Käännä väkisin negatiivinen ajatus maailma posiitiiviseksi ajatteluksi.Olin itse ennen negatiivinen ajattelija.Silloin ihminen saa syyttää iteään jos masentuu.Kaikille meille tulee enemmän tai vähemmän vastoinkäymisiä mutta minkäs teet, eikun sanoa suomalaisittain että P*RKELE ei tunnu missään.
Tietysti hyvään olo tilaan ei ole oikotietä.
Ole itsellesi parempi.Ei kaiken tarvitse olla täydellistä.
Urheile enemmän.Reipas kävely lenkki ei ainakaan huononnna oloa.
Lopeta alkoholin käyttö ainakin muutamaksi kuukaudeksi tai ainakin vähennä käyttöä.
Anna itsellesi aikaa.Tee asioita mistä itse tykkäät kysymättä kenenkään mielipiteitä.
1:Lepo 2.Liikunta 3.Terveellinen ruoka
Tietysti hyvään olo tilaan ei ole oikotietä.
Ole itsellesi parempi.Ei kaiken tarvitse olla täydellistä.
Urheile enemmän.Reipas kävely lenkki ei ainakaan huononnna oloa.
Lopeta alkoholin käyttö ainakin muutamaksi kuukaudeksi tai ainakin vähennä käyttöä.
Anna itsellesi aikaa.Tee asioita mistä itse tykkäät kysymättä kenenkään mielipiteitä.
1:Lepo 2.Liikunta 3.Terveellinen ruoka
Vastaukset 23
Vanhimmat
No kaikki muuten ok. mutta ei perkele tuossa tilanteessa auta.
Negatiivinen ajattelu on valinta, masennus ei.
Olen samaa mieltä, että kaikesta kannattaa etsiä hyvää vaikka väkisin.
Mutta silloin mennään väärille teille, jos aletaan syyllistämään masennuksesta.
Masennusta ei pysty parantamaan pelkällä mielenmuutoksella, ainakaan suurin osa ei siihen kykene.
Positiivinen ajattelu on yksi tärkeimmistä asioista masennuksen hoidossa, mutta masennus ei parane noin vain.
Ja kannattaa muistaa, että on perusnegatiivisia ihmisiä, jotka etsivät kaikesta sen negatiivisen, mutta jotka eivät kuitenkaan ole masentuneita.
Masennus johtuu tyytymättömyydestä sen hetkiseen elämään tai elämäntilanteeseen, jossa henkilön usko parempaa on kadonnut ja on siten epätoivoinen. Vaikuttamalla yksilön ongelmien syihin, kuten esimerkiksi yksinäisyyteen, huonoon parisuhteeseen, sosiaalisuhteiden ongelmiin, elämän 'tyhjyyteen' (esim. harrastuksia ja aktivoitumista lisää) ja niin edelleen myös masennus alkaa väistymään. Liikunta auttaa tutkitusti alakuloisuuteen, mutta yksinään se ei elämän ongelmia ratkaise. Toisaalta liikkumalla aktivoituu, tapaa ehkäpä uusia ihmisiä ja ystävystyy. Tässä seuraava sosiaalinen aktivoituminen voi jo kääntää joidenkin kelkan kokonaan. Elämässä pitää olla sisältöä.
Masennus on aina merkki siitä, että kyseinen ihminen ei ole tyytyväinen elämäntilanteeseensa. Masennus ei ole sairaus eikä sitä siten voi parantaa tai hoitaa lääkkein, kuten jotkut tahot haluavat ihmisten virheellisesti kuvittelevan. Pilleri ei korjaa elämänongelmia, joten siitä ei ole masennuksen hoitoon vaan muutokseen tarvitaan tekoja. Jotta ideoita saa mieleensä ja tekoja aikaiseksi, voi apuna käyttää esimerkiksi keskusteluterapiaa sitä hahmottamaan.
Aika yksipuolinen näkemys tuokin. On ihmisiä, joilla on ns. kaikki kunnossa, mutta jotka ovat pahoin masentuneita. Toisaalta on ihmisiä, jotka ovat yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti täysin syrjäytyneet jne., mutta eivät pode kliinistä depressiota.
Huono elämäntilanne ilman muuta altistaa masennukselle. On liian yksipuolinen kuva masennuksesta kuvitella, että masennus johtuu pelkästään ulkoisesta elämäntilanteesta ja paranee kun ulkoiset puitteet korjataan.
