Elämän väripaletti

Eksynyt jonnekin muualle...?

Hän on löytänyt hänet, minä en.

Tuota...Kiitos, kiitos, jos kirjoitukseni ovat miellyttäneet. Tähän on vähän vaikea suhtautua, kun en ole oikeastaan ajatellut muuta kuin päästellä niitä höyryjä ulos (välillä niin, että paukkuu). Ja kuten huomata saattaa, niin kiusaus voitti taas.

Hiljaiseloon on ihan hyvä syy...alan (luulee niin, mutta saapa nähä) ehkä pikkuhiljaa päästä voitolle näistä tunteistani. Hän on edelleen ajatuksissani, mutta olen pystynyt työntämään tunteita taka-alalle (ja tiedät ihan hyvin, että ihan pienikin kipinä riittää, niin se on menoa taas). Kyllä, olen huomannut Hänen hankkineen uusia vaatteita, on käynyt kampaajalla, ilmiselvästi on omassa elämässään jokin pikkuprojekti menossa, olemuksessa on jokin merkittävä muutos (kaveri on melkein stalkkeri). Elämä turtana antaa turvallisuuden tunnetta ja pystyn paremmin keskittymään muihin tärkeisiin asioihin. Mutta...tiedän, että jos tilaisuus tulisi...tai vain pienikin kipinä. Tämä nyt ei erityisen soljuvaa tms. ollut, mutta jos nyt sitten jonkinlaiseksi viihdykkeksi tummiin iltoihin...

Hauskaa, että otsikossa kaivataan hymyä, koska sen saaminen aikaan ei enää ole ihan työn ja tuskan takana. Sitä nyt minäkin koitan harrastaa...hymyilyä.
Hymyilemisiin ;)

https://www.youtube.com/watch?v=YXuB6md9zPk

voi viedu ku vanhat ämmät o pellejä. huutelee täällä jonkun pelletin perään, josta ei oo ees tietoo onko ollut nainen vai mies. taitaa olla hapanleset liikkeellä ku kumpikin sopii. sitte yks vielä kirjoittaa hänen sagneerauksena oli venekortin mainitseminen. kyl o pöljää akkaa miehen puutteessa. usein tänne kirjoittaa joku ammattikirjoittaja esim pelletti just voi olla sellaine, mut tyhmät akat ei ymmärrä mitään. tää pelletti on satavarmasti ollut muillakin sivuilla ruinaamassa ja valittelemassa tilannettaan ja ämmärit menee halpaan. oomme nauraneet työporukan kanss tätä tilannetta. hankkikaa ämmät mies itellenne älkää tänne kirjoittako ikäiviänne. hoopoo porukkaa. sanonta kuuluu, ämmä ku saa pari kaljaa tms nii vaatteet lähtee, katos estot sillo hävii mut selvän ei uskall mihinkää eikä varsinkaa uskall mitää ilman porukkaa sama tietty miehill mut ne tarvii koskeruu siihe hommaa.

Halusin vain epäilijöille kertoa, että sama ihminen kuin ennenkin. Kortista en ole sen koommin maininnut siitä yksikertaisesta syystä, että siitä ei oikein tahdo olla enää mitään kerrottavaa. Tai ehkä niin, että korteissa aika on aina pysähynyt, ikuistaen sen hetken, joka omassani on täynnä sekä kauneutta että surua.

Saman lailla ovat tunteenikin tälle hetkellä - pysähtyneet. Odotan vain, mihin suuntaan ne ovat lähdössä. Tiedän, että pinnna alla hiillos hehkuu edellen tulikuumana, mutta nyt sentään voin jossain määrin sitä hillitä. Ehkä ihminen ajan mittaan turtuu tunteisiin, niin kuin turtuu vastoinkäymisten edessä tai tähän maailmaan yleensä. Kirjoitin joskus, että annan kohtalon päättää...se päätös pitää yhä. Jos jollain ihmeellisellä tavalla saan hänestä vielä todellisuudessa pitää kiinni, koitan otteeni sillä kerralla myös pitää.

Ja saahan sitä näille kirjoituksille naureskella...hyvä, jos nämä raapustukset tuovat täytettä työpäivään.

https://www.youtube.com/watch?v=Z_ZSYPkMf5I

Kyynel tuli silmänurkkaan, kun luin jotain vanhaa tänään. Hmph...kohtalon kättä liikuttaa usein ihminen itse - niin halutessaan.

