Mielisairas vai näkijä?

Tiedätkö olen samanlainen kuin sinä ja etsinyt kanssa kulkijaa löytämättä sitä kuitenkaan... Nämä yleisepalstat on sellaisia minne saa kaikenlaista vastausta jopa ei toivottuja :) haluaisitko kirjoitella toisen samanlaisen kanssa ja vaihtaa kokemuksia? Olen ihan "selväjärkinen" ;) Jos laitat, vaikka sählöpostia minulle niin jutellaan? Luulen, että meistä voi olla toisille vertaistukea.

[email protected] on postini :)

Lisätäkseni vielä, että minun on todella vaikea ollut löytää kanssa kulkijaa näissä asioissa. Eroamme siten, että minä puhun niistä. Olen saanut hullun merkin otsaani muutamia kertoja, mutta myös monesti ihmiset jäämään huulipyöreenä auki kun olen kertonut asioita ja ne on ollu totta. Olet aivan oikeassa, että sitä ei pysty kontrolloimaan.. olisi helppoa jos voisi.. mutta sitäkin olen koittanut ajan kanssa harjoitella. Mielelläni vaihtaisin kanssasi tosiaan sähköpostia ja vaihdettaisiin ajatuksia. Olen liian monta kertaa kuullut ja nähnyt sen fiiliksen kun olen kertonut muille niin jotkut uskovat mutta eivät kuitenkaan usko sanomaani.. tiedätkö se on niin todellista itselle niin on niin vaikeaa kun kukaan ei näe tai kuule samaa.

MInulle näkeminen ja kanavointi on sitä ja tätä. Kämpilläni ramppasi sieluja, koska he tiesivät, että näen. Nykyään ei enää niinkään, koska panin stopin tälle, eli tänne ei sitten tulla, jos en pyydä.

Olen nähnyt Yhdysvaltalaisen mukadokumenttiohjelman, jossa psykologi yritti auttaa sinun kaltaisiasi nuoria. Kauhea ohjelma, mutta teitä näkeviä lapsia, nuoria, nuoria aikuisia on maapallo täynnä.

Jos sinua haittaa näkemisesi, voin "sulkea näkemisesi". Miten tehdään?

Hei

Et ole mitenkään hullu etkä mielisairas. Vaan olet yksi meistä joille on annettu näkemisen lahja.

Valitettavasti monet eivät usko ja kun tämän asian kertoo niin kyllä valitettavasti ne ystävät kaikkoaa, mutta todelliset ystävät jää rinnallesi kyvystäsi huolimatta.
Olet vielä nuori ja tiedätkö me kaikki näytetään ihan tavallisilta, sitä ei näe ulospäin.

Itse olen nähnyt pienestä tytöstä asti, murrosikäisenä näyt vahvistui ja "tiesin vaan asioita"
Nyt aikuisiällä sitä on oppinut hyväksymään asian ja pystyn auttamaan muita,
Ja vieläkin on opittavaa. Kun kirjoitit ettet näe kaikkia, niin meistä kukaan ei kaikkea näe, ainoastaan mitä on tarkoitettu nähtäväksi

Jos haluat niin voit kirjoittaa minulle [email protected]

"hulluko?" odotan kauheasti vastaustasi sähköpostiin ja toivon, että sinulla on rohkeutta laittaa postia minulle :)

Näätkö hullu oikeesti? Mä näen, ja nään nyt, et sä et nää?

Älä "hulluko?" välitä noista kommenteista :) Siis täällä on suurimmaksi osaksi niin outoa sakkia, että oksat pois :) Mulla olis paljonkin kerrottavaa sulle jos otat yhteyttä. Toki otat jos haluat. Jotenkin mulla on vaan vahva fiilis, että meillä olisi paljon yhteistä ja juteltavaa. Laitan mun postin vielä [email protected]. Toivon oikeasti, että laittaisit mulle postia :)

Ymmärrän ihan hyvin :) Kaikki on vapaaehtoista. Juttu kaveria olin vaan vailla. Välillä on turhauttavaa kun yksin kokee, mutta ehkä se on tarkoitettu sitten niin. Eilenkin vanhempien luona kohtasin yhden hengen, joka käy välillä kuiskimassa korvaani kun olen sielä. Viimeksi kun pesin nuorimpaa poikaani vanhempieni pesuhuoneessa niin korvaani kuiskattiin... Kerroin kyllä äidilleni, mutta yllättäen ei kukaan uskonut kun eivät otse ole kokenut samaa :D

Yksinkertaisimmillaan esität Korkeimmalle pyynnön, että spontaani näkeminen suljetaan. Joudut varmaankin esittämään pyynnön useita kertoja.

Omalla kohdallani se toimi, ja näkeminen tapahtuu nykyään hallitusti, eli omasta tahdosta.

kannattaa kattoa elokuva WAKE UP se kertoo melkein nelikymppisestä miehestä joka yhtäkkiä kaverinsa kuoleman jälkeen kävi näkemään auroista lähtien kaikkea. oli ihan mielenkiintoinen dokkari. itse olen pienestä pitäen myös nähny yhtä jos toista ennustanut kuolemia kerran jopa kenen kuoleman. mutta toki sitä itsekkin välillä pohtii että onko kaikki inkkarit veneessä;D mutta koska en kokemuksillani ketään satuta ja ehkä toisinaan osaan suhtautua vaikka minkälaisiin juttuihin ja tapahtumiin avoimin mielin niin olkoot mitä on:) mummonikin oli ennustaja eläessään (itseäni en kyllä ennustajaksi sanoisi jonkin sorttinen näkijä vaan):) mutta kyvyt on periytyviä joten lienee passaa kysellä onko suvussa kellään muulla ollut ko kokemuksia:)

Olet Mediaalisesti Herkkä. Ja Näet Henkiolentoja Henkimaailmassa olevia Juttuja. Enkeleitä. Näkisinpä itsekkin. Tiedän että minunkin lähellä on ainakin yksi enkeli ja Henkiopas Koko Elämäni ajan.

