3-vuotiaan lapseni isä on aasiasta, asumme suomessa. milloihan olisi hyvä aloittaa tutustuminen lapsen toiseen kulttuuriin, eli käydä isänsä maassa?
kotona isä ja lapsi puhuvat isänkieltä, kuuntelemme isänkielistä musiikkia ja joitain tapoja on tarttunut arkeemme isän kulttuurista, mutta silti mielestäni lapsen olisi hyvä oppia tuntemaan "toinenkin puolensa".
muut monikultuuriset perheet, käyttekö usein toisessa kotimaassanne, minkä ikäisenä olisi hyvä viimeistään viedä lapsi toiseen omaan kulttuuriinsa? mitä lapsi on saanut matkoilta? oletteko oleilleet pitkään maassa? meillä ajatuksena lähteä muutamaksi kuukaudeksi kun lapsemme on 4v. ja tietysti senkin jälkeen ana kun on mahdollista.
kotona isä ja lapsi puhuvat isänkieltä, kuuntelemme isänkielistä musiikkia ja joitain tapoja on tarttunut arkeemme isän kulttuurista, mutta silti mielestäni lapsen olisi hyvä oppia tuntemaan "toinenkin puolensa".
muut monikultuuriset perheet, käyttekö usein toisessa kotimaassanne, minkä ikäisenä olisi hyvä viimeistään viedä lapsi toiseen omaan kulttuuriinsa? mitä lapsi on saanut matkoilta? oletteko oleilleet pitkään maassa? meillä ajatuksena lähteä muutamaksi kuukaudeksi kun lapsemme on 4v. ja tietysti senkin jälkeen ana kun on mahdollista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Varo, ettei lapsesi jää kyseiseen maahan (sukulaiset sieppaavat). Sellaistakin tapahtuu ja usein.
Sukulaiset sieppaavat, en ole moisesta kuullutkaan. Kai lapsen isälläkin on jotain sanomista asiaan?
"Espoolainen Timo Ruutu on kaksi kuukautta yrittänyt löytää Kiinassa pikkupoikaansa Oliveria, joka on miehen mukaan joutunut kiinalaisäitinsä ja tämän perheen kaappaamaksi. Piilopaikassa pidettävä lapsi on Suomen kansalainen ja espoolainen oikeusistuin on määrännyt miehen lapsen väliaikaiseksi huoltajaksi."
"Espoolaisen Oliver-pojan tapauksessa lapsen "kaappaus" sai isoäiti Marja Ruudun mukaan alkunsa "kulttuurien törmäyksestä". Kiinalaiset isovanhemmat halusivat maan tapojen mukaisesti osallistua ahkerasti lapsen kasvatukseen."
Poliisin rooli kansainvälisissä lapsikaappauksissa
Viime vuonna oikeusministeriön kautta lähetettiin kymmenen hakemusta liittyen tilanteeseen, jossa toinen vanhemmista oli vienyt lapsensa luvattomasti ulkomaille. Ulkomailta Suomeen osoitettuja lasten palauttamishakemuksia tuli viime vuoden aikana vireille viisi.
Oikeusministeriössä käsiteltyjen lapsikaappausten lukumäärä on pysynyt lähes ennallaan viime vuosina. Ministeriön luvut kertovat kuitenkin vain osatotuuden, sillä OM käsittelee ainoastaan sellaisia lapsikaappauksia, joissa lapsi on viety Haagin sopimuksen piiriin kuuluvaan maahan.
Sen sijaan jos kyseessä on jokin muu valtio, ei ennalta sovittuja menettelytapoja ole. Näissä tilanteissa avustaa ulkoministeriö. Tällä hetkellä ulkoministeriössä on käsiteltävänä 13 tapausta.
Siitä olen itsekin kuullut ettâ toinen lapsen vanhemmista erohetkellä vie lapsen pois maasta tms, mutta se ettâ mennâän tutustumaan toisen vanhemman maahan ja samalla perhe/suku vie lapsen..aika raakaa touhua.
itsellâ ko.matka edessâ.........
Meidän perhe on vieraillut lasten isän kotimaassa suunnilleen joka vuosi heti sen jälkeen kun lapset oli syntyneet. Tosin sinne on niin helppo ja halvempaa lentää kuin ehkä kauemmas.
Aina ollaan noin 2 viikkoa oltu. Kyllä paikan päällä aivan eri lailla kulttuuria oppii..
Toki kannattaa miettiä meneekö kovin pitkäksi aikaa ainakaa eka kerralla, jos ei itselläkään (suomalaisella puoliskolla) ole minkäänlaista kuvaa paikasta jne. Raskasta on sukuloiminen joskus, puolin ja toisin.
...ihmeellistä porukkaa, kaikki rupee vaan pelotteleen että sun lapsi kaapataan jos meette isän kotimaahan yms. No valitettavasti sitäkin tapahtuu, mutta sitähän sun viesti ei käsitellyt =)
Me asutaan ns. kolmannessa maassa, mikä ei ole meidän kummankaan kotimaa, niin mun mielestä budjetista riipuen kannattaisi käydä niin usein kuin mahdollista "toisessa" kotimaassa.
Samahan se on kun minä ja tyttöni lennnetään Suomeen ja jos isä ei tuu mukaan, niin hän voisi kauhistella jotain kaappaus juttuja... Eli me pyritään mahdollisuuksien mukaan käymään molempien kotimaissa ja viipymään niin pitkään kuin lomat yms. sallii. Se tekee ihmeitä lapsen kielelliselle kehitykelle ko. maasta ja muutenkin lapsi oppii vanhempien "juurista" , sillä meidän tapauksessa ei asuta kummankaan maalla...
Ei muuta kuin matkan suunniteluun, ihana rikkaus lapselle kasvaa kahden kulttuurin seassa =)
Kävisin joka vuosi, jos olisi varaa. Usea tuttu on käynyt n. joka toinen vuosi. Kristitty Aasian maa, tuttujen sukuja myös muslimialueilla/liepeillä. Vola problema.