* voiko suruaikaa jatkaa uuden ihmisen rinnalla.
* kärsiikö lastenlapset papan ratkaisusta .
* onko uusi nainen "mummi" vai kutsutaanko häntä etunimellä.
* kärsiikö lastenlapset papan ratkaisusta .
* onko uusi nainen "mummi" vai kutsutaanko häntä etunimellä.
Vastaukset 263
Vanhimmat
Antakaa sen papan olla rauhassa ja jatkakaa omaa elämäänne.
Loistava neuvo. Jos pappa on itse tyytyväinen , niin kellään ei ole "nokan koputtamista". Asuntokin voi jäädä , jos papasta aikaa jättää uuden mummin käyttöön vuosiksi, ennen kuin "termiitit " saavat sitä omakseen.
Verot saatte maksaa, mutta uusi asuu siinä kuolemaansa asti, jos paperit ovat tehty.
http://www.youtube.com/watch?v=yDvr3kaj0-4
jjust niin älkää puuttuko papan elämään.
Kyllä papallakin pippeli toimii.
Tarvitsee actioonia.
Ei toimi läheskään aina.
Onko mummi tosiaan mummi ? raadollisena sanoisin, että lapsista pitää jotain hyötyä, vaikkapa lapsilisinä tai verohelpotuksina. Tai sitten vapaaehtoisina työorjina, jolloin he tekisivät kodin kaikki ikävät asiat, kuten astianpesun ja vessanpytyn harjauksen ja roskien kannon ulos. Lisäksi muita inhimillisiä toimia, joiden tekeminen itseltä ei onnistu sypäkästi.
kuinka monta kertaa olet käynyt "pappasi" luona ja KYSELLYT, MITÄ SILLE KUULUU- eT JUMALAUTA KERTAAKAAN, SIIS TURPA KIINNI, opettele kirjoittamaan oikein ja rakastamaan pappaasi.
Kutsukaa häntä vaikka etunimellä? Öh?
Apukeinoilla saattaa hyvinkin toimia.
سمَـَّوُوُحخ ̷̴̐خ ̷̴̐خ ̷̴̐خ امارتيخ ̷̴̐خ
To: Hedelmäpommi
Varauttukaa sitten papin kysymykseen:
- Siis tollai siis, o nks ky ky kysymys a adoptiosta vai o otatko tämän la lapsen puolisoksi puli puolisoksesi ja Hänen hioro huoroma hieromasauvansa. Ja polekee Häntä y ylä ja ala alamaessä. Niin ku ainaski y yrjöt yrittää
Rakkaus kestää 24 tuntia. Ja a aika alko nyt
24 tuntia päättyi 9.9.2013 klo 11:53.
Nyt EI enää tartte rakastaa ketään!
Jaa ettäkö oikeen PAPPI kysyi? Meitsi meni naimisiin ihan siviilioikeudellisen prosessin mukaan.
Kuinka monta tuntia sellaisen rakkuden pitäisi lakikirjan mukaan kestää?
Itselläni jäivät lakien likemiset vähiin kun aloin opiskella filosofiaa, mutta kertokaa te tosi viisaat, jotka täällä päivystätte.
Moni pappa,yksin jäätyään on varsin onneton ja saamaton mm. kotitöiden suhteen.
On mukava saada kotiin uusi kotiapulainen auttamaan arjen askareissa. Tulokas voi olla leskimummi. Tosin 1-2kk on ajallisesti, ainakin minun mielestä liian lyhyt aika. Tosin tiedän tapauksia, jossa uusi on etsitty valmiiksi.
Miniällä oli valmiiksi katsottuna uusi. Odottivat malttamattomasti koska syöpä syö pojan, pääsevät tyhjätaskun kamssa nauttimaan ansaitsemastaan perinnöstä.
Valitettavasti poika huomasi liian myöhään asian laidan, ei enää jaksanut tehdä mitään.
Uusi mummi ilmaantui 3 viikkoa hautajaisten jälkeen kotiin. Mummi oli ollut salarakas jo n 30v
. Mummilta pitää kysyä miten häntä kutsutaa. Lapset olkaa onnellisia jos olette saaneet ilmaisen hoitaja ja ystävän ukille. Kotona tai hoitokodissa ei ole
mukavaa olla, harvoin sieltä uuden ystävän löytää
Näkökulmasi on yksi näkökulma, ja ikävä kyllä sellainen on olemassa.
Kauheaa on se, että hormonit saattavat joskus kriisitilanteessa ottaa ylivallan, ja jos vielä löytyy kumppani, jolta saa ymmärrystä, tilanne taitaa olla selvä. Kriisi ja suru sekoittavat kaiken ja lähin ihminen saattaa olla jonkin verran sekaisin painolastista. Olen kuullut, että joskus sairaus saattaa vaikuttaa läheisiin vielä voimakkaammin kuin itse sairaaseen. Läheinen jää jotenkin yksin, eikä löydy tukea.
Uudella kumppanilla ja menetyksellä ei sitten taida sen enempää yhteistä ollakaan. Uusi kumppani auttaa eteenpäin erittäin raskaalla ja vaikealla tiellä, missä leski muuten olisi yksin. Uusi kumppani ei estä surutyötä, mutta hän hälventää erakoitumista.
Hormonitoiminnan tasaannuttua vasta pystyy näkemään, onko uusi suhde todellinen mahdollisuus, vai oliko se vain apu hädässä.
Mehän emme tiedä kenenkään elämästä, ei siskokaan vaikka varmasti veljelleen hyväää tahtoo.
Voihan olla että suruaika ja luopuminen on alkanut jo "vanhan mummin" eläessä.
Mielestäni lastenlasten mielipide ei määrää "papan" loppuelämää ja ihmissuhteita ja varmaan kyse myös siitä, miten asia heille esitetään. Uuden "mummin" kutsumanimi lienee jokaisen yksilöllisesti päätetäävissä.
Ne lapsenlapset ottavat uuden mummin mukavana uutena asiana, joka on tullut heidänkin elämäänsä rikastuttamaan. Lapset ovat suvaitsevia ja joustavia.
Edellytyksellä, jotta tämä mummi ei ole mikään mustasukkainen tyyppi, vaan sallii papan edellisen elämän tärkeimpien kuvioitten jatkua.
Miksipä papalle ei soisi uutta kumppania, ehkä piankin.
Yksinäisyys voi olla musertavaa.
Uudessa kumppanuudessa on ehkä läheisyyden tunne, se juttu. Sen muodostumiseen on tuskin syynä mikään uuden piian saaminen talouteen.
Lähipiirikin voisi auttaa ja tukea uuden parin yhteen hitsautumista, ottamalla tulokkaan siipiensä suojaan, hyväksyä Hänet, eikä katsele nenän vartta pitkin, muistellen, miten entinen mummi asiat teki.
Ei entistä elämää kuitenkaan voi maton alle lakaista, eikä takaisin saa. Asiat on hyväksyttävä.
Ne nimiasiat kyllä lutviutuu piankin. Niistä älä murheita kanna.
"Tase pappa"
Sinulla on useimmiten viisaita ja elämänmyönteisiä sanoja jaettavaksi. Ihailen ja olen monista asioista samaa mieltä.
Miesystäväni tytär tykkäsi, että minä tein vähän liikaakin. Hänen mielestään olisimme voineet käydä enemmän ulkona syömässä. Minusta taas oli kiva kokkailla ja antaa ystävälleni vaihtelua ruokalistaan. Ja hän piti pöperöistäni, vielä sairaalassa sanoi, että ne olivat parhaita. Ja lapsenlapsen kanssa olen läheinen. Yhtenä kesänä teimme yhdessä synttärikakun, jolla päivänsankari yllätettiin aamiaisella. Viikon päästä minut on kutsuttu valmistujaisjuhliin. Ja meillä kahdella leskellä riitti puheltavaa ja puuhasteltavaa. Kumpikin kunnioitti toisen menneisyyttä. Tytär on sanonut, että oli niin kiva tulla loma-asunnolle, kun me kaksi istuimme takkahuoneessa lukemassa, kun hän pistäytyi meillä matkallaan.
Olet kirjoittanut viestisi lähes kuukausi sitten. Nytn on 07.09-13 toivotan sinulle ihanaa loppuelämää ja kateellisena luen kirjoitustasi. Kuka lie olet , onnellisuus ja naurava elämä seuratkoon sinua aina kuolemaan saakka. Patoloogina tunnen kuoleman - elämä on siitä vain yhden henkäyksen ja sydämmenlyönnin päässä.
tarkoitit varmaan patologina.
Ja patoloooogin sydämeenkin mahtuu kaksi ämmää. Eikö lääkärin koulutukseen kuulunut oikeinkirjoitusta edes oman ammattinimikkeen osalta?
Kun kuuntelen lauantaiaamun "toivekonsertti"-lähetystä niin lapsenlapsilleen ja lapsilleen lähettävät terveisiä:
-Pappa ja Aila
-Mummi ja Toivö
-Isoisä ja Elma
- Mamma ja Jorgos
-Vaari ja Onerva
Hyvin harvinaista on, että lähettäjänä olisi esim Pappa ja Mamma Uudestakaupungista.