Itse kun olin lepäilemässä tänään, niin koetin kuvitella itselleni mielikuvituskehon yhteen toiseen paikkaan. Samassa näin (silmät kiinni) uninäyn, jossa täysin harmaa naisen yläruumis tuli minua kohti kädet ojossa kuin halaamaan. Se tapahtui tosi nopeasti ja äkkiarvaamatta. Olikohan se alitajuntani unikuvia, vai siirryinkö jollekin "henkimaailman" tasolle osittain, kuvitellessani itselleni henkiruumiin? Mitä olette mieltä?

Maailma on muutakin kuin fyysisin aistein havaittavaa todellisuutta. Tärkeintä on valita puolensa. Ei kaikki yliluonnollinen ole hyvistä lähteistä. Vihollispuolelta en ota mitään ohjeita enkä tietoa, en ole käytettävissä enkä tavattavissa. Luojan puolelle olen aina avoin. Jumalan väki kun toimii aina rakkaudessa ja vie kotia kohti.

Minä olen aina nähnyt menneisyyteen ja tulevaisuuteen, jopa sen, mitä tapahtuu nytkyhetkellä jossain toisessa paikassa. Havaitsen paranormaaleja ilmiöitä, ja näen henkiä. Olen 11 v. Älkää missään nimessä väittäkö, että "Sinulla on vain vilkas mielikuvitus". Se on inhottavaa, kun näkee kuolemia ja sun muuta, ja muut ihmiset van sanovat noin. Jos näet tulevaisuuteen, menneisyyteen tai nykyisyyteen tai näet kaikkiin, sinun pitää opetella sulkemaan mielesi jos et halua nähdä ns. näkyjä. Mielen sulkeminen toimii näin:
Kun näky alkaa, älä välitä siitä ja tee sitä mitä teet sillä hetkellä.
Jos näky silti pysyy vahvana mielessäsi, sinun pitää kuvitella mielesi ympärille eräänlainen suoja. Kuvittele suojaa. Sen pitäisi toimia.

Olet tässä elämässäsi saanut suuren herkkyyden ja on ollut aika tulla sen esiin. Nämä jutut ovat ihan luonnollisia, vaikka me täällä maallisen maailman "harhassa" kuvittelemme sen päinvastoin. Itse asiassa asia onkin toisinpäin. Tämä maailma se harha ja tuo toinen paljon todellisempi. Mutta miksi sinä ja eikä joku muu näe? Miksi kaikki ei näe? Miksi joku uskoo, toinen ei? Miksi nämä leimataan asioina ei-todistettaviksi? Näistä ja laajemmin siitä, mikä liittyy henkiseen kehitykseen, elämän tarkoitukseen, universumin eri ulottuvuuksiin, joilla me liikumme yhdessä noiden muiden tason olentojen kanssa, niistä jos haluat lisää tietoa, olisin käytettävissä ihan ilmaisena mentorina.
Olen henkisen pitkän tien kulkija ja pyrin rakkauden ja valon avulla auttamaan muita. Olen tehnyt hieman tarot-tulkintoja tuolla toisella palstalla. Niitä voi lukea sieltä ja muodostaa oman mielipiteensä. Olen tälläinen mukava, keski-ikäinen nainen, jolla ei ole tapana tuputtaa mitään, enemmänkin kuunnella ja jos kysytään, niin kerron sen, miten itse näen asian. Kukin saa sitten oman näkemyksensä muodostaa. Olen myös kokoamassa juuri sinunlaisillesi ryhmää, jossa kävisin hieman systemaattisesti läpi näitä kysymyksiä.
En ole hörhö, jos epäilet. Minulla on myös akateeminen loppututkinto ja tutkijataustaa, joten tiedän kyllä tieteellisen todistusarvon myös.
Jos halut apua tai neuvoja, laitatko vaikka nimettömän s-postisi tähän, niin jutellaan.
Minulla ei ole yritystä enkä tee rahaa näillä jutuilla, mutta en myöskään tuomitse, jos joku tekee niin. Jokaiselle on oma tiensä.
Valoa maailmaasi, et ole missään nimessä hullu
terveisin Chrystal

Minä itse olen 13 vuotias ja nyt lähiaikoina olen ruennut näkemään enemmän asioita kuten ihmis varjoja kävelemässä seinää pitkin vaikka kukaan ei takanani kävelisi. Tummia hahmoja metsässä juoksemassa. Tunnen aina välillä äitin luona mummoni läsnä olon ja rupean yleensä itkemään siitä. Aina ennen nukkumaan menoa tunnen jotain pahaa lähelläni. En uskalla olla edes pimeän aikaan olla yksin ulkona. Kun kerroin tästä minulle sanottiin vain että sinulla on vain mikgreeni vaikka vieläkin näen niitä hahmoja vaikka olen ottanut mikgreebi lääkkeeni, sen jälkeen en ole kellekkään tästä kertonut. Sillä pelkään yksin jäämistä mutta onneksi minulla on koirani josta välitän ja hän välittää minusta. En sitten tiedä olenko jotenkin mieleltäni sairas mutta vaikka olisinkin en halua minnekkään hoitoihin siitä syystä, koska kaikki katsoisivat minua kuin hullua. Anteeksi kirjoitus virheistä jne en oikein loista koulussa.