Synnytystuskista

mulla molemmat synnytykset -00 ja -04 tapahtuivat ilma kivunlievitystä.Ei mistaan periaatteesta tai halusta vaan yksinkertaisesti siita syysta ettei niita tarvittu.ensimmainen synnytykseni kesti n. 2 tuntia niin etta menin sairaalaan 9,5 cm auki ja toinen synnytys n. puoli tuntia.Molemmissa lapsi syntyi katilon puhkaistua kalvot.(jos oilsi kotona puhjennut, lienevät syntyneet kotiin tai matkalle..)
molemmat synn olivat helppoja ja rauhallisia tapahtuamia, varsinkin toinen ja katilon kanssa hyvassa yhteistyossa.Synnytykset eivat siis valttamatta ole kauhukokemuksia.Sattuu toki, sita ei voi vahatella mutta siedettavaa, varmasti,ainakin minulla .Olen hoikkarakenteinen ettei sekaan selita "helppoutta"ja äidilläni takana vaikeita synnytyksia. Onnea matkaan!!

Kyllä synnyttäminen ilman kivunlievitystä onnistuu, onhan se onnistunut tavalla ja toisella iät kaiket. Mutta muutaman neuvon antaisin:
Kivunlievitysmenetelmiin kannattaa tutustua etukäteen. Tutustu siihen mihin vaikutus perustuu, samoin haittoihin ja hyötyihin. On olemassa myös ei- lääketieteellistä kivunlievitystä, esim. suihku, lämpötyynyt, akupunktio, rentoutustekniikat.
Nuo rentoutustekniikat on mulle olleet suurin apu, mutta ne tarvitsevat harjoittelua jo ennen h- hetkeä onnistuakseen.
Ja mene avoimin mielin synnyttämään, totta kai voit yrittää olla ilman kivunlievitystä, mutta älä sulje sitä kokonaan ajatuksena pois, jos sitten tekeekin niin kipeää ettet ilman lievitystä selviä. Älä tee valmista suunnitelmaa, jottei sinulle jälkeen päin jäisi kuva siitä että "epäonnistuit".

Onnea koitokseen.

ensimmäisen kanssa kaksi epiduraalia ja lopulta imukupilla josta jäi "mielikuva" itselle etten ns. hallinnut tilannetta koska epiduraalista johtuen en tuntenut ponnistuksen tarvetta ja tästä syystä päätin toisen kanssa yrittää ilman kivunlievitystä ja mulle se oli lottovoitto.
Tiesin kokoajan mitä tapahtui ja mitä piti tehdä. Kyllähän se kipeää tekee mutta koin sen kuitenkin huomattavasti mielekkäämmäksi kuin ensimmäisen synnytyksen. Olen myös samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja, elikäs avara mieli synnytykseen mukaan ja jos tarve vaatii niin ota myös kipulääkettä.

Onnistuuhan se.Ensimmäisellä kerralla pakersin 13 tuntia "kivunlievityksenä" aqua- rakkulat ja ilokaasu, joista kummastakaan ei ollut mitään apua kun otin ilokaasuakin aina liian myöhään. Olin kyllä sekaisin kivusta mutta hengissä selvittiin...toisella kerralla (4h)pelkkä ilokaasu joka hieman helpotti kun nyt sen ottamisen osasi ajoittaa oikein. Molemmilla kerroilla pyysin kyllä jo synnyttämään mennessä epiduraalia, mutta molemmilla kerroilla lääkärin tulo viivästyi, ja lopulta hänen tultuaan paikalle laittaminen oli jo myöhäistä. Mutta tässä ollaan vieläkin ja oikeastaan toisesta kerrasta jäi ihan positiivinen kokemus mieleen!

Aattelin kirjottaa semmosta omasta käynnistä synnärillä että olin ajatellu ottaa melko löysin rantein kivunlievityksen kanssa..mutta toisin sitten kävi;

Suunnittelin käyttäväni kaasua ja paracervin jos menee niin ettei vaan pysty oleen ilman. Suihkua, kylpyä ja musiikkia olin miettiny. Mies oli lupaillu hieroa ja olin aatellu kokeilevani jumppapalloa ja keinutuolia. Synnytysasennoksi olin aatellu kyykkyä, tuolia tai jakkaraa.. Ne kuulemma helpottaa synnytystä..

No todellisuus; Kaasua vedin kun pääsin synnärille 7 tunnin odottelun jälkeen (paikat oli nihkeesti 3 senttiä auki). Kätilö suostutteli mua ottaan epiduraalin koska synnytys ei ollu viä kunnolla alkanu.. Otettiin täydennykset, synnytys ei edistyny vaikka suppareita oli tullu kokoajan 5 minsan välein. Sitten otettiin paracervit ja sitten meni spinaalipuudutus..

Synnytyksen aikana iski horkka, kuume ja olin ties kuinka monessa tipassa..

Suihkuun menin kerran synnytyssalissa, toista kertaa en halunnu jättää kaasua vaikka suihkuun pääsy heti lievitti kipua.
Musiikkia en halunnu kuunnella ja pallot ja hieronnat jäi pois kun makasin rättinä sängyllä.