Kiitos..naurattipa (Mamma ja Jorgos) :D
Niin minuakin. Erikoinen nimi ja ehkä eriväriset rintakarvat.
Ja vielä harvinaisempaa että Pappa ja Jorgos.
To: : )))))))
Pitäd samas teemas jo luikertele järve hiustekarvantupsuttaja
Miten sukuun kuulumaton voisi olla "pummi", ei kun "mummi"???
Hyvä Papan sisko, kirjoitit Papan ottaneen uuden "mummin" liian nopeasti.
Jos Pappa itse on löytänyt uuden "mummin" ja katsonut sen itselleen sopivaksi jutuksi, niin miten ihmeessä Papan sisko voi ajatella, että Pappa olisi liian nopeasti toiminut?
Suruaika on jokaisella omansa. Ei passaa niihin sekaantua.
Olisihan se aika erikoista, jos mummut ja papat eivät voisi elää Omaa elämäänsä, sellaista minkä katsovat itselleen hyväksi, vaan alkaisivat lastenlastensa takia elämään ja toimimaan toisella tavalla, kuin jos niitä lapsenlapsia ei olisi.
Luulisi, että lapset ja lapsenlapset olisivat mummun/papan takia iloisia, että on löytänyt vierelleen kaverin.
Kuka milläkin nimellä kutsuu. Ei kai siinä mitään sääntöjä ole.
Papan siskon nyt pitäisi pysyä nahoissaan ja antaa aikuiselle veljelleen elää omaa elämäänsä niinkuin itse tahtoo. Sekaantuilemiset ovat pahasta.
Edesmenneen miesystäväni tytär oli viisas, kun sanoi isälleen tämän leskeksi jäätyä, että lähde ihmisten pariin. Niin hän tekikin ja tutustui moneen naiseen. Oli hyvissä väleissä näiden kanssa loppuun asti, vaikka suhde ei jatkunutkaan. Jokaisen ihmisen elämä on omaa elämää, ei lasten, ei lastenlasten. Muutaman vuoden jälkeen minä tulin kuvioihin ja minua kutsutaan nimellä. Hyvät välit ovat edelleenkin miesystäväni perheeseen, vaikka häntä ei enää olekaan. Taloudellisesti emme olleet sidoksissa. Saisin kyllä asua hänen talossaan niin paljon kuin haluan, mutta mulla on nämä omat touhunikin.
Minun mieheni aikuinen poika kysyi ja halasi kerran pikku pienissään et saako hän saoa minua äidiksi. Tietenkin lupasin kun kerta otti ja kysyi.Etunimeltä kuitenkin puhuttelee yleensä :).
Naurettavaa kutsua isän uutta naisystävää äidiksi. :))))))))
Noh, jos luit viimeisen lauseen, ei hän äidiksi kutsukkaan. Tosin hämmentyneenä otin kuitenkin luottamuksensoituksena :). Ja jos ois kyseessä pienempi lapsi, en ihmettelisi yhtään vaikka laps haluaisi kutsua uutta isän "kaveria" äidiksi, riippunee taustoista.
On miun siskontyttökin joka on ala-asteikäinen , kysynyt minulta jotta saako kutsua minua vara-äidiksi. Hellyttävä luottamuksenositus minusta.Olen otettu
Äiti, tu pyyhkiiii.
Aikuinen ihminen ei pyydä äitiä pyyhkimään oli kyseessä biologinen äiti tai ei biologinen.
Jos hänellä ei ole enää äitiä, niin mitä väliä...:) Ehkäpä hän kaipasi tuttua aikuista.
Ja yleensäkin läheisiä ihmisiä. Kun lapseni muutti satojen kilometrien päähän, vaikka asuikin poissa kotoa ja vuosia mutta lähempäna kuitenkin. En ole koskaan tuntenut itseäni niin yksinäiseksi kuin nyt.
Ymmärrän varsin hyvin läheisen ihmisen kaipuun, ei kaverit ei ystävätkään ( tai mulla ei ole niin hyviä ystäviä.. ) korvaa omaa perhettä.
Monet biologiset ja ei biologiset äidit sekä hoitajat joutuvat pyyhkimään aikuisten ihmisten peppuja eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Nimittäin on paljon sairauksia, että itse ei pystytä sitä tekemään. Ollaan sitten nuoria aikuisia tai pappoja.
Onnellisia pappoja ja mummeja ne jotka ovat yksin jäätyään löytäneet/saaneet jonkun rinnalleen. Yksinäisyys on hirvittävää. Ei kadehdita kenenkään kumppaneita.
Meinasin kirjoittaa ed. viestissäni että TERVE aikuinen ei pyydä pyyhkimään. Ajattelin kuitenkin että jokainen tajuaa sen.
Papan sisko
Taidat olla ylläpidon "keskustelun" aloittaja? No, täältähän sitä tulee, neuvoja ja ohjeita. Palsta saa ansaittua huomiota ja mainostulot kasvaa!
Onhan täällä jo aloituksia, kun neiti tahtoo naimisiin ja muuta sellaista, joihin kaivataan yksinäisten mummien ja pappojen mielipiteitä.
Muutama aloitus viittaa tuleviin vaaleihin!!??
Mahtuuhan maailmaa luuloa.
Ylläpidolla ja veljen "mummilla" ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Luulisin.
Vaaleista hän on aina pitänyt, mutta tämä "mummi" on tumma ulkosuomalainen.
Mitä väliä sillä on mistä maasta ihminen Suomeen tulee, onko ongelmasi ulkomaalaisuus, oletko rasisti?
Minäkö ? Mistä ihmeestä sinä niin päättelet ?
Itsellänikin on ulkomaalainen mies.
Tästä "Pappa otti uuden "mummin" liian nopeasti" ja tästä lauseestasi ".Vaaleista hän on aina pitänyt, mutta tämä "mummi" on tumma ulkosuomalainen."
" Vaaleista" oli näpäytys nimimerkille "mieltä muutetaan " Lue niin tiedät.
vaalea > vaaleisiin
vaali > vaaleihin
opi ... niin sinut ymmärretään oikein
Sinulla on kiva ketjunvetotekniikka.
Heität lauseita ilmaan ikään kuin syötiksi. Me lukijat provosidumme aina sen mukaan kenelle syötin heität. En tiennyt ketä näpäytit kun en tunne sielunelämääsi. Kirjoitit olevasi naimisissa ulkomaalaisen kanssa ja sekin minun olisi pitänyt ikään kuin etiäisenä tajuta ja tehdä yhteenveto et ole rasisti.
Luen ja tiedän, aloitushan on provo, mutta samapa tuo näin sunnuntaina on istuskella koneella ja vastailla mitä sylki suuhun tuo, aurinkoa laiturille odotellessa.
Oli muuten hyvin sumuinen aamu.
Olikin kysymys vaaleista...
Hyvä oivallus, "Papan sisko 1". Vai muka rasismia?
Ai jaa, että ilmoja pitää.
Sinun olisi pitänyt tietää, että minä olen naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa.
Oletko kännissä ?
Mutta jos kirjoituksesi olikin vitsi, niin hyvin oli keksitty ,kun minäkin tosissani vastasin.
Toivon sinulle kaikkea hyvää .
Sisko 1
Vai oli se ihan näpäytys?
Kyllä minä mieltäni voin muuttaa, jos kysymyksesi olikin aito huolestuminen veljesi puolesta. Olen vain kummastellut näitä aloituksia, kun aikuiset (sukulaiset) ihmiset noin huolta pitävät toisistaan, että voiko mennä naimisiin, voiko erota, j.n.e.
Olenhan minäkin kummastellut mielessäni, kun naapurini 80 ukkeli on Thaimaasta hakemassa t a a s uutta vaimoketta itselleen! Muutenkin hänen käytöksensä oli omituista, kun hän Venäjältä toi naisen vieraaksi kotiinsa ja vaimo piti häntä vieraana tarjoten parasta, mitä talosta löytyi, kunnes paljastui, että sehän olikin miehen rakastaja!!
Sinä alat haastaa riitaa puskista, mutta on liian kaunis päivä riitelyyn.
Oletko muuten kännissä?
En minä ainakaan provona pitänyt. Niissä piireissä, missä itse liikun on paljon leskiä ja asia on ajankohtainen. Ja leskien elämää seurataan, me ollaan vaarallista porukkaa!
"Mitä muutkin ajattelevat" on tässä ikäluokassakin ajankohtaista, vaikka pikkuhiljaa itsenäistymme. Edellisen sukupolven kohdalla oli vielä yleisempää. Appeni naapuri mietti voiko pyytää naisystävänsä yöksi, "mitä naapuritkin ajattelevat"? Oli yli 80 v.
En liiku porukoissa joissa on leskiä, joten en voi samaistua seurantaan.
Voi kun ihmiset pitäisivät huolta vanheneista ystävistään ja sukulaisistaan silloin kun he apua tarvitsevat, eikä silloin kun he löytävät kaverin rinnalleen ja itsenäistyvät.
