Liittyykö johonkin henkiseen sairauteen sellainen tunne että on pakko olla jatkuvassa liikkeessä koko ajan? Mua tää vaivaa päivittäin ja olen suurimman osan päivästä koko ajan jaloillani ja välillä istun koneella.
Lenkkeilen joka päivä lähes kolme tuntia. Joka päivä, yleensä kävelyä. Tämä ei todellakaan liity siihen että haluaisin olla huippukuntoinen tai että pudottaisin painoa sillä tavalla. Mulla vaan jalat haluaa kulkea eteenpäin ja koko ajan. Kymmenen kilometriä taittuu helposti. Samalla ajattelen asioita ja tuntuu välillä että mun ajatus kulkee vasta silloin kun olen liikkeessä (vähän outoa).
No ei se vielä mitään mutta kun tulen kotiin niin jatkan edelleen sitä kävelyä. Huoneesta huoneeseen ja ikkunasta ikkunaan. Jos mua ahdistaa jokin asia mä kävelen suunnilleen ympyrää huoneessa kuin häkkieläin. Jos istun johonkin sohvalle katsomaan telkkua niin mun on pakko vähän väliä nousta ja kävellä vaikka ei olisi mihinkään asiaa! Mun on aina ollut vaikea esimerkiksi koulussa tunneilla vaan istua ja olla paikallaan koska silloin mun mieli lähtee harhailemaan jos jalat ei pääse. Muistan kun luin läksyjä niin mun oli aina pakko tehdä sellaiset kierrokset välissä että jaksoin jatkaa lukemista. Mä en todellakaan pysty vaan lukemaan paikallani tuntia putkeen vaan mun pitää herättää itseni liikkumalla välillä.
Lopetin lääkityksen ja liikkumispakko on pahentunut. Mulla on ilmeisen paha plantaarifaskiitti jalkapohjissa jatkuvasta rasituksesta ja kipu on välillä kova. Tunnen itseni aivan hulluksi mutta uskon että tulisin hulluksi jos pitäisin lenkkeilyssä viikon taukoa. Vaikea uskoa että kellään muulla olisi jotain näin hullua? Olenkohan joku adhd
Lenkkeilen joka päivä lähes kolme tuntia. Joka päivä, yleensä kävelyä. Tämä ei todellakaan liity siihen että haluaisin olla huippukuntoinen tai että pudottaisin painoa sillä tavalla. Mulla vaan jalat haluaa kulkea eteenpäin ja koko ajan. Kymmenen kilometriä taittuu helposti. Samalla ajattelen asioita ja tuntuu välillä että mun ajatus kulkee vasta silloin kun olen liikkeessä (vähän outoa).
No ei se vielä mitään mutta kun tulen kotiin niin jatkan edelleen sitä kävelyä. Huoneesta huoneeseen ja ikkunasta ikkunaan. Jos mua ahdistaa jokin asia mä kävelen suunnilleen ympyrää huoneessa kuin häkkieläin. Jos istun johonkin sohvalle katsomaan telkkua niin mun on pakko vähän väliä nousta ja kävellä vaikka ei olisi mihinkään asiaa! Mun on aina ollut vaikea esimerkiksi koulussa tunneilla vaan istua ja olla paikallaan koska silloin mun mieli lähtee harhailemaan jos jalat ei pääse. Muistan kun luin läksyjä niin mun oli aina pakko tehdä sellaiset kierrokset välissä että jaksoin jatkaa lukemista. Mä en todellakaan pysty vaan lukemaan paikallani tuntia putkeen vaan mun pitää herättää itseni liikkumalla välillä.
Lopetin lääkityksen ja liikkumispakko on pahentunut. Mulla on ilmeisen paha plantaarifaskiitti jalkapohjissa jatkuvasta rasituksesta ja kipu on välillä kova. Tunnen itseni aivan hulluksi mutta uskon että tulisin hulluksi jos pitäisin lenkkeilyssä viikon taukoa. Vaikea uskoa että kellään muulla olisi jotain näin hullua? Olenkohan joku adhd
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen opiskellut jonkin verran psykologiaa ja ihmiset ovat persoonallisuudeltaan erilaisa on on audivisuaalisia, kineettisiä, visuaalisia... Tarkoittaa että oppimisessa ja havannoimisessa ja toimimisessa on erilaisia painotuksia: joku voi keskittyä ja toimia ottamalla aistiärykkietä visuaalisesti, näköporitin kautta, joilekin auditiivinen ympäristö on tärkeä, siis kuuloärsykkeet: pitää olla taustamusiikkia, melu auttaa tai häiritsee, ja joillekin tekeminen ja liikkuminen on tärkeää. Joku voi keskittyä oppimaan, jos esim kutoo samalla sukkaa tai tiskaa astitita, ajaa autoa ym.
Yleensä miehillä on enemmän tuota kineettisyyttä. Sinulla taitaa olla vain voimakas kineettinen taipumus. Jos se häiritsee, niin voihan lääkitystä pitää apuna. Eihän se hyvä oile jos nivelet alkaa kulumaan. Yritä ainakin välistä antaa liiketta käsille, jotta jalat saa levätä.
Et sinä hullu ole. Olemme ihmisinä vain erilaisia. Varmaan etuna olisi että olisi sekatyyppi, mutta kun persoonallisuuttaan ei voi valita.
lääkitys vaarmaankin laukaisi liikkumispakon ja kun lääkkeet lopettaa, niin oireet saattavat tilapäisesti voimistua vieroitusoireina. Liiku vaan kun liikuttaa ja lopeta sitten kun keho ei enää vie sinua. Jos olet kinesteettinen, sekin piirre yliaktivoituu tilapäisesti.
Hei. Mitä ainetta olet käyttänyt, millä annoksella ja kuinka kauan? Neuroleptien ja SSRI:n haittavaikutuksiin kuuluvat erilaiset liikehäiriöt. Kertomasi perusteella kyseessä saattaisi olla akatisia, onko tämä sinulle tuttu? Et varmasti ole mitenkään hullu, koska akatisia reaktio on valitettavasti hyvin yleinen mielialalääkkeiden kohdalla. Voit tehdä nettihakua tästä oireesta arvioidaksesi vastaisiko se tilannettasi. Tarkista myös tarkkaan käyttämäsi aineen potilasohje erilaisten liikehäiriövaroitusten varalta.
Lääke oli neurolepti, Risperdal ja annostus välillä 1mg-2mg viimeiset 5 vuotta. En sairastanut psykoosisairautta.
Sinun kannattaa mennä keskustelemaan asiasta oikealle lääkärille (ei psykiatrille!), joka selvittää oireesi ja tilanteesi kunnolla. Niin neuroleptit kuin SSRI:t voivat hyvin aiheuttaa lyhyessäkin käytössä, pitkästä puhumattakaan, erilaisia liikehäiriöitä. Akathisia ja tardiivia dyskenisia ovat näistä parhaiten tunnettuja. Mitään varsinaista psykoosisairautta ei ole edes olemassa. Psykoosi on luonnollinen ihmisreaktio suuriin, yksilöä liikuttaviin elämän vastoinkäymisiin.