Hei! Olen hiljainen uusien ihmisten kanssa, mutta olen vielä ujompi ja hiljaiaempi poikien surassa. Puhun ihan normaaliati tuntemattomille aikuisille, mutta en missään nimessä pojille. Se ärsyttää ja ahdistaa minua, enkä pysty normaalisti elämään poikien suerassa koulussa. Minulla ei vielä koskaan ollut poikaystävää, koska olen niin hiljainen, ettei kukaan huomioi minua. Kaikilla minun kavereillani oli jo poikaystävä tai parikin. Myös äitini koko ajan kysyy minulta, että "koskahan alan olemaan poikien kanssa".Olen 15 vuotias ja mielestäni ihan nätti, en mikään rumilus, mutta enkä malli. Kyllä minulla on ollut poika kavereita, mutta ei mitään enempää kuin kaveruutta meillä ei ollut. En tiedä mistä heidän kanssaan voisi puhua. Jos joku poika tulee puhumaan minulle alan punastua eikä puheestani saa selvää koska puhun hiljaa ja nopeasti. Jos teilläkin on ollut sellainen ongelma ja olette päässeet siitä pois, olkaa kilttejä ja auttakaa minua.
Apua ujouteeni
Ujo Tyttö
9116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No kerro kikkis nii jutellaa.
Sori, kännykkä meni rikki, eikä minulla ole enään kikkiä.
Sori, kännykkä meni rikki, eikä minulla ole enään kikkiä.
Sähän vaikutat maailman suloisimmalta tytöltä. Oltas vaan hiljaa ja tuijoteltas maata.
Mul on täysin sama ongelma ,_, Se häiritsee muo iha kauheesti, oikeessa porukassa oon iha normaali, rohkea ja semmone niiku muutki. Mut sit jos oon yksin tai ilma besua oon iha hirveen hiljane ja ku meiä luokal on semmone 'pleieri' tavallaan,, ni se puhuu mulle tosi usein ja tulee melkee aina koulus penkille vieree istuu. Se on aika kauhee ku käyttäytyy niikuin sais jokasen tytön..Ja muutenki, oisko kellää neuvoja ujouteen, muutakun (mee vaa juttelee rohkeesti, hanki kavereita, rentoudu) Ei vaan onnistu noin vain :\ Ja mitä vielä vastata kun poika kehuu paitaa ja hiuksia ja Argh...kehunu nätiks @.@ se on iha kauheinta mitä on tapahtunu. Haluisin vaa sanoo sille et se lopettais kehumisen, koska....mä en kauheest tykkää jos kehutaan. Mulle se on noloa :D Mite tän kärsimyksen voi oikeen lopettaa? :‹
1. Yritä hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, ujona. Hyväksy myös yksinäisyytesi niin, ettet häpeä sitä. Yksinäisyys ei tarkoita, että sinussa olisi mitään vikaa. On paljon yksinäisiä ihmisiä. Paljon on kiinni olosuhteista ja toisista ihmisistä. Lähesty ihmisiä sellaisena kuin olet.
2. Ota vakavasti se, että sinäkin tarvitset ystäviä. Ala tehdä pieniä asioita arjen tavallisissa tilanteissa toisin kuin tähän asti, vaikka se olisi alkuun epämukavaa ja pelottavaa. Mene ihmisten seuraan, vaikka se ujostuttaisi. Vastaa, kun sinulta kysytään. Kysy jatkokysymys keskustelussa. Ota kontaktia: voit vaikka kysyä toiselta kuulumisia tai kommentoida jotain hänen tekemistään. Myönteinen lähestyminen tuottaa parhaan tuloksen, kommentoi siis positiiviseen sävyyn.
3. Usko itseesi ja luota siihen, että sinulla on keinot päästä yksinäisyydestäsi. Hakeudu nettikeskusteluihin, harrastuksiin ja tapahtumiin, joissa olet ihmisten parissa. Kun katselet ympärillesi avoimin silmin, huomaat muitakin jotka ovat yksin. Lähesty toisia yksinäisiä ja ujoja, hekin ovat varmasti seurasta kiitollisia.
jos joku poika tulee luokses ja alkaa puhuu sulle jotain niin oo rohkee ja ala puhuu. hyväksy itsesi ja ole rohkee!! tsemppii sulle!||
Lähtökohtana tässä on, että sää kasvat vielä, ja se lähtee iän myötä, niinkuin mulla. Vaihdon ympäristöä peruskoulusta lukioon ja itsevarmuutta kasvo huomattavasti, koska sama hiljaisen rooli ei enää pätenyt, koska kukaan ei tuntenut mua.
Pojille pystyn puhumaan nykyään ihan normaalisti, mutten ihastukselleni. Too bad. Mulla ei ole kamalasti mies puolisia kavereita, mutta tuun toimeen ja kykenen juttelemaan niiden kanssa joka tapauksessa. Kaikki vie aikaa, sun ongelmaan ei oo olemassa ratkaisua joka toimii sormen napautuksessa. Se vaatii pitkäjänteistä itsetutkiskelua ja tulkintaa ja lähinnä kasvamista henkisesti.
Kannattaa hakeutua toisen ujon seuraan, yhdessä kaksi ujoakin ihmistä ovat rohkeampia. Kannattaa vain uskaltaa puhua, ei koskaan tiedä jos joku poika vaikka haluaakin että tulet puhumaan! Itsekin olin ujo, mutta sitä hiljaisuutta ei kestä kukaan! ;-)