Se on kumma, vaikka aina alkuillasta täällä on paljon kauniita juttuja, kauniita sanoja ja aloituksia, niin alkaa pimeän peikot hiipiä nurkkiin keskiyötä kohti mentäessä ja kaikki, koko elämä näyttäytyy raakana ja arpisena. Puhutaan panoista, pesistä, toisen vahingoittamisesta uhkailuista, panetellaan ja huoritellaan. Ollaan kateellisia, luullaan että muut on kateellisia tapellaan, kinataan, solvataan, käännetään kauniit asiat rumiksi ja likaisiksi. Mistä se johtuu. Niin ja anaalijutut sekä narsismiasiat aina esillä iltaisin, onko ihmiset niin puutteessa/sairaita/levottomia/katkeria/yksinäisiä/kyllästyneitä/ahdistuneita, että pitää iltaisin huudella oravan p.llua ja muita karkeuksia, lue: latteuksia -ei kovin omaperäistä...Toisaalta tämä on ikäväpalsta, jos oikeasti se orava on kaipauksensa kohde p.lluineen, niin ei kai siinä sitten mitään. Toivon että valo voittaa pimeyden! Hyvikset voittaisi pahikset!!! Aurinko kuun jne.
aamuyön yksinäisyys
truelove.
13159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä olen itkenyt tässä illalla.
Kävellesäkin valui kyyneleet.
Elämä on julmaa.
Kun kadottaa sen ihmisen elämästään josta todella piti paljon niin ei jää kuin jäätävä yksinäisyys jäljelle.
Yksinäisyyskin on parempi kuin ei mitään. Sinä olet elät ja hengität. Itku puhdistaa. Ihmisen kadottaminen on ikävä asia, mutta sinä elät. Löydät uusia polkuja. Olen varma siitä. Elämä on elämistä varten, elämää on myös suru ja ikävä.
"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin, tärkeimpiä asioita ei näe silmillä..." Tosin jäätävä ikävä kuulostaa todella lohduttomalta, mutta jää sulaa aina Suomen leveysasteilla, ei ole ikiroutaa, eihän?
täällä mun mielestä päivänaikaa katso
aloituksella olisi pitänyt olla toisenlainen otsikko
Hei olet oikeassa. Mietin itsekin jutulle otsikkoa ja se todella epäonnistui!
Kuinka voidaan ajatellakin niin samoin :) Hyvää yötä nyt. Ehkä.
sattuuhan sitä. samoin
On kyllä aika sakiaa juttua näkynyt olevan..
Kun sydän on jäässä sitä ei saa sulamaan enää koskaan.
Silloin kun se on todella syväjäässä.
Kukaan ei kestä loputonta surua ja ikävää.
On vain tehtävä joka päiväiset pakolliset puuhat mutta enempään ei ole voimia eikä edes halua.
voi olla, mutta minusta tuntuu ainakin, että kun illalla kirjoitan jotain kaunista, niin aamulla se on jotain muuta. Johtuen ketjujen joistain jatkajista, jotka valvovat jokaisen yön ja vääntelevät "veistä haavoissa" ja kirjoittavat todella ikäviä kommentteja kauniiksi tarkoitetun alun jälkeen. Toisaalta huumorinkin ymmärrän, mutta välillä on jollain mennyt niiiiiin överiksi, että en usko, että he ovat olleet täysissä ruumiin ja sielun voimissaan niitä kirjoittaessaan. Itse valvoin eilen vähän myöhempään, kun ikävissäni en unta saanut, ja huomasin tämän klo 02:00-07:00 välisen ajan jotenkin tosi negatiivisvärittyneeksi. Purkavatko sitten pahaa oloaan unettomuudesta tänne palstalle. Suotakoon sitten heille, mutta ilmiönä mielenkiintoinen...
Tai hei, olen kyllä nähnyt kauniitakin juttuja keskellä yötä kirjoitettuina, anteeksi, Ei ollut tarkoitus pahoittaa kauniiden tekstien kirjoittajien mieliä, mutta taisin niin kuitenkin tehdä. :( Pakko uskoa hyvään ja kauniiseen. Ei auta lannistua.
"Aamuyön yksinäisyys, kutsuu mua, sun syleilyys. Enää on, vain muistoille aikaa..."
(Ote jostain vanhasta laulusta.)-Tuli vaan mieleen.
Mattia ja Teppoa
Sua muistan vielä useinkin yksin, kun mä oon Kuin kynttilä on elämämme tää Vain pieni tuuli jokus voi liekin sammuttaa taas toisinaan se myrskyn kestää voi
Sä olit yksi kukka vain minun tarhassain Oli terälehdet juuri auenneet Niin kaunista en kukkaa voi koskaan unhoittaa Sen kesän olit minun kokonaan
refrain: Minkä aamu toi, sen ilta aina vei Näin elin nuoruuteni parhaimman Niin jäi mun ystävät, mut jäin myös itsekkin Oli syksy tullut myös mun elämään
Nyt katson käsiin vanhoihin ja töihin tehtyihin Ne kyyneleistä täyttyis tunnen sen Tää aika elämästä, on vuoro itkuun mun ja silloin laskut maksettava on
refrain
Sua muistan vielä useinkin yksin, kun mä oon Kuin kynttilä on elämämme tää Vain pieni tuuli joskus voi liekin sammuttaa taas toisinaan se myrskyn kestää voi