Näissä aloituksissa haiskahtaa pelko rahavirroista. Tässäkin tapauksessa voi käydä niin jotta velipojan säästöt menevät tummalle venäläiselle onnen onkijan taskuun.
Liikuthan sinä täälläkin vaikka täällä on leskiä.
Onko, en tunne yhdenkään nikkiä muuttavan mustapään elämää.
Mull on puukengät, ostin ne Hollannista.
Muutathan sinä itsekin nikkiä ja rekattuna vielä.
On täällä monikin kertonut olevansa leski, nii että varo vähän minkälaisessa seurassa olet, jos leskiä pelkäät.
Nikin muuttaja henkeen ja vereen. Siellä vinoilee.
Pitkäikäistä porukkaa on lähipiirissäsi, kun yhtään leskeä ei ole. Vai ovatko eronneita? Itse pidän ensisijaisesti huolen omasta jaksamisestani (kukaan muu ei sitä tee). Sitten olen sisareni edunvalvoja ja voimieni mukaan autan dementoituvaa veljeäni ja hänen naisystäväänsä. Eläkeläisyhdistyksessä olen aktiivinen, se antaa voimia myös itselle. Siellä on paljon leskiä, eronneita, parisuhteessa eläviä, sinkkuja. Esim. teatterireissulla meitä oli leski, muuten sinkku ja aviossa elävä. Ja tämä kuvio elää koko ajan. Usein olen kuskina, tällä kertaa en.
Ystävämme ovat suurinpiirtein samanikäisiä. Yksi leski on joukossa hän on Petzen sisko. Yksi ystävämme jäi leskeksi syksyllä 2011. Hän on löytänyt rinnalleen uuden kumppanin.
Nyt vietämme syyskauden Suomessa, joten voisin ajatella jotain ryhmäharrastusta, mutta mitä, se on mietintämyssyn alla.
Ensin entisöin lepotuolin jahka kerkiän sitten jotain siveltimillä, no katsotaan.
Huomenna taas korpimökille. Tänä kesänä olemme olleet enimmäkseen keskenämme milloin minun ja milloin Petzen mökillä.
Vierailijoita (naimisissa olevia ja seurustelevia pareja) on piipahdellut silloin tällöin viikonloppuvierainamme. Tiistaina tapaan nuoruuden tyttäkaverin 40-vuoden takaa, tuntuu ihanalta avata hänen kanssaan muistojen koppa.
Tyypillistä, minulla tosin ei ole puukenkiä enkä osta ; )
Enhän minä ole kirjoittanut kammoavani leskiä vai olenko?
1943 kirjoitti: "leskien elämää seurataan, me ollaan vaarallista porukkaa!"
Johon vastasin:
"En liiku porukoissa joissa on leskiä, joten en voi samaistua seurantaan." HUOM SEURANTAAN, mutta nyt kyllä tiedän ja tunnen, että seuraat tiiviisti minua ; (
Enemmänhän tässä saa arvuutella sitä, miten tuon rasistikortin osasit vetää, kun, kuten sanoitkin, et voi etiäisenä tajuta tai tehdä yhteenvetoja. Vähän logiikkaa. Kuitenkin heti ärhäkkäänä toisen kimpussa.
Pellon laidathan on noita täynnä kesäisin.
tietenkin olisi pitänyt tietää että sulla on ulkomaalainen mies.eihän läskitollot suomesta miestä saa turkinpojille käy selluliittikin
ONKO MIELESTÄSI PAREMPI ANTAA OMAISUUS JOLLEKKIN TUNTEMATTOMALLE HUIJARILLE VAIKO OMALLE PERHEELLEEN? SIIS IHAN OIKEASTI
Kyllä se uusi ihminenkin voi ottaa osaa toisen suruun. Riippuu luonteesta.
Ei minusta ole väärin, että solmii uuden suhteen vaikka entinen on vielä elävien kirjoissa. Jos toinen on vuosikaudet siinä tilassa, ettei edes tunne enää puolisoaan, niin raskasta se on yksin kantaa suruaan toisen menetyksestä. Jos uudella on luonnetta, niin hän käy terveenä olevan puolison kanssa myös katsomassa ja ulkoiluttamassa tämän dementoitunutta puolisoa.
Olen ehdottomasti samaa mieltä. Kruunusi ei ole yhtään kirkkaampi vaikka sen yksin kannat. Miksi maksimoida kurjuus jos kerran mahdollisuus muuhunkin on?
Melko pian mieheni kuoleman jälkeen lapseni sanoivat ettei heillä ole mitään sitä vastaan, että äiti löytäisi uuden miehen. Itse en moista ollut ajatellutkaan, surin todella syvästi rakasta miestäni. Suruaika lienee yksilöllinen. Joku todella kammoaa yksin asumista, minulle se ei ole koskaan ollut ongelma.
Fiksut lapset Sinulla. Moni leskeksi tai muuten yksin jäänyt kärsii yksinäisyydestä ja uskon että kukaan sellaistakaan läheiselleen toivoo. Suru ja masennus altistaa muillekin sairauksille.
MINÄ EN TODELLAKAAN JÄISI YKSIN PITKÄKSI AIKAA VAIMONI KUOLLEESSA. OLEN SEN MYÖS HÄNELLE SANONUT. OLEN KYLLÄ SEN VERRAN SAIRAS JA VAIMONI HYVÄSSÄ KUNNOSSA ETTÄ TODENNÄKÖISESTI VAIMO JOUTUU ETSIMÄÄN UUDEN UKON.TOIVOTTAVASTI LÖYTÄÄ SITTEN REHELLISEN KAVERIN!
ota kuitenkin sitä ennen caps lock pois päältä, se vähentää tyhmältä näyttämistä
Minä tapasin papan kun hän oli eronnut ja kävi läpi suruaikaa.
Hänen sisarestaan tuli ystävättäreni.
Hänen lapsensa ja lapsenlapsensa eivät kyseenalaistaneet papan valintaa.
Papan onni oli tärkeintä.
Eräs asia, josta olen kirjoittanut aijemminkin on, että lasten ja lastenlasten ei tarvitse huolehtia papoistaan tai mammoistaa vaan voivat keskittyä omaan elämäänsä.
Mamma/pappa on löytänyt itselleen juttu- ja matkakaverin.
Käytä etunimeä eihän nainen ole mummisi.
Olisi kiva kysyä "hänen sisareltaan" kuinka hyvä ystävä.
Ai sinä olet siis kihloissa pappasi kanssa //// hellurei.
Heevetti ;D korpille oli tämä .
Anteeks !
* voiko suruaikaa jatkaa uuden ihmisen rinnalla.
- tottakai voi, kaksin saattaa päästä paljon nopeammin surun ylitse kuin yksin
* kärsiikö lastenlapset papan ratkaisusta .
- miksi kärsisivät? uusi läheinen ihminen on rikkaus, aikuisten ei pidä ryhtyä mustaamaan lasten mieliä uutta puolisoa vastaan
* onko uusi nainen "mummi" vai kutsutaanko häntä etunimellä.
oma valinta, sinun ei mielestäni pidä häntä ryhtyä mummiksi kutsumaan, mutta pienet- ja miksei isommatkin lapsenlapset voivat kutsua ihan sen mukaan mikä suussa maistuu mukavalta
To: Viestiketjun aloittajalle
Vaikka latva on laho, voi oksa vielä olla kunnossa
Minä olen hyvää pataa exäni kaikkien entisten ja uusien kanssa. Kotini ovet ovat olleet avoinna jokaiselle turvapaikan hakijalle, joita hän on pieksänyt ja uhkaillut. Vaikea vain mennä etukäteen varoittamaan ketään hänestä. Voitaisiin tulkita mustasukkaisuudeksi. Seuraan sopivan matkan päästä tilannetta ja tulkitsen merkkejä, koska alkaa olla aika, että tarvitsee lisäpatjaa olkkarini lattialle.
Nykyisin hän on naimisissa venäläisen naisen kanssa. Hänen suhteensa olen turvallisella mielellä, sillä venäläinen nainen osaa keinot käsitellä miestä ja pyöritellä häntä pikkusormensa ympäri. Olen huvittuneena seurannut, miten hän menettelee, kun tilanne alkaa kärjistymään. "Mita sina nyt? En mina ummarra mitä sina sano". Sitten hän menee keittiöön ja laittaa jotain hyvää sapuskaa ja tuo tarjoilukärryllä murjottavan miehen eteen ja hymyilee.
Vuosia sitten, silloin jo aikuinen tyttäreni kysäisi: Eks sä oo vieläkään hommannu ketään?
Totesin että hitaasti hyvä tulee.
Sit se kysy että miks muden kanssa meni sulla bänksii?
Sanoin että äitisi meni vieraisiin.
Sen jälkeen tyttäreni ei olekaan kysellyt tommosia asioita.
Taisi vanhentua ja viisastua kerralla...
Mitenkähän tämän palstankin typerät kysymykset voisi rajoittaa viisastamalla?
H.
Uusi pappa on nuorenpi kuin lapset. Tulevat hyvin toimeen, ovat samaa ikäpolvea ;)
Olin leskenä 8 vuotta.
