Ihan hirveä yö oli kun koko maailma tuntui painavan niskaan, kaikki ongelmat tukahduttivat, itsesyytökset ja itseinho kiristi sydäntä, tulevaisuus näytti lohduttomalta. Ei saanut unta, ei keksinyt mitä tehdä ettei olisi niin ahdistava olo, kaikki tuntui turhalta. Ei ole ketään kenelle soittaa, enkä edes haluaisi aiheuttaa vaivaa toisille. En juo, joten en saa lohtua pullosta. En polta. En käytä huumeita, vaikka ajatus alkaa olla kiehtova.
Katsoin kerran pelottavan dokumentin pojasta, jolla oli jonkinlainen depressio jo pikkupojasta lähtien ja lopulta teininä tappoi itsensä. Välillä minusta tuntuu, vaikka olen reilusti päälle kaksikymmentä, että minunkin kohtalona on jossain välissä napsahtaa ja päättää elämäni joko hyppäämällä parvekkeelta tai tarttumalla veitseen. En pysty kuvittelemaan, että eläisin kovin vanhaksi.
Ihme että lopulta nukahdin.
Katsoin kerran pelottavan dokumentin pojasta, jolla oli jonkinlainen depressio jo pikkupojasta lähtien ja lopulta teininä tappoi itsensä. Välillä minusta tuntuu, vaikka olen reilusti päälle kaksikymmentä, että minunkin kohtalona on jossain välissä napsahtaa ja päättää elämäni joko hyppäämällä parvekkeelta tai tarttumalla veitseen. En pysty kuvittelemaan, että eläisin kovin vanhaksi.
Ihme että lopulta nukahdin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mullekin käy noin joskus, mutta Activia auttaa.
Vatsa toimii ja elämä hymyilee :)
Olipa sull kamala olo yöllä ! Toivon sulle että yöllä nukut hyvin ja näet kauniita unia !
Älä kutienkaan koskaan etsi lohtua noista päihteistä. Ne tuovat lisää ongelmia ja eihän se halpaa lystiä ole saada päiväannos pään sekoittajaa. Yksinäisiä on paljon, et ole siis ainut, mutta se tietenkään paljoa lohduta yön tuskaisina tunteina. Kirjoittaminen ja tieio että joku ihminen lukee antaa jotain lohtua että on yteydessä toiseen ihmiseen.
Onneksi masentuneille on toisenlaisiakin elämän historioita kuin tuo kertomasi pojan kohtalo.
Toivon sinulle levollista yötä ja siunausta.
Päihteet ei ole lääkkeitä...