Eli olen nyt vihdoin saamassa ulkona riekkuvaa koiraa koulutettua - pitkä siedätysprosessi ja palkkausmetodi alkanut toimimaan. Koira on aina ollut minun, avopuolison ollessa taka-alalla (omasta tahdostaan). Nyt kun koira alkaa olla yhä paremmin minun hallussa (suhde on aina ollut hyvä, nyt huomaan jo tiettyä kunnioitustakin - eli tottelee ihan eri tavalla kuin ennen), sitä huonommin/vähemmän koira tulee/haluaa tulla mieheni tai muiden esim. omien vanhempieni kanssa toimeen. Onko siis mahdollista, että koira tottelevaisuuden kasvaessa saa lisää itsevarmuutta ja meidän välillä vallitseva koko ajan parempi tila syö muiden suhdetta koiraan? En voi (eikä kukaan haluakaan) mielellään päästää muita lenkittelemään (koko tämän työstetyn vuoden aikana) ettei rähjäämisessä (moneen eri asiaan reagoinnissa) tule takapakkia.
Tämä todella sääli, koska koira olisi nyt itselleni mitä mainioin, mutta alkanut murisemaan muille tietyissä tilanteissa. Pitääkö minun jotenkin vähentää omaa huomiotani ja/vai muiden lisätä jotakin mukavaa toimintaa koiran kanssa? ELi toisinsanoen onko koiran oma asema noussut, sitä myöten kun se on ns. tullut itselleni kyllä kuuliaisemmaksi? En ole johtajuusteoreetikko :), mutta jotain tässä meidän laumadynaamiikassa tapahtuu. Kertokaa viisaammat.
Koiran koulutus & muut perheenjäsenet
13
126
Vastaukset
- Wiisas
Kai niiden toistenkin pitäisi runsaasti palkita koiraa, jotta sitä kiinnostaisi totella?Koiran palkitseminen lähes kaikesta ei tuota kunnioitusta eikä kuuliaisuutta, vaan itsekkään röyhkimyksen, joka mielistelee sitä, jonka taskussa herkut on, ja irvistelee niille, joista se ei hyödy.
Huomaat itsekin, että koira ei ole oikeasti asioita oppinut eikä sisäistänyt, jos se toimii vain ja ainoastaan sinun kanssasi, ja törkeästi kohtelee muita perheenjäseniä.
Johtajuusongelmahan tuo. Aloita vaikka vähentämällä radikaalisti koiran saamaa huomiota.- Malefe
Ok, tack. Tätä pohdinkin. Sen verran vielä selvennän, että namiautomaattina koira ei minua näe, vaan on saanut ulkona palkan VAIN toimiessaan oikein (ja tämä on ottanut aikaa) ja juuri sitä tarkoitin tuolla, että olen huomaamassa koiran kunnioittavan minua nykyisin siis juurikin käskyjen, pienienkien eleiden kautta. Koira siis tottelee minua tämän treenausajan jälkeen hienosti ILMAN niitä nameja. Siksi tuo minun huomion vähentäminen (en siis palluta & lässytä muutenkaan 24/7) harmittaa inan, koska nyt minulla tuntuisi olevan koiraan juuri oikeanlainen suhde (luotto & kunnioitus) - tuo namien käyttö alkujaan johtui koiran epävarmuudesta ja sen poistamisesta.
Näkisin, että muut perheenjäsenet voisivat nyt yrittää myös syventää suhdettaan koiraan tekemisen kautta? Vai onko ratkaisu tosiaan oman suhteeni jäähdyttely (huomiointi) koiraan? tai ehkäpä sekä että.. - t.p.t
Malefe kirjoitti:
Ok, tack. Tätä pohdinkin. Sen verran vielä selvennän, että namiautomaattina koira ei minua näe, vaan on saanut ulkona palkan VAIN toimiessaan oikein (ja tämä on ottanut aikaa) ja juuri sitä tarkoitin tuolla, että olen huomaamassa koiran kunnioittavan minua nykyisin siis juurikin käskyjen, pienienkien eleiden kautta. Koira siis tottelee minua tämän treenausajan jälkeen hienosti ILMAN niitä nameja. Siksi tuo minun huomion vähentäminen (en siis palluta & lässytä muutenkaan 24/7) harmittaa inan, koska nyt minulla tuntuisi olevan koiraan juuri oikeanlainen suhde (luotto & kunnioitus) - tuo namien käyttö alkujaan johtui koiran epävarmuudesta ja sen poistamisesta.
