En uskalla mennä pihalle

Kannattais alkaa harrastamaan liikuntaa. Itse lopetin lääkkeet kun tajusin että liikkuminen on tehokkaampaa ahdistuksiin ja pelkoihin. Mutta kun se ei ole helppo ratkaisu. Toimii vasta pitemmän ajan jälkeen ja vaatii säännöllisyyttä

Lääkäreiltä niitä mömmöjä vain on koitettava ruinata ja varminta mennä yksityisen puolen lääkärille jos meinaa varmuudella saada rauhoittavia. Toinen vaihotehto on yrittää löytää luotettavia katukauppiaita mutta se on haastavaa jos ei ole piireissä.

On otettava härkää sarvista kiinni ja mentävä vain sitä kohti, jota pelkää. Vähän ajan päästä huomaa, että eihän se niin vaarallista ollutkaan. Asun korkeassa kerrostalossa ja kyllä minuakin kieltämättä hermostuttavat naapurit, jotka juoksevat porttikongissa edestakaisin, ja joille pitäisi keksiä jotain nasevaa sanottavaa, etteivät luule ihan omituiseksi. Tuntuu kuin heillä ei olisi olleenkaan ongelmia. Kaikilla niitä on.

Psykoterapialla voisit päästä käsiksi siihen pelkosi ytimeen, että mitä pelkäät.

älä poistu kotoa, törmäät vain ahdistelijoihin, rikollisiin, juoppoihin, juoruämmiin ja kyttäääjä kyyliin, turvallisempaa himassa, älä myöskään vastaa puhelimeen äläkä ovikelloon.

Voisit kokeilla muuttoa johonkin syrjäseudulle.Ihmiset on yleensä ystävällisiä pienessä maalaiskylässä,eikä sekaannu toisten asioihin.Juoppoja ja narkkareita ei ole näkynyt.On turvallista liikkua vaikka pimeällä eikä tarvitse törmätä ryösteleviin ulkomaalaisiin.Varo kuitenkin e-suomessa olevia maalaispaikkoja,erityisesti sippolaa.

mee heti yksityiselle psykiatriaan erikoistuneelle lääkärille se ymmärtää sua toisin ku yleislääkärit..sä oot näköjään päästänyt ton ahdistuksen aika hälyttäväks,varaa aika heti.mä kärsin kans tosta samasta jotain 5 vuotta sitten ja en viittiny mennä lääkäriin ku aattelin et ne pitää mua ihan outona mut sit ku tajusin etten töihinkään voinu mennä ni rohkenin varaa ajan psykiatriaan erikoistuneelle tosi mukavalle lääkärille ja ymmärsi heti mun ongelman ja kirjotti reseptin zipralekseja,söin niitä pari viikkoa ja vaikutus oli sen jälkeen huomattava=)periaatteessa synnyin uudestaan,kaikki oireet katos!se ei kuulemma vaikuta kaikkiin mut kannattaa kokeilla.onhan sit tietty parempiakin vaihtoehtoja esin terapia mut se on aika kallista ja varmaan hitaanpaa toimintaa mut kunhan johonki nyt meet ettet päse hengestäs!tsemppiä

Itselle tuohon ahdistukseen ja sos.fobiaan ei ole tehonnut mikään muu kuin essitalopraami ja bentsot. Nyt ei ole lääkitystä ollenkaan enkä ole päässyt ovesta ulos pariin kuukauteen :(

