Ykköseltä tulee klo 13, eli nyt pian iki-ihana Gabriel tule takaisin -näytelmä. Se kertoo auervaaramaisesta miehestä, joka on siis psykopaatti naisten hurmuri, jonka ainoana tavoitteena on rahan saaminen naisilta. Eli juuri tällainen tyyppi, joista täällä keskustelemme.
Mika Waltarin kuvaus on kuulemma aito ja todellinen kuvaus tällaisesta ihmisestä. Eli katsokaa ihmeessä, jos voitte.
Mika Waltarin kuvaus on kuulemma aito ja todellinen kuvaus tällaisesta ihmisestä. Eli katsokaa ihmeessä, jos voitte.
Vastaukset 10
Vanhimmat
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/gabriel_tule_takaisin_33619.html#media=33622
:)
"Mika Waltarin kuvaus on kuulemma aito ja todellinen kuvaus tällaisesta ihmisestä."
"Auervaaraa on pidetty esikuvana Mika Waltarin kirjoittamalle näytelmälle Gabriel, tule takaisin (1945), joka kertoo ikäneitojen rahoja jahtaavasta huijarista. Näytelmän kirjoitusaikoihin Auervaara oli kuitenkin vielä melko tuntematon"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruben_Oskar_Auervaara
"Näytelmän esikuvana on pidetty naistenhurmaajaa Ruben Auervaaraa.[3] Auervaara itsekin viittaa 1953 ilmestyneissä muistelmissaan Waltarin näytelmään ja näyttää pitävän itseään sen esikuvana. Panu Rajala huomauttaa kuitenkin, että näytelmän kirjoitusaikoihin Auervaara oli vielä melko tuntematon ja hän nousi maanlaajuiseen kuuluisuuteen vasta 1950-luvun alussa.[4] Näytelmä ja Auervaaran muistelmat kuvaavat naisten toimintaa ja reaktioita hämmästyttävän tarkoin samalla tavalla, minkä vuoksi Rajala epäilee Auervaaran ”kirjallisen mielikuvituksen” saaneen vaikutteita näytelmästä"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gabriel,_tule_takaisin
että tiedä sitten kumpiko oli ensin...
vai ottiko tuo Ruben Oskar ikäänkuin mallia näytelmästä...
Oli kuinka oli...
niin näytelmä ei ole kovin mairitteleva vanhenevia naisia kohtaan.."Waltari määritteli näytelmän aiheeksi ”vanhenevien naisten rakkaudennälän"
".Loppukohtaus kuvaa petettyjen naisten tilanteen suorastaan absurdina.[13] Näytelmässä esiin tuleva ihmiskäsitys ”ei ole kovin mairitteleva”, ja siinä on nähty ilkeilyä ja toisten kustannuksella naureskelua"
"että tiedä sitten kumpiko oli ensin...
vai ottiko tuo Ruben Oskar ikäänkuin mallia näytelmästä..."
Voisi ajatella, että Waltari oli niin herkkä ihmistuntojen kuvaaja (nobel-kirjailija sentään), että pystyi löytämään ihmismielen syövereistä nuo kuvottavat piirteet. Tänäpäivänäkin narsisti-psykopaatit toimivat suurinpiirtein noin, eli toimintatapa on yleismaailmallinen noiden tiettyjen persoonallisuushäiriöisten taholta.
"Voisi ajatella, että Waltari oli niin herkkä ihmistuntojen kuvaaja (nobel-kirjailija sentään), että pystyi löytämään ihmismielen syövereistä nuo kuvottavat piirteet"
Niin ja osittain varmaan oli vaikuttamassa sekin millainen hän itse oli henkilönä...omat ongelmansa oli hänelläkin kuin myös useita naissuhteita...
"Mika Waltaria kuvaillaan usein rauhalliseksi ja ystävälliseksi luonteeksi ja lämpimäksi ihmiseksi. Waltarin elämään kuului kuitenkin myös dipsomania-tyyppinen alkoholismi sekä vaikeita unettomuus- ja masennuskausia, jotka pakottivat hänet monesti sairaalahoitoon.[3] Tapahtumat seurasivat toisiaan yleensä tietyssä järjestyksessä: työn loppuun saattaminen, masennus, juomaputki, suhde tai ihastuminen, oivallus uudesta aiheesta ja työhön palaaminen.[11]
Waltari kertoi julkisesti mielisairaalakokemuksistaan lehtihaastattelussa 1970-luvulla. Tekoa pidettiin melko rohkeana, sillä tuolloin mielisairauksia pidettiin usein häpeällisenä ja salailtavana asiana. Vanhalla iällä hänen voimiaan verotti myös keuhkosyöpä."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mika_Waltari
Vaikka olisikin. Totuus on oikeasti kauhea, kun on joutunut tuollaisen uhriksi. Siksihän se niin kauheaa juuri onkin. Uhrit häpeilevät juuri siksi uhriuttaan eivätkä kehtaa edes myöntää, että ovat joutuneet uhreiksi...
