Hei vaan,
Olen alkanut epäilemään voisiko mulla olla bipo. Eli oon 28 vuotias, elämä on ollut kaikkea muuta kuin yhteiskunnan mittapuun mukaan "normaali". Olen aikaisemmin ajatellut että oon vain levoton ja herkkä ihminen, mutta olen huomannut tietynlaisen toistuvan kuvion masennuskausien välillä. Eli, suurin syy miksi aloin sairautta epäilemään, on se että koen jonkinlaisen "romahduksen" joka kevät, eli masennus/synkkyys iskee, ja jätän joka kevät työpaikkani. Olen nyt useampana vuonna joka kevät vain päättänyt että nyt riitti, sanonut irti duunin ja asunnon, mennyt tuolla ympäriinsä vähän aikaa kunnes rahat loppuu ja sitten hankkinut taas uuden duunin ja kämpän ja saanut itseni takaisin jaloilleni. Sitten tuleekin syksy, jolloin oon taas virtaa täynnä ja olo on normaali ja keskittymiskykykin normaali ja saan asiat kuntoon ennen kuin taas uusi kevät koittaa ja sama juttu. Nuorempana noihin keväisiin masennuksiin liittyi myös itsetuhoisuutta ja itsetuhoisia ajatuksia, olen teininä yrittänyt kerran ottaa oman elämäni ja joutunut sen seurauksena suljetulle nuortenosastolle hoitoon. Tämä tapahtui kesällä, eli todella vaikean kevään jälkeen.
Joitakin vuosia sitten aloitin ammatilliset opinnot iltakoulussa, eli tein täysipäiväistä työtä, sen jälkeen vielä kouluun ja lukuisat harrastukset vielä päälle. Olin aina menossa, nukuin n. 5 tuntia yössä ja tätä jatkui parin vuoden ajan, jonka jälkeen tuli taas kevät ja paha romahdus. Koulu jäi kesken, duunit jäi vähäksi aikaa ja sulkeuduin pariksi kuukaudeksi kotiin masennuksissani. Mulla todettiin keskivaikea masennus ja sain lääkkeet mutta en suostunut syömään niitä. Ja jonkin ajan kuluttua sain taas itseni jaloilleni.
Ihme ja kumma, aina on jostain töitä löytynyt ja en ole koskaan työttömyystukia nostanut. Tähän asti työsuhteita on takana varmasti jo yli 20.
Olen joskus löytänyt itseni Lontoosta 20 euroa taskussa, ei työpaikkaa eikä asuntoa, mennyt pitkin poikin Eurooppaa ja aina elämästä puuttunut sellainen "päämäärä" (mikä ei minua niinkään haittaa, toisaalta nautin siitä.) Nyt on alkanut olemaan vaikeaa saada työpaikkaa kun työhistoria on mitä on, eli paljon lyhytaikaisia työsuhteita, jota ei ilmeisesti hyvällä katsota työmarkkinoilla.
Nyt vanhempana nuo kevätjaksot eivät ole enää yhtä pahoja, en ole enää itsemurhaa hautonut vaikka masennus iskeekin joka kevät. Syksyisin ja loppukesästä tulee joskus todella vauhti päälle ja saan vaikka mitä aikaiseksi, ja joskus noilla kovemmilla jaksoilla tulee semmoinen olo että "mikään ei voi mua pysäyttää", tuntuu että on niin paljon energiaa ja itsevarmuutta että ei pysy nahoisssaan.
En ole koskaan ollut 1,5 vuotta pitemmässä suhteessa ja parisuhde tuntuu jo ajatuksenakin haastavalta. En halua satuttaa ketään sillä, että joku kevät jätän kaiken vaikkei toinen ole tehnyt mitään väärää. (Niin ja kaikki parisuhteet mitä mulla on ollut, ovat päättyneet keväällä).
Ja nyt kun olen tajunnut että kevät on se paha vaihe mulle, olen alkanut jotenkin alitajuisesti jännäämään aina tulevaa kevättä. että mitenköhän siitä tällä kertaa selvitään...
