että haluaa kuolla sen vuoksi kun on saanut diagnoosiksi bipo II ja rajatilapersoona sekä eristäytyvä persoonallisuus?
Kun luen noiden sairauksien piirteitä ja ihmisten käsityksiä tuollaisten diagnoosien omaavista henkilöistä tunnen olevani roskaa.
Minä en tahtonut olla mielisairas, en pers.häiriöinen. Mielummin kuolen, kun yritän jatkaa elämää tuollaisilla diagnooseilla. diagnoosit eivät edes mielestäni kuvaa minua..
minä en ole mikään seksikone, olen viimeksi harrastanut seksi 5 vuotta sitten, en kuvittele olevani kaunis, paras tms, humalassa olen ollut viimeksi 6 vuotta sitten..
minun bipo dg koostui, vähä unisuudesta, ahkeruudesta, siivousintoilusta, kovasta halusta tehdä työtä ja loppuun palamisesta töissä.
Kuvittelin aina olevani vain kuuliainen kansalainen, ahkera ja aikaan saava.
Kun sain neuroleptit olin sekaisin, niin sekaisin ja järjetön ettei kukaan voi uskoa. Ei minua mielensairaus sotkenut vaan ne lääkkeet, joita minun olisi pitänyt syödä mielensairauteeni.
En koskaan pysty todistamaan olevani terve, en ikinä sillä bipon oireisto on niin kattava että se koskee jokaista ihmistä.
En jaksa enää tätä häpeää, tuskaa mielisairaan leimasta.
On mennyt 1,5 vuotta diagnoosin saamisesta ja yli vuosi sitten lopetin lääkkeetkin, vaikka minulle sanottiin, että olisin maanisessa tilassa jo parissa viikossa jos lopettaisin lääkkeet.
Missä se mania viipyy??? Kuolen kohta tähän tuskaan, voimattomuuteen. Bipot kun niin odottavat ja rakastavat maniaansa kai minunkin pitää niin toivoa.
Mutta kun ei tule maniaa, ei edes hypomaniaa. Olen kulkenut koko ikäni harmaudessa, neuroleptien aikana kuljin pimeydessä. Valoa ei näy missään, en vaikka kuinka odotan elämääni edes valon sädettä.
Psykan polille en mene, sieltä tämän helvettini alkoi. Aivopesulla mielensairauksista ja sairaudentunnottomuudesta.. siitä miten pitää syödä lääkkeet jos mielin liikkua vapaana.
Kun luen noiden sairauksien piirteitä ja ihmisten käsityksiä tuollaisten diagnoosien omaavista henkilöistä tunnen olevani roskaa.
Minä en tahtonut olla mielisairas, en pers.häiriöinen. Mielummin kuolen, kun yritän jatkaa elämää tuollaisilla diagnooseilla. diagnoosit eivät edes mielestäni kuvaa minua..
minä en ole mikään seksikone, olen viimeksi harrastanut seksi 5 vuotta sitten, en kuvittele olevani kaunis, paras tms, humalassa olen ollut viimeksi 6 vuotta sitten..
minun bipo dg koostui, vähä unisuudesta, ahkeruudesta, siivousintoilusta, kovasta halusta tehdä työtä ja loppuun palamisesta töissä.
Kuvittelin aina olevani vain kuuliainen kansalainen, ahkera ja aikaan saava.
Kun sain neuroleptit olin sekaisin, niin sekaisin ja järjetön ettei kukaan voi uskoa. Ei minua mielensairaus sotkenut vaan ne lääkkeet, joita minun olisi pitänyt syödä mielensairauteeni.
En koskaan pysty todistamaan olevani terve, en ikinä sillä bipon oireisto on niin kattava että se koskee jokaista ihmistä.
En jaksa enää tätä häpeää, tuskaa mielisairaan leimasta.
On mennyt 1,5 vuotta diagnoosin saamisesta ja yli vuosi sitten lopetin lääkkeetkin, vaikka minulle sanottiin, että olisin maanisessa tilassa jo parissa viikossa jos lopettaisin lääkkeet.
Missä se mania viipyy??? Kuolen kohta tähän tuskaan, voimattomuuteen. Bipot kun niin odottavat ja rakastavat maniaansa kai minunkin pitää niin toivoa.
Mutta kun ei tule maniaa, ei edes hypomaniaa. Olen kulkenut koko ikäni harmaudessa, neuroleptien aikana kuljin pimeydessä. Valoa ei näy missään, en vaikka kuinka odotan elämääni edes valon sädettä.
Psykan polille en mene, sieltä tämän helvettini alkoi. Aivopesulla mielensairauksista ja sairaudentunnottomuudesta.. siitä miten pitää syödä lääkkeet jos mielin liikkua vapaana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älkä nyt noiden asiuoiden vuoksi itseäsi hävitä. Vaikea on tehdä tarkkoja diagnooseja toisen persoonasta ja mielestä. Ja miksi pitäisi hävetä mielen sairauksia. Jos niin teet niin tavallaan et silloin hyväksy noita sairauksia ja oireita sitten lähimmäisilläkään.
