Mies eli 1.5 vuotta omaa elämäänsä, teki mitä halus, meni minne halus, tuli millon halus. Oikeestaan kun ajattelee niin aina se on niin ollut. Mun kaverit ei ole minulle hyvää seuraa, en ole oma itseni silloin, unohdan perheeni ja lapseni silloin. Minä en ole voinut käydä missään noiden syiden takia. Minä olen aina se joka jää lasten kanssa kotiin, tekee kaiken kotityön. Nyt sain selville ett tuon puolentoista vuoden aikana hänellä on ollut toinen nainen, kieltää kaiken vaikka heidät on nähty esim. Suutelemassa festareilla, joilloin minä olin taas se joka oli kotona lasten kanssa. Nainen on kuulemma vain ystävä jolle on saanut puhua, silti kaikki on salattu minulta. Nyt sanoin etten tiedä haluanko enään jatkaa, kun en voi enää luottaa. Tuon 1.5 vuoden aikana ei ole ollut juuri minkäänlaista fyysistä kontaktia, mutta nyt sitä pitäisi olla, nyt hän sanoo tämän tästä että rakastaa haluaa yrittää ym. Kyllä me selvitään. Tälläistä meille on satyunut ennenkin. Nyt hän vaan rakastaa minua. Kuinka koskaan voin olla varma että nyt kaikki menis toisin? Mies uhkaa lähtevänsä johonkin kauas, ja että kyllä laoset hänet aitten etsii jos ne haluaa. Ei pysty elämään ilman miua ja lapsia jos lähden. Toisin sanoen joko tappaa itsensä tai vajoo todella alas. Mutta enhän voi säälistäkään jäädä jos en ole onnellinen saati luota ihmiseen.
neuvoton
apuamitäenääteen
374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ompa ikävä tilanne sinulla. Kyllä sinun pitää vaan vaatia arvostusta itsellesi ja lapsillenne. Muistuta, että ovat hänen omia lapsiaan. Miehelläsi ei ole minkäänlaista käsitystä omasta roolistaan perheessä. Isäksi hän ei ole kypsä. Hän on yksi perheenne lapsista...
Korota itsesi riittävän ylös. Mutta narsismista tuossa kirjoituksessasi ei juorua mikään. Kuka tahansa kypsymätön mies voi käyttäytyä noin. Itsekin vielä kaipailet menemistä. Olette varmaan kovin nuoria. Vastuu lapsista on hurjan kova. Lapsia ei saa koskaan unohtaa... Yksikin kerta on liikaa. Ainoastaan, jos teillä on erittäin luotettava hoitaja, voi lapsen jättää hetkeksi sopimuksia noudattaen.
Mielestäni ongelma ei ole siinä ollenkaan, että miehesi pääsee ja sinä vastaavasti et, vaan aivan muualla. Miehesi ei ole käsittänyt rooliaan isänä ollenkaan. Teillä on vielä useampi kuin yksi lapsi? Ja ainakaan toinen ei ole edes ALOITTANUT perhe-elämää.
Kolme lasta ja 30v ja 35v. Itse olen 30 ja mies tuon 35...päässyt on kyllä..kaverit on itselleni väärää seuraa ja hänen mielestään kaverit ohjaavat minua minun parisuhteessa..olen aina ollut valehtelua ja pettämistä vastaan. En sitä itsekään harrasta, suorastaan vihaan sitä ajatustakin. Vaatetyylinikään ei ole hänen mielestä minulle sopiva saati meikkaaminen josta itse tykkään.
Phuh! Sinun pitäisi kyllä olla paljon riippumattomampi miehestäsi. Olette kyllä iältänne hyvin aikuisia. Teidän pitäisi myös toteuttaa aikuisuutta. Voiko olla muuta keinoa, kuin irrottautuminen hiukan kaikkien talutusnuorasta ja oman itsen kehittäminen. Siihen voisit tarvita tukea... Löytyisikö paikkakunnaltasi tai lähistöltä jokin ihan ammatti-ihminen?