Kuten otsikko jo kertoo, olen elämäni vaikeimman päätöksen edessä. En olisi uskonut että joudun ikinä tähän tilanteeseen, mutta tässä sitä nyt ollaan. Sain tietää raskaudestani juuri kun olin eronnut ex-poikaystävästäni jonka kanssa oli ollut on/off suhde vuoden ajan. Hän sanoin että lupaa muuttua ja muuttaa kanssani jopa toiselle paikkakunnalle.
Minulla alkoi siis opinnot toisella puolella Suomea, jossa en tunne juuri ketään. Mieheni jäi kuitenkin kiinni pettämisestä ja valehtelusta juuri ennen muuttoa, joten päätin että hän ei lapsen elämään osallistuisi. Hän vaatii minun tekevän abortin.
Aluksi olin varma päätöksestäni että pidän lapsen, sillä olenhan jo 20-vuotias ja pelkään etten saisi enää lapsia. Nyt olen kuitenkin tullut toiseen päätökseeen. Minulla ei tosiaan ole miestä, minulla on täällä vain pari tuttua ja apua en heiltä saisi, opinnot ovat vasta ekalla vuodella ja olisi kurjaa jättää ne kesken, lastakaan minulla ei olisi vara kasvattaa sillä ex-mies ei auttaisi ollenkaan ja en ole käynyt töissä.
Olisin lapsen kanssa noin vuoden kotona, jonka jälkeen joutuisin laittamaan hänet jo hoitoon kun itse menisin kouluun. Koulun jälkeen olisin väsynyt, joten en pystyisi muodostamaan kunnon suhdetta lapseeni. Olen aina halunnut että jos saan lapsia niin olen heidän kanssaan pitkään kotona ja mies käy töissä, jotta heidän ei tarvitse mennä päivähoitoon.
Mietin asiaa koko ajan, sillä rakastan kuitenkin jo tätä lasta ja pelkään että kadun aborttia myöhemmin niin paljon, että en tiedä kestäisinkö. Kaverini kuitenkin sanoo että abortti on oikea päätös, sillä saisin käytyä opiskelut loppuun ja olisi aikaa löytää hyvä mies, jonka kanssa sitten perustaa perhe. Pahin pelkoni on tosiaan että en enää koskaan saisi abortin takia lapsia. Viikkoja minulla on 10 3
Toivoisin teiltä jotain neuvoja mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä?
Minulla alkoi siis opinnot toisella puolella Suomea, jossa en tunne juuri ketään. Mieheni jäi kuitenkin kiinni pettämisestä ja valehtelusta juuri ennen muuttoa, joten päätin että hän ei lapsen elämään osallistuisi. Hän vaatii minun tekevän abortin.
Aluksi olin varma päätöksestäni että pidän lapsen, sillä olenhan jo 20-vuotias ja pelkään etten saisi enää lapsia. Nyt olen kuitenkin tullut toiseen päätökseeen. Minulla ei tosiaan ole miestä, minulla on täällä vain pari tuttua ja apua en heiltä saisi, opinnot ovat vasta ekalla vuodella ja olisi kurjaa jättää ne kesken, lastakaan minulla ei olisi vara kasvattaa sillä ex-mies ei auttaisi ollenkaan ja en ole käynyt töissä.
Olisin lapsen kanssa noin vuoden kotona, jonka jälkeen joutuisin laittamaan hänet jo hoitoon kun itse menisin kouluun. Koulun jälkeen olisin väsynyt, joten en pystyisi muodostamaan kunnon suhdetta lapseeni. Olen aina halunnut että jos saan lapsia niin olen heidän kanssaan pitkään kotona ja mies käy töissä, jotta heidän ei tarvitse mennä päivähoitoon.
Mietin asiaa koko ajan, sillä rakastan kuitenkin jo tätä lasta ja pelkään että kadun aborttia myöhemmin niin paljon, että en tiedä kestäisinkö. Kaverini kuitenkin sanoo että abortti on oikea päätös, sillä saisin käytyä opiskelut loppuun ja olisi aikaa löytää hyvä mies, jonka kanssa sitten perustaa perhe. Pahin pelkoni on tosiaan että en enää koskaan saisi abortin takia lapsia. Viikkoja minulla on 10 3
Toivoisin teiltä jotain neuvoja mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lapsettomuus abortin takia ei ole kovin todennäköinen eikä sinulla ikäkään vielä esteeksi lasten saamiselle tule pitkiin aikoihin. Kuitenkin jos jo nyt rakastat lastasi ja pelkäät että katuisit aborttia, niin älä tee aborttia.