En jaksa uskoa, että on ihmisiä joilla on 'kaikki kunnossa' voisivat olla oikeasti masentuneita. Masennus kertoo siitä, että jokin on elmässä ei ole kohdallaan. On kyllä totta, että kaikki eivät välttämättä osaa tunnistaa tai tiedä mikä se syy on. Toiset tietävät heti sanoa useitakin asioita, jotka saavat mielialan masentuneeksi. Masennushan on täysin yksilöllinen kokemus. Se mikä masentaa toista, esimerkiksi yksinoleminen, saattaa toisesta olla rentouttavaa ja mukavaa.
Uskon, että ainoa tekijä, joka voi aiheuttaa masennusta, vaikka ulkoiset tekijät olisivat kunnossa, on mielialalääkkeiden, katuhuumeiden tai muiden myrkkyjen käyttö. Näiden tiedetään pystyvän aiheuttamaan käyttäjälleen pysyviä aivovaurioita, jolloin masennus pääsee fyysisesti kroonistumaan. Niin kauan kuin aineista pysyy erossa, myös kroonistuneesta masentuneisuudesta pystyy nousemaan aivan varmasti.
Oletko yhtään samoilla linjoilla? Mistä muista tekijöistä koet masennuksen johtuvan, jos ei ulkoisista?
On ihmisiä, joilla aivoissa on ongelmia, jotka johtavat masennukseen.
Joillain ihmisillä välittäjäaineet eivät toimi kuten pitäisi, joka johtaa mielenterveyden ongelmiin.
Voin itse käyttää AD/HD:ta esimerkkinä, sillä siitä minulla on henkilökohtaista kokemusta eniten:
Harjoittelu, elämäntavat ja ravinto vaikuttavat keskittymiskykyyni, mutta ihan sama miten paljon yritän, niin keskittymiseeni voin vaikuttaa vain tiettyyn rajaan asti.
Toiset ihmiset ovat taipuvaisia masennukseen, toiset eivät masennu edes menettäessään kaikki läheisensä heimosodassa ja asuessaan jossain savimajassa Afrikan savanneilla ötököiden keskellä.
Masennus on pohjimmiltaan aivoissa. Laukaisevana tekijänä saattaa toimia jokin kriisi tai pitempään jatkunut huono elämäntilanne, mutta kun masennus on kroonistunut, niin elämäntilanteen korjaaminen (mikä sekin on usein mahdotonta), ei enää riitä.
Eihän joku vaikeasti masentunut, joka ei jaksa edes nousta sängystä, piittaa siitä, vaikka saisi lottovoiton tai ihan mitä tahansa ulkoista hyvää. Sama pätee lievemmissä määrin lievempiin masennustiloihin. Masennukselle on ominaista, että _mikään_ ei tuo tyydytystä. Kuinka tällaisen tilan voisi korjata ulkoista elämäntilannetta muuttamalla?
Koskaan ei ole osoitettu, että kenelläkään mielenterveysongelmista kärsivällä henkilöllä olisi aivoissa vikaa. Hypoteesi välittäjäainepitoisuuksien, kuten serotoniinin tai dopamiinin, roolista masennuksen aiheuttajana ei ole osoittautunut todeksi. Päinvastoin tämä hypoteesi on osoitettu vääräksi jo lukuisia kertoja vuosia sitten. Lottovoitto taas ei ole mikään tie onneen. Ihminen on sosiaalinen 'eläin', joten jos on rakkaus, läheisyys ja seura puuttuu, muuttuu helposti alakuloiseksi. Se, että masentunut ei pystyisi tuntemaan mitään mielihyvää en allekirjoita. Tapoja tähän on yhtä monta kuin masentuneitakin. Ajatus siitä, että masennus olisi ikään kuin aivoissa valmiina odottamassa puhkeamista esimerkiksi elämän kriisitilanteen vaikutuksesta on käsittämätön.
Vaikka depression mekanismeja ei tunneta tarkasti, niin syiden tiedetään olevan aivoissa.
"Researchers believe that — more important than levels of specific brain chemicals — nerve cell connections, nerve cell growth, and the functioning of nerve circuits have a major impact on depression. Still, their understanding of the neurological underpinnings of mood is incomplete."
http://www.health.harvard.edu/newsweek/what-causes-depression.htm
Mistä muusta mielenterveysongelmat (skitsofrenia tms.) johtuisivat kuin aivotoiminnan häiriöistä?