Onko syynä tummuvat illat vai alanko lopullisesti sekoamaan (sekoaa se). Pidän illoista...erityisesti niistä, missä luonto uneliaasti omalla taiallaan rauhoittaa...puhaltaa kevyesti ajatukset lentoon, harhailemaan päämäärättömästi...niin kuin korttini kesäilta. Vaikka sen viesti onkin surullinen, niin silti se myös hellästi kannustaa vetäytymään ajatuksiinsa. Surkuhupaisaa on vain huomata, että omalla kohdallani ne tuntuvat aina väistämättömästi harhailevan Häneen (vali, vali...)

Outo tunne. Tyyneys...hento kuori, aivan liian hento. Myönnän: ajatus Hänestä takoo vahvasti rinnassa. Ei Hänen tarvitse kuin hymyillä minulle...se riittää. Hänen naurunsa vain pahentaa tunnetta...en vain pysty vastustamaan...en vain pysty. Kun Hän hymyilee ja nauraa minulle, tuo se esiin pilkahduksen Hänen sisimmästään...ja niin kuin sanoin aikaisemminkin, se on todella kaunis, täynnä sydämellisyyttä, ystävällisyyttä ja elämäniloa (jota Hän yrittää sinnikkäästi peitellä).

Pelottavaa...Sinusta on pienin askelin tullut esiin piirteitä sisimmästäsi...jotka todella saavat minut sekaisin. Olisivat edes jollain tavalla epämiellyttäviä. EI! En pysty uskomaan! Kaiken tuon suloisen pintasi alla...Sinäkin pidät siitä että...Sinäkin nautit, että...Sinäkin arvostat sitä, että...Sinäkin viihdyt...Miten helvetissä voi tuollaista vastustaa? Olen pahoillani, keinot alkavat pikkuhiljaa loppua.

Kunnioitan ja välitän Sinusta liikaa, enkä halua Sinua sekoittaa mihinkään, millä ei muuta tarjota kuin onneton loppu. Elämä...elämäni täytyisi muuttua, eikä minulla tahdo löytyä voimia. Toisaalta jo pelkkä puhuminen kanssasi on vaikeampaa, kuin ehkä osaat aavistaakaan. Miksi? En halua puhua...haluan vain olla hiljaa ja pitää sinut lähelläni...tuntea, kun jälleen painaudut rintaani vasten, kuljettaa taas huuliani pitkin ihoasi, painaa taas pääni ja unohtaa kaiken muun. Haluan taas huumaantua tuoksustasi, antaa käsieni vaeltaa...(huoh, tätä samaa se on jaaritellut ennenkin)

Kiitos kohtalolle. Kiitos, että olet saanut elämäni siihen jamaan, että sen muuttaminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Kiitos, että nyt sitten päätit asettaa eteeni ihmisen, joka nostaattaa minussa ennekokemattoman tunneryöpyn. Kiitos siitä, että Häne on (kenties?) saavuttamaton unelma. Kiitos siitä, että tämä kidutus ja ahdistus vain kestää ja kestää. Kiitos siitä, että minusta on tullut tällainen k:pää. Joku on joskus lohkaissut, että kohtalolla on ironian tajua...voin allekirjoittaa...

http://www.youtube.com/watch?v=g-6AQiP5fns

voihan veteli taas sama pelletti maalailemassa välillä tällä sivulla ja missä muussakin sivulla omia värssyjään. hanki jo elämä äläkä ruikuta jotain samoja vanhoja kaavoja. ja nyt on sitten jossain vaiheessa päässyt oikein iholle asti uskoo ken haluaa. selleri kirjoittaa mitä muut haluavat sen kirjoittavan. selleri kuolee ikävään heh heh. ja noihan halvatun biisivalinnat selleri on tietysti onnellinen että maksetaan sen joka sivun kirjoituksista. voihan noinkin tienata elantonsa.