Arvasin että miinusta tulee :)
Katri-Helenan kohdalla asia hyväksyttiin yksimielisesti.
"mummo*"
Keino-tekoisuus ei kannata kommenteissakaan.
H.
Elähän huoli, tyttönen nuori, palstan miinuksista.
Suurin osa niistä annetaan kateudesta ja ilkeydestä. Teille monta plussaa!
Ei meidän kaikkien tarvi elää pinttyneesti, lukujärjestyksen mukaan.
Jaa, no en minä ainakaan tällä kertaa miinustanut, vaikka ei se ihan vierasta minullekaan ole. Minulla oli täti, joka vanhuuteen kuolemiseensa asti harrasti 25-35 ikäisiä miehiä. Montakohan hänellä ehti olla, kai kolme ainakin. Kun entinen alkoi näyttää vanhuuden merkkejä, niin otti uuden. Se on sitä elämän suolaa.
mummo*
Ai, hyväksyntääkö täältä haet suhteellesi? Harmi, että Katri-Helena ei älynnyt kysäistä täältä. Olisi sekin suhde loppunut, kunnes olisi edes alkanutkaan.
Ja Marionin.
Elämä on kovaa ja ilman kovaa ei ole elämää.
Niinpä. :)))
Kyll' tääll' on maamme omatunto, säädyllisyyden mittausnauha ja vatupassi.
Täältä jos kysyt neuvoa, niin joka naisen pitäisi seurustella 80 vuotiaan miehen kanssa. Nuoria ei sais katsoakaan.
Muttakun se on totta :) Tällaista on nykyisin paljon. Parempi vaikka viisi vuotta onnellisena, kuin koko elämänsä onneton.
Jospa sisko keskittyisi hoitamaan vain omat asiansa.
Kyllä rakas veljeni.
PUSSIT TYHJIKSI ON SAATAVA ,JOSB TERVE ON.
alotukseen ===
jospa pappa oli tämän uuden pongannu jo kymmeniä vuosia sitten,
jospa tämä uusi oli ollu se kolmaspyörä jo monta vuotta siinä suhteessa,
muuten ei ymmärrä noin pikaista uuden löytämistä,
niin ... tai pappa on ollut ihastunut kyseiseen naiseen ilman mitään suhteilua.
Itselläni tosin tuli ihastus kuin salama taivaalta, ilmaan mitään ennakkoa.
Mitä mieltä olette.
Olen ollut omaishoitaja 12 vuotta liikuntakyvyttömälle miehelleni. Hän ei ole välillä tässä maailmassa lainkaan.
Tapasin omaishoitaja miehen, tapailemme silloin kun olemme vapaalla.
Minua on moni lakannut tervehtimässä, säädyttömän elämän takia.
Minusta on kohtuutonta, hoidan miehen hyvin, en laiminlyö häntä.
Minä näen monta asiaa mustavalkoisena mut sua en ainakaan ala tuomitsemaan ,voimii sulle.
Minä ainakin tervehtisin, jos tuntisin. Muutaman sanankin vaihtaisin. Ehkä jaksatte raskaassa roolissanne, kun on vastapainoa. Lämpöiset ajatukset sinne.
Jokainen elää omannäköisensä elämän. Toisille elämä antaa reppuun enemmän kiviä kuin toisille. Usein tuomitsijoita ovat he joiden reppu on keveämpi. Usein toisen asemaan on vaikea asettua, helppo mennä valtavirran mielipiteen mukana ja kivittää lisää.
Mikä on elämän tarkoitus, se että hoitaa puolisonsa hyvin , väsyy itse ja elää ilotonta ja näköalatonta elämää vai ottaa rohkeasti vastuuta myös omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan ja tekee sen eteen kaiken voitavansa.
Rohkean ja varmasti aikoinaan kipeänkin ratkaisun olet tehnyt mutta myös sinä olet onnesi ansainnut.Ja kuten varmasti olet huomannutkin, myös ystävissä jyvät erottuvat akanoista.
Onnea ja voimia sinulle!
To: Kaikille. Esim. Taimaan kävijöiden maailmankuva on täysin erilainen.
Suomessa on todella paljon uudelleen naimattomia leskiä, jotka ovat leskiä surustaan huolimatta. Omasta tahdostaan. Loppuelämänsä.
EN TERVEHDI SUA KUN ET ANNA MULLEKIN. JA EN TUNNE SUA MUUTENKAAN
Mikähän mahtaa olla se sopiva aika ottaa uusi? Ja kuka sen päättää ja myöskin perustelut.
Hyvä, että tulit tiedustelemaan.
Täällähän se tiedetään 100%:lla varmuudella. Minä en osaa vastata.
Mielestäni aikaisintaan 3kk kuluttua hautajaisista.
jos puolisosta aika jättää,niin heti ampaisen naapurin leskeltä kyselemään josko alkais mun kaa,on meinaa niin toimen ihminen ja siveellisen oloinen
Pidä pieni paussi ja rauhoitusaika kuitenkin.
en todellakaan pidä,joku voi muuten viedä lesken nenäni edestä
Kirkkoon kuuluvillle ne Kirkolliset Kuulutukset vievät, kaiketi, noin pari viikkoa. Eikös se aika sitten ole se sopivan pituinen suruaika ennen uutta avioliittoa.
Tosin sitä voi ennenkin yhdessä asua. Pitäähän sitä koeponnistaa.
Sitä kun kukaan muu, kun leski, ei tiedä, onko sitä suruaikaa jonkun vainajan kohdalla syytä viettää edes tuntiakaan.
Kaikenlaisesta se ympäristö paineita ottaakin - nykyaikana.
Sehän on yksilöllistä. Jos joku kammoaa yksinoloa, niin miksi hälle sitä toivotaan, kun surussakin on tarpeeksi. Tiedän tapauksen, jossa teini-ikäiset lapset menettivät äitinsä. Isä löysi uuden kumppanin,joka oli ihan hyvä löytö. Lapset vastustivat ja isä jätti kumppaninsa. Varttuneempana lapset katuivat. Isä elää vieläkin yli 90-vuotiaana. Ehkä on parempi, että jokainen itse päättää näistä asioista.
Onhan siinä se riski, kun tällä iällä vaihtaa uuteen, että leskeys on mahdollista nopeastikin ja taas ruljanssi etsiä uusi. Jos nyt piruja haluaa maalata.
Aloitukseen - suhde on ollut olemassa aiemmin. - liian nopsaa muuten.........
En tippaakaan pidä kyttäyskulttuurissa missä toiset asettelevat toisille rajoja miten kauan pitää esim surra ja milloin aikaisintaan saa hakea uutta seuraa.
Vaikka itse varmaan olisin ilman uutta seuraa yli tämän kymmenen vuotta mikä nytkin erostani on kulunut, en tunne olevani mikään auktoriteetti määräämään miten toiset saavat elää. Tuollaiset mullahit toivotan helvettiin mitä pikimmiten.
Ohoh!
Vastasitko johonkin jo poistettuun viestiin vai mikä tuli, yohuuhkaja?
Mielestäni vastasin aloitukseen. Ja nyt sinulle.
En pidä ihmisistä jotka ottavat itselleen turhia stressejä muiden ihmisten vahtimisesta.
Ok.
Aloituksen aiheeseen(kin) oma suhtautumiseni on relativistinen.
Noinkohan täysin sivullinen ihan stressiä ottaa muiden ihmisten vahtimisesta. Jos ottaa, niin riippuu vieläkin henkilöstä, pidänkö vai en. Tai todennäköisimmin en pidä tai ole pitämättä, naureskellakin saatan. Onhan noita ikkunoista kyttääjiä yms., tullut nähtyä.
Itselleni ei ole mikään ongelma käyttäytyä omassa yhteisössäni niin, että pystyn pää pystyssä vastaamaan teoistani. Ei siis niin, että muiden olisi juuri minun kohdallani hyväksyttävä yhteisön (nykyhetken) tavoista poikkeava käytös. En edes halua elää yhteisössä jossa kaikki käy. Sellainen yhteisö ei voi antaa turvallista ja hyvää oloa kaikille siihen kuuluville.
Silti pystyisin, edelleen aloituksen aiheessa pysyen, vaikkapa hautajaispäivää seuraavan yön viettämään uuden miehen kanssa jos niin haluaisin. Kukaan ei pystyisi kieltämään, eikä liioin ainakaan 100% varmuudella tietämään.
elämässä ei koskaan tiedä mitä huomenna tapahtuu parempi ottaa uus mummi heti jos on tottunu parisuhteessa elämään ja jopa tykänny siitä niin minkä takia muuttamaan itseään sinkuksi kun ei kerran itse ole sinkuksi hallunnutkaan ja pappa on pappa eikä siitä uudesta ns mummista tuu mummia tekemälläkään se on vaan papan uusi elämänkumppani.
Miksi ex-puolisoni pitää itseään pappana sukulaislapsilleni ? Soittelee ja namusia jakaa. Silloin kun seurustelimme, se oli luontevaa olla pappana, mutta kun papalla on nyt uusi tummu, niin miksi aina vain mielenkiintoa sukulaislapsiini on. Lapsilla on omat biologiset pappansa. Itse en pidä exääni minkäänlaista suhdetta yllä. Mitä exäni oikein tällä käyttäytymistavalla hakee ? Tällä uudella tummulla on lapsia ja pieniä lapsenlapsia, niin luulisi olevan papottelua aivan yllin kyllin.
