Synnynnäinen AV-katkos kyselee kohtalotovereita. Sain tahdistajan vasta 42 -v.
Minulla on lisäksi paha hiippaläpän vuoto (kaksi muutakin läppää pikkuisen vuotavat).
Vikani on siis synnynnäinen, ja olisi lohdullista jutella "kollegojen" kanssa - tai ainakin henkilöiden, jotka leikataan piakkoin.
Sairaalabakteerit pelottavat!
Minulla on lisäksi paha hiippaläpän vuoto (kaksi muutakin läppää pikkuisen vuotavat).
Vikani on siis synnynnäinen, ja olisi lohdullista jutella "kollegojen" kanssa - tai ainakin henkilöiden, jotka leikataan piakkoin.
Sairaalabakteerit pelottavat!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ohitusleikkaus pian edessä enkä enää uskalla mennä edes tarkastuksiin.Suonet otetaan jalasta tai kädestä ja revitään rinta auki.
En pelkää leikkausta vaan sitä leikkauken jälkeistä aikaa kun asun yksin ja rintalastan paraneminen kestää aikansa. Miten selviän ja mistä saa apua. Ei ole sukulaisia lähiseudulla.
Leikkauksen edessä lähes jokainen pelkää, aivan normaali reaktio! Työssäni tapaan leikattavia potilaita joka päivä, joten ymmärrän täysin. Ohitusleikkaus on suuri fyysinen sekä henkinen koettelemus. Olet kuitenkin ERITTÄIN osaavissa ja koulutetuissa käsissä leikkauksessa, leikkausta ennen ja leikkauksen jälkeen. Monet ovat varmastikin maalailleet kauhukuvia ohitusleikkauksesta, ja osan voi varmaankin jättää omaan arvoonsa. Kokemuksena se on jokaiselle erilainen! Jalkaasi saat tikit jotka otetaan muutaman viikon kuluttua pois. Rintalastan luutuminen vie tottakai oman aikansa, mutta normaalit, kevyt päivittäistoiminnon onnistuvat kyllä. Toki, jos itsestä tuntuu, sinun on mahdollista saada kotiapua esim. 2x viikossa vaikkapa siivoukseen ym. raskaampiin töihin! Esim. sydänliitolla on paljon ohitusleikkauksen kokeneita, joiden kanssa voisit esim. keskustella ennen leikkausta! En vähättele pelkoasi yhtään! onnea matkaan :)
selviät sissi leikkauksesta hyvin, ammattilaiset
ovat asialla.Rintalasta paranee aika nopeastOlin
Olin leikkauksessa heinäkuun lopulla ja jo loka-
kuussa voin hirvimetsällä ampua kiväärillä.
Siitä on aikaa jo 16 vuotta.
Onnea ja siunausta.
Sama täällä - ei sukulaisia. Aviomies on, mutta hän on paljon työmatkoilla, usein ulkomaillakin.
Saan kuukauden kuluessa tietää leikkausajankohdan, joten kyllä tässä kaikenlaista on käynyt mielessä - tuo rintakehän avaaminen on aika karmea juttu. Kohdallani ei edes tapahdu "paranemista", vaikka leikkaus onnistuisikin. Saan vain lisäaikaa romulle sydämelleni.Tottakai siitä tulee olla kiitollinen, että on edes jotakin tehtävissä...
Voimia Sinulle!