se vaan hajos. En osaa ottaa elämää vakavasti. Olen todella hajamielinen. Empaattinen vain silloin kun keskityn ottamaan muut huomioon. En osaa rakastaa enkä ystävystyä. Olen yrittänyt olla taspainoinen,mutta ei onnistu. Korjaan asioita elämässäni vasta kun joku muu huomauttaa. Menee niin paljon voimia vaan kärryissä pysymiseen. Tarvitsen kai jonkin sortin turvavyön,etten putoile sieltä.
On sellainen olo,että olisin henkisesti pudonnut pilvenpiirtäjän katolta, ihmeen kaupalla selvinnyt ja jäänyt sen juurelle lojumaan.
En jaksa. En edes seurata tunteita. Olen vaan.
On sellainen olo,että olisin henkisesti pudonnut pilvenpiirtäjän katolta, ihmeen kaupalla selvinnyt ja jäänyt sen juurelle lojumaan.
En jaksa. En edes seurata tunteita. Olen vaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=aZtmv4y5_qw
kerran tapahtunutta ei fantasiakirjallisuudessakaan olisi keksitty. Elämää ei voi ottaa vakavasti. Sitten ei enää kestäisi.
Jos on tuollainen olo silloin kannattaa otta ihan rauhallisesti ja keskittyä pieniin asioihin. Mulla on sama juttu että joudun välillä muistuttamaan itseäni että keskityn muihin ihmisiin koska haahuttelen usein omissa maailmoissa pää pilviissä. Mulla on joskus yritetty tunkea add-diagnoosia tiedä sitten.
on kuolemanvakavan suuri rakkaus joka repii kokoajan