Erityisesti kiinnostaa tietää mitä tapahtui ennen romahdusta rakennetuille uusille asunnoille. Myytiinkö ne "puoleen hintaan", olivatko ne vuosikausia tyhjillään vai laitettiinko ne vuokralle?
1990-luvun alun lama
Kuka tietää
383088
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Myyntiin -70% vain onnekkainmille riitti.
>>Myyntiin -70% vain onnekkainmille riitti
Pankinjohtajalle ja sen sellaisille myytiin. Esim n. 5 miljoonan omakotitalo pankinjohtajalle miljoonalla markalla. Siitä tuli ihan ohjelma kerran yleisradiossa.
Tänään meillä on sama meininki, se alkoi jo jokunen vuosi sitten, kaikessa hiljaisuudessa ja jatkuu edelleen, sisäpiiriläisille ja silleen:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294885
Toki suurin osa noista vähemmän kiinnostavista kohteista "kasarmeissa" muuttu pankin vuokra-asuntoloiksi. Ikvelkainen jää vuokralle.
Loput pistetään ASUNTOPARKKIIN, odottelemaan veronmaksajien kustannuksella parempia aikoja
Vuokrallekkin niitä laitettiin jos ei jostain syystä pakko ollut myydä huonoon aikaan.
"Vuokrallekkin niitä laitettiin jos ei jostain syystä pakko ollut myydä huonoon aikaan."
Suurin osa noista asunnoista siirtyi pankkien haltuun ja niillä oli varaa odottaa parempia aikoja.
Juuri näin. Mutta kyllä ne pankit lopulta vuokrallekkin laittavat jos oikein pitkään joutuu odottelemaan nousukautta tai ylipäätänsä menekin elpymistä.
Rakenteilla olevia asuintaloja muutettiin mm valtion korkotuella rahoitetuiksi osaomistusasunnoiksi, saivat valtion takauksen ja tuen, materiaaleja ja rakenteita muutettiin halvemmiksi, näin tuli paljon 90 luvun heikkoa tuotantoa, myöskin hitas-asuntoja tehtiin paljon tuolloin helsinkiin, samoin asumisoikeusjärjestelmä muodostettiin ja ensimmäiset Asot valmistuivat-92 Helsingissä.
Juuri näin. Silloin Luki myös osti oman ASON Vuosaaren ranta bulevardilata. ASOssa asuvat vain harvat ja valitit onnekaat jotka eivät ole muuleja koska ei velkaa vaan oma ASO.
Vuosien 1987-1994 asunnot ovat viiime vuosikymmenten surkeimmiten rakennettuja. Tämä koskee kaikkia asumismuotoja. Ensin tehtiin helvetinmoisella kiireellä sutta ja sekundaa, sitten lama-aikana kaikesta säästettiin. Esim. kerrostaloissa äänieristys on luokaton, ok-talojen kylpyhuoneiden ja saunan kosteuseristys onneton.
Asun itse 90-luvun alun kerrostalossa, ja täällä on suunnilleen samanlaista kuin 90-luvun lopun kerrostaloasunnoissa. Koneellinen ilmanvaihto LTO:lla, ja ei yhteisiä hormeja naapurin kanssa. Seinät 18 cm paksuja, ontelolaatta 26.5 cm.Itse asun ylimmässä kerroksessa, joten ontelolaattojen heikohko äänieristys alaspäin ei haittaa.
Ei tässä kyllä mitään fataaleja virheitä ole ollut mitä ei voisi halvalla korjata. Esim. ulkooven ympärillä oli eristeet poissa, siihen jotakin polyuretaanivaahtoa, koska rappukäytävään vain muuten pari seinälistaa eristeenä. Tyyppivika näissä on ulkoseinän elementit jotenkin rikkinäisiä, vuotaa alaspäin, saa lämmöt hajut naapurista ylöspäin. Korjaus ei maksanut paljoakaan, laitoin taloyhtiön piikkiin. Katto myös täytyi uusia 20 vuoden jälkeen, maksaa kolmisen tonnia. Vanhoissa taloissa voi jo parvekeremontti maksaa 20000 euroa.
asun vuokralla 1993 valmistuneessa vakuutusyhtiön omistamassa talossa keskustassa, asuntoon ei kuulu naapurien äänet ollenkaan eikä hajuja ole tuntunut nenässä, vikana ehkä liiallinen tiiveys, patterit hanat säädin niin kylmällle kuin sain joten lämpötila noin 22 astetta, makkarissa oli pakkasilla 18 siinä on mielestäni oikein hyvä nukkua....
veikkaisin että silloinkin uusi oli vanhaa arvokkaampi. Harva valitsee vanhan jos pikkuisen isommalla rahalla saa uuden. Katsos kun omakotitalot ja muutkin asunnot vaativat huoltoa ja remontointia ikääntyessään. Uudessa asuu huoletta 20 vuotta ennenkuin ensimmäisiä huoltotoimenpiteitä tarvii tehdä.
