Mistä tiesit

Luulin olevani valmis isäksi, koska oli omistuskämppä, auto ja vakituinen duuni sekä aikaa iltaisin. Vaimo jäi hoitovapaalle eli varmaan aika peruskuvio. Kuitenkin kun lapsi syntyi tuntui aika vaikealta yhtäkkiä muuttaa perusrutiinit ihan päälaelleen.

Olen rauhallinen tyyppi ja tykkään rauhallisesta menosta sekä tarvitsen omaa aikaa ladatakseni akkuja ja kootakseni ajatuksia. Lapsen huuto ja jatkuva huomiontarve olivat yhtä tuskaa ensimmäisen vuoden aikana. Se ei myöskään viihtynyt sylissäni, vaan halusi koko ajan äidin luo. Olin tiellä. En osannut mitään.

Lapsi on nyt 1,5 vuotias, ja homma on alkanut helpottaa. Teemme asioita yhdessä, käymme puistossa ja ulkoilemme. Olen alkanut nauttia taaperon kanssa olosta, vauvan hoito tuntui sen sijaan vieraalta ja todella vaikealta.

Sama juttu kun edellisellä, että oli oma talo ja vakituiset työpaikat molemmilla ja jopa säästöjäkin, mutta kyllä uusi tulokas silti kasvatti meitä kumpaakin vanhemmiksi. Kasvaminen oli kuitenkin varmasti helpompaa, kun oli pitkä parisuhde takana ja aineelliset asiat kunnossa.