Tummu ??? onko murre sana.
on murresana
Jos ex puolisosi ehti kiintyä lapsiin, jotka häntä papaksi kutsuivat. Eihän tätä suhdetta ole tarvis katkaista vaikka teidän aikuisten vlitä katkesivatkin. Jos hyvä suhde syntyi silloin, on ihan luontevaa pitää yhteyttä edelleen. Ei kannata olla kateellinen tai mustasukkainen tällaisesta.
Toisen lapsiin/lapsenlapsiin voi oikeasti kiintyä. Pidän minäkin exän lapsiin yhteyttä tiiviisti (yhteydenpito on molemminpuolista), ja sitä ei ole kukkaan koskaan vaatinutkaan katkaistavaksi.
Mitä enemmän lapsilla on rakastavia aikuisia ympärillään. Sen parempihan se on. Lapset ovat ihania, huolimatta siitä onko he biologisia sukulaisia vai ei.
Kysy vastauksia aloituksen kysymyksiisi papaplta, hänen lapsenlapsiltaan ja kutsutaanko mummiksi on papan perhepiirin asia. Miksi ihmeessä kyselet perheasioita täällä.
Aloittajalta kysyisin minkä ikäisestä mummista on kyse.
Vastaa pitkin hampain, kun tiedän, että taas tulee aiheetonta kritiikkiä.
Marrraskuussa 39.
Papalla käynyt flaksi kun on löytänyt nuoremman elämänsä sulostuttajan, niin ja vanhuuden päivien omaishoitajan.
Epäilen. Omaishoitajuus on raskas pesti, en usko että nuorikko on ajatellut niin pitkälle. Halusi ehkä helpon elämän, vapaana raha huolista.
Voi hyvä tavaton teidän kokemustenne ja ennakkoluulojenne kanssa! Näin varttuneet voivat keskustella näistä asioista ihan asiallisesti. Miesystäväni oli jo vaimonsa kanssa sopinut, että kumpikaan ei hoida toistaan, vaan etsitään tarvittaessa hyvä paikka. Oman aviomieheni olisin hoitanut niin pitkälle kuin olisi tarvinnut ja olisin voinut. Hänen syöpäleikkauksensa jälkeen olin valmis jäämään palkattomalle hoitovapaalle, jos tilanne olisi kehittynyt siihen suuntaan, kun jossain vaiheessa näytti. Ei tarvinnut, hän tervehtyi. Noista rahajutuistakin voi sopia niin, että jos toinen hoitaa, niin saa korvauksen. Ja kumpi vaan voi nukkua pois aikaisemmin iästä riippumatta. Kyllä minä soisin mahdollisimman monelle kullattuja hetkiä viimeisille vuosille. Itse sain melkein neljä hienoa vuotta.
" olisit iloinen "
Olenko toista väittänyt ? Nyt meillä suvussa on kaksi ulkomaalaista.
Uskoisin että parin ikäero on laskettava vuosikymmenissä. Kyllä myös omaishoito tulee ajankohtaiseksi jos ei äkkikuolema korjaa.
Niinpä, 1943 sinä vain aioit omaishoitajaksi, et ole koskaan ollut, asioilla on hirveän suuri ero, tehdä tai aikoa. Vain sellainen tietää omaishoidon vaativuuden joka sitä on tehnyt kauan. Koskaan työelämässä ollessani en ole joutunut niin koville kuin nyt, omaishoitajana.
En usko että suuri rakkaus on kyseessä. Papalle toivon paljon onnellisia hetkiä, myös uudelle "mummille".
Olen todella onnellisessa asemassa, sillä molemmat mieheni poistuivat nopeasti. Mieheni syöpäleikkauksen jälkeen näytti siltä, että hän menehtyisi melko pian. Minun on aina ollut ajateltava myös taloudellista selviytymistä ja työssäolo on ollut välttämätöntä. Tuolloin oli mahdollista saada max 6kk palkatonta vapaata omaisen hoitoon ja sen olisin käyttänyt. Jonkin verran tiedän omaishoidosta, sillä isäni oli 38 v muista riippuvainen halvauksen vuoksi ja minun ollessani 8 v minulle syntyi kehitysvammainen sisko. Molemmat asuivat kotona ollessani lapsi ja nuori. Lomitin äitiäni. Se loppui vasta kun perustin oman perheen 37-vuotiaana. Näistä syistä en pidä miesteni nopeaa lähtöä maailman kauheimpana asiana. Arvostan omaishoitajien työtä.
Vai niin.
Vai niin.
Joo, huomenta papalle
Kiitos rakas Korppis.
*Voi ja ei voi. Puhua edesmeneestä ainakin voi. Surutyö on henkilökohtainen.
*Riippuu lapsista. Lapsenlapset katsovat miten vanhempansa (=papan lapset) käyttäytyvät ja käyttäytyvät samoin.
* uutta naista kutsutaan etunimellä.
Miesystäväni on leski ja lapsensa eivät hyväksyneet minua ollenkaan. Olen hivenen pappaa nuorempi ja eronnut mutta en hyväksikäyttäjä-tyyppiä. Minulla on oma asunto ja omat tulot. Jouduin kokemaan paljon ikävää aluksi. Ja nimenomaan jo aikuiset lapset joilla jo omat perheet ja oma elämä olivat erittäin kiukuissaan ja syyttivät minua. Nyt tilanne on tasaantunut kun lapset huomasivat että huolehdin papan käytännön asioista. Hoidin papan kanssa myös papan lapsenlapsia.
Mutta ongelmia on. Nyt viimeinen kun tulin itse mummiksi. Pappa onkin mustasukkainen! En saisi hoitaa pientä poikaa lainkaan! Tätä en voi hyväksyä joten suhde pitänee lopettaa. Ikävä kyllä.
Minä taas pelkään, että papan lapsenlapset ovat mustasukkaisia siitä jos pappa saattaa uuden " mummin" siunattuun tilaan Toivotetaanko mahdollinen uusi tulokas
aidosti tervetulleeksi sukuun?
Lapsenlpaset eivät ole mustasukkaisia elleivät lapset (=papan lapset)anna mallia. Pienet lapset imevät vaikutteet ja käyttäytymismallit vanhemmiltaan. Jos asia on vanhemmille ok ei lapset niistä nikottele. Pienillä padoilla on korvat. Tämän tulin huomaamaan minäkin: minulle oltiin lopulta ajan mittaan ehkä edessä viileän ystävällisiä mutta lapsista näki mitä kotona puhuttiin. Minuun myönteisemmin suhtautunut aikuin lapsi ja heidän lapsensa olivat mutkattomia, kuopuksen perhe hankalin. Siinä välissä luovimaan tottunut keskimmäinen oli edessä hyvää pataa - lapset mukoilivat eivätkä puhuneet minulle mitään eli kotona oli ilmeisesti eri ilmapiiri minua kohtaan.
Toinen asia oli että lapsenlasten verukkeella selitettiin omaa huonoa käytöstä. Eivät he mutta lapsenlapset ikävöivät mammaa... Ei hän mutta kun lapsenlapset haluavat niin...
Olen tottunut oman perheeni kanssa niin että aikuisilla on vastuu siitä ettei mammat unohdu ja pappojenkin asiat tuodaan lapsenlapsille hyvässä valossa. Jokaisessa perheessä on ikäviä ja hankalia asioita. ei niitä tarvitse vatvoa perin juurin pienten lasten kuullen.
Pieni, ihana, tummahiuksinen papan ikioma kulta. Tottakai suku tykkää.
Tuleeko papalta enää muuta kun kuumaa ilmaa ?
Kyllä se pappa tulee takasin haavoja nuollen. Voi pappa parkaa
Ja korppiskin varmaan uusine provoineen. Tämä alkaa jo maistua vanhalta nauriilta.
miten ne onkii niin kaikkitietäviä nää pappojen uudet morsiamet..kyllä se vanhakin vaimo ties, mutta pappa villiinty...
Tässä ketjussa oli kyse leskipapasta.
Leskipapasta,jolla on muutakin jäykkää kuin käytös. Luulisin.
Papan sisko taitaa olla sairas, pakko hoito olisi hyvä alkuun.
To: Sairas ihminen.
Tällaiset pakkohoito nimittelyt saavat minut voimaann pahoin. Tulevat jopa uniin.
Niin, tietenkin minun ei tarvitse lukea näitä palstoja. Ja siihen tämä varmaan johtaakin
Koskaan ei tarvitse niin paljoa kumppania kuin vanhempana. Muistakaa se hyvät lapsukaiset!!!
On kai sillä papan uudella naisella nimikin? Jos on, niin sillä sitten häntä kutsutte.
Moni lapsi tai sukulainen on yleensä kateellinen. Pelkäävät etteivät saa perintöjä ja näitähän naisia on, jotka vievät kaiken.
