Tiedän itsekin ettei me nähdä

No nyt kun kerran kirjoitit..
Totta tosiaan.. Tiedän ettei me enää nähdä.. Olen heittänyt jo kaiken toivon hänen (eli erään miehen jonka nimeäkään en tiedä..) suhteen. En tosin usko moneen muuhunkaan asiaan tällä hetkellä mut se siitä.. En minä tähän kaupunkiin ole jäämässä. Varmaa on vain se et kun muutan muualle, en takuu varmasti tule enää edes koskaan käymään tässä kaupungissa. Ei olisi mitään syytä siihen.
Enkä toivota mitään hyvää viikonloppua tai mukavaa loppuiltaa koska se olisi ihan teennäistä. Sanon vain ettei mitään.
Ainoa viesti minulta tänne. En kaipaa ketään täällä enkä oikeassa elämässä.

siis ilman vastarakkautta niinkö ?

Elän ilman rakkautta, kun minulla ei ole häntä, jota kaipaan..

Ilman sinua rakas. Sydämeni on raskas. Käteni ovat kankeat, eivätkä jalkani kanna. Sinulla on minun onneni. Käsissäni kaikki hellyys sinua varten, sydämessäni ihana tunne..

ja minä olen yksin, liian yksin. Joskus on se päivä, kun en enää kaipaa, en ajattele, en tunne. Sinua enää. Ei, ei en usko, toivon vain, koska rakastan..

Joo tiedän, ei nähdäkään.
Mitä edes juteltaisiin,
Ilmoja pidelly - Joo näin on
On hieman viilentynyt - Näin on
Mitä kirjoja olet lukenut - Jotakin pientä, ei mitään merkittävää

Ei voitaisi jutella töistä, ei entisistä töistä, ei yhteisistä tutuista, ei mistään
Näkisin silmistäsi surun ja ja muistaisit mitä olet kirjoittanut palstalla kuten minäkin. Ei vaan olisi mitään sanottavaa enää.
Erottaisi asemalla, ottaisin kädestäsi kiinni ja kaivaisin taskustani ja pienen hopeisen firman logopinssin kouraasi ja juoksisin kiireessä junalle. Ei haleja, ei hyvästejä.
Jäisit seisomaan asemalle...... ja heti kohta kirjottaisit palstalla, että toivottavasti myöhästyisin junasta.