Kertokaa mulle ihmiset voiko tää olla bipo vai olenko vain levoton sielu vai onko mulla jokin kausiluontoinen sekoamissyndrooma? Kiitos vastauksista jo etukäteen
Olen alkanut epäilemään voisiko mulla olla bipo. Eli oon 28 vuotias, elämä on ollut kaikkea muuta kuin yhteiskunnan mittapuun mukaan "normaali". Olen aikaisemmin ajatellut että oon vain levoton ja herkkä ihminen, mutta olen huomannut tietynlaisen toistuvan kuvion masennuskausien välillä. Eli, suurin syy miksi aloin sairautta epäilemään, on se että koen jonkinlaisen "romahduksen" joka kevät, eli masennus/synkkyys iskee, ja jätän joka kevät työpaikkani. Olen nyt useampana vuonna joka kevät vain päättänyt että nyt riitti, sanonut irti duunin ja asunnon, mennyt tuolla ympäriinsä vähän aikaa kunnes rahat loppuu ja sitten hankkinut taas uuden duunin ja kämpän ja saanut itseni takaisin jaloilleni. Sitten tuleekin syksy, jolloin oon taas virtaa täynnä ja olo on normaali ja keskittymiskykykin normaali ja saan asiat kuntoon ennen kuin taas uusi kevät koittaa ja sama juttu. Nuorempana noihin keväisiin masennuksiin liittyi myös itsetuhoisuutta ja itsetuhoisia ajatuksia, olen teininä yrittänyt kerran ottaa oman elämäni ja joutunut sen seurauksena suljetulle nuortenosastolle hoitoon. Tämä tapahtui kesällä, eli todella vaikean kevään jälkeen.
Joitakin vuosia sitten aloitin ammatilliset opinnot iltakoulussa, eli tein täysipäiväistä työtä, sen jälkeen vielä kouluun ja lukuisat harrastukset vielä päälle. Olin aina menossa, nukuin n. 5 tuntia yössä ja tätä jatkui parin vuoden ajan, jonka jälkeen tuli taas kevät ja paha romahdus. Koulu jäi kesken, duunit jäi vähäksi aikaa ja sulkeuduin pariksi kuukaudeksi kotiin masennuksissani. Mulla todettiin keskivaikea masennus ja sain lääkkeet mutta en suostunut syömään niitä. Ja jonkin ajan kuluttua sain taas itseni jaloilleni.
Ihme ja kumma, aina on jostain töitä löytynyt ja en ole koskaan työttömyystukia nostanut. Tähän asti työsuhteita on takana varmasti jo yli 20.
Olen joskus löytänyt itseni Lontoosta 20 euroa taskussa, ei työpaikkaa eikä asuntoa, mennyt pitkin poikin Eurooppaa ja aina elämästä puuttunut sellainen "päämäärä" (mikä ei minua niinkään haittaa, toisaalta nautin siitä.) Nyt on alkanut olemaan vaikeaa saada työpaikkaa kun työhistoria on mitä on, eli paljon lyhytaikaisia työsuhteita, jota ei ilmeisesti hyvällä katsota työmarkkinoilla.
Nyt vanhempana nuo kevätjaksot eivät ole enää yhtä pahoja, en ole enää itsemurhaa hautonut vaikka masennus iskeekin joka kevät. Syksyisin ja loppukesästä tulee joskus todella vauhti päälle ja saan vaikka mitä aikaiseksi, ja joskus noilla kovemmilla jaksoilla tulee semmoinen olo että "mikään ei voi mua pysäyttää", tuntuu että on niin paljon energiaa ja itsevarmuutta että ei pysy nahoisssaan.
En ole koskaan ollut 1,5 vuotta pitemmässä suhteessa ja parisuhde tuntuu jo ajatuksenakin haastavalta. En halua satuttaa ketään sillä, että joku kevät jätän kaiken vaikkei toinen ole tehnyt mitään väärää. (Niin ja kaikki parisuhteet mitä mulla on ollut, ovat päättyneet keväällä).
Ja nyt kun olen tajunnut että kevät on se paha vaihe mulle, olen alkanut jotenkin alitajuisesti jännäämään aina tulevaa kevättä. että mitenköhän siitä tällä kertaa selvitään...
Kertokaa mulle ihmiset voiko tää olla bipo vai olenko vain levoton sielu vai onko mulla jokin kausiluontoinen sekoamissyndrooma? Kiitos vastauksista jo etukäteen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kannattaa myös etsiä tietoa sairaudesta nimeltä syklotymia.