Tuli mieleen yksi tapaus edellisen laman aikaan. Joku onneton oli silloin aloittanut kivilinnan rakentamisen pornaisiin (Helsingin lähistölle). Talo oli jäänyt kesken ns. säältä suojaan vaiheeseen eli ulkoseinät oli paikallaan ja vesikatto pään päällä. Vajaa 10 vuotta sitten etsittiin itsellemme asuntoa ja kiinnitin huomiota kun ko. talo oli myynnissä. Talo oli ollut lähes 20 vuotta puolivalmiina ja nyt joku grynderi yritti myydä sitä "remontoijan unelmana". En koskisi pitkällä tikullakaan moiseen, mitä sateet ja kosteus ovatkaan saaneet aikaan rakennuksessa. Todennäköisesti joku onneton perhe senkin osti ja upotti omaisuutensa siihen homepesään.
eihän uusia myyty kuin pienellä alennusprosentilla tai joitain oli kait pakkomyydä 20-30% alennuksella sen sijaan vanhoissa hinnat putosivat jopa 80%
Mä luulen että niitä uusia rakennuksia joita valmistui juuri siihen laman alkuun jätettiin vaan parkkiin odottamaan parempia aikoja eikä lähdetty myymään ainakaan alle rakentamisesta koituneiden kustannusten. Pankkithan näitä rahoittaa ja kyllä ne siinä voivat antaa rahoitusta sen vähän lisää mitä näiden myymättä jääneiden asuntojen ylläpitokustannukset tekevät muutamalta vuodelta pahimman laman yli. Jos taasen ei pidemmän päällekkään näyttäisi kaupaksi menevän niin sitten laitettaisiin vuokrallekkin.
Se asuntokaupan pysähtyminen romahduksen kunnolla alettua oli kyllä totaalista. Pakkomyyjät tiputtivat kilpaa hintojaan mutta ostajia ei tullut kun jokainen tajusi että odottamalla hinnat putoaa entisestään. Silloin oli hurjia tarinoita hirvittävään ahdinkoon joutuneista perheistä. Monet jäivät myös kahden asunnon loukkuun joka oli varma tie perheen talouden romahtamiseen. Hätä oli lähes käsin kosketeltavaa.
Aika hyvä kuvaus tuosta ajasta.
Tilanne on kuitenkin muuttunut. Sen aikainen porvarihallitus, Ahon johdolla, alkoi "kannustaa" työttömiä töihin. Seurauksena ansioon sidotun päivärahan taso putosi keskituloiselta noin 30-35 prosenttiin, sosiaaliturva romutettiin, alkoi työttömien potkiminen ilmaistöihin ja huuhaa-kursseille.
Nokian ihme nosti Suomen suosta alihankkijoineen ja muineen. Tästä Aho otti kunniat itselleen, mistä omilla aivoillaan ajattelevat eivät pitäneet. Nyt sama rotta soittaa poskea telkkarissa ja antaa neuvoja mitä pitäisi tehdä. Vaihdan saman tien kanavaa kun näen hänet, sillä allergisoiduin aikanani ja saan finnejä kolviini jos kuulen hänen tyhmän äänensä.
Tämä lama tulee olemaan kovaa aikaa. Katsokaa Kreikkaa, jos kiireiltänne jaksatte. Siellä ei hyvin pyyhi ja laki on jo osittain siirtynyt muihin käsiin. Lukekaa historiaa, miettikää mistä väkivaltaisuudet ovat poikkeuksetta alkaneet.
Mutta sitä odotellessa, minä kurlaan XO-konjakkia, annan pusuja piukkapeppuvaimolleni ja nautin upeista lapsista.
Hajaantukaa.
