kun mikään ei auta

Joskus voi lisäahdistusta tuoda ajatus pyrkiä pois ahdistuksesta. Jospa annat nyt itsellesi luvan olla vain ahdistunut. Lakkaat yrittämästä poistaa sitä ja etsimästä keinoja poistaa ahdistus. Joskus tapahtuu niin, että se kestää jonkin aikaa, mutta sitten alkaakin huomata että eihän minua ole enää niin paljon ahdistanutkaan. Jätä elämäsi Luojan huomaan ja lakkaa ponnistelemasta.
Ihmisen spyykeessä niin kuin ruumissakin on luontainen paranemis- ja eheytymismekanisminsa.
Liikuntaa, ja tavallista arjen elämää jatka niin kuin ennenkin mutta jospa annan vain mennä vapaalle. Kyllähän ihmistä välillä ahdistaa ja jäseniä juilii, mutta aikakin tekee tehtävänsä.

Minulla on aivan prikulleen samanlainen olo kuin ap:llä. No, lääkkeitä olen kyllä kokeillut, mutta niistä ei ole ollut apua. Liiankin lääkemyönteinen psykiatrini kirjoitti minulle jopa bentsoja, mutta niistäkään ei ole apua. Niitä olen pari kertaa kokeillut erityisen stressaavassa tilanteessa.

Ei tämä ole mitään elämää. Minulla tämän jatkuvan ahdistuksen laukaisi se, kun tulin yllättäen jätetyksi pitkässä suhteessa kolmannen osapuolen vuoksi. Ainoa asia, johon tässä maailmassa luotin kuin vuoreen oli se, että saan olla oman rakkaani kanssa niin kauan kuin meissä henki pihisee. Nyt tämän kamalan ahdistuksen kanssa on menty jo vuosi eikä valoa ole näkyvissä. Ahdistus on vain pahentunut ajan mittaan. Toki monet asiat ahdistivat minua jo ennen eroa, mutta tämä jatkuva kauhun tunne on uutta. Elämän loppumista tässä vain odotellaan.

Ensimmäinen kirjoitus oli positiivinen, kiitos siitä mutta ei taida nyt pelkkä positiivisuus auttaa. En tiedä oletko koskaan ollut kunnolla ahdistunut, mutta tästä ei oikein voi selvitä.

sinulle joka myöskin olet ahdistunut, tiedän ettei nämä sanat auta, mutta olen erittäin pahoillani että olet joutunut ahdistuksen saartamaksi. Tätä ei toivoisi edes pahimmalle viholliselleen. En voisi edes kuvitella jos mun mieheni nyt lähtisi. Joko kuolisin tai joutuisin osastolle, siitä ainakin tiedän että olet todella vahva ihminen. Sanotaan että jokainen on vastuussa vain itsestään, itse en ole tätä mieltä. Jos läheinen tietää vaikean tilanteen ja silti lähtee ennenkuin tilanne on parempi, pitäisi hänen ottaa kontolleen toisen ihmisen tilan paheneminen. Sitäkään en tarkoita että pakolla pysyisi suhteessa mutta sitä ennen pitäisi varmistaa että toisella on riittävät voimavarat selviytyä ja vahva tukiverkko ympärillä. En usko että jäät yksin, se on melko epätodennäköistä kun olet suhteen onnistunut luomaan aikaisemminkin. Tsemppiä ja jaksamista, toivon todella että olosi paranee.

Mulla sama tilanne kun sulla... Pintapuolisesti ja oppikirjojen mukaan olen mennyt huoltaen itseäni mutta ahdistuksen syy ei ole poistunut vieläkään. Pitäisi muuttaa muualle jotta ahdistus lähtisi paranemaan nimittäin aiheuttaja on henkilö joka ei voi pyynnöstä huolimatta lopettaa. Exä, exä :(

Kiitos, ap, ystävällisistä sanoista. Kyllä tuo jätetyksi tuleminen oli aikamoisen mankelin läpi menemistä. Veljeni aikanaan sairastui psykoosiin parisuhteen päättyessä ja mukana oli vielä pelko siitäkin. Erostani on jo yli vuosi ja vieläkin itken melkeinpä päivittäin hirveää ikävääni. Antaisin mitä vain, että saisin palata noihin parempiin aikoihin.

Jaksamista myös sinulle ja muille ahdistuksesta kärsiville. Tätä tilaa ei ymmärrä kuin toinen samanlainen.

Sama ongelma kuin aloittajallakin paitsi itse juon runsaasti kahvia ja alkoholiakin on tullut nautittua viikoittain. En sitten tiedä olisiko siitäkään mitään apua jos olisi motivaatiota luopua kofeiinista ja alkoholista.

Luulen että olen samassa tilanteessa että mikään ei auta vaikka mitä yrittäisi. Olen myös käynyt keskusteluterapiassa ja aikalailla samat fiilikset sen suhteen että turhauttaa kun ei siitäkään tunnu olevan apua.