Onko nämä jonkinlaisen masennuksen oireita? Lieviä, mutta mietityttää.
Mielialani vaihtelevat hurjaa vauhtia, mutta yleensä ne ovat miinuksen puolella. Vaikka elämäni ei kai jonkun muun silmissä näytä huonolta, itsestä se tuntuu karulta. Päälimmäisenä on seura. Vapaa-ajalla olen yksin, aina, koska tämä pieki paska kylä sisältää vain kaksinaamaisia ihmisiä. Toki pari poikkeusta löytyy, mutta he asuvat kaukana tästä kylältä, joten niiden seuraa on turha odottaa. Paras ystäväni asuu yli kahden tunnin ajomatkan päässä, ja siellä pääsen käymään hyvällä tuurilla kerran kuukaudessa. Vaikka pidämme yhteyttä ja viestittelemme joka päivä, tuntuu, kuin suhteeni olisi kietoutunut puhelimeni ympärille. Sosiaalinen elämäki on pohjamudissa, mutta en enää edes jaksa välittää siitä, koska olen tottunut siihen.
Kiinnostuksen kohteet ovat vähissä. Jos niitä on, kiinnostus nousee ja laskee. Tällä tarkoitan esimerkiksi liikuntaa tai opiskelua; jonain päivänä tuntuu, että voisin juosta koko kylän ympäri, mutta useimmiten vain pysyn neljän seinän sisällä. En keskity oppitunneilla, vaan teen lähes aina aineesta riippuen jotain muuta. Katseeni harhailee ja yhtäkkiä huomaankin, että jotain tärkeää on mennyt ohi korvien. Ei sillä että saisin kuitenkaan huonoja numeroita, olen niihin tyytyväinen.
Jostain olen lukenut, että uni on aika isossa roolissa kun katsotaan oireita masennukseen, mutta itse asiassa nukun erinomaisesti. Noin kolmen ja viiden aikaan aamuyöllä tosin herään, mutta se taitaa olla jo ennemminkin tapa. Saan hyvin unen ja voisin helposti nukkua vaikka 12 tuntia, niinkuin yleensä vapaalla teenkin, mutta silti olen väsynyt päivällä.
Niinkuin nuoret yleensä, en pidä kehostani. En ajattele itseäni lihavaksi, mutta silti tulee huono olo pelkästään itseään peilistä vilkaisemalla. Vatsan seutu on se, joka aiheuttaa ongelmaa, ja vaikka tiedän että voisin tehdä asialle jotain, en jaksa. Lisäksi pelkään kasvojen pyöristymistä, koska niissä on muutenkin vielä lapsenpyöreyttä. Samaten reidet kuuluvat tähän kastiin.
Olen laiska. Se saattaa johtua väsymyksestä, mutta olen hyvin aikaansaamaton. En saa lähes mitään aikaan ja minun pitää pakottaa itseni liikkelle, koska tahdonvoimani on heikko. Itsekuria pitäisi jostain repiä, mutta mistä?
Lopuksi vielä syömiseni. Ennen koulujen alkua söin epäsäännöllisesti ja hieman huonosti, mutta nyt kun kouluruokakin teki paluun (mitä tosin vihaan ylimaalisesti) ruokahaluni on palannut ryminällä. Syön helposti kolme leipää ja muuta pientä aamupalaksi ja samanlaisen iltapalan runsaiden väliaterioiden lisäksi. Ihan hyvä kai se on, mutta en todellakaan ennen ole näin 'hyvin' syönyt. Tuntuu kuin heti kolmen tunnin jälkeen edellisestö ruoasta olisi vatsassa tilaa jo seuraavalle, ja sitten vielä jotain karkkia... Hyrr.
En todellakaan tiedä onko tämä vain omia mielikuvituksen tuotoksia ja harhaluuloja, mutta ajattelin nyt varmistaa. Saattoi unohtua jotain oleellista tuosta tekstistä, mutta lisään jos muistuu mieleen.
Kiitos jos luit.