Siitä, että skitsofreenikko haluaa nähdä ja kuulla asioita?
Kaikki ihmistuntemukset ovat tietysti peräisin aivoista, mutta on eri asia kumpi tulee ensin muna vai kana. Edes skitsofreniaa ei ole tähän päivään mennessä pystytty osoittamaan sairaudeksi. Ehkä se sitä on, ehkä ei. Moni ihminen kuulee harhoja psyykkisten syiden vuoksi, ei aivohäiriöiden tai -vaurioiden. Huumeilla toki saa aikaan aitoja aivojen toimintahäiriöistä johtuvia hallusinaatioita, mutta se on eri asia.
Skitsofreniaan liittyy lukuisia muutoksia aivojen eri aluiella. Lue tuelta lisää.
http://www.schizophrenia.com/schizpictures.html
Kiroilu on huonoa, negatiivista käytöstä :D. Pesepä suusi saippualla. Heti. Mars mars!!
1) Lepo
2) Liikunta
3) Terveellinen ruoka
1) Ei pysty nukkumaan edes melatoniinilla eivätkä unilääkkeet auta, niistä myös vakavia sivuvaikutuksia.
2) Ei pysty poistumaan kotoa kroonisen suolistotulehduksen vuoksi. Yksiössä ei voi kovin paljoa liikuntaa harrastaa eikä se ole edes terveellistä viikkoja kestäneen unettomuuden jälkeen.
3) Ei ole varaa ostaa ruokaa ollenkaan. Esim. mitkään puurot eivätkä itseleivotut leivät käy, koska suolisto on huonossa kunnossa ja em. ovat kiellettyjä ja jätettävä ruokavaliosta kokonaan poist.
Ja masennus on kestänyt 35 v liitännäisoireistoineen.
Sulla oli tosi hienoja neuvoja.
Entä jos ongelmana on se, millaisessa tilassa maapallo on? Mitä jos ei vaan kestä nähdä kaikkea ahneutta, kuluttamista, saastuttamista ja heikompien sortamista? Jos häpeää jo pelkästään sitä, että joutuu olemaan ihminen? En usko, että jumppa muuttaa asiaa.
En minäkään, siksi usko yhteiskuntaamme alkaa olla lopussa ja mietin usein olisiko parempi kuolla. Näen kaiken liian tarkasti, yksityiskohtia myöten, minkä vuoksi on välillä todella vaikeaa huolehtia edes elämän perusasioista, koska mitään syytä en löydä sille miksi niistä pitäisi huolehtia jos kukaan ei muutenkaan välitä enää lähimmäisistään narsismissaan. Olen yrittänyt parhaani, ollut avoin ja rehellinen kaikille, mitään muuta kuin paskaa en ole saanut vastaanottaa.
Kuulostat psykiatrilta, joka minua "hoitaa".
Hän aina hokee, että piristyt nyt vaan ja ajattelet toisin. Sitten hän kertoo omasta masennuksestaan, josta pääsi lenkkeilemällä ja asenteella ulos.
Olen aina tuhannen palasina, kun sieltä lähden. Häntä ei kiinnosta, mitä olen kokenut ja mitä sisälläni kannan. "Mennyt on mennyttä" hän hokee. Toimii hänellä, mutta minulla ei. Olenko huono potilas ja huono ihminen, kun en osaa.
Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi.
Mene Sarasvuon Trainer Houseen lässyttämään.
Sensuurisantrat iski taas mun viestiin ja poisti sen. Kerroin esimerkin
tapaus mr Ameriikan ihmeestä, joka viimeisimpiä vuotoja vuoteli julkisuuteen
siitä sisäsiittoisesta kyttäyskulttuurista mikä on levinnyt nyt sitten kaikkialle.
Kuinka yli 35 vuoden kakku odottaa veljeskunnan toimesta toimitettuna, jos
niiden kynsiin jää ja positiivisen ajattelun voimasta, siitä kuinka paljon se
auttaa tällaisten toimijoiden kanssa kun ollaan tekemisissä.
Sen sukupuolenvaihdosleikkaukseen halajavan edellisen vuotosivustolle
vuotaneenhan ne jo tuomitsi em. kakkuun.
Mitenkähän muuten on, jos saa tahtonsa läpi, niin auttaako tulevaisuudessa
Tampax tukkimaan vuototaipumuksia?