Nämä kahden asunnon loukkuun jääneet olivat tosi ahtaalla. Perheitä hajosi aivan valtavat määrät. Sukulaiset jotka olivat olleet takaamassa lainoja, eivät enää tunteneet toisiaan. Monelta lähti kämppä alta, kun oli ollut takaamassa esim. lastensa asuntolainoja.
Näiltä 90-luvun laman ajoista ja tapahtumisista, sai alkuunsa lasten massiivinen huostaanotto joka kasvoi räjähdysmäisesti. Moni veti itsensä narun jatkoksi kun ei kestänyt tilannetta.
Ja kaiken kukkuraksi, monet päätökset ovat julistettu salaisiksi 40 vuodeksi. Ehkä on niin, että ne jotka 90-luvun lamasta kärsivät eniten, on etukäteen pedattu pois kertoilemasta tapahtumista. Ikä tekee tehtävänsä ja kuollut ei enää mitään kertoile.
Minä olen kirjottanut lapsenlapsilleni pienen kirjan, mitä silloin tapahtui. Ehkä osaavat yhdistellä sitten asioita.
Hei,
Valmiita asuntoja myytiin......
joitakin todella pitkään....
myös alennetuin hinnoin, alkuperäisistä hinnoista lähti pois jopa 20-30%...
Juurikaan tuota halvemmalla ei uusia asuntoja saanut, jos ne eivät menneet kaupaksi niin niitä laitettiin vuokralle (odottamaan parempia aikoja/korkeampia myyntihintoja).
Eri asia oli sitten konkurssipesien / ulosmitatut / pakkohuutokaupatut yksittäiskohteet...
Niitä sai erittäinkin edullisesti, itse ostin kiinteistön pakkohuutokaupasta jossa se oli mennyt pankille velkojen vakuuden kautta, sain sen ehkä n.35-40% käyvästä hinnasta.
Tyhjillään niitä ei juurikaan ollut.
t: ASP-säästäjä jo 1980-luvulla
Inflaatio oli tuolloin kaksinumeroinen, joten hinnat jämähti ja realihinta laski muutamassa vuodessa sen verran että kauppa alkoi taas käydä.
Oleellista ei ollut se että mitä tapahui ENNEN lamaa rakennetuille asunnoille, nehän oli jo myyty.
Oleelista on se että kun lama oli jo selvästi menossa, niin silti rakennusliikkeet lisäsivät uusen aloituksia ja jos en väärin muista niin lamassa aloitettiin 90 tuhannen uuden asunnon rakentaminen, joka on siis 4-5 kertaa se määrä mitä nyt on aloitettu.
Keskeneräisiä taloja myytiin vuokrayhtiölle pilkkahintaan, jotka rakensivat ne vuokrayhtiöksi ja ovat muuten myyneet niitä viimevuosina hyvillä hinnoilla omistusasunnoiksi.
Pukinmäessä (Helsingissä) valmistui iso kerrostalo tai pari just pahimman laman alla ja päätyi lopulta roskapankki Arsenalin haltuun. En kylläkään muista mikä tuon kuvion aiheutti - rakennusliikkeen konkurssi, rahoittajana KOP tms. itsensä kuseen järjestänyt pankki tms.
Joka tapauksessa Arsenalissa kylmästi laskettiin, ettei a) heidän tehtäviinsä kuulu ruvata asuntokauppiaiksi ts. yksittäisiä asuntoja ei ruvata myymään, vaan koko talolle pitää löytää ostaja ja b) talosta pitää saada mahdollisimman hyvä hinta, jotta saadaan mahd. suuri osa vanhoista veloista (=veronmaksajilta pankkitukien ym. muodossa lainattua rahaa) kuitattua.
Niinpä talo oli melkein 10 vuotta täysin tyhjillään. Vuosituhannen vaihteessa siihen tehtiin pieni remontti (paikat rapistuu itsekseenkin) ja asukkaat muuttivat sisään, joten joku sen oli lopulta ostanut ja pisti kämpät myyntiin.
Isovanhempani asuivat ihan tuon lähellä ja seurasivat touhua tiiviisti, mutta ovat sittemmin vaihtaneet hiippakuntaa, joten en saa enää tarkempia tietoja kyseltyä.
2000 -luvun puolelta on taas sellainen havainto, että olikosenyt 2008 vai milloin tuo maailmanloppu viimeeksi tuli ja asuntokaupassa oli pieni notkahdus, niin Kilterinmäellä (Vantaalla) muutettiin juuri valmistumassa oleva omistustalo vuokrataloksi. Tai siis niitä kämppiä vuokrattiin, mutta pari vuotta myöhemmin kuoriaiset potkittiin pellolle, taas pientä fiksausta ja asunnot myyntiin.