Mielialani vaihtelevat hurjaa vauhtia, mutta yleensä ne ovat miinuksen puolella. Vaikka elämäni ei kai jonkun muun silmissä näytä huonolta, itsestä se tuntuu karulta. Päälimmäisenä on seura. Vapaa-ajalla olen yksin, aina, koska tämä pieki paska kylä sisältää vain kaksinaamaisia ihmisiä. Toki pari poikkeusta löytyy, mutta he asuvat kaukana tästä kylältä, joten niiden seuraa on turha odottaa. Paras ystäväni asuu yli kahden tunnin ajomatkan päässä, ja siellä pääsen käymään hyvällä tuurilla kerran kuukaudessa. Vaikka pidämme yhteyttä ja viestittelemme joka päivä, tuntuu, kuin suhteeni olisi kietoutunut puhelimeni ympärille. Sosiaalinen elämäki on pohjamudissa, mutta en enää edes jaksa välittää siitä, koska olen tottunut siihen.
Kiinnostuksen kohteet ovat vähissä. Jos niitä on, kiinnostus nousee ja laskee. Tällä tarkoitan esimerkiksi liikuntaa tai opiskelua; jonain päivänä tuntuu, että voisin juosta koko kylän ympäri, mutta useimmiten vain pysyn neljän seinän sisällä. En keskity oppitunneilla, vaan teen lähes aina aineesta riippuen jotain muuta. Katseeni harhailee ja yhtäkkiä huomaankin, että jotain tärkeää on mennyt ohi korvien. Ei sillä että saisin kuitenkaan huonoja numeroita, olen niihin tyytyväinen.
Jostain olen lukenut, että uni on aika isossa roolissa kun katsotaan oireita masennukseen, mutta itse asiassa nukun erinomaisesti. Noin kolmen ja viiden aikaan aamuyöllä tosin herään, mutta se taitaa olla jo ennemminkin tapa. Saan hyvin unen ja voisin helposti nukkua vaikka 12 tuntia, niinkuin yleensä vapaalla teenkin, mutta silti olen väsynyt päivällä.
Niinkuin nuoret yleensä, en pidä kehostani. En ajattele itseäni lihavaksi, mutta silti tulee huono olo pelkästään itseään peilistä vilkaisemalla. Vatsan seutu on se, joka aiheuttaa ongelmaa, ja vaikka tiedän että voisin tehdä asialle jotain, en jaksa. Lisäksi pelkään kasvojen pyöristymistä, koska niissä on muutenkin vielä lapsenpyöreyttä. Samaten reidet kuuluvat tähän kastiin.
Olen laiska. Se saattaa johtua väsymyksestä, mutta olen hyvin aikaansaamaton. En saa lähes mitään aikaan ja minun pitää pakottaa itseni liikkelle, koska tahdonvoimani on heikko. Itsekuria pitäisi jostain repiä, mutta mistä?
Lopuksi vielä syömiseni. Ennen koulujen alkua söin epäsäännöllisesti ja hieman huonosti, mutta nyt kun kouluruokakin teki paluun (mitä tosin vihaan ylimaalisesti) ruokahaluni on palannut ryminällä. Syön helposti kolme leipää ja muuta pientä aamupalaksi ja samanlaisen iltapalan runsaiden väliaterioiden lisäksi. Ihan hyvä kai se on, mutta en todellakaan ennen ole näin 'hyvin' syönyt. Tuntuu kuin heti kolmen tunnin jälkeen edellisestö ruoasta olisi vatsassa tilaa jo seuraavalle, ja sitten vielä jotain karkkia... Hyrr.
En todellakaan tiedä onko tämä vain omia mielikuvituksen tuotoksia ja harhaluuloja, mutta ajattelin nyt varmistaa. Saattoi unohtua jotain oleellista tuosta tekstistä, mutta lisään jos muistuu mieleen.
Kiitos jos luit.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika normaalia teinin aivojuoksua. No kirjoittaminenkin kun ei ole sitä juttukaveria on perempi kuin pyöritellä asioita mielessään. On sekin hyvä että saa ja henkilöitä, joiden kanssa voi puhelimitse olla yhteydessä.
Kanattaa opetella nuorena terveelliset elämän tavat. Muutaman vuoden päästä elämä on erilasita. Elämään kuuluu myös harmaat hetkensä.