Näkisin, että muut perheenjäsenet voisivat nyt yrittää myös syventää suhdettaan koiraan tekemisen kautta? Vai onko ratkaisu tosiaan oman suhteeni jäähdyttely (huomiointi) koiraan? tai ehkäpä sekä että..Koiranhan kyllä saa rakastamaan nameja antavaa kättä, mutta rakkauskin loppuu namien loppumisen myötä. Koirat rakastavat ja kunnioittavat johdonmukaista, varmaa ihmistä. Suhde taas muodostuu vain yhteisellä tekemisellä, johon ei tarvita nameja. Yhteiset hihnalenkit riittää..
- Malefe
t.p.t kirjoitti:
Koiranhan kyllä saa rakastamaan nameja antavaa kättä, mutta rakkauskin loppuu namien loppumisen myötä. Koirat rakastavat ja kunnioittavat johdonmukaista, varmaa ihmistä. Suhde taas muodostuu vain yhteisellä tekemisellä, johon ei tarvita nameja. Yhteiset hihnalenkit riittää..
Pahoittelen, jos toistan itseäni, mutta tämä nami-puoli nyt tuntuu nousevan vähän liian suureen rooliin tässä eli koira tottelee & kunnioittaa minua ilman niitä nameja (muut perheenjäsenet eivät myöskään yritä kiemurrella koiran suosioon niiden avulla), joita on käytetty siis pelkotilojen lieventämiseen ( oma rauhallinen esimerkkini tilanteissa), ei niinkään suoraan suhteen rakentamiseen. Ja tuon ongelmien laajuuden myötä pelkät hihnalenkit sinällään eivät riittäneet meillä.
Vai oliko vinkkisi se, että muut tekisivät hihnalenkkejä koiran kanssa? Olisin tämän kannalla muuten, mutta koira ei tässä kohtaa kuuntele & kunnioita näitä muita, joten laittamalla muut ulos hihnalenkillä, ainakaan kaupunkialueella, ottaisin kyllä suuren riskin, että koira alkaisi häiriökäyttäytymisensä uudelleen.. :/ ja se olisi kyllä kova kolaus sekin. ehkäpä metsälenkkejä? Koiran arkitottelevaisuuden korostamista?
Kysynkin nyt vielä, jos koira pitää minua ns. ykkösenä ja sitä myöten ei niinkään toisia, onko minulla tässä muiden aseman korottamisessa iso rooli vai tulisiko asianomaisten ensisijaisesti itse toimia koiran kanssa siten, että roolit selkeytyvät?
- domina2
Meillä on kovaluonteinen narttu. Sain sen hanskaan kovalla työllä ja huomioimattomuudella, mutta riekkuminen jatkui perheenjäsenten kanssa. Huomasin ettei muilla riitä auktoriteetti millään koiran kanssa. Koira tosin osoittaa kunnioitusta eleillään kaikille muille paitsi nuorimmalle lapselle (koira ja lapsi ovat toisilleen ilmaa, kumpikaan ei välitä toisestaan.). Joten minä aloin seurata sivusta kun touhusivat koiran kanssa ja vaadin tarvittaessa koiran tottelemaan heitä ja käyttäytymään hyvin. Koira tottelee jotenkuten nyt muita ainakin kun olen kotona. Mieheni antaa paljon huomiota koiralle ilman vaatimuksia ja häntä koira tottelee vähiten, mutta on toisaalta kiintyneempi häneen. Lapsia tottelee sievästi, mutta lapsilla on lähes aina namia tai leikki palkkana. Lapset ei muuten anna huomiota kuin jonkin tehtävän jälkeen. Koira on kyllä kuin orpo piru kun en ole kotona. Se useimmiten istuu tien vieressä ja odottaa että tulen kotiin tai sitten nukkuu sisällä.
