MOI!
Olis kiva kuulla kokemuksia siitä miten pärjää kotona kahden näin pienen kanssa? Itsellä ykkönen 1,4v. ja kakkonen tulossa. Jännittää vaan ajatus et kohta on kaksi hoidettavana! Esikoisella oli kans paha koliikki alussa joka saa ajattelemaan jos toisellakin on sama hommeli... Miten olette "organisoineet" päivänne? Kerkiittekö suihkuun, syömään, siivoomaan?
Mitä kaksosten rattaita suosittelette? Jossakin mallissa saa istuimet käännettyä eri suuntiin, onko tarpeellinen? Miten kolmipyöräiset toimii?
Olis kiva kuulla kokemuksia siitä miten pärjää kotona kahden näin pienen kanssa? Itsellä ykkönen 1,4v. ja kakkonen tulossa. Jännittää vaan ajatus et kohta on kaksi hoidettavana! Esikoisella oli kans paha koliikki alussa joka saa ajattelemaan jos toisellakin on sama hommeli... Miten olette "organisoineet" päivänne? Kerkiittekö suihkuun, syömään, siivoomaan?
Mitä kaksosten rattaita suosittelette? Jossakin mallissa saa istuimet käännettyä eri suuntiin, onko tarpeellinen? Miten kolmipyöräiset toimii?
Vastaukset 10
Vanhimmat
tollasii naisia jotka tekee lapsen lapsen perään.
ONNEKS se riittää kun tietää mitä itse tekee!
Onhan se kivaa, kun lapsilla on 5 vuotta ikäeroa eivätkä voi leikkiä yhdessä, kun leikit on niin erilaiset. Itse kannatan lasten hankkimista parin vuoden välein. Niille on enemmän seuraa toisistaan ja tuleepahan se pikkulapsi aika käytyä kerralla läpi.
T: kokemusta omasta lapsuudesta
Mulla ja siskollani on ikäeroa 10 vuotta. Olimme kuin majakka ja perävaunu nuorempina ja olemme edelleen loistokaverit nyt kun olen aikuinen ja äiti ja siskoni teini. Itse olen kokenut erittäin myönteisenä ikäeromme, sain aikoinaan ainoana lapsena runsaasti huomiota ja tunsin itseni erityiseksi ja tärkeäksi, sitten kun sisko tuli, en tuntenut mustasukkaisuutta vaan oli vain jännää ja kivaa. Siskon kasvaessa olen ollut hänelle paitsi leikkikaveri niin myös kuin kakkosäiti. Tuntuu jotenkin tosi helpolta ja luontevalta olla nyt itse vauvan äiti, kun muistaa vielä siskon pikkulapsiaikoja.
Tämä siis yksi kokemus. Ymmärrän että toisiakin näkemyksiä on, kuten "Lauran" edellä. Mutta itse en epäröi jättää lapsilleni reilua ikäeroa, kun on siitä niin hyvä kokemus. Haluan keskittyä yhteen vauvaan kerrallaan ja rauhassa, se kun on niin erityistä aikaa. En halua liikaa hässäkkää elämääni... :)
Näin marketissa myynnissä semmoiset kolmipyöräiset kaksostenrattaat.Oli kyllä niin huteran tuntoiset vehkeet, etten omalleni semmoisia ostaisi.
Istuinosat olivat kuin riippumatot. Täyteen istuma-asentoon ne kiinnitettiin niin, että selkänojassa oli muovinen nipsu - vastaavanlainen kuin koululaisetn repussa tai Brion turvavaljaissa - jolla se selkänoja kiinnitettiin runkokankaassa olevaan vastin-nipsuun...
Ihmettelen, ettei moisille tappovehkeille tehdä samoja turvatestejä, joiden takia Ora meni konkurissiin!!??
Hinta on ei päätä huimaa. Mutta me katselimme niitä rattaita järkyttyneinä: kuinka joku uskaltaa ostaa lapselleen moiset menopelit, nehän ovat ihan vaaralliset!
meillä kolmipyöräiset rattaat missä nipsu systeemi hyvin pitää 9 kk lasta joka 13 kiloa ja kieppuu ja vaikka mitä.
ne ovat vain yhdelle lapselle.kaksostenrattaista ei oo kokemusta...
