Parisuhdeongelmia juhlimisesta

Avopuolisoni ongelma on se ettei hän tiedä mitä haluaa. Hän haluaisi tehdä niinkuin itseä huvittaa ja mennä niikuin haluaa, vain juhlimisen takia (toista naista ei kuulemma halua), muttei kuitenkaan haluisi erota. Jokaperjantai kuitenkin suun alettua napsua hän ottaa taas erokortin esille koska haluaa olla vapaa, mutta biletys illan jälkeen hän häntä koipien välissä lupaa parantaa tapansa ja lopettaa rilluttelu, sekä huomioida minua enemmän, halailee, pussailee ja lepertelee. Hän on myös sanonut ettei katselisi jos minä toimisin samalla tavalla. Arkena hän kohtelee minua ihan hyvin, tehdään yhdessä ruokaa, katsellaan ohjelmia vierekkäin, ottaa illalla nukkumaan mennessä kainaloon, hakee usein minut töistä jne. Pari viikkoa sitten hänen ollessa taas juhlimassa kirjoitin hänelle kirjeen. Kirjoitin hyvistä hetkistämme ja rakkaudestamme. Sunnuntaina sen luettuaan hän selvästi hieman herkistyi ja sanoi että hän tietää että hänen on rauhoituttava ja hän ei missään nimessä halua menettää minua (perjantaina oli vielä sitä mieltä että on pakko erota). Viimeviikonloppuna oli yhteiset juhlat joissa juhlimme molemmat ja hän oli sitämieltä että nyt saa riittää hän ei enää jaksa, nämä on viimeiset bileet. Kunnes taas saapui perjantai. Yritin ehdotella illaksi tekemistä, elokuviin, syömään tai kylpylään mutta hän ei jaksanut eikä ollut kiinnostunut ja väsyttikin. Kuitenkin kaverin soittaessa ja pyytäessä kaljalle ei epäröinyt hetkeäkään. Tietenkin tästä aiheutui riita ja hän ei taaskaan osannut sanoa mitä hän haluaa ja kannattaisiko nyt erota ja miksi seurani ei kiinnosta mutta kuitenkiin haluaa olla kanssani. Meillä on kuulemma niin tylsää keskenämme, ei kuitenkaan itse ole halukas tekemään mitään ehdottamiani asioita, eikä itsekään keksi parempaa. Hänen mielestään suhteessamme ei ole mitään ongelmaa eikä hän ymmärrä miksi hänen menonsa ja rentonsa ovat minulle ongelma. Kuitenkaan ei siis katselisi jos minä toimisin hänen tavoin. Olen koko kesän miettinyt ja pohtinut mitä minun/meidän pitäisi tehdä. Rakastan häntä niin paljon ja ero jo ajatuksena tuntuu sietämättömälle.

Vaikuttaa melko toivottomalta tilanteelta, ainakin tällä hetkellä.

Voithan odottaa vielä jonkin aikaa, katsoa tuleeko asiaan muutosta. It's up to you. Tuskin kuitenkaan hyvään suuntaan ollaan menossa kun erokortti tulee pöytään säännöllisesti.

Ilmeisesti mies ei ihan heti ole sinusta eroamassa jos vain jaksat sietää hänen menoaan, mutta ei hän ole sitoutunutkaan, eikä näköjään valmis siihen. Yhdessä asuminen ei tarkoita että on sitoutunut tai valmis siihen. Ehkä mies odottaa tai salaa toivoo tapaavansa uuden riennoissaan. Piittaamaton käytös sinua kohtaan viestittää vahvasti, ettei hän toivo asioiden korjaantuvan teidän välillänne, eikä halua palata entisenlaiseen tylsään elämään.

Tilanne syö kunnioitusta. Ei kannata elää odottaen, että mies on oikeasti se joka oli suhteen alussa. Olette niin nuoria, mieskin, että vasta kokeilette ja mietitte ja etsitte sitä mitä olette, ja mitä teistä tulee, se on vielä suuri kysymysmerkki.

En suosittele pysymistä suhteessa. Muuttakaa edes erillenne, niin voitte oikeasti miettiä.

Heitä se juoppo pihalle jo tänään. Se on kyllästynyt sinuun jo ja alkoi juopottelee sen takia ja koska et osaa olla emäntä talossa niin se juo joka viikonloppu. Oli virhe ottaa se asumaan luoksesi 2 viikon jälkeen.

Juopon askelia mennään. Tuota linjaa kun vetää aikansa niin kuningas alkoholi ottaa vallan.

En kattelis päivääkään moista.

Voin kuvitella miehes toiminnan. AIkoinaan kärsin samanlaisista fiiliksistä.

Miehelläsi on tylsää, kun olette kaksistaan. Ainoa asia varmaan miksi hän on sinun kanssa on seksi, läheisyys ja täyshoito. Hän kaipaa toimintaa ja mieskavereita ja hurttia huumoria. Nainen ei pysty tuomaan tätä.