Ja siksi täälläkin kirjoitellaan, koska nuo tyypit ovat niin vaikeita. Ja uhrin osa kova. Huomatkaa, että Ullrika on kova niin kauan, kuin ei ole itse vielä joutunut uhriksi. Eli kuvaa hyvin sitä tilannetta, että nauraminen ja viisastelu onnistuu niin kauan, kuin ei ole itse ollut edes tulilinjalla.
" Eli kuvaa hyvin sitä tilannetta, että nauraminen ja viisastelu onnistuu niin kauan, kuin ei ole itse ollut edes tulilinjalla"
Niin näytelmän varsinainen aihe on meissä kaikissa oleva toive tulla rakastetuksi/merkitä jotain enemmän jollekkin..
Sitähän tarvettahan tuossa ikäänkuin pilkataan, siinä kuin naisiakin...
Olen kyllä nähnyt joskus elokuvan, joitain kohtia siitä muistankin, mutta aiemmin ei se aihettanut minussa sen kummempaa pohdintaa...
Nyt kun minullakin oma kokemus siitä, että on ollut omasta mielestään läheisessä suhteessa toiseen ja tullut sen loppuvaiheissa tietoisesti siitä että oikeasti minulla ei ollutkaan ihmisenä mitään merkitystä...niin en välitä katsoa elokuvaa...
"Sitähän tarvettahan tuossa ikäänkuin pilkataan, siinä kuin naisiakin..."
"...niin en välitä katsoa elokuvaa..."
Ajatella. Minä koen tuonkin eritavalla. Olen nänyt näytelmän jo aikoja sitten ja olen pitänyt kovasti siitä versiosta, missä on Antti Litja. Hän on siinä niin ihanan lipevä... :) Katsoin vain osan näytelmästä tänään. Katson sen illemmalla, sitten kun ehdin.
Tuo on aina ollut minun lempinäytelmäni ja katson sen joka kerta kun voin. On se tallennettunakin, mutta katson aina kun se esitetään uudestaan. Minä pystyn ehkä näkemään ja myöntämään itsenikin siinä valossa, missä vanhatpiiat esitetään näytelmässä. Ennenkaikkea näytelmä voisi olla opettavainen niille, jotka eivät tuollaista tyyppiä vielä ole kohdanneet, että sitten rakkauden huumassakin ymmärtävät pitää kukkaronnyörit piukassa...
Mutta minä en ole koskaan kokenut vanhojapiikoja siinä mitenkään pilkattavan. Mielestäni Vaalan elokuva nimenomaan kuvaa naisia julman ja sydämettömän saalistajan uhreina. Kaikki sympatiani ovat kuvattujen uhrien puolella. He ovat saaneet ilmeisesti aikoinaan jonkun palkinnonkin (Jussi-patsaan?) loistavista roolisuorituksistaan.
Mika Waltarista vielä, kirjailijoiden pitää elää kirjailijan elämä, ja heillä pitää olla suhteita moneen suuntaan, tietysti kirjoitettavista aiheista riippuen...
"Niin näytelmän varsinainen aihe on meissä kaikissa oleva toive tulla rakastetuksi/merkitä jotain enemmän jollekkin.."
Tuohon ja vanheneviin naisiin liittyen, en tiedä mitä ajattelisin lukemastani tämän aamun lehden senssipalstan ilmoituksesta, jossa reilusti yli viiskymppinen nainen antaa ymmärtää elävänsä todella vaikeassa suhteessa, täsmentäen että narsistin kanssa ja etsii kultaista, kilttiä, rakastavaa, luotettavaa, uskollista,miestä nimimerkillä hellyyttä...
En tiedä voisin ajatella, ettei narsistin kanssa elävä pysty tuohon, ei kykene samantien uskomaan luottamaan toiseen ihmiseen/rakkauteen...
Ennemminkin ajattelisin, että tuossa nainen joka etsii sitä huumaa, jännitystä , hellyyttä seksin muodossa ja on siten sopivaa uhriainesta jollekkin narsistille...
Lukiessani tuli mieleen Ännäni jutut, hän koki auttavansa naisia jotka elivät vaikeassa/narsisti suhteessa tarjoamalla heille lämpöä ja läheisyyttä = seksiä...
Jotenkin minustakin tuntuu ettei narsistin uhrit ainakaan suhteessa oloaikanaan osaa hakea kyllä ketään muuta,jos kohta pitkään aikaan sen jälkeenkään.
On ne niin henkisesti kiinni siinä narsistissa ja eroaminen siitä lienee aina jonkilainen prosessi,ei käy noin vain.
Senssipalstan muija elää paremminkin ns:kylmässä suhteessa ku jossain narsistisuhteessa.