Aina ei elämä mene niinkuin suunnittelee, mutta minusta aborttia ei kannata tehdä, jollei sitä halua. Sinullakaan ei nähdäkseni niin ylitsepääsemättömiä esteitä lapsesta huolehtimiseen ole, ettetkö ihan hyvin selviäisi. Opinnot voi keskeyttää joksikin aikaa ja lapsen päivähoidonkin suhteen on muitakin vaihtoehtoja kuin päiväkoti. Ehkä pärjäisit kotihoidontuella lapsen kanssa kotonakin pidempään kuin sen lapsen ensimmäisen elinvuoden?
Käy tk ssa juttelemassa lääkärin kanssa. Sieltä saat puolueetonta infoa asiaan , eikä sinua varmasti painosteta mihinkään. Yksi abortti ei vaikuta tuleviin raskautumis mahdollisuuksiin, mutta aina voi tietysti tapahtua jotain muuta mikä vaikuttaa. Näitä ei ikävä kyllä voi ennustaa. Mutta suosittelen että käyt juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa niin saat asiallisia vastauksia kysymyksiisi :) voimia sinulle mitä ikinä päätätkin!
"Aluksi olin varma päätöksestäni että pidän lapsen, sillä olenhan jo 20-vuotias ja pelkään etten saisi enää lapsia."
Se mitä tunsit ensin, on oikein. Kukaan ei tosiaankaan voi taata että saat lapsia enää koskaan tämän jälkeen. Usein lapsettomuuden syy ei edes selviä. Ja vaikka myöhemmin saisit lapsen, se ei ole kuitenkaan sama kuin tämä lapsi, joka voi elää vain nyt ja tämän kerran. Tulisit aina surullisesti muistamaan tämänkin lapsen ja hänen kohtalonsa, vaikka saisitkin muita lapsia. Monilla abortin syyllisyys säilyy kipeänä arpena koko loppuelämän.
Yksinhuoltajuus ei ole mikään ikuisuusolotila, eikä lapsi mitenkään estä sinua saamasta uutta miestä ja perhettä hänen kanssaan.
Tässä maassa rahanpuute ei ole syy eikä mikään surmata lasta abortilla, koska jokaisella on mahdollisuus pärjätä jos vaan haluaa. Yhteiskunta tukee erityisen avokätisesti lapsiperheitä. Vaikka kuinka monet muutkin on saaneet lapsia opiskeluaikana. Sehän on vain järjestelykysymys. Lapsen on ihan hyvä päästäkin päivähoitoon ja muiden lasten pariin sosiaalistumaan jo suht varhain.
"Mietin asiaa koko ajan, sillä rakastan kuitenkin jo tätä lasta ja pelkään että kadun aborttia myöhemmin niin paljon, että en tiedä kestäisinkö. "
Eikä tämä kerro jo riittävästi mikä on oikea päätös? Näin isoissa asioissa kannattaa kuunnella sydäntään ennemmin pelkän kylmän järjen sijaan!
"Kaverini kuitenkin sanoo että abortti on oikea päätös"
Häntä nyt ei kannata kuunnella, eikä taida olla kaverisi ollenkaan. Ehkä hän on tehnyt itse abortin ja haluaisi sinut "vertaistukijakseen" ja samaan katkeraan onnettomuuteen missä itse on?
"Viikkoja minulla on 10 3"
Lapsesi on siis jo ulkoisestikin kuin pieni ihminen, ja joutuisit luultavasti synnyttämään hänet kaarimaljalle.
Täällä kuvia miltä lapsesi näyttää missäkin vaiheessa.
http://www.ehd.org/prenatal-images-index.php
Tuskin katuisit lapsesi elämää? Kumpaa katuisit todennäköisemmin, lastasi vaiko hänen tappamistaan?
Tulet täällä todennäkösesti saamaan vielä kiihkoavaa yllytystä aborttiin ja normaalia elämää synkisteleviä pelotteluja, mutta näitä räyhääjiä ei tosiaan kannata kuunnella. Ovat täällä hoidattamassa omia aborttitraumojaan muidenkin lasten hengen ja mielenterveyden kustannuksella.
Koet itsekkin jo rakastavasi sitä lasta ja onhan hän jo melkoinen vauveli. Jos vähänkään epäilet katuvasti joksu, niin älä tee aborttia. Lapsia voisit saada myöhemmin, mutta tätä lasta et enää myöhemmin saa.
Vuosi on lyhyt aika ja kyllä nyky-yhteiskunnassa asiat järjestyy. Älä tee elämäsi typerintä asiaa.