Tänne roikkumaan taas, pitäisi jo ryhdistäytyä. Sinulle, joka Karia kaipaat...valitettavasti en voi sinua auttaa eli en ole Kari. Totta on, että tämä ruikuttaaminen ärsyttää jo itseänikin, mutta tämä nyt vain on ainoa paikka mihin oikeastaan uskallan näistä omista ajatuksista joitain lieskoja irti päästää. Se tuntuu toisinaan auttavan, kun voi edes kirjoittaa näistä tuntemuksista, joita muuten en uskalla kenellekään jakaa. En varmaan tänne olisi koskaan tavuakaan kirjoittanut, mutta se pieni hetki talvella, kun saimme olla kahden...Se sai aikaan mielettömän, enne kokemattoman tunnryöpyn.

En halua kuitenkaan halua Hänen pelästyvän, sitä kuinka vahvana tämä tunne on (itse ainakin pelästyisin). Kaiken lisäksi oma elämäni etsii suuntaansa (on tehnyt sitä jo monta vuotta)...kun suunta vihdoin löytyy niin on mahdollista, että pölyn laskeuduttua voi jäljelle jäädä vain kaiken peittävää surua. Mitä vähemmän ihmisiä se satuttaa, sen parempi. Eipä silti, välillä Hänkin tuntuu osoittavan kiinnostusta ja välillä ei...aika hullua aikusten ihmisten kesken, mutta tällaista se vain on...tämäkin voi olla tietysti omia houreitani, kukapa tietää. Voimme puhua monestakin asiasta, mutta tästä en ole hiiskunut sanaakaan.

Kirjailijaksi minusta tuskin olisi, ei edes ruokakirjojen, vaikka selleri toisinaan antaa tuliseenkin ruokaan kivan vivahteen ;). Hauska ajatus kuitenkin. Näitä videoita ei ole ollut aluksi tarkoitus laittaa, mutta "Muse" liitti videon ensämmäiseen valitusvrteeni ja otin siitä mallia...tuntui jotenkin jotenkin sopivalta.

Toivottavasti jokainen täällä aikaa viettävä löytää sen oman onnensa. Maailma on tyly ja "kovat" selviävät, mikä on sääli. Ajaa meidät kaikki "koviksiksi".

Eipä muuta.

Meinasin jo kirjoittaa, että "Hyvää yötä "Kari"". Olisi mukavaa, kun tämä soutaminen ja huopaaminen loppuisi. Arvaa kumpi tekee kumpaa? ;) Kyllä ne minun ajatukseni aika vakioita ovat.

Ilot kaksinkertaistuvat ja surut puolittuvat, kun ne jakaa jonkun kanssa. Olen valmis kokeilemaan

Hei pelletti. Olen ollut yksi aktiivi lukijoistasi, ihan niistä sinun ensimmäisistä kirjoituksistasi asti. Olet varmasti melkoinen hurmuri monessakin mielessä. En vain ilmeisesti itse sitä huomaa.. vai huomaatko? Kertoisit hieman millainen sinä itse oöet.. omasta mielestäsi. Mihin kiinnität huomiosi kun katsot peiliin.. silmiin, hymyyn? Olisi mukava kuulla. Entäpä mitä arvostat elämässäsi eniten, mille annat eniten arvoa.. onko se lähisuku, perhe.. jokin tärkeä harrastus, työ? Yleinen hyvinvointi? Olisi niin ihanaa jos hieman raottaisit sinun omaa pandoranlipastasi. Olethan tuosta naisestakin paljastanut hieman yhtä ja toista. Kertoiait itsestäsikin ; )

Syksy on kyllä niin kaunis vuodenaika. Ilma on raikas ja kuulas. Aurinkoiset päivät.. lehtisade ja pientareen pursuavat kultakinokset. Tyynellä järvellä lipuvat, pienet tuulenvireet.. rauhaisasti käyskentelevät vesilinnut. Mullan tuoksu.. hieman erilainen kuin keväisin. Aavistus hiekkaa ja sekoituksena jo kesän vaipuva vehreys. Aamukosteus.. uinahtaa pehmoisella sammaleella ja täyttää ilman paksulla verholla. Niin kaunista.
Pidän myöskin rauhasta ja hiljaisuudesta. Vastapainoksi hieman vauhtia ja lennokasta menoa. Sielukas musiikki pelastaa useimmiten päivän kuin päivän. Vaikka ei näissä nyt sen suuremmalti valittamista olekaan. Pienet harmistuksetkin kalpenevat suurempien surujen alla. Kun vain kaikille riittäisi terveyttä ja voimaa ihan näihin arkipäiviin. Jaksaa tätä elämistä hetkessä, vuosista kymmeniksi. Terveyttä, voimaa.. uskoa huomiseen ja toivoa onnesta ja ilosta. Kaikentäydentävästä rakkaudesta. Kaikille hyvää. Vaikka se ei aina olisikaan mahdollista, ei se saisi sammuttaa ihmisiä sisältä. Sieltä missä elonkipinä kytee ja antaa syyn jokapäiväiselle vastuun ja nautinnon toteuttamiselle, sekä näiden kahden tasapainolle.

