Kellään kokemusta kyseisestä lääkkeestä? Onko ollut apua? Itelläni 30mg päivässä.
Auttaako Sepram?
lääkehiiri
17486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos oikeasti masennuslääkkeet auttaisivat niin olisiko tässä maailmassa tämmöistä masentuneiden armeijaa?
Lääkkeillä saat nuppisi sekaisin ja elämänhallintasi kaikkoaa.
Ikävä kyllä lääkefirmojen valta ja voima on niin suuri, ettei psykiatriset pillerit tule koskaan pannaan.
Lopeta lääkkeiden syöminen, otat järjen käteesi ja siitä alkaa nousu
Eipä tähän ole paljoa lisättävää.
Paskaa...kyllä pillerit auttaa. Kannattaa selvitellä asioita myös puhumalla.
On. Se pitää jonkinlaisen tasapainon yllä enkä vajoa mahdottoman syvälle. Mitään onnen tai ilon tuojia ne eivät ole, kyllä nuo asiat tulevat ihan muusta, jos tulevat.
En kannata pelkkää pilleriä vaivaan kuin vaivaan - niin yksinkertaisia nämä vaivat eivät ole - mutta koska itse olen monta kertaa jättänyt lääkkeet pois ja joka kerta psyykkisesti romahtanut, tuntuvat ns. "lääkekriittisten" mielipiteet hyvin mustavalkoisilta ja kyynisiltä.
En tiedä, olisiko paremmin toimivia lääkkeitä kuin tämä. En halua vaihdella ja kokeilla, jos olo on vähänkään siedettävä. Pysyttelen tässä lääkityksessä.
"mutta koska itse olen monta kertaa jättänyt lääkkeet pois ja joka kerta psyykkisesti romahtanut, tuntuvat ns. "lääkekriittisten" mielipiteet hyvin mustavalkoisilta ja kyynisiltä."
Ja mistä tiedät, ettei romahdus ole lääkkeiden aikaansaannosta?
Samalla logiikalla voidaan esittää väite, että alkoholistin kannattaa jatkaa kittaamista, koska lopettamisesta koituu romahdus.
Oiskohan se romahdus vain luonnollinen henkisten luurankojen kohtaaminen, joka pitää käydä läpi tai saa jäädä koko elämäkseen pillereitä napsimaan?
Valtaosa masennuksesta johtuu sairaasta kulttuurista, joten sen lääkitseminen kemiallisesti on idioottien puuhaa. Mutta ihminen on eläin, ja kuten kaikki eläimet, se pyrkii menemään sieltä mistä aita on matalin. Helpoiten päästään kun annetaan pilleripurkki. Liukuhihna toimii paljon sutjakammin tällä menetelmällä. Ketään ei kiinnosta vilkaista ympärilleen ja miettiä mikä kulttuurissamme kaikkea tätä pahoinvointia aiheuttaa. Pilleripurkki on NIIN paljon helpompi vaihtoetho kuin kriittinen ajattelu, itsetutkiminen ja filosofisten näkäkulmien uudelleenajattelu.
Voi hyvänen aika. Sairaasta kulttuurista ja helppoja ratkaisuja! Minä tunnen tasan tarkkaan taustani ja varhaiset psyykkiset traumani, olen niitä kohdannut ja selvitellyt vuosikymmenet erilaisissa hoidoissa. En kaipaa tippaakaan sinun esittämäsi kaltaista lässytystä aidoista ja kulttuureista. Ajattelusi on laiskaa; itse sinä menet lääkekielteisyydessäsi siitä, mistä aita on matalin ja suhtaudut lääkkeisiin ja niiden tarvitsijoihin yksinkertaistavasti, kaikkitietävästi ja ennakkoluuloisesti.
Ole hyvä. Harmi, ettei se läpäissyt paksua kalloasi.
Kemiallinen hoitokeino sairaan kulttuurin oireiluun on aidan matalasta kohdasta menemistä. Harmi, että moni on liian lyhytnäköinen tämän asian tideostamiseen.
Enkö selittänyt, että lääkkeet eivät todellakaan ole ainoa hoito, johon olen elämäni aikana turvautunut. En todellakaan ole pyrkinyt siitä, mistä aita on matalin ja aika harvat vakavammin sairaat ovat. Ja "sairaan kulttuurin" oireilu depression selityksenä on ehkä tottakin, mutta minun kohdallani viisastelua ja sisällötöntä. Jos kaikki ihmisten suhde- ja emotionaaliset ongelmat ovat sukupolvien ketjussa vain sairaan kulttuurin oireilua, tuossa on jotain perääkin, mutta kyllä minä näen ne yksityisempinä ongelmina, joihin on kaukaahaettua ja väkinäistä liittää jotain sairaan kulttuurin ulottuvuutta. Varhaisia traumoja ja hylkäämisen kokemuksia, jotka usein ovat depression taustalla, on aika väkinäistä selittää "sairaalla kulttuurilla", joka sentään useimmissa tapauksissa tuottaa kohtuullisen terveitä ihmisiä.
Kemiallista hoitokeinoa käytän kokemuksistani viisastuneena niin kauan kuin hermostoni toimii kemiallisesti. En suosittele samaa kaikille muille. Mutta ainakaan en rupea masentamaan itseäni taistelemalla kokonaista "sairasta" kulttuuria vastaan. Tee sinä se, mutta älä jauha skeidaa.
Söin 11 vuotta Sepramia, se määrättiin läheisen kuoleman vuoksi yhdessä Xanorin kanssa. Aluksi taisi auttaa mutta muu elämä meni huonommin ja huonommin huipentuen avioeroon kolme vuotta sitten. Sepramin lopetin viimevuonna ja Xanorin tänä vuonna, nyt alkaa vihdoin valo pilkottaa ja mieli sekö olo paranemaan, kun lääkkeet alkavat olla pois elimistöstä. Lopetukset olivat karseita mutta niin oli elämäkin ennen. En lääkkeitä kenellekään enää voi suositella, ne pahimmassa tapauksessa vaikeuttavat jo muutenkin vaikeaa elämää.