Alku aina hankalaa, ainakin minulla. Meillä on semmoset vanhan aikaiset kaksosten kärryt jotka on ollut tosi hyvät. Ei ole liian isot bussilla matkusteluun ja muutenkin tukevat ja kestävät. Niitä voi kyllä käyttää vasta kun pienempi osaa istua, siihen asti meillä oli vaunuissa semmonen seisoma tuki, vai mikä lie onkaan :)
Hyvin se menee, jos ei aikasi riitä, pyydä rohkeasti apua. Itse ajattelin sen olevan heikkouden merkki ja kuljin monta kuukautta kuin haamu. Lapset kyllä nukkui, mutta minä en..
esikoiseni oli 1v7kk, kun seuraava syntyi ja itse olin sillon 21 vuotias. Mitään kamalia muistoja ei tuosta ajasta jäänyt, onneks ei ollut koliikkia. Aluks mulla oli esikoiselle sisaristuin vaunuissa mut se oli vähän huono juttu, kun vaunuista ei voinut heittää irti -ne ois kaatuneet. Vähän myöhemmin ostettiin Oran perus-kaksostenrattaat, selkänoja oli siis yhtenäinen. Kyllä niilläkin pärjäs vaikka ei ne nyt niin käytännölliset olleet..
Meillä on tytöillä 1 vuosi ja 4 kuukautta ikäeroa. Isompi ei ollut mustasukkainen vauvan syntymästä-ei ymmärrä olla, kun on pieni itsekin. Alku ajasta en juurikaan muista mitään päivät kuluivat tohinalla-onneksi on paljon valokuvia mitä katsella :)
Minulla on ihana mies, joka hoitaa tyttöjä paljon ja äitini on ollut myöskin tukena. Joten olen saanut otettua itsellenikin aikaa omien harrastusten parissa.
Aikanaan olin itse ainut lapsi ja olisin kaivannut sisarruksia ympärilleni. Niimpä ajattelin, että jos luoja suo teen ainakin kaksi lasta peräjälkeen-ompahan ainakin kaveri omassa perheessä....tytöt ovat nyt 4 vuotta ja 3 vuotta ja ovat toistensa parhaimmat ystävät "siskoani en jätä" periaatteella. Tosin tappelevat ja kinastelevat alvariinsa, mutta leikkivät pitkät ajat keskenään-eli eivät roiku lahkeessa tyyliin "minulla ei ole tekemistä, pelaa sitä tai tätä..."
Silloin kun olivat vaippahousuja molemmat, ajattelin minäkin, että onkohan minusta molemmilla äidiksi?!
Totuus on se, että kumpikin tulee hoidettua, kun on pakko toimia niin toimii. Ainut vaan, että vauvakin saattaa joutua odottamaan vuoroaan, kun äiti ei ehdikkään joka inahdukseen vastata...oppivatpahan pienestä pitäen odottamaan vuoroaan.
Minusta kolme vuotta tai enemmän on liikaa ikäeroa jos meinaa sisarruksista olevan toisille seuraa. Toki lapset saavat olla niitä "ainokaisia" varhaislapsuuden.
Meillä ovat tytöt edelleen kotona kanssani ja ovat varmasti saaneet parhaat lähtökohdat elämälleen juuri kotihoidossa :) eli ei se ainokainenkaan välttämättä saa kotona tarpeeksi huomiota jos on laitettu alle vuoden vanhana päiväkotiin toisten hoitoon...anteeksi nyt vaan!
Tuplarattaat olivat meillä Oran (paljon puhutut).
Markkinoiden kapeimmat, kun saa työntöaisan käännettyä kasaan. Eli mahtuvat neljän hengen hissiinkin-jos hissitalossa asut...
Voit valita istuvatko lapset meno- tai tulosuuntaan. Vauva voi nukkua kun on kääntyvät istuin osat ja erilliset. Isompi voi istua nököttää vieressä.
Eivät ainakaan meillä lämpöpusseja tarvinneet vaikka pienempi oli vauva talvella. Makuupussi ja jalkapeitto riitti vallan mainiosti. Siskon vieressä on niin lämmintä olla ;)
Kysyit kotitöistä...
siinähän nuo hoituvat tosin siivouspäivänä jos tekee isommat...ovat jossakin muualla kuin kotona.
Älä suotta jännitä :) kyllä kaikki järjestyy omalla painolla.
Onnellista odotusta!
Meillä kahdella ekalla lapsella ikäeroa 1 v. 11 kk, keskimmäisellä ja nuorimmaisella 1 v. 4 kk eli nuorimmalla ja vanhimmallakin ikäeroa siis vain 3 v. 3 kk. Hyvin meni vauva-aika jokaisen kohdalla, älä suotta hätäile asioita etukäteen. Nyt tosin jälkikäteen on tullut ihan ihmeteltyä, miten lapset ennätettiinkin tuossa tahdissa tekemään :) Meistä jos olisi asia ollut kiinni, kahdella ekalla olisi ollut vielä 6 kk pienempi ikäero, mutta se kun ei aina ole itsestään kiinni, milloin "tärppää".
Meillä ei tosin koliikkia tms. ongelmia ollut vaan vauvat olivat aina tosi hyväunisia, jopa kuusi tuntia päiväunia putkeen (hyvä että edes huomasi, että talossa on pieni vauva, heh heh). Nyt kun lapset jo isompia, ovat toistensa ylimpiä ystäviä ja aika kuluu hyvin, kun on leikkikavereita aina omasta takaa.