neuvoo miten Kelalta terapiaa haetaan ja tekee paperit. Joskus niitä ekoja käyntejä varten on pakko vongata sossusta rahat ja nekin on kiven alla. Mutta kannattaa kokeilla ja tarkkaan kattoo kelle menee, ettei mee rahat hukkaan, netti on hyvä apu siinä. Psykoterapeutti ja psykiatrian erikoislääkäri pitää olla. En dissaa psykologeja ym terapeutteja mutta kun on lääkärinkoulutus voi sama tyyppi kirjottaa saikut ja mahdoliset lääkkeet samaan rahaan. Lääkäri on aina lääkäri.
Mulla on kaksi lääkäriä eli psykiatria, toinen julkisella ja toinen yksityisellä, kumpikaan ei veloita käynneistä mitään.:)
Onkos se valeassi jokin ylpeyden aihe? Jotkut eivät saa hoitoa ollenkaan, kuten ap. Empatiaa?
Mahtaisiko johtua itsestäsi mikset saa hoitoa tai empatiaa? Mietihän sitä täällä valittamisen sijaan.
Kuinka voit olla noin tyhmä? Mulla on kuule ihan kahden pätevän lääkärin diagnoosit assiudestani joten pidäpä pääsi kiinni jatkossa.
Minkä takia hylky tuli..?
Minkä takia joitain ihmisiä hoidetaan usean psykiatrin avustuksella ilmaiseksi ja toisia taas ei ollenkaan, edes maksusta?