Eli löytyy niitä muitakin keinoja kuin alemyynnit. Ja sehän on jo nähty, että rakennusliikkeet oppivat 90-luvun lamasta jotain; jarrua poljetaan aika tehokkaasti, kun näyttää, ettei myynti vedä. Eli pidetään koko ajan pientä niukkuutta yllä.
Jotain tuollaista se pelaleminen tosiaankin on ollut näiden pahimapaan taantumaan valmistuneiden talojen kanssa. Pankit näitä rakentajia rahoittavat, ja jos ei sitten menekkään kaupaksi niinkuin suunniteltu on, niin ei niitä siinä paniikissa suurin tappion lähdetä myymään mihin hintaan tahansa.
Rakentajat myös pysäyttävät uudisrakentamishankkeet lähes täysin jos vaan myymättä alkaa asuntoja jäädä. Isommat rakennusliikkeet saavat kyllä isoja urakoita ulkomailtakin, kotimaisille pientalorakentajille se on kovempi paikka jos markkinat hiipuu. Nyttemmin on Venäjältä saaneet isoja urakaoita ainakin YIT ja Skanska Leningrdista tai St. Petersburgista ja mm. Tallinnassakin YIT ja Skanska rakentaa. Lemminkäisenkin sanoi juuri uutisissa saaneen jotain 50 kerrostalon rakentamisurakan Moskovan alueelta.
"Niinpä talo oli melkein 10 vuotta täysin tyhjillään. Vuosituhannen vaihteessa siihen tehtiin pieni remontti (paikat rapistuu itsekseenkin) ja asukkaat muuttivat sisään, joten joku sen oli lopulta ostanut ja pisti kämpät myyntiin."
Jumalauta mitä veronmaksajien rahojen tuhlausta. Asunnot olisi pitänyt laittaa vuokralle, nyt menetettiin kymmenen vuoden vuokratulot! Tuohan on rikollista typeryyttä, vahingonkorvauksia tuollaisilta olisi pitänyt vaatia.
Vuokrakuoriaiset paskoo talon perusteellista remonttia vaativaan kuntoon vajaassa kymmenessä vuodessa.
Tutullakin jäi kakkosasunnoksi aiottu pieni kerrostalokaksio tarpeettomaksi ja hän pisti sen vuokralla. Vuokralaiseksi löytyi jopa joku sukulainen eli ns. turvallinen valinta? Jälkiviisaana arveli, että halvemmaksi olisi tullut pitää kämppä vuoden tyhjillään. Vastikkeet olisi pitänyt maksaa omasta taskusta, mutta nyt oli parketissa kukkaruukkujen alla lilluneen veden jättämät jäljet, seinät porailtu täyteen hyllynkiinnikkeitä, kaappeja kolhittu jne.
Vuokrakuoriaisten käsissä kämppä rapistuu 4 kertaa nopeammin kuin omistusasujilla. Tämän vuoksi vuokrakuoriaisten mielestä asumiskuluihin pitää lisätä keittöremontti 5 vuoden välein...
Hyvällä tuurilla voi asiallisesti käyttäytyvien vuokralaisten kanssa asunto pysyä ihmisasuttavan oloisessa kunnossa 10 vuotta, ja jopa 15 vuottakin jotenkin kunnossa kun vähän laittelee ja siivoilee vuokralaisen jäljiltä. Mutta pääsääntöisesti keittiökin pitäisi olla kuin joku karjakeittiö ennenkuin se kestäisi vuokralaisilla, samoin kylpyhuone. Pahimpien tapausten osalta pitäisi kyllä koko kämppä olla ritilälattiainenkin, sellainen sikalan tyyppinen missä paskat saisi painevetellä putsata.