Mieti tarkkaan. Itse päädyin aborttiin, ja tiedän päätökseni olevan oikea, mutta sinulle en sitä lukemani perusteella suosittelisi, jos olet jo lapseesi kiintynyt ja tulet todennäköisesti aborttia katumaan. Nyky-yhteiskunnassa on kuitenkin paljon erilaisia tukimuotoja yh-äideille. Kuuntele sekä sydäntäsi että järkeäsi, niin varmasti löydät ratkaisun :) Varaa aika neuvolaan, ja puhu siellä asiasta. He kertovat siellä sinulle eri tukimuodoista ja vaihtoehdoista :)
Kiitos paljon kaikille asiallisista viesteistä. Ahdistava tilanne tämä kyllä on kun en mitään muuta mietikään. Lääkäriaika minulla on ensiviikolla, jossa voin keskustella asiasta. Erilaisia kokemuksia luettuani mielipiteeni vaihtuu koko ajan. Jos minulla ei olisi koulu kesken, pitäisin lapsen ehdottomasti. Mutta juuri alkanu koulu on kesken ja haluaisin ensin valmistua, olla hetken töissä ja löytää miehen, niin lapsella olisi hyvä pohja.
Nyt kun olen muuttanut vielä uuteen kaupunkiin niin haluaisin tutustua ihmisiin ja olla yöelämässä kaverini kanssa mutta jos pidän lapsen niin en voi tehdä enää mitään ja uusiin tuttavuuksiinkin on vaikea tutustua kun joutuu olla koko ajan kotona.
Toisaalta tuntuu itsekkäältä tehdä abortti vaan sen takia että haluan käydä kouluni, mutta sen jälkeen ainakin voisin rauhassa kasvattaa lapseni ja olla heidän kanssa kotona ilman stressiä opiskeluista.
Olisi vielä kiva kuulla teidän mielipiteitä ja muiden kokemuksia!
Ei kukaan toinen voi sanoa mikä on sinulle oikea ratkaisu. Jos pidät lapsen, sinusta voi tuntua, että et ollut vielä valmis. Jos taas teet abortin, se asia varmasti kummittelee mielessäsi tavalla tai toisella.
Itse tein abortin 25-vuotiaana hyvin pitkälti samoista syistä. En halunnut olla lapsen isän kanssa, opiskelu oli kesken ja halusin vielä bilettää ja matkustella. En sinänsä murehtinut asiaa kovin paljon, mutta kyllä se aina mielessä oli. Mietin minkä ikäinen lapseni olisi ja miltä hän näyttäisi.
Nyt 4v myöhemmin olen 6kk lapsen äiti ja vasta nyt oikea katumus aborttia kohtaan on nostanut päätään. Rakastan lastani yli kaiken ja tekisin mitä vain hänen puolestaan. Mietin toista lasta, jonka en antanut syntyä. Miksi nykyisellä lapsellani oli oikeus syntyä ja hänellä ei? Kun näen sen ikäisiä lapsia kaupungilla, jonka ikäinen hän olisi, sydäntäni vihlaisee. He hymyilevät ja halaavat vanhempiaan, hänkin voisi olla samanlainen. Jotenkin etsin täyttymystä sille tyhjyydelle nykyisestä lapsestani, mutta ei se aukko ikinä täyty.
En tiennyt silloin kuinka rakas oma lapsi tulisi olemaan, jos olisin tiennyt, en olisi koskaan tehnyt aborttia. Toki elämä muuttuu ja rajoittuu ja on toisinaan myös todella rankkaa, mutta en silti vaihtaisi päivääkään pois. Jos sinulla on edes vähän tukiverkostoa, niin kyllä pääset vielä myös menemään ja opiskelutkin voi hoitaa myöhemmin. Lapsi kasvaa todella nopeasti, vauva-aika menee ihan hujauksessa. Eikä lapsi todellakaan ole este uudelle parisuhteelle tai muulle elämälle. Voi jopa olla, että helpommin tapaat uusia ihmisiä ja ystäviä uudella paikkakunnalla lapsen kautta.
Sinä teet oman päätöksen, enkä aborttiakaan tuomitse, itsekin yritän hyväksyä sen ja olla onnellinen, että nyt minulla on mies ja lapsi ja olen siihen oikeasti valmis. Sain opinnot loppuun ja nähdä maailmaan noiden 4-vuoden aikana. Silti tällä kokemuksella en aborttia tekisi
abortin tekemistä, älä tee sitä. Rakastat tulevaa lastasi, mutta epäilet pärjäämistänne. Monet ovat pärjänneet lapsen kanssa kaksinkin, tuttavapiiristäni vain voin puhua. Elatusmaksut huolehtii työttömän puolesta Kela, sosiaalitoimisto neuvoo kuinka menetellä. Yh:t eivät enää nykyään ole antimagneetteja miesten silmissä. Kunnollisten miesten.
Tulet toivottavasti saamaan lisää mielipiteitä, tämä oli minun. Palstalla kirjoittaa nimimerkki Pippuri, hieman sinua vanhempi äiti-ihminen, joka on linkittänyt meiliosoitteensa ainakin kahteen eri ketjuun ("toinen abortti edessä" ja "keskenmeno kotona", sanatarkasti en topic:eja muista). Ota häneen yhteyttä, jos hänen voimakas uskonsa ei haittaa. Hänen viestejään lukeneena voin uskoa hänen olevan aito, lämminsydäminen välittävä nuori nainen.
