ikävöi?
Niin,...mitä hän oikeastaan lopulta ikävöi ja kaipaa?
Onko kukaan koskaan oikein ajatellut mitä ikävä tosiasiassa on ja mitä sillä saavutetaan ja miksi sitä tunnetaan?
Kiintymys, se on kai avainsana, mutta siitä kysymys kysymyksen perään vain kasvaa, kun tahdotaan esittää nuo samat kysymykset siihenkin. Miksi ihminen kiintyy, mihin ihminen lopultakin toisessa kiintyy ja miksi?
Aika kinkkisiä kysymyksiä pohdittavaksi. Tuli vaan mieleen Amissit, jotka eivät juurikaan vaivaudu moiseen vaan jatkavat arjen aherrusta ja toimintaa turhaa aikaansa haaskaamatta.
Niin,...mitä hän oikeastaan lopulta ikävöi ja kaipaa?
Onko kukaan koskaan oikein ajatellut mitä ikävä tosiasiassa on ja mitä sillä saavutetaan ja miksi sitä tunnetaan?
Kiintymys, se on kai avainsana, mutta siitä kysymys kysymyksen perään vain kasvaa, kun tahdotaan esittää nuo samat kysymykset siihenkin. Miksi ihminen kiintyy, mihin ihminen lopultakin toisessa kiintyy ja miksi?
Aika kinkkisiä kysymyksiä pohdittavaksi. Tuli vaan mieleen Amissit, jotka eivät juurikaan vaivaudu moiseen vaan jatkavat arjen aherrusta ja toimintaa turhaa aikaansa haaskaamatta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Varmaan joku on ajatellut. Missäs olet luuhannut lottamari? Aikaa on kai kivakin haaskata harrastuksiin ym. Minulle joku amissien elämä tuntuisi vieraalta. Jotenkin nämä kultit ovat aina nyrjällään johonkin suuntaan. Paljastuu kaikenlaista ikävää näistä, aivan kuten kotimaisistakin.
Tavoitteelinen kyssäri.
Mitä tarkoitat?
Toisinpäin, mitä tavoittelet kysymykselläsi ?
Missään luuhannut ole. Olen ikävissäni kaivautunut maan alle, enkä tiedä mitä itselläni tekisin. Olen tullut siihen tulokseen, että olen turha..täysin hyödytön, kelpaamaton ja miettinyt alkaisinko Amissiksi.
Rakastuin, ikävöin ja kaipasin...pääni hajalle...nyt en tiedä mitä tälläisellä päällä tekisin...
?
No voih:( kyllä se siitä sitten. Älä nyt Amissiksi ainakaan ryhdy. Itselllä käy kyllä mielessä joku munkkiluostari aika-ajoin, mutta pysyn oravanpyörässä.
Ikävä iskee sillä hetkellä, kun tajuntaan tulee joku toinen ihminen. Yleensä tätä ihmistä arvostaa jollain tavalla. Hänen täytyy olla siis erikoinen ja tärkeä. Hän vain putkahtaa yllättäen mieleen. Kun tietää, ettei hän ole joka päivän tuttu, tulee häntä yllättäen suuri huoli ja ikävä. Kysyit, mitä hän ikävöi? Tottakai häntä kaivattua ja kai vähän samalla omaa itseään..
Kiintymys sanana on unohtunut monilta ihmisiltä. ;)
Samaa olen usein ikävöidessäni miettinyt. Mitä ikävöin? Ihmistä ja fyysistä kanssakäymistä? Vai tunnetta olla tärkeä ja rakastettu? Voi ikävöidä esimerkiksi rakkauttaan tai jo pois lähteneitä ystäviä. Silti samaa ikävää tuntee. Kamalin tunne tuo ikävöinti,kaipaus. Ja lähes samassa sarjassa painii haaveilu. Vaikeita käsitteitä.
Uskon että vastaus löytyy meistä itsestämme. Kun joku näyttää tunteensa meitä kohtaan, rakastaa ja haluaa olla kanssamme tulee hänestä meille tärkeä. Sellainen ihminen, joka ei osoita meille kiintymystään ei myöskään merkitse meille niin paljon, että jäisimme häntä ikävöimään.
No voiko tai tarviiko tuohon nyt mitään lisätä? Siinähän se juttu on.