On hienoa kun osaa elää hetkessä.. tässä, nyt. Kuinka hyvin se olisi mahdollista toteuttaa. Olisi kuitenkin hyvä tuntea ja hyväksyä historia, oli se sitten kenen, ja millainen hyvänsä. Olisi myös jo hyvä osata hieman katsoa huomiseen. Luvata itselle ja muille onnistumisia.. onnellista huomenta. Aurinkoista syysaamua. Tai osata ottaa se sateisempikin aamu vastaan, iloisin mielin.
Mikä olisi sitten se hyvä tasapaino? Itsekin pohtineena joitakin elämäni tärkeimpiä iltoja, päiviä.. tapahtumia. Välillä eläen niistä ja ammentaen niistä voimaa uskolle. Toivolle, jotta uskaltaisin jopa toivoa sitä parasta.. ja vaikkapa oppia virheistä. En ollakseni virheetön, vaan hyväksyäkseni sen kuka minä olen, ja keitä muut ovat. Elän hieman eilisessä, elän huomisessa.. mutta olen tässä ja nyt...

Kerro itsestäsi hieman. Mitä odotat elämältäsi, mikä olisi merkityksellisin tapahtuma.. minkä toivoisit toteutuvan? Ihanaa syyspäivää sinulle.

-lukija

Minusta on mukava lukea kirjoituksiasi, koska kirjoitat niin kaunista kieltä ja sanoitat hyvin tunteitasi. Itse suttaan tyhjää, jos pitää kirjoittaa (saatikka puhua) vähänkään syvemmin, mitä ajattelen tai miten asiat näen. Pinnallinen jutustelu on ok, mutta muuhun en pysty nykyisenkaltaisessa lamaannuksentilassani. Onneksi on aina muita, jotka osaavat ilmaista:

"Suuressa tyhjyydessä jota ympäröi sankempi pimeys
Se mitä katse ei voi läpivalaista - mikä syvä pimeys!
Sellainen kuin kivessä mutta märempi
Harhailevat kai muistot siellä ympäri kuin unessa
Syöstyt alas nimistä ja ulkomuodosta
Tahmeiden seinämien syvyydessä hajallaan"

(Henrika Ringbom)

"Pimeässä loistaa pienikin kipinä".... Menin sen verran hämilleni, että piti hakemalla hakea mitä vastata (joo, yrittää uskotella olevansa älykäs...). No, ainakin vei ajatukset muualle Hänestä (mikä on tuolle sekopäälle erittäin tervetullutta vaihtelua). Oikeastaan suuri kiitos on tässä paikallaan.

On aika surullista, että minä tai moni muu viettää aikaansä täällä haaveillen tms. tekemättä asialle mitään (niiiiin???? paraskin sanoja). Tiedän itsekin mitä tässä pitäisi tehdä, vaan vielä pitäisi jostain kaivaa voimia siihen. Huvittavaa sinänsä, tässä taannoin eräs ihminen kertoi minun olevan kuulemma henkisesti vahva (voi jospa tietäisi). Olen kaukana siitä, mutta kulissia täytyy yrittää pitää pystyssä. Osa niitä syitä, miksi on Hänenkin parempi pysyä kaukana minusta. Ihminen, joka ei pysty avoimiesti käsittelemään kipeitä asioitaan (eli tämä tyyppi=minä), ole kovinkaan varteenotettavaa seuraa kenellekään tai ainakin on paljon työtä.