Toivottavasti saat vastauksen suoraan häneltä. Aborttia hehkuttavista räyhäkiihkoista älä välitä, tämä palsta on kuin puuroa hulluille.
Hei taas! Nyt päädyin sitten taas vastaamaan tänne sivulle, vaikka en ensin aikonut tänne enää tulla kirjoittamaan. Tein nimittäin elämäni hirveimmän päätöksen, eli abortin. Eksäni soitti minulle aborttia edeltävänä iltana ja sanoi minulle kamalia asioita kuten että on koko suhteen ajan ollut toisen kanssa ja mene äkkiä aborttiin. Menin puhelusta ihan sekaisin. Seuraavana päivänä minulla piti olla vain keskusteluaika mutta sainkin suoran ajan sitten aborttiin. Siellä minulle annettiin tabletit eikä edes sanottu että mene vielä miettimään. Itkin aamusta asti koko päivän, olisi silloin jo pitänyt tietää että se on väärä päätös. Olin vain niin sekaisin etten itsekään tiennyt miten olisi pitänyt olla.
Abortin jälkeen olo oli tyhjä. Koko aja mietin vain lastani, enkä jaksa tehdä mitään. Ajattelen että jos lapseni olisi ollut jollekin muulle kuin eksälleni, niin abortti ei olisi ollut niin paha sillä rakastin eksääni ja rakastan vieläkin. Ajattelen että jos olisin pitänyt lapsen niin minulla olisi aina ollut jotain häneltä saatua.
Eksäni kuitenkin soitti minulle sen jälkeen ja kuunteli huoliani. Nyt hän haluaa minut takaisin ja ajattelen että jos otan hänet takaisin niin voisin antaa itselleni anteeksi paremmin, koska hän liittyi aborttiin myös. Toisaalta hän on pilannut myös elämäni ja ystäväni sanovat että käännä uusi sivu elämässä, mutta en pysty enkä halua. Koko ajan vaan mietin että olisipa lääkäri sanonut että tule huomenna, en olisi tullut..
aloittaja..
Siis pilasit ensin omankin elämäs nilkin exän mieliks ja nyt haikailet sitä vielä takasinkin...!! Luuletko tosiaan että pystyt KOSKAAN unohtaan mitä oot tehny yhteiselle lapsellenne, etenkin jos se pakottaja-exäs on siitä jatkuvasti muistuttamassa?? Joopa joo, ei taida olla sulla ihan kaikki kotona.. ootko joku masokisti?! No mutta senkun kituutat sitten exäs talutusnuorassa, petettävänä ja hyväkskäytettävänä jatkossakin jos ei mitään ylpeyttä eikä oma tahtoo löydy.
Telaketjulinjan aborttiasiamiehet maanitteluillaan ja kelvoton miehenkuvatus pakotuksellaan saivat epävarman äidin tappamaan lapsensa litiliukkaassa mukavuusaborttiautomaatissa. Syyllisiä lapsen vereen ja äidin tuskaan on erityisesti tämä aborttiväki, joka yhdessä ahdistaa naisia ja lapsia. Jos mustassa sielussanne ja sameassa mielessänne oli vielä tilaa pahuuden tervalle, niin teoillanne olette sitä jälleen päällenne kaataneet.
Pilasinkin oman elämäni ja tiedän sen kyllä itsekkin. En haluaisi ottaa eksääni takaisin mutta olen niin sekaisin koko tilanteesta että ajattelen että hänen kanssa puhuessa asia aina helpottaa entisestään. En uskalla jatkaa elämääni eteenpäi ilman häntä, koska pelkään että muuten en pääse abortista yli. Kukaan muu ei osaa auttaa tässä tilanteessa kuin hän.
Pelkään että en rakasta tulevia lapsia niin paljon kuin tätä menetettyä, sillä rakastin miestäkin niin paljon. Voikohan se vaikuttaa että suren aborttia niin paljon, sillä mies oli niin tärkeä? Jos lapsi olisi ollut jollekkin ei niin tärkeälle henkilölle, niin en usko että se olisi ollut näin paha.
aloittaja
Miten luulet että sen oman ja lapsesi elämät pilanneen takasin ottaminen tois lapsesi tai oman hyvän elämäs takaisin? Anna nyt jo herranjesta olla ennenkun pilaat elämääs sen kans vielä enemmän!
Alkaa tosiaan haiskahtaa kyllä pelkältä huonolta provolta koko alotus... ei kai kukaan oo oikeesti noin alistettu ja suoraa sanoen hölmö vässykkä?? Säälittävää..
"Pelkään että en rakasta tulevia lapsia niin paljon"
No sitähän nyt ei tiedä onko sulla koskaan enää mitään "tulevia lapsia"..