Samojedillani on parin kuukauden aikana ollut 3 sellaista heikkoa päivää(täysin erillään olevaa), jolloin se on ollut apaattinen/poissaoleva, väsyy helposti, jaksaa heikosti kävelylenkillä, ei oikein tiedä miten ja missä olisi, saattaa seisoskella hämmentyneenä ...ensimmäinen kerta tuli pitkän ja kuuman ajomatkan jälkeen, outo paikkakin=poissaolevana seisoskelua ja aamulla täysin kunnossa...toisella kertaa koira oli kotona ja jo heti aamusta sellainen outo(koira nukkuu kesät enimmäkseen pihalla)ja väsähti lenkillä, vaikka sinne iloisena lähtikin, mentiin kyllä pyörällä, mutta koiran tahtiin ja lyhyt matka, eikä se oikein pelkkää väsymystäkään ole, kuumakin tulee...tosin ei ollut mikään helle ja olemme olleet hellepäivinäkin lenkillä eikä ole normaalisti haitannut...tänään taas päivällä ruoka maistui, mutta iltalenkkiä kohti oli taas väsähtäneen oloinen, nyt tiedän ainakin että tälläisinä päivinä pitää jättää lenkki väliin...koira on taas huomenna uudestisyntynyt...normaalisti täysi into päällä ja tarkkaavainen ja iloinen koira, mutta näinä kolmena päivänä kaikkea muuta! Koira on narttu ja 8vuotias...kurkun kröhimisen takia kävimme kesällä lääkärissä, sydän ja keuhkot olivat kunnossa, samoin limakalvot...sama kröhiminen on jatkunut edelleen, mutta koira terveen oloinen ja ruoka maistuu...olen jo epäillyt epilepsiaa tai sydänvikaa yms, mutta mitään kohtauksia en ole koskaan huomannut, nukkuu sentään talvet sisällä, lämpöhalvauskaan se ei voi olla, koska ei ole ollut mitenkään kuuma ja tuskin se omalla pihalla lämpöhalvausta saa varjossa makaillessaan. onko kenenkään koiralla/samojedilla ollut vastaavaa? Voisiko flunssa aiheuttaa tuollaista vai mikä kumma! Se apaattisuus on oirepäivinä hieman vaihtelevaa, välillä yrittää heilutella häntää ja lenkille haluaisi lähteä vaikka on vaisuhko olo ja lenkki sitten vie loputkin mehut...
Vaisuja päiviä, veto poissa
Huolestunut
11843
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuolla aiemmin oli keskustelua, koiran köhimisestä...tuo kröhähtely ja rykiminen samojedillani on ollut miltei koko iän juuri juonnin ja syönnin yhteydessä, ruoka ja vesi menee väärään kurkkuun, taitaa olla vähän ahmatti, mutta nyt se köhiminen ei enää liity pelkästään syömiseen ja juomiseen, ellei sitten vedä sylkeään henkeen...kaikkea olen yrittänyt diagnosoida ja hakea tietoa, kun ei tiedä oikein varmasti sitä, että vaivaako sitä mikään erityinen vai ei...täytyy kysyä taas eläinlääkärin mielipidettäkin
Kasvaimet hengitystiealueella sai meidän koiran oireilemaan hyvin saman tyylisesti. Oli 10 vuotias ja oli aemmin poistettu nisäkasvain. Kasvain oli myöhemmin uusinut kouhkojen alueella.
Samojedeilla ilmenee jonkin verran epilepsiaa. Tutkituttaisin kyllä koiran uudelleen nimenomaa tuon köhimisen takia.
Soitin juuri eläinlääkärille ja mennään huomenaamulla käymään, se ei jaksanut mitenkään uskoa kasvaimeen, kun koira on miltei koko ajan täysin kunnossa...tänäänkin taas eilisen jälkeen täysin ok! Oliko teidän koira muuten täysin kunnossa? Lukuunottamatta n.1päivää/3 viikkoa ja kröhähtelyä sillöin tällöin
Sitäkin olen epäillyt, mutta kun kaikkia oireita ei ole...miten en olisi koskaan huomannut varsinaista kohtausta? Jos se tulisi yöllä, niin olisin joskus jotain huomannut, koira nukkuu talvikaudet makuuhuoneen lattialla, jos ei se nyt sitten ole justiin alkanut 2kk:tta sitten...jos se mitä olen nähnyt on sitä kohtausta, niin on melkoisen lieviä...ei ahmi vettä/ruokaa mitenkään erilaisemmin...tosin sen läsnäolo on vain varjo normaalista näinä kummallisina päivinä...
Aluksi esiintyi juuri tuollaisia voimattomia päiviä ja köhimistä. Sitten muuttui noin puolenvuoden jakson kuluessa aina tiheneväksi huonot jaksot ja lopulta viimeisinä päivinä se oli jatkuvaa, jolloin
eläinlääkäri suositteli rakkaan ystävän nukuttamista tuskista. Tässä tapauksessa sairaus oli aavistettu
mahdolliseksi, koska nisäkasvain oli ollut pahanlaatuinen.
Pahalta tietysti kuulostaa, jos teillä oli samat oireet...oliko teidän koira arka toisten koirien hyppimiselle kylkeen ja selkään? Meillä on ollut jo pitkään, kiljuu oikein, mutta sekin vaihtelee hieman, olen kuvitellut sitä lonkkaviaksi tai urokselle kiljumiseksi...kauanko teidän koiran elämä pysyi siedettävänä kasvaimen löydyttyä? Toivottavasti tuo nyt olisi meidän koiralla jotain muuta...lääkäri nimittäin kuunteli keuhkot pari kuukautta sitten ja hyvältä kuulosti, mutta voiko kasvainta todeta pelkällä kuuntelulla?
Toivottavasti koirallasi on jotain muuta, vähemmän vaarallista. Meidän koira eli n.1,5 vuotta ekan kasvaimen havaitsemisesta ja poistamisesta. Oli vuoden iloinen ja vauhdikas, lähes pentumaisen riehakas. Sitten puoli vuotta oli sairastelua, sai lopussa kipulääkettä ja hengitystä helpottavaa lääkitystä ja välillä olikin ihan hyviä jaksoja. Ei muuten ollut kipuinen selästään tai kyljistään.
Ja sen mielipide kokonaistilanteen perusteella on sydänvika(vaimea lyönti, mutta tasainen)...sydänvika kun liittyy paljon keuhkoihinkin...tuloksia pitäisi alkaa näkymään parin viikon sisällä, köhiminen yms vähentyä ja jos tehoaa, niin se on sitten sydänlääkkeen ottamista koko loppuelämä...ja selän ja kylkien arkuus on lihaksistosta johtuva kuulemma, suositteli koirahierojaa :) Jos se nyt sitten varmasti on sydänvika, niin se tietäisi ainakin varmasti pidempää ikää kuin kasvaimen kanssa luulisin...
että eipä tuo sydänvika paljon parempi "vaihtoehto" ole kuin se kasvainkaan, mutta lääkehoidolla voi tulla toimeen vuosia...melkein jo toivoisi, että olisi jokin kolmaskin vaihtoehtosairaus...
Sydänvika on tietysti pienempi paha syöpäkasvaimeen verrattuna, ja kun lääkityksen saa kohdalleen voi koira pärjätä ihan hyvin vielä pitkään. Kevyttä liikuntaa vaan ja sopivan kevyt ruokavalio, ettei pääse liikakiloja tulemaan. Hyvää jatkoa sinulle ja koirallesi.