Olen perheellinen , työssäkäyvä nainen, jolla on yhteiskunnallisesti kallis "harrastus". Minä harrastan opiskelua.
Minä saan kohta toiset maisterinpaperini (gradu loppusuoralla) ja sen lisäksi minulla on kandi kolmelta muulta alalta.
Vuodenvaihteen jälkeen alan jälleen uuden alan opiskelun.
Ja teen sen suurella nautinnolla!
Minä saan kohta toiset maisterinpaperini (gradu loppusuoralla) ja sen lisäksi minulla on kandi kolmelta muulta alalta.
Vuodenvaihteen jälkeen alan jälleen uuden alan opiskelun.
Ja teen sen suurella nautinnolla!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Opiskelu on minunkin mielestä ihan mukava harrastus. Harmi vain, että opintotukikuukausien määrä on yliopisto-opiskelun osalta rajallinen. Minä tein niiden tukikuukausien puitteissa kaksi maisterintutkintoa kahdessa eri yliopistossa. Toista tutkintoa tehdessäni minulle tosin oli jo selvää, etten tule töitä saamaan, mutta se opiskelu yliopistossa oli mukavampaa ajankulua, kuin työttömänä toimettomana oleminen.
Tekisin kolmannenkin tutkinnon, mutta kun olen työtön syrjäseutujen asukas, eikä työmarkkinatuella pysty yliopistokaupungeissa vuokralla asumaan, eikä opiskelukuluja kustantamaan. Kolmas gradukin olisi jo perustekstin osalta valmiiksi kirjoitettuna eli yli 60 sivua.
Itse aion opiskella toimeentulotuella toise tutkintoni loppuun, koska minulta loppuvat tukikuukaudet.
Minä puolestani harrastan työssäkäyntiä. Parasta on se, että tästä harrastuksesta maksetaan! Ihan uskomatonta!
Työssä käynti lienee yksi parhaita harrastuksia. Sääli niitä, joille se on työtä.
Työttömät maisterit marjanpoimintaan! Miksi yhteiskunnan pitäisi tällaisessa taloudellisessa tilanteessa tukea turhien tutkintojen tehtailua. Marjanpoiminta on mukava harrastus ja siitä vielä maksetaankin.
"Työttömät maisterit marjanpoimintaan!"
Usko tai älä, mutta tämäkin vaihtoehto on tullut kokeiltua. Näitä marjanpoimimisohjeita antavat enimmäkseen sellaiset neuvonantajat, jotka eivät ole itse hommaa käytännössä kokeilleet.
Kerron käytännön kokemuksistani: Mustikoita jaksaa tavallinen ihminen tavallisella työtahdilla ja keskiverto-marjapaikasta kerätä noin ämpärillisen päivässä, kun myy ne perattuna. (Parhaimmillani olen kerännyt kolme ämpärillsitä.) Keräämiseen ja perkaamiseen menee olosuhteista ja kulkumatkoista riippuen noin kolme tuntia kumpaankin. Uusien marjapaikkojen etsimisessä saattaa välillä mennä päivä hukkaan.
Sitten kun saaliisi myyt, saat 15-20 euroa ämpärillisestä, johon pitää roskaisia marjoja kerätä lähes puolitoista ämpärillistä. Kuluja tulee polttoaineiden ja lisääntyneen ruokahuollon yms. muodossa.
Eli rahan takia siiihen hommaan ei suomalaisen maisterin eikä juuri muunkaan työttömän kannata ryhtyä. Ja harrastaahan saa itse kukin mitä lystää.
Miksi vain köyhät ulkomaaiset ihmiset ryhtyvät tähän touhuun, johtuu valuutan vaihdossa koituvasta kurssivoitosta.
Sama meno minulla, tosin vasta nyt alkaa ekan maisteritutkinnon haasteet. Olisinkin kiinnostunut tietämään onnistuuko maisterin opinnot 100% työn ohella? Olen toki rutinoitunut opiskelija, parhaimmillaan olen lukenut 3 eri ainetta samanaikaisesti + työt. Mutta vähän jännää kun ei oikein tiedä mihin on taas ryhtynyt ;)
Opiskelun onnistuminen 100 % työn ohella riippuu alasta, jota opiskelet. Itse opiskelin maisteriksi 95 % työn ohella. Kesti vähän kauemmin ja lopulta pidin puoli vuotta opintovapaata gradua tehden, kun olin jo muuttanut kauas yliopistokaupungistani. Ala oli humanistinen.
Silloin ei saanut yliopistossa koskaan vedota työasioihin. Joku yritti, ei otettu huomioon. Nykyään on varmaan helpompaa hyvien tietoliikenneyhteyksien ansiosta. Olen kuullut tuttavani opiskelevan etänä monia kursseja.
Lykkyä tykö vaan!
Kiitos kannustuksesta! Ehkä se tosiaan siitä lähtee.