Olen niin väsynyt elämääni. Se on jatkuvaa korkealta putoamista ja kipuamista pohjalta ylös. En jaksa enää. Kärsin kovista ahdistushäiriöistä, masennuksesta ja yksinäisyydestä. Olen yrittänyt itsemurhaa, mutta en pysty siihen itse edes usean rohkaisuryypyn jälkeen. Tarvitsen apua päästäkseni pois täältä!!! Auttakaa!!!
Tappakaa mut!!!!!!
haluan kuolla
7148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Apu lähtee siitä, että soitat terveyskeskukseen, ja kerrot tilanteestesi, ovat tottuneet samanlaisiin puheluihin, ainakin psyk.. puolella.. Kiireellisissä tapauksissAA, 112.
Psykiatrinen päivystys, kaupunkikohtaiset yhteystiedot pitäisi löytyä soitettaessa numeroon 09-10023.
mutta olen käynyt lukuisilla kallonkutistajilla monta vuotta ja parhaillaankin. En saa niistä tarvitsemaani apua. En ole tyhmä. Olen hakenut apua itselleni. Se ei vaan ole sitä mitä tarvitsen. Joitakin ihmisiä ei vain ole tarkoitettu tänne ja mut näköjään halutaamn savustaa ulos täältä keinolla millä hyvänsä. Itse en vaan pysty siihen.
Samalla tavalla on minulle tehty, ja olen tavallista herkempi ja joidenkin ihmisten mukaan myös älykkäämpi mita muuta. Soita sinne päivystykseen ja kerro asiasi! Näin minä teen ja apua on tullut kun olen vaatinut sitä. Kaikki ihmiset on tarkoitettu tänne, niitä joita ei ole tarkoitettu on jäänyt syntymättä. Terveen ihmisen merkki on, ettei pysty tappamaan itseään. Yhteiskuntamme vaan on sairas ja sairastuttaa ihmisiä lisää, siihen itsemurha ei ole ratkaisu.
En tiedä auttaako tuskaasi yhtään tieto, että itse tunnen ihan samoin.. en jaksaisi yhtään, enkä hetkeään.
On niin pahaolo, että oksettaa.
Miksi olen roikkunut täällä tämän tunteen kanssa jo kaksi vuotta? Siksi, koska katson miten pitkälle ahdistus vie minut.
Olen kokenut psykoottisen masennuksen, saanut neuroleptit ja vierottuatunut niistä, olen saanut hullunpaperit, olen menettänyt kaiken, mutta täällä ollaan.
Ei elämä ole mikään lahja vaan suuri huijaus ja ääretöntä tuskaa.
Itsemurhaa en tee vaikka toivon kuolemaani joka armas sekuntti. Miksei voisi olla olemassa kaltaiselleni henkilölle armo kuolemaa, ettei omaisten tarvitse vielä kokea häpeää itsemurhani vuoksi.
Koska olen jo täysin kaheli, sekopää, mielisairas ihmissroska hyväksyn sen ja koetan jaksaa taas huomiseen.
Koeta sinäkin ap
Oletko hakenut netistä apua ja tietoa itsetuhoisuudesta? Katsopa vaikka lostallhope.com tai www.suicideanonymous.net
Minullakin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, vähintään keskivaikea ellei vaikea masennus vielä muuta paskaa siihen päälle. Elämä on yhtä helvetin kärsimystä vuodesta toiseen ja itsekin toivoin melkein joka päivä kuolevani.
Olen ajatellut sitä että tekisin joskus itsemurhan jonkun toisen itsetuhoisen henkilön kanssa. Kuulostaa kuitenkin edelleen vielä sen verran rajulta ajatukselta että se taitaa siirtyä johonkin tulevaisuuteen. Eikai tässä auta kuin edelleen vain yrittää kestää tätä samaa paskaa päivä kerrallaan. Sitten luultavasti kyllä riistän hengen itseltäni kun minulla aikanaan ei enää ole läheisiä jotka jäisivät suremaan. Siitä en välitä mitä kaverit ajattelee, kyllä he siitä pian toipuvat ja jatkavat omaa elämäänsä.