Minä: aihe, josta on vaikea puhua (jep, ja silti suoltaa tekstiä). Mutta jos se nyt auttaa rajaamaan pois jotain ihmisiä, ettei tule väärinkäsityksiä tms., niin töksäytetään nyt jotain... Ööö....Hmmm...Ööö...no, ainakin itseäni naurattaa jo :)..(pösilö)
Aika vaikeaa...Tavallinen on ehkä paras tapa kuvailla. Ei ruma, mutta ei komeakaan.
Peilistä aamuisin katselee ihminen, joka ainakin toivoo silmistään huokuvan oikean lämpöä kylmyyden sijaan (hitto, kun ei olis aina niin väsyneen oloinen). Toiveita...Elämä vaatii kovaa sitoutumista, kovia arvoja, perääntamattomuutta, sitoutumista...jopa säälimättömyyttä. Myönnettävä on, että nämä ovat pahasti ristiriidassa omien arvojeni kanssa. Ikävä vain, että idealistiset haihatukset ovat joskus saaneet pahasti siipeensä.

Olen hieman ylpeä todetakseni, että paljon olen mielestäni ikäisekseni ehtinyt kokemaan...tosin paljon on vielä jäljellä. Siitä oikestaan tuo nimimerkkikin...Elämän väripaletti (joku kun oli ehtinyt varaamaan pelkän väripaletin). Elämä kun ei toisaan ole mustavalkoista, vaan täynnä värejä...vie ne sitten minne tahansa...tämän olen ihan kantapään kautta oppinut. Vielä pitäisi vain oppia siihen, että elämäänsä ei kuitenkaan voi hallita tai kontrolloida...suunnitelmia ja haaveita pitää olla ja niihin pyrkiä, mutta niin paljon riippuu kaikesta muustakin.

Vähän ylimalkaista, mutta jotain kutenkin.

https://www.youtube.com/watch?v=5S80RwjBuuI

aiheeseen ja tilanteeseen sopivaa fiilistelyä : )


http://www.youtube.com/watch?v=U5IMolflb34

-lukija

http://www.youtube.com/watch?v=4uQH-aKA1sM

missähän olet?

Tekisi mieli tulla, halata ja sanoa kaiken järjestyvän. Toisaalta haluaisin myös ottaa sinusta kiinni ja ravistella vähän, että nyt äijä vaikka itket ja kuuntelet.

On olemassa ainakin yksi ihminen, jonka voisit pelkällä läsnäolollasi tehdä iloiseksi.

Kirjoitin joskus kortista, kuinka sen pahvi ajan mukana haurastuu, kuihtuu pois. Sitä näyttää luontokin nyt tekevän, tosin vain upeammin. Olin tänään ulkona ja huomasin lehtien pikkuhiljaa vaihtavan väriä. Enää vähän aikaa, niin lokakuulla on mahdollisuus näyttää pienen hetken sitä mahtavaa väriloistoa, jonka kellastuvat koivut, vaahterat ja luonto yleensäkin syksyllä saa aikaan. Toivottavasti parhaimpaan aikaan on kirpeää ja aurinko paistaa...antaa aikaa katselulle.

Syksyssä on se hassu puoli, että siitä ei pidetä, sitä odotetaan pelonsekaisin tunteina ja kun se vihdoin saapuu, on syksy vain pakollinen paha, joka on vain kärsittävä pois nopeasti. Syksyssä on kuitenkin paljon hienoja puolia...värit, luonto saa ansaitsemansa levon, syyspäivissä on outoa...kovaa, mutta kaunista surumielisyttä, joka saattaa saada mielen valtaansa...ihan vaivihkaa. Tämä kaikki vain tuntuu olevan piilossa ja näitä piirteitä, vivahteita tuntuu olevan vaikea saada esiin.