Yks puolituttu osti silloin lamavuosina omatonttisen järvenrantamökin Tampereelta. Aivan omassa rauhassa ja kuitenkin ihmisten ilmoilla alle 10 km keskustasta. Nykyisin järven kyllä halkaisee Vuoreksen aluetta varten rakennettu silta, ettei enää ole ihan yhtä upea paikka, mutta varmasti kuitenkin edelleen arvo moninkertainen ostohintaan nähden. Kauppasummaa en muista, mutta tarjosi oikeen törkeesti alle pyynnin. Kun myyjä ei hyväksynyt, teki hän kuukauden - parin päästä uuden, 10000 mk pienemmän tarjouksen. Sama toistui vielä kaksi kertaa, jonka jälkeen kaupat tuli, kun kukaan muu ei käynyt tarjoamassa mitään. Lopulta osti mökin siis 30000 mk halvemmalla kuin mitä ensimmäisellä kertaa tarjosi. Mahtoi myyjää sylettää.
Paljon tiedän lamavuosina tapahtuneen myös niitä tapauksia, jotka ehkä tilastoihin kirjautuivat -70 prosenttia myynteinä. Todellisuudessa rahaa liikkui huomattaviakin summia ostajalta myyjälle pimeänä voudilta piilossa. Asunto kun ei välttämättä ollut kaikkien esim. niskaan kaatuneiden yrityksen velkojen panttina ja kun joka tapauksessa veloista oli mahdoton selvitä, myytiin asunto nimellisesti sillä hinnalla, joka pankin oli pakko hyväksyä, että saatiin vielä pimeänä otettua rahaa, johon ulosotto ei päässyt käsiksi.
Muistan rahamiesten ostaneen samoista taloyhtiöistä yli -50% halvemmalla kuin oli pyynnöt.
Tunsin muutaman tuohon aikaan ,tällä hetkellä osa on jo poistunut.
Mä luulen että tässä aloittaja tarkoitti niitä rakentajilta juuri pahimpaan lamaan valmistuneita asuntoja joita ei siinä saanut myytyä ainakaan lähellekkään rakentamiskustannuksia vastaavaan hintaan. Pankithan näitä rakentajia rahoittavat ja yhdessä ne siinä päättävät mitä tehdään jos ei menekkään kaupaksi niinkuin suunniteltu on. Ei niitä ainakaan paniikissa lähdetä myymään mihin hintaan tahansa. Odottamaan siinä jäävät, ja vuokrallekkin voivat laittaa jos ei pidemmän päällekkään kysyntä elvy.
Eri asia on yksittäisen asunnon ostaneet ja siihen pankilta ison lainan saaneet jotka työttömäksi jouduttuaan eivät enää pystykkään velkojaan hoitamaan. Tosin näillekkin voi pankit tapauskohtaisesti myöntää joksikin aikaa lyhennysvapautta jolloin vain korkoa maksetaan. Pahin on tilanne silloin jos työpaikka menee eikä sillä alueella missä asunto sijaitsee ole näköpiirissäkään enää mitään työllistymismahdollisuuksia ja muuttaa pitäisi työn perässä muualle.
Vanhoja asuntojaan monet työttömäksi jääneet myivät 90-luvun lamassa pääkaupunkiseudullakin halpaan hintaan vaikka ei lainojen hoidon vuoksi mitään pakkoa olisi siihen ollutkaan. Siinä ajateltiin että kun ei töitä kuitenkaan enää mistään saa, niin siksi kannattaa ottaa asunnostaan se vähäkin minkä siitä saa ja sitten ansiosidonnaisen loputtua menee vaan sossuun ja kelaan hakemaan tukia eikä sitten tarvitse selitellä omistuksiaan. Trokarillekin jotkut möivät ja jäivät itse asuntoon asumaan vuokralle. Tämä myynti piti tehdä hyvissä ajoin ennen ansiosidonnaisen loppumista, siksi kun muutoin ei sossusta olisi saanut mitään eikä välttämättä edes kelan harkinnanvaraista peruspäisvärahaa ja asumistukea jos myynti olisi tapahtunut siinä hiljattain. Ansiosidonnaisen loputtua kyllä monet saivat vielä ne kelan sairauspäivärahat siltä maksimiajalta, jotain puoli vuotta se oli, ja sitten vasta kelan peruspäivärahalle ja asumistuelle ja sossusta loput mitä sieltä sai.
Itse ostin 90-luvun lamassa huutokaupassa omakotitalon n.60t mk. Siinäkin pankki vei ja entiset omistajat sai raakasti takkiin.
Mitä kävi uusille ok-taloille kun omistaja jäikin työttömäksi eikä pystynyt maksamaan lainanlyhennyksiä ja korkoja? Taisi halvalla mennä...
