Kumpi on pahempi helvetti?

Siis hel-vetti.

Mielialalääkkeet pystyvät tekemään kenen tahansa terveenkin ihmisen elämästä täyttä kärsimystä, puhumattakaan niistä, joilla on jo valmiiksi mielenterveysongelmia.

Kumpi on pahempi, krooninen masennus vaikea alkoholismi vai masennuslääkitys?

No en minä ainakaan olisi valmis ryhtymään prostituoiduksi saadakseni neuroleptejä. Neuroleptien takia ei tipu hampaat eikä tarvii varastaa saadakseen rahaa. Ei ne niin kalliita ole. Eikä ne mitään helvettiä aiheuttaneet, hiljalleen kun lopetin, ei siitä mitään kauheita ongelmia tullut. Outo aloitus.

Ei mitenkään outo aloitus.Minäkin olen neuroleptejä syönyt,ja minulle ne aiheuttivat vain suurta kärsimystä. Ja tuskinpa kysyjä tarkoitti sitä,millä keinoilla niitä täytyy hankkia,vaan minkälaisen riippuvuuden heroiini aiheuttanut,ja kuinka vaikea siitä on ollut päästä irti.

Ja minäkin olen yrittänyt päästä irti neurolepteistä,ja se on ollut todella vaikeaa.

Veikkaan että neurolepti helvetti, sillä kun olet päässyt eroon heposesta ei sitä sinuun kukaan ole väkisin työntämässä..

toisin kun neuroleptejä.

Psykiatrien toimesta voit olla ikuisesti neuroleptien käyttäjä.

Tuskin tarvitsee enempää asiaa selvitellä.

Mulle on kokeiltu vaikka mitä masennuslääkkeitä ja neuroleptejä vuosien ajan,eikä yksikään niistä ole poistanut koskaan masennusta.Ei kertakaikkiaan yhtään mitään vaikutusta. On vaan entistä pahempi olo.

Ei minullekaan masennus- eivätkä muutkaan psyykenlääkkeet ole juuri mitään auttaneet. Eli kärsimys jatkukoon hamaan tulevaisuuteen. Tahtoisin päästä alkoholista kokonaan eroon, fluoksetiinia on pakko syödä, koska kärsin myös neuropsykiatrisesta häiriötilasta, johon se on ainut hoito maassamme.
Oletko aloittaja miettinyt/kokeillut vaihtoehtoisia hoitomuotoja?

Paras hoitomuoto on neurolepteistä vieroittautuminen.Vain tietämättömät ja huijarit puolustavat niitä.

Joo, minä käytin yhdessä vaiheessa pari vuotta kun tahdoin tappaa itseni mahd.nopeasti mutta kivuliaasti neuroleptejä yhdessä unilääkkeiden ja alkon kanssa yhdessä, mutten onnistunut tavoitteessani, pää on kuitenkin yhä edelleen kohtuullisen huonossa kunnossa, kiitos maamme psykiatrisen sairaanhoidon. Lähetin Kataiselle terveisiä. Tsemppiä kaikille aineista vieroittautumiseen!!!

Vieroittautuminen kestää muutaman vuoden ja siihen tarvitaan riittävästi tahdonvoimaa sekä motivaatiota. Se, mistä motivaatiota elää selvinpäin kaikista aineista erossa, onkin oma juttunsa. Ehkäpä siihen voisi toimia vertaistuki ja yhteisöllisyys ihmisten kesken, joilla kaikilla on sama tavoite paremmin kuin psykiatrit jotka usein huonontavat vointia lisää arvostelemalla negatiiviseen sävyyn kannustamisen sijaan. Usein sairas perheyhteisö myös pahentaa asioita, vaikka perheen tuki olisi kaikkein tärkeintä. Kukaan ei kuitenkaan voi sille mitään, jos on syntynyt syntipukiksi ja jopa oma lapsuudenperhe arvostelee koko ajan kaikesta; vahvempikin ihminen etsisi jotain kanavaa johon/jonka kautta paeta todellisuutta.

Luovuttakaa, antakaa periksi, välttäkää ihmisiä/yhteisöjä jotka sairastuttavat lisää, vain näin voitta päästä kiinni paranemisprosessin alkuun.

Olen tyytyväinen neuroleptiini sekä SNRI-lääkkeeseni.