Niin ovat tunteenikin...piilossa. Ja piilossa niitä yritän pitääkin...onneksi voin tänne kirjoittaa, niin seuraava päivä kuluu hieman helpommin. Niinpä voin pidellä toista kuvaa yllä...herkkyydelle, kun ei ainakaan minun maailmassani tunnu olevan tilaa. Ei, kovuus, ahneus, röyhkeys, häikälemättömyys, säälimättömyys, vehkeily...siinä arvoja, jotka pyörittävät arkeani. On siis arempi pitää nämä ajatukset visusti piiilossa...vain Hänellle olen uskaltanut joskus hieman ovea raottaa. Miksi? Jaa-a, ehkä toivon Hänen näkevän kertomatta..Ja toivon, ja...huoh.....Eihän se sovi, että tällainen mies, kun minäkin olen, heittäytyisi puhumaan pehmoisia? Parempi pysyä roolissaan ja nauraa rätkättää heikoille ja leikkiä kovista. Olen siis mies (ajoittain jopa parransänkikin löytyy) ja nämä kirjoitukset ovat suoraan omasta "kynästäni" (ei tosin penaalin terävin kynä, mutta silti). Olen huomannut, että joillekin tulee yllätyksenä, että mieskin voi kirjoittaa asioista näin...perinpohjaisesti...että mies todella tuntee asioita. Tämä mies/nainen arvuuttelu on vain vahvistanut sitä olettamustani, että parempi olla roolin mukainen tosielämässä, kuin heittäytyä...no, kirjoitukset puhukoot puolestaan. Onneksi näitä ei tarvitse lukea, niin ainakaan joudu hämilleen ;)

Hän kuitenkin on se, joka on saanut minut tuntemaan ja rajusti. Luulen vain, että tämä päättyy niin, että kannan Häntä aina sydämessäni...mutta siinä se taitaa olla. Varmaan on käynyt myös ilmi, että en ole henkisesti kovinkaan kehuttavassa kunnossa. Vaeltelen vain eteenpäin ja koitan selvitä päivästä toiseen. Jotenkin onnistun pitämään yllä toisenlaista kuvaa (kait), mutta todellisuus on toinen. Elämäni on muutenkin tällä hetkellä täysi sotku, joka pitää selvittää, ennen kuin voisin edes kuvitella Häntä osallisena siinä.Ja Hän todellakin ansaitsee parempaa, kuin massiivisen sekasotkun riesakseen.

Yritän pikkuhiljaa vaimentaa itseni pois näiltä sivuilta. Olen monta kertaa yrittänyt, mutta onnistumatta (terveen ihmisen merkki). Tuli nyt taas kirjoiteltua ajatuksia ulos...sellaista kai se hulluus on...

https://www.youtube.com/watch?v=hn4k6TE-C4Y

Ihminen ihmiselle: olet oikeassa...kuulostaa julmalta. Tarkoitin "heikkouksille" osoittelematta ketään ja pyrin olemaan sarkastinen. En tosiaankaan ole naureskelemassa heikoille. Meni tuo kielikuva pieleen.

Oi Elämän väripaletti, kerro lisää! Ajatuksesi ja kirjoituksesi iskee syvälle ja osaat mielestäni hyvin ilmaista erilaisia tunnetiloja ja kertoa asiat niin, että niitä jää miettimään yhä uudelleen ja uudelleen. Toivottavasti sinä ja elämäsi rakkaus pystytte vielä olemaan ja elämään yhdessä. Kirjoitusten perusteella asia kuulostaa vain kovin vaikealta. On kuitenkin hienoa että haluat aluksi selvittää omat sotkusi ja laittaa elämäsi järjestykseen ennen kuin teidän tiet mahdollisesti taas kohtaavat. Raikasta syksyn jatkoa!

? ...

Kortin vuodenaika kesä on kaunis, mutta on sanottava, että tämä syyspäivä vetää sille kyllä vertoja. Tänään on tullut kaiken näköistä puuhasteltua ja tämä päivä oli juuri sitä mitä tarkoitin puhuessani syksyn kauneudesta. Siinä oli juuri sellaista kovaa, kylmää kauneutta, joka saa ihmisen sanattomaksi...jollain tavalla nöyräksi. Aika ironista toisaalta...syyspäivä auttaa jaksamaan paremmin tätä elämää.