- Malefe
Kiitos, tämä vastaa juuri siihen, mitä kysyinkin. Narttu kyseessä täälläkin ja tämä tilanne kuulostaa oikein tutulta. Tämäkin koira osoitti/osoittaa kunnioitusta eleillään aikuisia kohtaan (tulee toimeen lasten kanssa - aina valvotusti ja olen tilanteissa mukana - , mutta koska meillä ei ole, ei ole niin tottunut), mutta kuten sanottu koiran kuriin saamisen jälkeen tämä on muiden kohdalla hieman rapistunut. Otan vinkkisi käyttöön ja koitan olla tilanteissa ajantasalla eli jos koira luumuilee, reagoin sitten itsekin asiaan - asianomaisten aikuisten lisäksi.
Ihan hieno homma,että tulosta on jo tullut :)Ja systeemisi on ollut silloin myös hyviä.
"Onko siis mahdollista..." Mikään ei ole yksioikoista,kun puhutaan elävistä olennoista.
Mutta karkeasti sanoisin,että ei pitäisi.On niitä paljon huusholleja,joissa koira tottelee täydellisesti vain yhtä ihmistä,muita huonommin.
Eli vaikea sanoa tuntematta,mistä nyt kyse.
"Pitääkö minun..." Ei minusta.Varsinkaan jos homma on hallussa,ja siis huomiointi on ok.
Yleensä itse katsomn vaan perusjutuksi sen,että kaikki toimisivat yhtä johdinmukaisesti koiran kanssa.Se on se tärkein.Toki kaikki touhuaminen on aina hyväksi,mutta ei sekään välttämätöntä ole.
Kannattaa vaan tsekkailla,tilanteet ym.mistä kiikastaa.Ja viimekädessä aina heti puuuttua,jos on tarvis.Eli siis itse.
Jos koira ei toimi muiden kanssa lenkillä,niin ei tässä vaiheessa tosiaan kannata antaa yksinään.Kaikki väärintehty tekee takapakkia.Mutta yhdessä kannattaa,niin että itse on mukana ohjeistamassa niin taluttajaa,kuin koiraa.- On olemassa
koiria joille on olemassa vain yksi johtaja jota ne tottelee ja kunnioittaa. Muut ihmiset on näille koirille vain välttämätön paha joita niiden on pakko sietää sotkeassa tilannetta. Nämä koirat on niitä ns. yhden ihmisen koiria.
- On olemassa
Jatkan...
Ja tälle asialle ei oikeasti voi mitään siinä ei ole kysymys mistään johtajuus ongelmasta, vaan tilanne vain on se, että koiralle ei ole kuin se yksi ihminen, joka on koiralle lähes jumalan asemassa.
- hi867uiy
Heh, ei siis johtajuusongelma vaan jumaluusongelma?
Eikös se jumalakin aina johtajaksi oteta?
Missäs tän asetelman logiikka on?- Opiskele koira
asioita ja kerää kokemusta koirista niin sitten ymmärrätkin asioita.
- yksi ihminen
Siinä pentueessa, mistä minunkin koira on otettu, oli laidasta laitaan eri tyyppisiä koiria. Minun koira on juuri sellainen että muut ihmiset eivät merkitse mitään vaikka perheessä on 4 henkilöä. Samasta pentueesta oleva koira taas on jokaisen perheenjäsenen perään. Koirat ovat täysin toistensa vastakohtia. Oma koirani on lähes sotilaallinen, elää tarkkaa rutiinia ja sillä on varmasti joku tutka joka on kiinnitetty tarkkailemaan minua. Tämä toinen on sellainen hellyttävä nallukka, jolla ei keskittyminen riitä edes paikalla istumiseen. Ihana seurakoira, todella suloinen. Oma koirani ei välitä läheisyydestä eikä silityksistä. Vieraat on vain siedettävä ja muiden perheenjäsenten kanssa elettävä. Mulla ei ole käsitystä miksi näin kävi. Lapsetkin ovat usein mukana lenkillä ja kouluttamassa koiraa, mutta koiran silmät seuraavat aina minua...
- Koirat on yksilöitä.
Jokainen on erilainen, vaikka olisikin samasta pentueesta. Ihan samallalailla, kuin ihmisetkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1381688
- 1131315
- 1691212
Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia881137- 188922
- 83875
- 94837
- 39829
Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt76768Naantalissa kohahtaa
Yli 4 vuotta puhelimeen, tietokoneelle murtautumista sekä Whatsapp urkintaa Naantalissa hakkeritiimin jäseniä137702