Näin myös hieman ironiaa siinä, kun väliaikaista oleskelua voi hän nyt sitten
ehkä harrastaa maassa, missä lailla pyritään homojen vapaasti joka paikassa
tapahtuvaa rajoittamatonta ilmaisua kaikin tavoin jonkin verran rajoittamaan,
niin tämä ensikontakti vuotojuttu miestoimittajan urospuoliso joutui toisessa
veljeskunta maassa lentokentällä 9 tunnin kuulusteluihin ja asiaankuuluviin
takapuoli tähystyksiin samalla.
Sekä kyseenalaistin positiivisen ajattelun voimaa ko. tilanteessa.
Tämä veljeskuntakulttuuri on vain yksi puoli tarinasta, vastapelureita löytyy
muun muassa tästä lailla rajoittelu maasta ja näistä kaukoidän ihmeistä,
samanlaisilla kujeilla varustettuna.
Mitähän siinäkin pelissä on positiivisillä ajatteluilla virkaa, kun kerran niihin
verkkoihin ajautuu kiinni?
Masennus ja mielenterveysongelmat ovat hyvinkin pitkälle lääkefirmojen isolla rahalla luotuja sairauksia.
Mieli ei todellakaan voi sairastua, sillä mitään mieltä ei ole; joten mielenterveyssairaudet kyseenalaistettakoon.
Masennus ja välittäjäaineet? Kuka tähän vielä uskoo? Jos masennuslääkkeet auttaisivat kuten aikoinaan penisiliini tai insuliini, olisi varmasti masentuneita vähemmän. Tässä on kyse pitkälti placebosta..
Masennuslääkkeet, mielenterveyslääkkeet eivät paranna ketään, ne vain sotkeavat pään ja mennään useinkin ojasta allikkoon. Helppohan se on ottaa pilleri purkista ja kuvitella, että paskat olot korjaantuu nappia syömällä.
Masennus on niin henkilökohtainen juttu; kuten tuolla ylempänä joku kirjoittikin, että se mikä on toiselle masentavaa on toiselle olankohautus asia. On pitkälti kiinni persoonallisuuden rakenteesta miten tätä maailmaa katselee ja kokee.
Jo se, että monesti masennusta edeltää ikävä tapahtuma kertoo että se on ulkosyntyinen tapahtuma. Ajatusmallit päässä alkavat kiertämään kehää ja tästä kehästä irrottautuminen on monelle vaikeaa. Alla voi olla säälinkaipuu tai muu tiedostamaton juttu.
Olisihan se ihan käsittämätöntä, jos nyt joutuisi ottamaan elämästään vastuun ja ajattelemaan itse, toimimaan itse hyvänolon eteen. Toki, tämä on nyky psykiatrian puolella tehty hankalaksi, jos liian innokkaasti uskot huomiseen on sinulla kohta mielenterveysdiagnoosi bipo.
Minulle on ihan sama jos joku haluaa rypeä itsesäälissä ja tuntea itsensä masentuneeksi ja oleilla tuossa tunteessa tai syödä päätään sotkevia lääkkeitä. Itse tiedän että masennukseen on helppo pudota ja siellä elää. Niin se vain on, että monet lääkkeet ja diagnoosit saaneena olen vuosien aikana todennut, ettei mielenterveys ole saavutettavissa lääkkeillä eikä sähköhoidoilla; siinä ratkaisee oma asenne ja tekemiset.
Höpö höpö, tyypillistä bipolarisointia. Itselläni on lapsena alkanut masennus sekä aivojen neuropsykiatrinen häiriötila, johon ei auta muu kuin yksi mielialalääke joka jonkin verran helpottaa oireistoa. Älä siis yleistä. En ole koskaan ollut maaninen tai psykoottinen, mutta oireet invalidisoivat työkyvyttömyyteen asti vaikka asenne on täysin oikea.
Millainen tai mikä on aivojen neuropsykiatrinen häiriötila?
OCD joka on aivoissa niin syvällä ettei sitä esim. käyttäytymisterapiallisin keinoin voi poistaa. Ennen sitä kutsuttiin aivojen rakenteelliseksi biologiseksi poikkeavuudeksi, joka aiheuttaa kantajalleen inhimillistä kärsimystä. Tällä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa, sillä OCD-henkilöiden on todettu olevan tavallista lahjakkaampia useilla elämänalueilla mutta häiriö estää kykyjen käytön. OCD liittyy vahvasti Aspergerin oireyhtymään joka on myös neurologispohjainen kuten OCD:kin. Selvensikö?