Täällä, kun näistä haaveita kirjoitellaan, niin myönnän tänäänkin haaveileeni (kaikki turhat haaveet...) siitä, kuinka nauttisin jo pelkästään yhdessä tekemisestä Hänen kanssaan...ihan vain ulkona liikkumisesta tai sitten käydä "kaupungilla" kävelemässä ihmisten parissa...miksei pikku ravintolassakin (kahvi tai olut, miten vain). Tämä on juuri sellaisia päiviä, jolloin haluaisin Hänet mukaan kaikkeen, mitä tällainen, ehkä hieman taianomainenkin päivä, tuo mukanaan. Tiedän, että Hän on niitä, jotka eivät halua viettää tällaisia päiviä kyhjöttämällä neljän seinän sisällä. Luulen (niinhän sä luulet), että Hän saattaisi niistä pienistä arjen iloista nauttia, jolloin voi tosiaan vain antaa päivän paistaa. Ei mitään suureellista, mutta sitä, että saa tehdä jotain yhdessä ihmisen kanssa, jota...enpäs uskalla tätä lausetta enempää jatkaa. Ja illan tullessa keksittäisiin varmasti jotain kivaa tekemistä kahdestaan...tai miksei aamulla, päivällä tai...;) (no niin, alappa rauhoittua taas)

Ja takaisin todellisuuteen...Vaikka Hän ei vierelläni ollutkaan, niin päivä oli muuten upea. Päätin kirjoittaa (taas ja taas ja taas...lopettas jo) ja vastata E.V=Jani?:lle: Epätietoisuudessa ei ole mukava olla. Olen pahoillani, en ole Jani Helsingistä, mutta toivottavasti teidän kohdallanne asiat menevät hyvin.

https://www.youtube.com/watch?v=atejQh9cXWI

Saat naiset pahasti koukkuun tällä palstalla kun kirjoittelet tollaisia...Mut ehkä se on juuri tarkoituksesi.
Pienet toivonkipinät pitävät kiinni. Voisit joitain juttuja paljastaa, esim. maakunta, ikä, tms
Mut toisaalta jos paljastat -osa lukijoistasi saattaa hylätä sinut...

Sepä taitaa kyllä olla jokaisen omalla vastuulla, jos omii juttuja täältä. Ei liene kaikkien kirjoittajien päämääränä etsiä täältä ketään ihmistä (aika epätoivoista!) vaan kirjoittaa anonyymina ajatuksiaan. Ei silloin laiteta tunnisteita.

Syksy todella on hieno vuodenaika, etten sanoisi jopa paras. Ainakin tämä syksy on ollut ainutlaatuisen kaunis ja värikäs, niin lämminkin. Kesässä parasta on alkukesä, jolloin lehdet ovat vielä limenvihreät ja luonnon värit muutenkin heleät. Onhan toisaalta tammikuukin kovine pakkasöineen ja kirkkainen tähtitaivaineen vaikuttava kaikessa ankaruudessaan. Jos saisi hypätä harmaat loska-rapa-likakuukaudet yli, niin luonto olisi kaunis kaikkina vuodenaikoina. Ehkä harmaatakin silti tarvitaan, että kaikki kaunis erottuu.

Mutta nämä syksyisen kirkkaat ja värikkäät päivät ovat kyllä jotain niin ihanaa. Luonnossa on kiva lenkkeillä, kun ympärillä on paljon kaunista ja ilmaa on helppo hengittää. Tekemistä nyt ei tarvitse paljon ollakaan - kun rauhoittaa elämisen rytmin eikä odota koko ajan suuria, ei pitkästy koskaan. Ei juuri missään.

Kirjoittele Evp, kun sinulla on ajatuksia. Niitä on mukava lukea.

erityisesti sinulle, joka kaipasit tarkempia tunnisteita. Ymmärrän sinua, mutta hei mitäpä näistä liirum laarumeista täällä. Ei tänne kannata kenenkään jäädä kirjoitusten perään huuteleen ;) Maailma on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä irl. Nautitaan me elämästä :)

Kortin tunnistaa tietyistä ominaisuuksista. Sillä on tietty kanttia kertaa kantti koko, usein neliskanttinen ja on tehty pahvista tai vastaavasta materiaalista (ihanko ite tajusit?). Niin myös minunkin korttini. Kortit voivat olla vaikka millaisia sekä muodoltaan että ulkoasultaan. Kantikkuuden lisäksi ne voivat olla minkä muotoisia tahansa ja kuvallinen ilmaisu voi olla vaikka kuinka rikasta...tai sitten kortissa on kuva kahdesta ihmisestä istumassa veneessä hiljaisessa kesäillassa.
Viestiketju; kun se aikoinaan lähti, kuvittelin sen kestävän vain hetken ja katoavan tänne palstojen syövereihin. Sitten sain kommentteja, jotka auttoivat tarpomaan eteenpäin...kasvottomasta tuli jonkinlainen ystävä, paikka mihin purkautua.