Nykyään erotaan ja naisilla lapsia, joka oksalle. Eihän heilläkään lapset tiedä kuka on mummi tai pappa, eivät edes tunne heitä.
Jos ns. tuntematon niin voi kutsua nimellä. Mutta monella mummilla ja papalla unohtuu omat lastenlapset kun uusi "vanhan ajan kiima-aika alkaa".
Papat ja miehethän ovat lähes koko elinkaaren se mielessä. Aina petetään kun siihen on tilaisuus. Mutta nykyään mummitkin ottavat mielellään.
Pappa olkoon onnellinen. Mutta uutta ystävää on mielestäni syytä kutsua etunimellä, lastenlastenkin. Verisiteet oikeuttavat mummin, mummon, mamin isoäidin ym. nimityksiin.
Kuka nyt mummoksi vierasta ihmistä kutsuu, kun moni mummokaan ei anna itseään mummotella.
Tämä pappa oli 4 vuotta leskenä. Olimme vaimoni kanssa ostaneet Thaimaasta asunnon jossa piti eläkepäiviä viettää talvisin ja tietysti kesäisin Suomessa. Mutta kohtalo päätti toisin.
Puolisentoista vuotta sitten pappa rakastui 33-vuotiaaseen thai-naiseen. Nyt kesällä mentiin naimisiin suomessa ja nyt vaimoni on raskaana. Saan kokea isäksi tulon ihmeen jo viidennen kerran.
Nämä aikuiset lapseni eivät vain oikein hyväksy tätä tilannetta. Vanhin tyttäreni jopa yritti saada minua holhouksen alaiseksi etten haaskaa hänen tulevia perintörahojaan tähän thaikku-huo...n kuten itse kuulin hänen omasta suustaan pari viikkoa sitten. Puhuipa jopa, että vaimoni tulee ottaa abortti.
No, tuo holhouksen alaiseksi yrittäminen ei onnistunut, olenhan aivan tervejärkinen ihminen mutta se sai aikaan vakavan särön suhteessa tyttäreeni. Hänen nuoremmat sisarensa, joukossa veljensä, ovat ehkä sulamassa, tottumassa tähän ja toiseksi vanhin tyttäreni on myös raskaana joten minusta tulee samaan syssyyn sekä isä, että isoisä.
On ollut kaikin puolin mielenkiintoinen ja erikoinen kesä kun vaimoni on yrittänyt löytää paikkaansa niin vaimonani kuin perheen emäntänä. Mutta kuukauden kuluttua lähdemme taas Thaimaahan talvea pakoon.
Kaikkea hyvää sinulle ja tulevalle perheellesi!
Ole kohtelias ja ystävällinen vaimollesi.
Minusta on ikävä tätä kirjoitella sinulle, mutta mieti nyt ukko hyvä vähäsen. Luuletko sinä, että sinun nuori thai-vaimosi on laskelmoimatta sinulle lasta tehnyt? Ehei ukko hyvä, kyllä sitä muutaman vuoden kestää vanhan ukon kanssa. Voi pyhä yksinkertaisuus, että vanhat ukot voi olla sekopäisiä... Turhaan kehuskelet (rivien välistä luettavissa), että pelit pelaa kun kakarakin on. Ymmärrän täysin sinun aikuisten lastesi reaktion, ja tässä ymmärryksessä ei ole kyse mahdollisesta omaisuudestasi. Kyllä se sinun thai-nuorikkosi laskee sen, että ukko kuolee kohta ja elämä on turvattua täällä. Tuskinpa se nainen siellä kotomaassaan on herranterttuna ollut, kun olet sen bongannut jostain kuppilasta.
Unohdat että vanhempikin mies, mies joka elättää eikä lyö, voi olla lottovoitto huonoista oloista tulevalle Thai-naiselle, aivan kuin tämä nainen miehelle joka hänet on halunnut Aasiassa kulttuurinsa on aivan eri, siellä hoivataan ja kannetaan vastuu vanhuksista, he ovat kasvaneet siihen, joten tuskin kokevat sitä täälläkään minään uhrauksena. Jos hengissä selviämistä ja perheen perustamista pidetään laskelmointina, niin eiköhän me lähes kaikki olla sitten niitä laskelmoivia.
Tietenkin kutsutaan etunimellä, kun kerran hän ei ole lasten mummi. Lapsilla ei pitäisi olla mitään sanomista isänsä uuteen suhteeseen, eihän se heitä haittaa muuten kuin perintöjä ajatellen. Jos isä haluaa välttää ongelmia, voisi pysytellä avoliitossa tai tehdä avioehdon niin ettei lasten tarvitse karsastaa uutta naista rahan takia.
Pappa 67, jos suhde lapsiisi on sinulle tärkeä ja haluat että he hyväksyvät uuden vaimosi, järjestä rperintöasiat niin ettei lastesi tarvitse sen takia torjua kumppaniasi.
Meinaatko, että raskaana olerva vaimo pitäisi tehdä perinnöttömäksi???
Kai aikuiset lapset tulevat omillaan toimeen.
Tottakai suhde lapsiini on tärkeä. Avioehdon toki tein koska se yksinkertaistaa asioita silloin kun on tilanne jossa toisella on omaisuutta enemmän ja toisella vähemmän vaikka vaimonillanikin on varallisuutta koska on varakkaasta suvusta. Suomen kansalaisuuttakaan ei hänellä ole vielä mutta se asia on työn alla.
Perimyshän on tietysti selkeä, minulla on 4 jälkeläistä ja viides syntyy keväällä ja silloin minulla on 5 perillistä. Tämä asia oli ilmeisesti se joka vanhinta tytärtäni suututti eniten. Ikäänkuin sivusta tullaan pienentämään hänen tulevaa perintöään.
Itse olin pöyristynyt hänen loukkaavasta käytöksestään varsinkin vaimoani kohtaan. Olisin enemmän odottanut hänen iloitsevan tästä uudesta onnestani ja siitä, että saa kohta sisko- tai velipuolen.
Tässä olin suunnitellut että kutsun kaikki lapseni jouluksi Thaimaahan luoksemme mutta nyt pidän epätodennäköisenä sitä, että haluaako vanhin tyttäreni tulla.
To: Pappa 67 vuotta
Ettei vain ole vainoharhaisuutta
Pappa-67v@
Hollannin ystäviltäni olen kuullut ns. voitelurahoista, joita sinäkin joudut vaimosi Thai-sukulaisille maksamaan sehän on yleinen maan tapa.
Paljonko vaimosi suku velottaa sinua per/matka?
Älä ole sitten tietämätön suvun lahjominen kuuluu ulkomaalta tulleille vävypojille.
Kyllä nyt on papalla pasmat ihan sekaisin. "Varakkaasta suvusta". Epäilen suuresti, että pappa ei oli bongannut koko pimua, jos oikeasti olisi varakkaasta suvusta. Nämä oikeasti varakkaat eivät pyöri turistirysissä. Voi helevetin kuustoista, että olet ollut ja olet vielä kusetettavissa. Jos minä olisin tyttäresi, vastaus kutsuusi olisi "Ei kiitos"
Vaimoni on varakkaasta suvusta. Perhe ollut vuosikymmeniä vahva niin poliittinen, kuin taloudellinen vaikuttaja asuinalueellaan. Thai-vaimoni isältä itseasiassa ostimme aikoinaan asuntomme silloisen vaimoni kanssa. Perheellä on maata sekä asuntoja Thaimaasssa mutta myös englannissa jossa vaimoni kanssa usein käymme. Eräs kommentoija tuolla alhaalla oli oikeassa sanoessaan, että "oikeasti varakkaat eivät pyöri turistirysissä". Minultakin nuo rysät ovat jääneet kokematta.
Me suomalaiset saisimme ottaa oppia thaikulttuurin joistain osista, kuten esimerkiksi matri- ja patriarkaalisuudesta. Suvuilla ja perheillä on pää, suvun vanhin, jota kunnioitetaan ja jolla on usein päätösvalta perheen asioista.
Minun taustoistani otettiin tarkasti selvää ennenkuin vaimoni sai luvan avioitua kanssani. Tässä varmaan auttoi suuresti se, että kokivat etten ole mikään onnenokija.
Itsekkin ikänaisena antaisin "papan" nauttia elämäsä viimeisistä vuosista täysin rinnoin, ilman ulkopuolisten sekaantumista.
Olisin itsekkin iloinen, jos olisi joku, jonka kainaloon kaivautua ja joku, jonka kanssa voisi mielipiteitä vaihtaa ja askareita tehdä saman katon alla.
Myös lapseni, että myön vanhempi sisarenikin, on monasti sanoneet, että ei ihmisen ole yksin hyvä olla, voi kuulemma tulla itsekkääksi.
Mutta naisilla sen uuden kumppanin saaminen tuntuu olevan huomattavasti vaikeampaa kuin miehillä, johtuneeko ajattelutavasta.
Antakaa hyvät sukulaiset papan nauttia uudesta "mammastaan", pitäähän yhdessä elo dementian ja masennuksen loitolla.
ei hän ole mummi, vaan kutsutaan hänen nimellä.