Ei ihmisen arvo ole kiinni tuollaisita diagnooseista. Olet ihan yhtä arvokas peroona kuin enne noita kirjoituksia paperilla.
Taitaisit kaivat hieman asennemuutosta. Mitä muut ovat mieltä?
Kokemuksesi eivät ole mitenkään tavattomia. Samanlaisesta välinpitämättömästä kohtelusta kärsiviä on tuhansia.
"haluaa kuolla sen vuoksi kun on saanut diagnoosiksi bipo II ja rajatilapersoona sekä eristäytyvä persoonallisuus?"
On todella valitettavaa, että nykyinen tapa 'auttaa' mielenterveysongelmista kärsiviä on niin mätä kuin on. Ethän vain tee itsellesi mitään kohtaamasi psykiatrisen alistuksen takia. Älä anna heidän lytätä sinua ja ihmisarvoasi.
"Kun luen noiden sairauksien piirteitä ja ihmisten käsityksiä tuollaisten diagnoosien omaavista henkilöistä tunnen olevani roskaa."
Et ole tuntemuksesi kanssa missään nimessä yksin. Psykiatrien jakamat mielenterveysdiagnoosit itsessään usein huonontavat monien potilaiden mielenterveyttä.
"Minä en tahtonut olla mielisairas, en pers.häiriöinen. Mielummin kuolen, kun yritän jatkaa elämää tuollaisilla diagnooseilla. diagnoosit eivät edes mielestäni kuvaa minua.."
Kuka sinulle on sanonut, että olisit mielisairas? Totuus on, että sinulla ei ole mitään mielisairautta ennen kuin toisin osoitetaan, väitti niin presidentti tai psykiatrisi. Osoitukseksi sairaudesta tarvitaan aina verikoe, virtsanäyte tai muu vastaava objektiivinen menetelmä. Täytetyt rasti ruutuun -lomakkeet tai kenenkään lääkärin subjektiivinen näkemys eivät tähän riitä. Mielenterveysongelmia sinulla ehkä lienee, kun kuulostat ainakin niin surulliselta, mutta niitä on jokaisella, joten et taaskaan ole mikään poikkeus. Pää pystyyn, äläkä anna psykiatrien lyödä sinua suohon.
"minun bipo dg koostui, vähä unisuudesta, ahkeruudesta, siivousintoilusta, kovasta halusta tehdä työtä ja loppuun palamisesta töissä. Kuvittelin aina olevani vain kuuliainen kansalainen, ahkera ja aikaan saava."
Kuulostat tämän kuvauksen mukaan ihan normaalilta ihmiseltä.
"Kun sain neuroleptit olin sekaisin, niin sekaisin ja järjetön ettei kukaan voi uskoa. Ei minua mielensairaus sotkenut vaan ne lääkkeet, joita minun olisi pitänyt syödä mielensairauteeni."
Ilmaisit hyvin mielialalääkkeiden yleisimmän vaikutuksen. Sanomaasi minulla ei ole mitään lisättävää. Jos haluat pysyä terveenä, älä koske aineisiin. Moni menettää sekä henkisen että fyysisen terveytensä ainekäytön seurauksena.
"En koskaan pysty todistamaan olevani terve, en ikinä sillä bipon oireisto on niin kattava että se koskee jokaista ihmistä."
Eikä lääkärisi, että olet sairas. Teillä on tasatilanne. Vaadi lääkäriäsi todistamaan, että olet sairas tai pyydä poistamaan diagnoosisi.
"En jaksa enää tätä häpeää, tuskaa mielisairaan leimasta."
Olen joiltain vastaavassa tilanteessa olleilta ihmisiltä kuullut, että he ovat lähteneet hakemaan oikaisua virheellisiin diagnooseihinsa jonkun muun lääkärin kautta. Ehkäpä joku toinen voisi arvioida tilasi uudelleen, kun kerrot miten voit ja olet tullut kohdelluksi.
"On mennyt 1,5 vuotta diagnoosin saamisesta ja yli vuosi sitten lopetin lääkkeetkin, vaikka minulle sanottiin, että olisin maanisessa tilassa jo parissa viikossa jos lopettaisin lääkkeet."
Lääkkeettömään elämään kannustamisen ja siihen auttamisen sijaan monet psykiatrit sortuvat uhkailemaan ja painostamaan potilaitaan. Tällainen käytös on häpeällistä ja epäammattimaista.
"Aivopesulla mielensairauksista ja sairaudentunnottomuudesta.. siitä miten pitää syödä lääkkeet jos mielin liikkua vapaana."
Se on nimen omaan aivopesua ja uhkailua, kuten itse sanoit. Ei kannata uskoa ihan jokaista vastaantulijaa.
Yritä antaa itsellesi aikaa palautua. Vaikka asia onkin vakava, psykiatriaan kannattaa suhtautua kevyellä huumorilla, koska koko homma on pitkälti pelleilyä. Suosittelen pysymään kaukana kaikista psykiatreista ja hakemaan tarvittaess keskusteluapua esimerkiksi psykologeilta (heillä ei ole lääkemääräämisoikeutta), sosiaalityöntekijöiltä tai erilaisista auttavista puhelimista. Tsemppiä!