Haluaisin laihtua muutaman kilon, olen 16 vuotias ja mitat on 164/57.4 tällä hetkellä. Mulla on ollut jo ihan alaasteen lopusta asti helvetin huono itsetunto, jo 6 luokalla mittailin itseäni ja pidin lihavana, jokainen pienikin ulkonäköön liittyvä kritiikki saa mut masentukseeksi ja nyt yläasteen aikana oon moneen otteeseen yrittänyt laihduttaa, mutta aina epäonnistunut, koska tykkään ruuasta ja mulla on luonnostaankin todella hyvä ruokahalu...
Nyt kuitenkin oon laihtunu 3 kiloa ja neljäs viikko menossa, eka viikko oli lähinnä semmosta et yritin vähentää syömistä ja en liikkunut mitenkään erityisesti, sillo en mitannut painoa ollenkaan. Toinen viikko, sillonkin edelleen vähensin syömistä mutta olin paljon kaupungilla ja ulkoilin muutenkin, viimeviikon keskiviikkona sit katoin painon ja kun huomasin et olin laihtunut, niin siitä se sit varsinaisestilähti. Sain siitä kunnolla innostusta ja sit aloin laskemaan kaloreita ja lisäämään liikuntaa, nyt tavoitepaino on ollut 54-55. Ajattelin ja edelleen ajattelen, että tuossa painossa olisi ainakin osittain lähtenyt kaikki läskit pois vatsasta ja reisistä jne... viime keskiviikosta asti kalorit on ollu joka päivä noin 200-400 ja jokapäivä oon lenkkeillyt vähintään puolituntia, nyt kuitenkin tuntuu, et sekin on liian vähän ja semmoinen pakonomainen tunne lisätä jokapäiväistä liikuntaa vähintään tunniks. Tiedän, että pitäisi syödä enemmän ja että tuo määrä on liian vähän, mutta tuntuu että en pysty. Jos syön enemmän kuin 400 kalorii niin tiiän et mulle tulis ihan kauheet omantunnon tuskat ja ratkeaisin taas viiltelemään ja tekis mieli mennä juoksemaan monta tuntia et saisin kulutettuu kaikki pois, en kuitenkaan välttämättä jaksais mennä ja sit toinen vaihtoehto ois et menisin oksentamaan ne, joka sekin ois epämiellyttävää. En voi tälle mitään, toisaalta pelkään et miten tää tulee jatkumaan mut toisaalta pelkään myös, et ratkeen syömään ja lihon, pelkään lihomista tällä hetkellä varmaan eniten mun elämässä... pelkään et palaan takas aloituspainoon, masentuisin varmaan täysin koska sitten ois menny hukkaan tää koko vaiva. Uskon, et ainakin jossain vaiheessa saan ton tavoitepainon saavutettua, mutta pelkään sitten senjälkeistä aikaa. Tuntuu, että koko elämä ja ajatukset pyörii 24/7 vaan kaloreiden ja kilojen ympärillä, välillä meinaa kokonaan unohtua se, minkä takia aloitin eli siksi että näyttäisin laihemmalta... ihan kuin enää ei olis väliä kuin sillä, mitä vaaka näyttää. En haluu sairastuu anoreksiaan, mutta en voi tälle enää mitään. Enkä tiedä, onko tää edes anoreksiaa vain vaan mun oma pakkomielteinen halu laihtua, vaikka tunnun vaan olevan liian laiska ja läski paska... auttakaa
Nyt kuitenkin oon laihtunu 3 kiloa ja neljäs viikko menossa, eka viikko oli lähinnä semmosta et yritin vähentää syömistä ja en liikkunut mitenkään erityisesti, sillo en mitannut painoa ollenkaan. Toinen viikko, sillonkin edelleen vähensin syömistä mutta olin paljon kaupungilla ja ulkoilin muutenkin, viimeviikon keskiviikkona sit katoin painon ja kun huomasin et olin laihtunut, niin siitä se sit varsinaisestilähti. Sain siitä kunnolla innostusta ja sit aloin laskemaan kaloreita ja lisäämään liikuntaa, nyt tavoitepaino on ollut 54-55. Ajattelin ja edelleen ajattelen, että tuossa painossa olisi ainakin osittain lähtenyt kaikki läskit pois vatsasta ja reisistä jne... viime keskiviikosta asti kalorit on ollu joka päivä noin 200-400 ja jokapäivä oon lenkkeillyt vähintään puolituntia, nyt kuitenkin tuntuu, et sekin on liian vähän ja semmoinen pakonomainen tunne lisätä jokapäiväistä liikuntaa vähintään tunniks. Tiedän, että pitäisi syödä enemmän ja että tuo määrä on liian vähän, mutta tuntuu että en pysty. Jos syön enemmän kuin 400 kalorii niin tiiän et mulle tulis ihan kauheet omantunnon tuskat ja ratkeaisin taas viiltelemään ja tekis mieli mennä juoksemaan monta tuntia et saisin kulutettuu kaikki pois, en kuitenkaan välttämättä jaksais mennä ja sit toinen vaihtoehto ois et menisin oksentamaan ne, joka sekin ois epämiellyttävää. En voi tälle mitään, toisaalta pelkään et miten tää tulee jatkumaan mut toisaalta pelkään myös, et ratkeen syömään ja lihon, pelkään lihomista tällä hetkellä varmaan eniten mun elämässä... pelkään et palaan takas aloituspainoon, masentuisin varmaan täysin koska sitten ois menny hukkaan tää koko vaiva. Uskon, et ainakin jossain vaiheessa saan ton tavoitepainon saavutettua, mutta pelkään sitten senjälkeistä aikaa. Tuntuu, että koko elämä ja ajatukset pyörii 24/7 vaan kaloreiden ja kilojen ympärillä, välillä meinaa kokonaan unohtua se, minkä takia aloitin eli siksi että näyttäisin laihemmalta... ihan kuin enää ei olis väliä kuin sillä, mitä vaaka näyttää. En haluu sairastuu anoreksiaan, mutta en voi tälle enää mitään. Enkä tiedä, onko tää edes anoreksiaa vain vaan mun oma pakkomielteinen halu laihtua, vaikka tunnun vaan olevan liian laiska ja läski paska... auttakaa
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sun ei tarvii laihtua. Jos et oo tyytyväinen vartaloosi, niin aloita vaikka mieluummin salilla käynti. Voit sitä kautta muokata kehoasi, mutta toimii vain jos syöt enemmän (väh. 1200kcal, mieluummin enemmän, ettei kehosi mene säästöliekille eli aineenvaihdunta ei hidastu) terveellistä ruokaa monipuolisesti. Usko mua, tapat ittes tollasella syömisellä. Oon käynyt sen anoreksia-helvetin läpi, ja tällä hetkellä oon onnellisempi kuin ikinä, koska syön 2000kcal päivässä ja käyn salilla treenaamassa lihaksia useasti viikossa. Olen enää 1.5kg päässä normaalipainosta, ja en MALTA ODOTTAA SAADA ANOREKSIA-DIAGNOOSIA POIS MUN POTILASTIEDOISTA. Jokaisen terveen ihmisen mielestä treenattu kroppa on kauniimpi, kuin anorektikon. Voin taata, ettei se pieni luku vaa'alla tee sua onnelliseksi. Pliis, älä anna anoreksian pilata sua. Lopulta se vain tappaa.