Tietenkään ei ole oikeutta puuttua ukin ratkaisuun, hän kulkee omaa latuaan omalla tavallaan
Niin kyllä papoilla on oikeus uuteen hyvään suhteeseen. Mutta jos nainen on sellainen joka himoaa vain papan rahoja. Tiedän lähipiiristäni erään naisen vanhemman jonka tarkoituksena oli vietellä pappa naimisiin ja pääsemään papan rahoihin kiinni. Onneksi tämä pappa oli tarkka ja huomasi mikä naisella oli mielessä ja onneksi kaikki meni hyvin ja nainen häipyi. Tottakai papoilla on oikeus onneen ja löytää hyvä nainen elämäänsä, mutta kierojakin naisia on joukossa joten tarkkana pitää olla tässäkin asiassa.
Juu-u, kierojakin naisia on, ihan yhtälailla kuin lieroja mieähiäkin.
Siitähän lapset ovat huolissaan ettei mummolta tai papalta rahoja huijata. koska ovat sen jälkeen lapsiltaan ruinaamassa rahaa. arvatkaa moniko silloin auttaa? siitä on yleensä kysymys ei omasta perinnöstä.
aika pienissä määrissä taitaa olla vanhukset jotka lapsiltaan rahaa kinuavat, itse en ainakaan tunne yhtään, mutta niitä vanhuksia tunnen montakin jotka joutuvat jo aikuisia lapsiaan vielä elättämään.
Hän on minun mielestä Mummeli niille lapsille,ihanaa,ihana elämä ei ta
arvi yksin miettiä suruja ja murheeta....pirre
Kun olin lapsi, niin meidänkin pappa löysi uuden naisen mummon kuoleman jälkeen ja tätä naisystävää kutsuttiin etunimellä vain. Isovanhemmillakin on oikeus onneen ja rakkauteen. :)
ei ole mummo eikä mummi jos ei ole omien lapsien lapsia..vaan etunimellä kutsutaan..
Hei oikeesti,oletko tosissasi liikkeellä tuon kysymyksesi kanssa?
Ajatteleppa iha ite! Voit vaikka joskus itse olla tuossa papan uusi (mummo)
Mieti,mitä samassa asemassa haluaisit.
Tai kysyppä henkilöiltä asiaa, he tietävät vastaukset kysymyksiisi.H
ei hyvää päivää........tosissasko kyselet ???
ihmisillä on etunimet....hei haloo
mistäs toisen surua tai suremista tiedät?
vielä kun lapset vedät mukaan omaan ahdasmielisyyteen
jatkuu sukupolvelta toiselle
Mummo ei tule takaisin, vaikka pappa kuinka ikävöisi ja pappa kuulunee heihin, jotka eivät osaa olla yksin.
Mitä papan onnellisuus on pois sinulta? Kuulostat ahtaalta ja pienisieluiselta tyypiltä, lapsesi kärsivät sinusta enemmän kuin papasta koskaan, vaikka hän tekisi mitä.
Ei ole sinun asiasi jos pappasi päätti ottaa uuden naisen.
Jokainen hoitaa suruaikansa omalla tavallaan!
Miten lapsenlapset kärsisivät kun uusi ihminen tulee elämään?
Se onko tämä uusi nainen "mummi" vai ei, olisi ehkä hyvä keskustella HÄNEN kanssaan asiasta, miksi hän haluaa itseään kutsuttavan.
Läheisistä voi tuntua pahalta. Todennäköisesti papankin suhde jää laastarisuhteeksi. Ihmiset vain käyttävät niin monia keinoja selvitäkseen surusta.
Kyllä se pappakin suree, vaikka omalla tavallaan ja sitten kun jaksaa surra.
Etunimen käyttö papan uudesta ystävästä on yksinkertaisinta. Jos joku lapsenlapsista haluaa sanoa mummiksi, niin sanokoon.
Ei ole oikeaa ja väärää, vaikka sinusta tuntuukin siltä ja itse toimisit toisin.
Päivänselvää: papat kuin mummot elävät omaa elämäänsä. Niinhän tekevät nuoremmatkin - se usein unohtuu.
Paljon on niitäkin jo aikuisia lapsia jotka eivät hyväksy koskaan kunnolla sitä, että mahdollisesti jo aikaa sitten eronneet vanhemmat alkavatkin seurustella tahoillaan ja ehkä jopa avioituvat uuden ihmisen kanssa. Vävyt / miniät menevät siihen vieroksuntaan automaattisesti mukaan ja lapsenlapset jäävät etäisiksi. Silloin uusi pari tai ainakin se uusi puoliso elää elämäänsä kuin syyttä elinkautiseen tuomittuna.
Voi miten monella tavalla me ollaankaan kummallisia toisillemme.
Sä mietit vaan perintöö
60 palsta luulisin---.
Ei muuta vaikeutta kuin aloin 4 vuotta vaimoni kuoltua liikkumaan, oli tosi kuumaa aikaa tuskin koko nuoruudessani olen kokenut niin vaihtelevaa ja mielenkiintoista elämää kokemuksia monista kansallisuuksista lähes paikanpäällä tosin suomi oli vähän liian kaukana tosin itämainen oli jännittävä.
Tyttäreni sanoi kuitenkin mitä tämä on vaihdat kuin paitaa.
Voi, miten onnellinen olisin, kun minunkin leskiäitini löytäisi itselleen uuden kumppanin, mutta hänestä koko ajatus on aivan naurettava. Semmoiset asiat nyt vain eivät hänen mielestään ole vanhojen juttuja. (hän oli 62 jäädessään leskeksi, nyt on 73). Miten paljon helpommalla itse pääsisinkään, kun hänellä olisi joku muukin ihminen kuin oma tytär, minä. Nyt minä olen se, joka pitää seuraa, kuskaa kauppaan ja lääkäriin, laittaa ruoat ja siivoaa silloin kun itse on esim. sairas. Suuren pihamaan hoitaminen on jo pitkään ollut minun hommani, nurmikonleikkut esimerkiksi, lumityöt samoin, molemmissa menee monta tuntia kerralla. Joku energinen vaari hoitaisi nekin hommat ihan huvikseen. Seurallinen kumppani lähtisi hänen kanssaan sukulaisten juhliin, tutuntuttujen hautajaisiin. Keksisin tosiaankin lauantaipäiville jotain muutakin tekemistä kuin istua jossain 80-vuotisjuhlissa. Eipä niitä menoja tosin usein enää ole. Sosiaalinen elämä on kutistunut olemattomiin, kun tytär on niin laiska, ettei viitsi kuskata. Ennen kaikkea olisin toivonut hänelle uutta kumppania ihan hänen oman itsensä takia. Jos olisi toinen ihminen rinnalla, sairaudet ja harmit eivät tuntuisi niin isoilta, elämässä olisi valoakin.
Kyllä papalla on oikeus uuteen onneen, mummikin olisi onnellinen.Olen kuulut että jopa 3 kk jälkeen on uusi liitto solmittu.Tuttavapiirissä yleensä noin kahden vuoden jälkeen. Mitä vanhempi pappa sitä aiemmin, jos yli 70 niin todellakin hyvä että löytänyt kumppaniin niin ei ihan heti tartte vanhainkotiin mennä. Omalla isälläni oli uusi tyttöystävä eron jälkeen ja lapset kutsuivat häntä etunimeltä tädiksi tyyliin Liisa-täti. Mummohan hän ei ole. Eiväthän lapsetkaan kutsu häntä äidiksi? Olen kyllä uusperheissä myös uuden puolison vanhempia kutsuttavan mummoksi ja ukiksi, jos he ovat siitä huomauttaneet on minä suuttunut. Ottaaåa näistä nykyaiakna selvää.
Korjausta edelliseen: on miniä suuttunut.
Kysymys: * onko uusi nainen "mummi" vai kutsutaanko häntä etunimellä.
Vastaus: Uusio mummi elikkä MUUSI
papan uusi nainen on papan uusi nainen, ei mummi. kutsu etunimellä
ketään ei korvaa mummua, kuulu kutsua etunimellä
* Kyllä
* Ei
* Joo´o
" Vaarinhousut"
Kiitos asiallisista vastauksista.
Olepa hyvä vaan! :-D
Olen itse äitipuoli! Mieheni lapsi kutsui minua alussa, viisi vuotiaana, etunimelläni koska oli siihen tottunut. Toisella luokalla kaverit luulivat minua hänen isoksi siskokseen, joku aikuisistakaan ei oikein tiennyt mikä tai kuka olin, koska olin pojan hoitanut jo yksivuotiaasta asti. Eli lapsen historiassa ja muistoissa/puheissa se on miltei ikuisuus, aina! Poika oli kolmasluokkalainen kun hän yllättäin rupesi puhumaan äidistään kavereille, opettajille ja sitten jo kotonakin ensin oikealle isälleen ja lopulta itsellenikin. Se oli kaunista ja se oli lapsen oma valinta. (Tässä tapauksessa biologista äitiä ei ollut kuulunut eikä näkynyt pojan syntymän jälkeen.) Poika on nyt jo keski-ikäinen mies....