Tunnistettavuus...Olen kertonut paljon Hänestä. Kertonut millainen Hän on. Toivoin, että tälla tavalla ne, jotka eivät itseään tunnista voivat saada rauhan ainakin mitä minun kirjoitteluuni tulee (niin, roikkuuhan tuo kaverikin täällä aika ajoin).

Kertominen itsestäni onkin jo hankalampi paikka...tietysti siksi, että jos Hän vahingossakin lukisi näitä, niin pelkään Hänen tunnistaessaan minut pitävän minua vähintäänkin hulluna (olet jo, koita myöntää). Ehkä ajattelen niin, että tyhjäkin Hänen kanssaan on parempi, kuin että Hän pitäisi minua...no, sekopäänä. Ja en halua koukuttaa ketään tai pelata pelejä...enkä ainakaan loukata.
Ja ajatus siitä, että minulla on "lukijoita" tuntuu kanssa todella omituiselta. Siksi ajattelinkin nyt kertoa jotain itsestäni, niin ainakin joku saa toivottavasti mielenrauhan.

Tässä nyt sitten näitä tunnisteita. Ehkä nyt sitten onnistun pitäytymään poissa näiltä palstoilta (toivossa on hyvä elää). Uudenmaan maakunnassa tässä asustellaan. Silmien värin suhteen kuulun siihen 80% Suomen väestöstä, jolla ei ole ruskeat silmät. Iältäni en ole poikanen, mutta lukulasejakaan ei vielä vuosiin tarvitse edes miettiä. Hiusten väri ei ole eteläeurooppalainen. Olen oikeakätinen, enkä polta. Ehkä hyvä tunniste on se, että olen joskus Hänelle kertonut haaveistani. Vähän huono yritys (ai vähän?), mutta enempää en oikein uskalla. Tämäkin on jo paljon. Toivottavasti tämä rajaa jotain pois. Enempää minusta ei ole oikein kerrottaviksi. Enkä tämän jälkeen uskalla kyllä yhtään kertoa, olenko Matti, Onni, Ville tai Ylermi.

http://www.youtube.com/watch?v=MeK8eU5JoI0

Kiitos pystyin sinut sulkemaan pois...mut kyl käyn lukemassa joskus -kuinka asiat etenee... Tsemppiä! Ole rohkea!

On hän ja the Hän. Haaveista kertominen rajasi minut, Hänet pois. Täällä käy usein niin, että uinutaan unen ja valveen rajamailla ja uneksitaan...Kiitos kun kerroit Häneen liittyvistä asioista tarkemmin.

http://www.youtube.com/watch?v=49ov0LLaNFw

Olen huomannut yhden asian itsessäni liittyen palstailuun. Ei se välttämättä auta mitään, vaikka täällä olisikin jotain tunnistetietoja. Kuvittelen silti halutessani kirjoittajan tietyksi henkilöksi: esim. ajattelen elämän väripaletin 170 cm pitkäksi ristiveriseksi, urheilulliseksi, kouluttautuneeksi, puolipitkät hiukset omaavaksi jne. Jostain syystä näin on. En välttämättä uskoisi vaikka hän kirjoittaisi ettei ole sellainen. Ehkä se liittyy siihen, että on jotenkin halunnut nähdä kuvaukset naisesta itseensä sopivaksi. En ole lukenut evp:n kirjoituksia kovin pitkään. Tämän vuoden puolelta taisin
aloittaa. Kai ihminen haluaa jopa muuttaa totuutta silloin kun se on itselle jotenkin tärkeää ja toivottua. Mielenkiintoista ilmiönä.

Minä olen kuvitellut elämän väripaletin keski-ikäiseksi, vaaleaksi, sinisilmäiseksi, lyhythiuksiseksi, leveäharteiseksi, 175 -180 senttiseksi, pehmeävatsaiseksi ;) ihanaksi mieheksi.

Totuutta on kiva muokata itsensä näköiseksi. *H'*eppakengän innoittamana tämä.