Itse olen masennukseen kokeillut toistakymmentä eri masennuslääkettä. Hyötyä en ole niistä saanut, päinvastoin monenlaisia pahoja sivareita. Ainut lääke mistä apua on saanut ovat olleet rauhoittavat lääkkeet ja siihen yhdistettynä psykoterapia.
Läheisen kuolemaan lääkitys? Aivan sekopäisen väärä veto lääkäriltäsi. Kuten itse sanoit ne ainoastaan hankaloittavat jo alkuunsa ikävän elämän tapahtuman käsittelyä ja jatkoa myös. Hyvä, että olet ymmärtänyt lopettaa. Ei elämän kriiseihin pidä syödä pillereita tai kiskoa alkoholia.
Onneksi löysin tän ketjun...sinä joka olit syöny sepramia 11v ja sivussa xanoria ni voisitko kertoo tarkemmin miten lopettelit ja missä ajassa ja millaisia oireita tuli? Ite oon syöny sepramia paniikkihäiriöön ja masennukseen vajaa 10v ja viime syksynä xanoria ja on ollut jo pitkän aikaa tunne että tunteet yms niin latistuneet ettei mikään tunnu miltään...tuntuu vaan että kaikki jauhaa ettei voi päästä eroon jos käyttäny näin kauan...haluaisin edes koittaa miltä tuntuisi olla ilman..on vaan pitkä aika takana käyttöä. Kesällä koitin vähentää 10mg mutta tuli kamala huimaus ja ahisti mennä ihmistenilmoille kun huimas niin vaikka koitin pinis määrin vähentää. Muutkin saa laitella kokemuksiaan pidemmän käytön lopettamisesta. Jotenki sellanen olo että muistaako sitä ollenkaa kuka ees oon ja millanen...mielenkiintosta :) :o
Hei. Lopettaminen tulee tehdä hyvin hitaasti annosta vähentäen. Yksi tunnetuimpia lopetusohjelmia, varsinkin pitkän käytön jälkeen, on niin kutsuttu 10%-periaate. Tällöin alkuperäisestä annoksesta leikataan 10%-siivu pois joka 4.-6. viikko. Esimerkiksi, jos annoksesi on ollut 20mg, ensimmäinen leikkaus on 2mg ja annoskoko 18mg (20mg-2mg). Seuraavan pudotuksen jälkeen 16mg, sitten 14 ja niin edelleen. Tärkeintä on kuunnella omaa kroppaa ja mieltä, sillä vieroitus voi aiheuttaa vaarallisiakin psyykkisiä oireita, kuten agressiivisuutta, psykoosia ja jopa itsetuhoisuutta. Lopussa tahtia voi vieläkin hidastaa, sillä mitä pidemmälle vieroitus 10%-periaatteella etenee, sitä suurempi on prosentuaalinen annoksen leikkaus ja näin lopussa alttius vieroitusoireille on suurempi. Toinen periaate on vastaavahko, mutta 10% otetaan aina edeltäneestä annoksesta (eli: 20-2=18, 18-1,8=16,2, 16,2-1,6=14,6 jne). Lopussa on tietenkin tehtävä lopullinen lopetus, sillä muutenhan, kuten matemaatikot tietävät, annos ei päädy nollaan koskaan. Tässäkin tärkeää on tarkkailla omia tuntemuksia. Tärkeää olisi niin ikään saada lääkärin tuki ja apu vieroitukseen, mutta koska suurimman osan tietämys on lähellä olematonta (tai jopa haitallista) ei osaavaa lääkäriä moni onnistu avuksi löytämään.
Minun kohdallani kilpirauhasen vajaatoiminta on ollut ainakin osa syy masennukseen sairastumiseeni. Suosittelen kaikille kilpirauhas arvojen mittauttamista.
Sepramia kokeilin hurjat kaksi viikkoa ja sitten lopetin. Tuli pahat sivuoireet, viimeinen niitti oli, kun hiuksia lähti tuppoina päästä. Joten minun kokemuksen mukaan, EI AUTA. Olen nyt päättänyt jättää masennuslääkkeet sikseen, ja haistatan kaikille niille, jotka niitä minulle tarjoaa enää. Yleensä ne jotka sanoo niiden auttavan, ei tiedä pätkääkään, mitä niissä happy pillseissä onkaan. Joten toivon kaikkien olevan niin vahvoja, että lopetatte lääkkeiden käytön. Vahvuus, mitä tarvitsette, on teissä jo sisällänne. Voimia.
mikään masennuslääke ei yksin tuota juurikaan tulosta. enneminkin ne toimii tukena kaikelle muulle masennuksen hoidolle: liikunta, syöminen, päivänrytmi yms. masennuslääkkeitä aloittaessa ne voi jopa lisätä masennusta. vasta muutaman viikon jälkeen näkee sopiiko ne, ellei tietty tule hetkessä sivuoireita..
Sepramilla lähtee hiukset päästä. Muuta vaikutusta lääkkeillä ei ole. Mitkään masannuslääkkeet eivät auta. Psykiatrit ovat lääkefirmojen juoksupoikia ja määräävät ihmisille myrkkyjä, jotka lamaannuttavat ihmisen tunne-elämän. Hirveitä sivuoireita ja elämästä katoaa lääkkeiden takia ilo ja tasapaino.
Hoida elämäsi kuntoon ja tee muutoksia. Ulkoile, kirjoita päiväkirjaa, lepää ja kuuntele rentouttavaa musiikkia.