Rakastuin sinuun. Meillä oli hauskaa yhdessä. Pidimme hauskaa, rakastelimme, keskustelimme. Hyppäsin suin päin tuntemattomaan. Hyppyvaihe oli jännittävä, alastulo kivulias. Järven pohjalla oli iso kivi, jota en huomannut. Melkein halvaannuin. Kipuilin suhteen aikana koko ajan. Sinä et välittänyt, vaikka olin melkein haudan partaalla. Erosimme, mutta palasimme yhteen. Joka kerta toivoin, että se kivi olisi kadonnut, mutta otin riskin. Hyppäsin, vaikka tiesin, että siellähän se on- tällä kertaa tiesin sen. Raja tuli vastaan, kun jostakin syystä avasin television ja joku saman tilanteen kokenut puhui siellä narsismista. Meni muutama kuukausi, palasimme vielä kerran yhteen, mutta jotenkin sain itseni irti. Vihdoinkin.
Joskus rakastan sitä, mitä kuvittelin sinun olleen. Vihaan sitä, että eihän tässä maailmassa sellaisia oikeastaan edes ole. Tiedän nyt, että rakkauteen kuuluu jo alussa kipua, ei vain hienoja hetkiä, jotka muuttuvat helvetiksi. Ei helvetillistä tuskaa, ahdistusta, paniikkia, itsemurha-ajatuksia.
Kiitos kuitenkin joistakin muistoista. Olihan niitä hauskojankin.
Joskus rakastan sitä, mitä kuvittelin sinun olleen. Vihaan sitä, että eihän tässä maailmassa sellaisia oikeastaan edes ole. Tiedän nyt, että rakkauteen kuuluu jo alussa kipua, ei vain hienoja hetkiä, jotka muuttuvat helvetiksi. Ei helvetillistä tuskaa, ahdistusta, paniikkia, itsemurha-ajatuksia.
Kiitos kuitenkin joistakin muistoista. Olihan niitä hauskojankin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän tunteen ja minäkin olen noita hyppyjä hypännyt. Olen naimisissa narsistin kanssa ja tasapainoilen kapinoinnin ja periksi antamisen välillä. Enää en suuria hyppyjä hypää ja jos pieneenkin ryhdyn, minulla on kaikki tarvittavat pelastautumsivehkeet valmiina. En luota sanoihin, en lupauksiin.. tekoja harvemmin esiintyy, jolla voisi edes yrittää minua saada puolelleen.
Meni kauan ennen kun tajusin, mistä on kyse. Ja nyt kun tajuan, ymmärrän enemmän. Kovasti pähkäilen keinoja jolla selvitä arjesta, pitää pakka kasassa. Ehkäpä alan välinpitämättömäksi.. en tiedä, kestääkö narsistin kantti, jollei häntä huomio. Mutta enää en kerjää, se on varma. Aloitin blogin pitämisen ihan vaan löytääkseni vastauksia arjen vaikeuksiin.. Blogia en pidä omalla nimelläni, koska en halua muiden minua siitä tunnistavan. Mutta luulen, että lähimmät ystäväni kyllä tietäisvät, jos lukisivat. Samoin mieheni.
Jos haluat käydä lukemassa minun tarinaani, niin tässä osoite..
www.naisen-kasvukipuja.123kotisivu.fi
olisi todella mukavaa saada vaihtaa ajatuksia muiden samassa tilanteessa olevien ja olleiden kanssa..
Narsisti on pidäkkeetön lapsi. Hän ei ajattele, mitä hotelliemäntä on hänestä mieltä. Hän on toimii aina oikein. Kuten joku täällä palstalla käytti sanaa omnipotentti. Hän on rajaton sillätapaa, että hän ei ymmärrä toisen ihmisen reviiriä. Hän puhuu läheiselleen kaiken, jos häntä ei estä.
Narsistilla ei ole empatiantunteita, eikä hän kainostele sängyssä. Pidäkkeitä hänellä ei ole minkäänlaisia. Hän voi säästää itseään vain, jos ajattelee tarvitsevansa "kutinsa" maksuksi jostain hyödyllisestä ja silloin hän voi säästää "kutiaan". Se on narsistilla noin rumaa ja kylmää. Omalla tutullani tuo puoli korostuu, ja hänellä on psykopaatin oireita myös.
Miksi ajattelet, että alkoholimi ja muut mahdolliset häiröt, lapsuuden ja nuoruudenaikaiset ikävyydet, kylmyys ja tunteettomuus esim. ja työuupumus ja stressi yhdessä ei aiheuttaisi tuota kuvaamaasi juttua? Miksi ajattelet, että se on narsismia? Mikä ero?
Saat vienokaino oman ketjun auki, kun klikkaat sinistä palkkia ylälaidassa, aloita uusi keskustelu. Voit laittaa otsakkeeksi mitä haluat.