Ehkä seuraava synnytys menee "paremmin" tai ainakin niinkuin haluais..

Lähinnä synnytyksen pituus esti mua tekemästä kokeiluja. Kipulääkkeet anto tilaisuuden nukkumiseen.

Synnytys kesti 23 tuntia ja söin jogurtin ja join lasin mehua sen aikana, aluks ei tehny mieli ja sitten kun oli nälkä niin kätilö ei antanu kun varauduttiin keisarinleikkaukseen jota ei sitten tehty.. ;)

Ensimmäisessä synnytyksessä sain ihan alkuun petidiinin, koska kätilö ajatteli, että synnytys tulee kestämään kauan. Petidiiini pisti vain oksettamaan. Kipuja se ei vienyt, mutta pökkelö olo tuli. Synnytyssalissa hengittelin ilokaasua jonkin aikaa, mutta siitäkin tuli huono olo. Käytännössä olin sitten ilman kipulääkitystä, ja ihan hyvin jaksoin, kun höyryt haihtuivat päästä. Synnytys kesti 38 tuntia.

Toisessa synnytyksessä sain akvarakkuloita, jotka eivät vieneet kipua. Niiden laittaminen vain sattui, mutta itse synnytyskipuihin niillä ei ollut mitään vaikutusta. Siis käytännössä ilman kipulääkitystä meni tämäkin synnytys, mutta se oli jo nopea, 12 tuntia.

Seuraava synnytys käynnistettiin oksitosiinitipalla. Viiden tunnin supistelujen jälkeen kalvot puhkaistiin ja sain parakervikaalipuudutuksen. Se ei auttanut yhtään. Lääkäri tuli antamaan uutta puudutusta, koska ensimmäinen epäonnistui, mutta käskikin ponnistamaan. Vauva syntyi saman tien kahdella ponnistuksella.

Minulla siis yritettiin käyttää kivunlievityksiä, mutta käytännössä synnytin ilman niitä. Näin jälkikäteen ajatellen ihan oikeat ratkaisut oli jokaisessa synnytyksessä.

Minulla on kaksi lasta. Ja haluankin kertoa oman kokemukseni synnytyksistä. Ensimmäisen kanssa oli toiveena ilman kivunlievitystä yrittää. Synnytyksen edetessä kätilö kuitenkin ehdotti epiduraali puudutusta koska olin aika väsynyt. Päätinkin siis kokeilla. Kalvot puhkaistiin ettei synnytys pysähdy epiduraalin johdosta ja tipat laitettiin valmiiksi odottamaan jos on tarvis voimistaa supistuksia. Ruokaa sain tarjolle, jotta saisin syödä ja levähtää. Mutta rupesi heti ponnistuttamaan, levot ja ruoka jäi sikseen ei muuta kuin ponnistamaan. Poika syntyi 7 min ponnistuksen jälkeen. Kaiken kaikkiaan synnytys kesti 6 tuntia. Mieleeni jäi rauhallinen ja helppo "kivuton" synnytys.
Toisen kanssa suunnittelin samanlaista synnytystä. Epiduraali oli ihan ehdoton pyyntö. Mielessäni olikin nyt pelko, mitä jos sitä ei ehdittäisi laittamaan. Kätilö rauhoitteli mieltäni, että spinaalipuudutus olisi toinen vaihtoehto ja vaikuttaa nopeammin. Ei siis hätää saan kyllä puudutukset. Toisin kuitenkin kävi kun h-hetki koitti. Vauva ei varoitellut mitään itsestään, että aikoisi syntyä. Aamulla yht´äkkiä lähti jalat alta kovien supistusten myötä ja eikun sairaalaan saman tien. Kätilö vei meidät heti synnytys saliin tutkittavaksi ja totesi hymyillen vauva syntyy ihan kohta. Paniikki iski. Ei ehditä mitään lievityksiä. Pelkoni siis toteutui. Kätilö halusi puhkasta kalvot jotta synnytys vieläkin nopeutuisi, laitoin vastaan. En halunnut vielä synnyttää. Kaikki kävi liian nopeasti. Olisin halunnut kaikessa rauhassa keskittyä supistuksiin ja hengittelyihin. Mieltäni rauhoitti kätilön hymy ja lempeys "pahin on jo ohi, vauva syntyy kohta". Niin sitten rupesi ponnistus. Oli todella kivuliasta. Ei olisi kyllä sattunut lähellekkään niin paljoa, jos olisin pystynyt olemaan rentona ja rauhallisena ilman paniikkia ja peljoa. 4 min ponnistuksen jälkeen syntyi ihana 4400 tyttö ja kivut ja tuskat unohtuivat saman tien. Synnytys oli syöksy synnytys joka kesti 3 tuntia.
Tyttö on nyt kuukauden vanha ja olen todella tyytyväinen suoritukseen. Tein sen sittenkin ja onnistuin ilman kivunlievityksiä vaikka se ei ollutkaan aluksi tarkoitus.
Ei se ollutkaan niin kamalaa.