Tyttarellani sama. Koeta lahtea ulos vaikka pakolla silla sinun on saatava aivollesi tieto etta kaikki ulkona olevat jutut ovatten ok-mielessasi kummittelee ajatus etta kun meet ulos KAIKKI sinua tuijottavat,eiko niin? Kun menet ulos niin mene vaikka minuutiksi ekaksi ja kattele ihmisia ja huomaat etta tuskin ne sinua tuijottavat. Seuraavana paivana teet taman uudestaan ja hieman pitemmalla ajalla.
Sinulla on ahdistus kun sydamellasi on varmaankin sellaisia asioita jopista et voi muille puhua. Itsellani oli anteeksi antamattomat asiat vanhempiani kohtaan ja jokapaiva yli 50 vuotta ylikierteilla niita ajattelin ja vein itseni umpeen/ahdistukseen.
Olen uskossa oleva nainen ja en voi muuta sanoa kuin etta uskoni auttoi eika laakarit. Laakkeet auttoivat vaan 2 kk tai sillai
Haluan sua auttaa silla en tahdo kenenkaan kayman samoja helvetteja lavitse joita itse kavin yli 50 vuotta. siunausta!

Hei.Älä todellakaan jää neljän seinän sisälle.Eihän ne lääkärit tosiaankaa sinällään pysty muuta tekemään ,kun antaa pillereitä paniikkiin ja tietenkin,mikä tärkeintä,ohjata terapiaan.´Tarkoitan ihan keskustelu terapiaa ammatti ihmisen kanssa.Se yhdistettynä lääkehoitoon,on paras ratkaisu.Kokeile oikeesti.Älä lannistu.Voimia sinulle,et ole yksin.

Voin auttaa. Olen itse kärsinyt samasta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Pohjimmiltaan kyse on epäonnistumista ja kuoleman pelkoa. Eli virheiden pelkoa. virheiden pelko on byrokratian kehto ja kaiken edistyksen vihollinen. Pelot saavat jämähtämään paikalleen tuleen makaamaan. Nyt puhutaan henkisistä asiosta ja henkisestä voimasta jota ei voi psyykeen lääkkeet korvata ne voivat antaa tilapäisen harhan omista voimista mutta pettävät loppujen lopuksi. Ensimmäinen vinkkini on että mene metsään kävelemään ilman kengiä ja mietiskele samalla suhdettasi kivun ja kuoleman pelkoon. Kun et enää pelkää mitään olet kaiken näkevä ja kestävä, Sinun tulee olla sinut kaikkien pelkojesi kanssa. Tämä ei ole yhdenpäivän kurssi vaan sinun tulee tehdä asian eteen töitä joka päivä. Myös kaikesta vihasta ja negatiivisuudesta on päästävä ja se ei tarkoita päämäärätietoisuuden ja voimakkuuden vähenemistä. Kun pelkäät ja suutut eli reagoit negatiivisti ymmärryskykysi kapenee.

Kaikki on jo valmiina sisälläsi, sinun täytyy oppia käyttämään sitä.

Puhuu koulukiusattu, päähän potkittu, läpielämän iskuja saanut nykyinen suurihenki joka auttaa muita kasvamaan ja kestämään elämän tiellä. Polttoaineenansa ääretön rakkaus.

juu no maalle pikkukylään nyt ainakaa kannata muuttaa..koko kylä tietää asiasi ennemmin kun sinä itse..jos ei sit muuta ihan erakoksi jonnekkin syrjäseudulle..jotakin hoitoahan sitä pitäs saada

Missäpäin asut

Täällä kans yks paniikkihäiriöistä/ahdistuksista kärsinyt tyyppi. Eksyin huumeporukoihin n. 11.v ja käytin kaikenlaista suunnilleen 10.v. Melko alussa tota periodia mulla alkoi paniikki sun muut oireet. Lisäks kun on pää pilvissä koko ajan niin voin taata, ei ollu mukavaa aikaa.

13.v ollut nyt kuivilla ja paniikkihäiriöitä ei enää tule. Lisäks mulla on sama kun joku tossa ylempänä jo kirjoittikin, eli tuen kaikkia joilla huomaan vastaavia oireita. Yksinkertasesti siitä syystä, että tiedän minkälainen helvetti se on.

Voimia AP, kaikki loppuu/helpottuu aikanaan. Et todellakaan ole ainoa!