Mitä tehdä kun mietin vain itsemurhaa? Olen umpikujassa.
Vaikeaa
maimais
17334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mikä asia erityisesti on saanut miettimään itsemurhaa? Vai tuntuuko vain siltä, että olet umpikujassa?
Mikä elämässäsi on niin ratkaisevasti muuttunut verrattuna niihin aikoihin, kun et miettinyt itsemurhaa?
Yleensä mitään "syytä" itsemurha-ajatuksille ei ole; ne ovat tuskaisia tuntemuksia, jotka seuraavat masennuksesta. Eli sairauden oire. Kuoleman ajatukset tulevat kuin automaatista, kun masennus on vakava.
Oletko hoidossa? Voitko ottaa yhteyttä hoitopaikkaasi? Tai puhua kenenkään kanssa?
Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelin päivystää numerossa 01019 5202.
Ja puhelut maksavat maltaita soittajalle. Mahtavatkohan soittaa takaisin pyydettäessä?
Vai niin. Kaikki puhelusta kertyvät maksut ovat operaattorien perimiä maksuja. Suomen mielenterveysseura ei veloita puheluista senttiäkään.
Operaattorista riippuen kymmenen minuutin puhelu maksaa 50 sentistä hieman yli euroon. Parinkymmenen minuutin puhelu 1 eurosta kahteen jne.
http://www.mielenterveysseura.fi/files/1672/puheluiden_hinnat.pdf
Kallistahan tuo on, kaljapullon hinta..
Mikseivät voi soittaa takaisin?
Meitä on monta. Aika toivoton ollut tämäkin päivä.
Varmasti meitä on monia. Menetin työni masennuksen takia talvella. Olen käynyt terv.keskuksessa lääkärillä, joka määräsi lääkkeen. Masennuslääke ei auta tähän oloon. Olen epätoivoinen. Nyt tuntuu etten selviä täällä...
En kestä tätä oloa enää. Parempi kun minua ei enää olisi...
Elätkö yksin vai parosuhteessa. Alkoiko masennus pikkuhiljaa epämääräisesti vai liittyykö siihen jokin epäonnistuminen, mentys, sosiaaliset pelot. Vai on elämäsi vailla tarkoitusta? Ja oletko jutellut kenenkään kanssa pahasta olosta ja mansennuksestasi.
Kerrohan niin yritetään jotenkin miettiä.
Asun yksin. Masennus seurasi kun vedin itseni burn outtiin. Parisuhde päättyi samaan aikaan. En ole jutellut kenenkään kanssa. Olen pahoillani mutta en jaksa kirjoittaa enää enempää... Olen niin loppu :( Itsemurha on ainoa ratkaisu. En jaksa enää.
Parisuhteen päättyminen ei ole syy tehdä itsemurhaa. Eli lääkkeet eivät auttaneet. Sitten menet uudestaan lääkärille ja sanot, että sun pitää päästä terapiaan tai tapat ittes.
Taitaa olla liian myöhäistä... :(
Eikä ole myöhäistä. Et ole edes kokeillut kaikkea. Sen takia sun pitää sanoa lääkärille noista sun itsetuhoisista ajatuksistasi, että tietävät sun olevan todella masentunut. Kelan korvaamaan terapiaan pääsyä joutuu odottamaan. mutta ainakin omalla paikkakunnallani ovat kysyneet tahdonko käydä tarvittaessa juttelemassa sitä ennen hoitajan kanssa. Sun on pakotettava itsesi puhumaan muille. Onko sulla kavereita, läheisiä? Älä murehdi sitä työpaikkaasi, kunhan saat nujerrettua masennuksesi niin varmasti pääset taas kiinni työelämään. Jos oikein kamalalle tuntuu, niin silloin osastohoito voi olla tarpeen.
Tsemppihalaus täältä. Minä olen ollut tuossa tilanteessa kuin sinä ja voin sanoa, että olen onnellinen etten tappanut itseäni. Koville se otti yhdessä vaiheessa ja monet illat mietin itsemurhaa. Olin tilanteessa jossa en halunnut elää, mutten uskaltanut tehdä itsemurhaakaan. Ja onneksi en tehnyt! Olen täällä nykyään sillä ajatuksella, että katson mitä elämä tuo tullessaan, enkä suhtaudu elämään niin vakavamielisesti. Elämä on kuitenkin lyhyt ja siinä on takuulla kaikille huonoja aikoja, osalla vaan sitä p**** tulee enemmän niskaan.