Pankit runnoi ok-taloja halvalla eteenpäin ja osa myi itsekkin.
vrt vapailta markkinoilta v.1992-93 ostetuista sai pari vuotta sitten kolminkertaisen hinnan ja niissä pankin kautta menneissä vielä enemmän.
Näitä pankin käsiin jääneitä asuntoja oli vielä 2000-luvun alussa pilvin pimein. Eräässäkin Etelä-Suomen keskisuuressa kaupungissa oli Arsenal-roskapankilla myymättömiä kerrostaloasuntoja noin 140 kpl.
Arsenal yritti myydä niitä yksittäin ja köntässä. Kauppoja ei syntynyt.
Asunnot menivät kaupaksi vasta kun ajat sielläkin paranivat ja asuntojen yleinen hintataso nousi. Tällöin aikanaan ylihintaan rakennetuista asunnoista pankki sai omansa pois.
Päästiin velkajärjestelyyn ja saatiin pitää asunto.
Ostettiin ensiasunnoksi ok-talo Espoosta. Alle puoli miljoonaa markkaa, mitä se onkaan euroissa ...jotain 80 000? Pitää tietysti muistaa, että onhan siitä jo aikaa 20 vuotta. Ei hinnat ihan entiselleen palaa.
Pankinjohtajat ostivat velkaisten kämpät, sekä välittivät niitä kavereilleen. Sitten oli niitä jotka yrittivät selvitä tilanteesta ottamalla lainaa uuteen kämppään, ehkä pienempään, mutta eivät sitten saaneet vanhaa myytyyä. Kun korot nousivat 18%:tiin niin oli siinä maksamista kahdesta kämpästä. Kun vielä työpaikka lähti alta, niin tulevaisuus oli sitten sinetöity. Eiköhän vieläkin ole niitä jotka maksavat edelleen 90-luvun velkojaan.
Isäni osti vuonna 1990 uudesta rivitalosta tämän kaksion. Olen asunut tässä alusta asti eli 24 vuotta kohta. Tässä on kuusi asuntoa ja todella pitkän aikaa oli kolme asuntoa tyhjillään, yksi oli rakennuttajan, yksi pankin ja yksi vanhemman pariskunnan jonka äiti ehti vuoden asua tässä rivitalossa ennenkuin kuoli. Yksi kolmio oli vielä yhdellä leskellä kesämökkinä niin että aika yksinäistä oli välillä. Pikkuhiljaa tyhjiä asuntoja vuokrattiin ja lopulta myytiin. Kesämökkikin muuntui kokovuotiseen asumiseen. Nyt on kaikissa asunnoissa asukkaat ja omistajat asuvat itse näissä asunnoissa.
Saa nähdä mitä tapahtuu seuraavaksi, täytyy odotella josko asuntojen hinnat alkavat laskemaan. Aika paljon on ainakin tuohon keskustaan valmistunut uusia kerrostaloja vielä tänäkin vuonna.
Kuljin 91-94 Tapiolasta Mankkaalle töihin. Matkan varrella oli noin 91 valmistunut rivariyhtiö ja se oli vuosikaudet pääosin tyhjä. Talvella 94 alkoi tapahtua, asukkaita muutti sisään. Silloin hoksasin ostaa paritalon puolikkaan reilulla 500 tonnilla. Uutena 91 hinta oli ollut hiukan yli miljonaan. 1995 alkoi nousu ja se jatkui 2013 kevääseen asti. Nyt on pudonnut ja putous jatkuu.
Grynderin uraa yrittänyt kolleega teki vararikon noina vuosina. Toinen jäi kahden asunnon loukkuun ja yli vuosikymmeneksi velkajärjestelyyn. Itsemurhia taloussyistä tapahtui varmuudella kaksi. Ihan tuttujen piirissä siis.
Tilit on tehty ja voitot kerätty. Pelkästään iloinen en silti osaa/kehtaa olla, kun tapahtuneita nyt muistelen. Kovat oli ajat, mutta silloin oli toivoa. Nyt sitä ei ole.
"Kovat oli ajat, mutta silloin oli toivoa. Nyt sitä ei ole."
Niin olet varmaan oikeassa,nyt ei todellakaan ole mitään muuta kuin kauheaa veronmaksua vuosikausiksi,työpaikat häviävät loppulisesti.
suomen tilanne kokonaisuutena on huonompi kuin 1990 luvun lamavuosina.
Suomella ei oikein ole tulevaisuudessa huomattavaa nousua mitenkään näkyvissä.