Hyvä kuomaseni,,.ei ollenkaan näin..se ei ole niin yksinkertaista kuin mitä minä sen esitän. Syitä löytynee muitakin, mutta emme pohdi niitä koska emme tajua mitä tunteet ovat, mistä ja miksi ne tulevat,..tulevatko ne meidän itsemme vai toisen kautta...jne....
no..,mikään juttu ei ole yksinkertainen, kun sitä lähdetään avaamaan ja pohtimaan.
Ikävä liittyy inhimillisiin tuntemuksiin, joita vain hyvä ystävyys ja pitkät tapaamisvälit voivat saada aikaan.
Ikävä on itsekästä. Haluan haistaa,maistaa,kuulla,tuntea ja nähdä hänet mahdollisimman usein. Haluan nauraa,itkeä,ja tuntea intohimoa hänen kanssaan. Haluan olla hänen tukipuunsa kun maailma joskus kaatuu. Haluan olla se ensimmäinen high five kun maailma hymyilee. Ikävä tulee tän välimatkan vuoksi ja erossa oleminen on kyllä ärsyttävää, mutta ei sentään mitään maatakaatavaa.
Hyvä esimerkki omista ajatuksista:
Vaniljakermajäätelö on hyvää, sitä voi syödä sellaisenaan. Kun siihen laittaa hilloa niin maistuu todella hyvälle. Eli elämä on se kermajäätelö, ihan hyvin pärjää itekseen, mut mies se hillo. Jos saan päättää, niin mieluummin syön jäätelöni hillon kera :p
Aivan..täsmälleen. Ikävä on itsekästä.
Haluamme olla itsekkäästi tärkeitä toiselle. Haluamme toisen rakastavan meitä ja kaipaavan meitä kuin hilloa. Kun tuo joku saa meidät itsemme tuntemaan tärkeäksi, jäämme kaipaamaan tuota tunnetta, jonka hän meissä sai aikaan. Kysymys on siis tunteesta, jossa hyödynnämme ja käytämme vain toista ihmistä hyväksemme.
Kalskahtaa aika ikävälle tuo sana "hyväksikäyttö" Omalla kohdalla ei ainakaan ole siitä kyse, vaikka tuosta tekstistä voi saada sellasen kuvan. Haluan siis pitää miesystävän elämässäni, koska hän on niin tärkeä mulle. Mutta, jos hän rakastuisikin toiseen niin hyväksyisin sen varmasti vaikka sydän särkyisikin. Häntä itseään tärkeämpi asia on se että hän on onnellinen elämässään.
Pahoittelen että tekstiäni on hankala tulkita, minulla on neurologinen häiriö.
En tarkoita tuota hyväksikäyttö sanana siinä muodossa kuin mitä sillä yleensä ymmäretään vaan kysymys on ihmisen sisäisesti toimivasta ajattelutavasta, jossa hän automaattisesti haluaa toisesta ihmisestä saada itselleen positiivista energiaa...miten sen nyt sanoisi...vähän vaikeaa vaikka ei ole edes neurologista häiriötä minulla ;)
Miksi joistakin ihmisestä sitten tulee meille tärkeitä,..niin..?
Sanot että onnellisuuden tähden...kyllä. Ihminen, jolta olemme saaneet positiivista energiaa, joka on tehnyt meidät tyytyväiseksi ja onnelliseksi, häntä me ikävöimme ja kaipaamme.
On siis lopultakin miltein yhdentekevää mitä ihminen ulkoisesti on ja näyttää, koska vain sitä sisäistä kauneutta, onnellisuuden tunnetta ja rakkauden ja hyvyyden tunnetta, jonka hän meissä aikaan saa jäämme kaipaamaan. Harva meistä varamaankaan jäisi kaipaamaan jonkun silikonirintoja tai täydellistä vartaloa ja kuvankauniita kasvoja.
Totta tuo. Itse olen ennen tätä nykyistä suhdetta rakastunut oikeasti vain kerran, mutta vaikka ikävöin miestä suhteen päätyttyä, niin en hänen ulkonäköään. Vaikka silmää miellyttävä toki onkin.
Mutta niinkuin entisen kanssa, niin myös nykyisen kanssa toivon että voin tehdä hänet onnelliseksi. Jos en voi ja sen tekee joku muu niin hyväksyn asian.