Ero kortti on helppo lyödä pöytään aina kun menee huonosti ja kun silmissä kiiltää muut naiset. Mutta krapulassa ja kun muistaa, ettei se dokaaminen niin auvoisaa ole niin kyllä ollaan niin kilttejä omaa naista kohtaan. Leperrellään ummet ja lammet.

Eli miehes on hukassa mitä haluaa elämältä. Ehkä yksinkertainen panosuhde sopisi hänelle ilman mitään sitoumuksia, mutta ei tietenkään sinulle.

Hän on pelkuri siinä mielessä ettei uskalla olla yksinään vaan tarvii kainaloa aina kun sitä tarvii. Ja pil-lua tietysti.

mikäs sua estää menemästä mukana?

Parempi se on nyt mennä jos mieli tekee kun on alle 30 eikä lapsia, elukoita ja velkaa? Kyllä se toisenlainenkin aika koittaa. Myös sinun olisi viisainta elää itsellesi ja toteuttaa mielihalujasi, jos et halua juhlia niin jotain muuta sitten ja jonkun muun seurassa jos miestäsi ei kiinnosta. Voihan se johtaa eroon lopulta jos olette kovin erilaisia ainakin tässä vaiheessa ja vieraannutte lopullisesti, mutta ei sille sitten mitään mahda. Mitään varaa myöskään miehelläsi ei ole sanella miten itse aikaasi vietät nyt varsinkaan kun tilanne on tuo. Harva enää 10 vuoden päästä edes jaksaa riekkua ja velvollisuuksia tulee kasattua itselleen kokoajan lisää, vapaan koittaessa menee mieluiten nukkumaan...

Nuoruus menee hukkaan nuorissa, niinhän sitä sanotaan... ;-)

Diagnoosi on päivänselvä, ja oikeastaan sanot sen jo itsekin tuossa aloitusviestissä: tosi asia on että miehesi ei ole koskaan ehtinyt/hänellä ei ole ollut mahdollisuutta todella elää nuoruuttaan rauhassa, siten että hän olisi täysin riippumaton kenestäkään muusta. Nyt hänelle vihdoin avautui tilaisuus siihen (= päivätyön saaminen). Selvästikään hän ei halua loukata sinua, mutta ei näemmä sitten vain mitenkään kykene hillitsemään itseään..

Tiedän mistä puhun, olin itseni nuorena miehenä avoliitossa ja silloin mentiin ehdottomasti liiton ehdoilla. Ero sitten aikanaan kuitenkin tuli, ja siitä eteenpäin seuraavat 5-6 vuotta elelin poikamiehenä, asuin koko sen ajan yksin ja otin sitten kiinni sitä nuoruutta mitä en ollut mielestäni ehtinyt elää, kun vielä ei ollut liian myöhäistä (touhuni ei tuolloin tietenkään loukanut ketään, kuten miehesi toiminta nyt loukkaa sinua). Nyt sitten olen kolmekymppisenä uudessa avoliitossa ja menossa naimisiin, ja elämään on löytynyt oikein hyvä balanssi..

Molempien olisi siis syytä teidän tapauksessanne tulla puolitiehen vastaan, mikä toki on aina helpommin sanottu kuin tehty

Itselläni ehkä hieman samanlainen tilanne, mutta pahempi. Olemme olleet mieheni kanssa vuoden yhdessä, puolet siitä avoliitossa. Mieheni juo aina kun on mahdollisuus ja juominen tarkoittaa hänelle sitä, että taju lähtee. Jos arkisin on töistä vapaa, lähtee hän baariin ja vetää lärvit. Viikonloppuisin juo perjantaista sunnuntaihin. Joka toinen viikonloppu hänen parhaalla kaverillaan on vapaata, jolloin yleensä tämä kaveri tulee meille viikonlopuksi ja he tinttaavat keskenään pe-su. Eli karkeasti; mieheni ryyppää/baareilee väh. 2-3 x / vko, pahimmillaan 4 x / vko.

Jos yritän puhua hänelle asiasta, olen mäkättävä akka ja hän nostaa riidan pystyyn. Vetoaa siihen että näkee kavereitaan baarissa, kun arkena menee yksin. Hän ei kyllä tunne paikkakunnalta ketään, muutakun ne baarin vakioasiakkaat, joihin hänkin näköjään kuuluu. Nyt hän on alkanut uhkailla erolla, sillä ei jaksa riitelyämme aiheesta. Riitelymme eivät ole olleet pahoja, olemme keskustelleet asiasta ja hän on aina lähtenyt sinne rakastamaansa baariin ja minä olen saanut hakea hänet sieltä aamuyöstä.

Olenko minä se kaiken pahan alku ja juuri, nalkuttava akka? Oma mielenterveys alkaa vaan kärsiä, enkä oikein enää edes luota mieheen, ainakaan silloin kun menee yksin.

Muuten meillä on onnistunut suhde. Eli pieni osa elämästämme sujuu hyvin. Olemme molemmat 33-vuotiaita.