Olisi hyvä saada itsensä vedettyä samoista ympyröistä pois, missä olet ollut. Jutella jonkun kanssa asioista, jolla olisi uusia ajatuksia sinulle ja kertoisi mistä päin sinun kannattaisi alkaa asioita hoitamaan. Jos asiat menevät pitkän aikaa kohti prinkkalaa, etkä yksin asioista pääse pois, se tarkoittaa että tarvit jonkun muun apua. työn menettäminenkin on osalle todella raskasta, tiedän että se on joillekin kuin henki ja elämä, kuten itsellenikin olisi - se tuo kuitenkin haastetta, uusia ajatuksia, rytmiä ja kaikkea hyvää elämään.
Esim. avo-osastoilla saa hetken aikaa levätä, saa uusia ajatuksia, päivärytmin kuntoon. Jos haet apua, sinun pitää vääntää rautalangasta, että et jaksa enää ja tarvit sitä apua. Sekin on nykypäivänä niin kiven alla, että apua saa ja pitää pitää oikeuksistaan huolta.
Itse en kokenut saavani apua hoitajien kanssa keskustelusta, mutta Kelan tukemasta psykoterapiasta sitäkin enemmän. Lääkkeistä jotkin eivät sopineet minulle ja lopulta päädyin syömään cipralexia ja siitä kai jonkun avun sain. Mutta enemmän siitä, että sain puhuttua asioista ja sain energiaa uuden työpaikan hakemiseen, jonka sain, kun oloni kohentui. Parisuhteen loppumisenkin on kokenut niin monta ihmistä.. Vaikka aluksi tuntuisi, ettei siitä pääse etiäpäin, niin kyllä siitä pääsee. Vaikka kuinka kipeältä tuntuisi.
Kirjoittele sitten kun jaksat. Burn outissa on voimat vähissä, mutta kyllä sieltäkin voi nousta. Kun et jaksa muistan sinua rukoillen ja siunaten. Et sinä ole yksin tässä maailmankaikkeudessa.
Kiitos vastailuista. Niin ei ole kavereita enää. Kaikki vain hävisivät kun sairastuin. Läheiset asuvat kaukana, eivätkä tiedä voinnistani. Oloni on nyt sellainen, että nukkuisin vain koko päivät. En jaksaisi nousta sängystä. Syöminen on huonoa ja kauppaan en jaksa mennä. En haluaisi sairaalaan... Pitäisi yrittää pärjätä yksin. Itsemurhaani olen suunnitellut...
Mietin tässä että joskus pienikin tavoite jonka itselleen asettaa saa jatkamaan joskus toki hampaat irvessä mutta silti. Niinkin pieni kuin neulontaprojekti eli ostat puikot ja lankaa alkaen siitä luomaan jotain. Kuulostaa hassulta ja mitätömältä mutta se on joillekin ylös nostattaja pienenäkin projektina. Aseta vaikka tavoite: kudon neljä sukkaan ja 2 kaulahuivia. Harjoittele eri tyylejä jne.
Tiedän yhden joka kutoo talveksi joulukeräyksiin sukkia ja paitoja vähäosaisille, kuulemma toisten auttaminen tai tunne siitä että tuo jollekin iloa saa jaksamaan sekä motivoi. Mulla on henkilökohtaisena projektina oma novelli ja jyrsijät joita välillä käytän näyttelyissä. Jyrsijänäyttelyt ja niiden pito on hieman edullisempaa kuin esim. koiran eikä välttämättä vaadi niin paljoa. Jos tulee menestystä näyttelyissä niin voin olla tyytyväinen ja jos ei niin mielen virkeyden vuoksi tuli ainakin lähdetyä sekä koettua. Välillä menen ilmankin jyrsijää noihin tapahtumiin ihan vain tunnelman vuoksi.