Hyvää syksyn odotusta kaikille ja lähtekää sairaalaan hyvin iloisin mielin. Paras lievitys on rento iloinen mieli.

mutta tuskallista se on. Synnytin toisen lapseni pakosta ilman kivunlievitystä, sillä synnytys kesti alle kolme tuntia ja sairaalassa ehdin olla n.50 min. ennen kun syntyi. Tuskat olivat hirvittävät ja kipu saikin minusta yliotteen ja en pystynyt oikein hallitsemaan tilannetta. Onneksi oli nopeasti ohi. Mutta ekan lapsen synnytyksessä sain kohdunkaulanpuudutuksen ja tunsin sen myötä synnytyksen olleen rauhallisempi ja mukavampi, koska sai edes hetkeksi tuskan taukoamaan ja itsensä rauhoittumaan.

Olen synnyttänyt kaksi lasta normaalisti alakautta ilman mitään kivunlievityksiä, mutta myös ilman mitään kipuja. Kummallakaan kerralla en tuntenut supistuksia kuin vain kädellä vatsani päältä, kun se meni kovaksi.

Sairaalaan lähdin molemmilla kerroilla, kun lapsivesi meni. Ensimmäinen syntyi n. kolme tuntia sairaalaan tulon jälkeen, toisen syntymistä yritettiin siirtää, mutta ei se suostunut enää sisällä pysymään. "Syntymäluvan" saamisesta meni nelisen tuntia siihen, kun lapsi syntyi.

Sain ensimmäiseni niin että aivan lopuksi sain kohdunkaulan puudutuksen (auttoi muutamaan viimeiseen supistukseen) Kärsin aamusta saakka synnytyspolttoja (selkäpuolella lähinnä) Mutta olin kyllä asennoitunut niin että jos ei ihan pakko ole niin en ota epiduraalia, koska sen jälkeen joutuu makaamaan sänkyyn. Itseä ainakin helpotti että sai liikkua koko ajan. Ja se myös tuntui edistävän synnytystä. Vauva syntyi kahden jälkeen yöllä. Minulle ainakin jäi synnytyksestä hyvä kokemus, vaikka supistukset olikin ihan kauheita. Olin kuitenkin kuullut kaiken maailman kauhutarinoita.. Että ei se sitten niin kauheata ollutkaan..

Olen synnyttäny kaksi lasta ilman mitään kivunlievitystä. Minulla ei ollut niin pahat kivut,kun ehkä monilla on. Mutta jos kolmas lapsi joskus tulee niin samalla periaateella menen synnyttämään. Ei kivunlievitystä,vähän siinä voi kärsiä,ei vauvallakaan ole helppoa tulla sieltä.

Esikoiseni synnytys kesti 9 tuntia josta ponnistusvaiheen osuus oli 20 min. Synnytyksen aikana en huolinut mitään kivunlievitystä vaikka minulle niitä asiallisesti tarjottiinkin. Sain toisen asteen repeämän (ulkosynnyttimiin)ja ne tikattiin paikallispuudutuksessa. Synnytys sujui rauhallisesti ja repeämää en olisi huomannut ellei siitä olisi minulle kerrottu. Olin jalkeilla heti tikkaamisten jälkeen ja vasta rentouttavan suihkun jälkeen (ja hämmästyksestä toivuttuani) otin pikku söpöliinin syliini.

ja mulla vaan ihan sen takia etten yksinkertaisesti ehtinyt pyytää ajoissa =) oisin kyllä muuten halunnut vaikka nukutuksen jos vain ois saanu.
Ei edes jääny mitään traumoja synnytyksestä.

Minulla on neljä lasta.Ensimmäinen syntyi 6h:n pakertamisen jälkeen ja silloin sain epiduraalipuudutuksen.Tunsin hallisevani tilanteen ja synnytys jäi positiivisena mieleen.
Toisen kohdalla ajattelin,että puudutukset otan jos saan,mutta enpä saanut kun kohdunsuu oli jo 5cm auki.Eikä supistukset olleet kivuliaita.Tyttö syntyi 1,30h:ssa.Ilokaasua naukkailin hieman.
Kolmas meni samalla kaavalla muuten paitsi,että nyt minulle luvattiin epiduraali.(auki 5cm)Kätilö valmisteli kaiken valmiiksi ja kävi lääkäriä pyytämässä,mutta kohdunsuupa aukesi lopussa nopeasti ja lääkärin tulo kesti.Juuri kun hän tuli epiduraalia laittamaan oli kohdunsuu täysin auki.Synnytys kesti 2h.
Neljäs syntyi paikalliseen terveyskeskukseen koska muualle ei keritty.Nyt en saanut edes ilokaasua(toisen ja kolmanen aikana sain oli lähinnä vaan tuki).Paikat aukesi salaa kotona täysin auki eikä kaukana ollut,että isäntä olis päässyt kätilöksi.Synnytys kesti n1,18h.
Jos vielä joskus saan lapsia varaudun,että puuduteita en kerkiä saamaan.
Kivuliastahan se on,mutta synnytyksen jälkeen ei ole tokkuraista oloakaan.
Hyvää syksyn jatkoa sinulle!