Kuolemia on niin monta sorttia, kuin on syntymiäkin:-)
http://splur.gy/r/Nl8sh/r/2C9w6SKB5pC
käykää ihmeessä tsekkaamassa tämä uskomaton pelisettiarvonta!
Suomalainen on apina?
Sinun pitäisi olla tyytyväinen, ette pappanne joudu kärvistelemään täysin yksinään lopun ikäänsä. Ei se aikaa katso, milloin uusi mummi ilmaantuu vierelle kun flaksi käy. Tilaisuudesta on otettava mummi, hyvä viedään helposti muuallekin.
..niin ei sopivia mummuja joka oksalla kasva.
Surkee provo,,,,keksi jotain parempaa.....
60 on suomalaisille ropleema
Niin, pappa tarvitsee ystävää. Kyllä papalla oli ollut ystävä jo 13 vuotta. Ja varsin
aktiivista oli yhdessä olo. Isoäitimme eli tämän 13. vuotta. Elikkä isoisällä oli tämä " sivuvaimo" myöskin. Isoäitimme kuoltua tämä
ystävä tuotiin n. kuukauden kuluttua papalle. Tai pappa haki hänet ja minä olin
mukana hakemassa" ystävän" tavaroita uuteen asuntoon. Isoisän lapset tiesivät
tästä suhteesta. Kyllä tyyli muuttui sen jälkeen. Ystävän kanssa asuttiin 7 kuukautta
" avoliitossa ". Elettiin aikaa jolloin ko. touhu ei ollut mitenkään yleisesti hyväksyttyä.
En koko heidän naimisissa olo aikana löytänyt uutta puhuttelu muotoa
tälle isoisän uudelle vaimolle. Uusi vaimo ei myöskään maininnut miten häntä
olisi sopivaa puhutella. Että on sitä ystäviä ollut ja tullut.
ihmisen ei ole hyvä olla yksin varsinkaan vanhana, jos hyvä kumppani löytyy niin sitä vaan ja jos lapset tykkää niin ihan sama onko se mummo tai paikka elli-mummo . lapset on kyllä viisaita ei ne ole ihmisen kanssa jos eivät välitä tai tykkää
Pappa leskimiehenä voi ottaa tilaisuudesta vaarin ja ruveta villiksi "pelimieheksi".
Päivän kohokohta on kun iltapäivähumpissa mummelit tappelevat partnerista?
Yhden kanssa käydään puolukkamettällä, toisen kanssa kaffeella ,kolmannen kanssa pidetään kädestä kuoleman lähetessä ja neljännen kanssa mennään kesäteatteriin.
Lapsenlapsille annetaan "palkkio" mummeleitten nimien tallentamisesta kännykään.
Parhaimpina kertoina kerralla 5-6 nimeä,jos joku tärppäis. Toisaalta vanhenevilla leskimiehillä on ostajan markkinat. Homma alkoi heti 6 viikkoa hautajaisten jälkeen.
Onko hyvien tapojen mukaista? Ilo irti koko elämän edestä?
Meillä kävi niin et lapsen lapseni , poika 3-v alkoi kutsua uutta vaimoani äitiukiksi.
Pappa mutta pillu oli uusi.
Voisi olla vaikka bonus-mummi (viittaa siihen että ei ole verisukulainen mutta mummin asemassa) Lapset ei hämmenny ja "oikea" mummi saa jäädä elämään.
Vanhana ei ole hyvä olla yksin,antakaa papan elää rauhassa ,kyllä se pitää yhteyttä sitten kun haluaa.
vanhana haluaa lähinnä kumppania, ei seksikumppania ja viagra-vaarinkaan ei ole hyvä olla jos panostaa vaan seksiin..
Iltäpäivähumpat ,menkää joskus katsomaan, ottakaa lapsenlapset mukaan,jotta he näkevät kuinka pappaa piiritetään. 10 naista kimpussa, ainakin pääkaupunkiseudulla.
ei tarvii olla kun pappa samassa talossa, niin kyllä riittää naisia, ja epäillään kaikkia vapaita naisia papan "ystäväksi", olispa vanhemmilla naisilla yhtä paljon kysyntää :)
Jos pappa saa lapsia tämän uuden naisen kanssa, niin mitä ne olisvat näille lpapan lastenlapsille? Aatelkaa... lasten isän veli olisi nuorempi kuin tämän lapset, papan uusi lapsi olisi setä ennenkuin olisi syntynytkään...
ongelma on omassa päässäsi
minulla on kolme itseäni nuorempaa tätiä, ei ole ikinä aiheuttanut mitään negaatioita
Hei, Papan sisko.
Ei ole olemassa mitään suruaikaa, joka täytyy ensin viettää. Se on henkilökohtainen asia. Tätä naista voi kutsua aivan hänen etunimellään. Ja lapsenlapset kyllä kutsuvat häntä jollain sopivaksi katsomallaan tavalla. Sinulla taitaa olla tässä jotain omia ongelmiasi, jotka eivät millään tavalla liity tähän uuteen "mummiin". Toivon, että pystyt käsittelemään asiaa omasta puolestasi jonkun sopivan ammatti-ihmisen kanssa. Pappa on aikuinen ihminen, ja hän vastaa omasta elämästään. Sekä iloissa että suruissa.
" Elämä jatkukoon "
Ihan lyhyesti : Opettele nauramaan itsellesi ,muut kuitenkin nauravat.
papalla ,jäi leskeksi vielä silloinkun vielä oli työelämässä nyt eläkkeellä olessa suhaa pitkin maakuntaa eronneiden ja leskien luona "kyläilemässä". Huvittaa vain näin lapsena tuo jatkuva kyläily ,eise minua hetkauta aikuinen ihminen tietää mitä tekee.
Meidän papasta tuli oikea läänin sonni, mummin kuoltua. Sitä ennen ei käynyt prismaa pidemmällä ja sielläkin aina mummin kanssa.
Nyt kelpaa kaikki, kun vaan on,jätän sanomatta mikä.
Toivottavasti et jää koskaan yksin, jos et osaa antaa arvoa toisen elämälle. Elämä on hetkellistä ja hyvän ystävän kanssa se on siedettävää. Määräileväisyys on elämän poistoa. Mummi ei sieltä enää prismaan tuu, vai pitäisikö papankin kuolla jotta olisit tyytyväinen. Jokaiselle on annettu elämä elettäväksi ja ihan itselleen, niin se on ja kuuluu olla.
Mummo taisi pitää liian kovassa pihtiotteessa, pappa ottaa nyt vahingon takaisin.
No olisko parempi jos pappa olis yksin kotona ja muistelis menneitä. Sitten sääliteltäs, et on niin yksin.
Eiköhän jokainen saa elää kun itselle parhaaks sopii.
http://6j3mk15h.Lvvk.com/
Niin Pappa tehköön niin kuin parhaaksi näkee ja .tämä uusi Mummi kertoo jos häntä voi kutsua Mummiksi ja sitten ne lapset tai lapsen lapset saavat itse päättää kummalla nimellä he henkilöä kutsuvat.
mitään "neitytsyeitä" ole ainakin ,kun seuraa meidän kerrostalon mummoja useampi vanhempimies siellä näkyy käyvän päiväkahvilla samojen henkilöiten luona.
http://6j3mk15h.Lvvk.com/
Mistä niin tarkkaan tiedät kenen luona miehet käy ja minäkin olen leskimummo ja luonani vierailee kolme veljeäni silloin tällöin ja ovat myös joskus yönkin kun asuvat kaukana ja pari miestä vierailee joskus päivisin tervehtimässä ei seksiä ,,sopii minulle älä kadehdi vaan lähde sinä ulos lenkille äläkä seuraa naapureitasi liian tarkkaan anna heidän elää omaa elämää ei kuulu sinulle jos ei ole häiriöksi..
Mummi ja Jorgos. Vieläkin naurattaa.
Kuunnelkaa "sävellahja" ohjelmia. On harvinaista herkkua, että toivottajina on Mummi ja Pappa.
Mummi ja Antti
VIlle-Pappa ja Aino_Kreeta
Isoisä ja Inkeri.
Häissä on morsiammen Isä ja morsiammen isäpuoli.
Äitin nykyinen miesystävä veljineen jne.
niimpä, ja vanhempi mies tosiaan käy mummon luona ihan oikeasti päiväkahvilla :)sulaa se sokeri vielä suussa papalla, mummosta puhumattakaan...
Onpa ollut papalla hieno syksy nauttia seuralaisensa kanssa. Toivottakaamme hyvää jatkoa parille.
Elämä on tarkoitettu elettäväksi ja jokaisen suru on henkilökohtainen. Mennyttä ei vierelleen saa kuin muistoissa. Kukaan ei voi elää eikä määrätä toisen elämää. Lapset eivät kärsi uudesta suunnasta jos kerrotaan miksi näin on nyt. Uudelle mummille pitää antaa mahdollisuus, niin kuin papalle elää omaa elämäänsä lastenkin kanssa. Se on kaikkien etu ja ilo.Kutsutaan sitten mummiksi tai nimeltä. Lapset senkin asian määrää, ei sivulliset. Kun rakkautta riittää, se on tae hyvälle yhteiselolle.
Mikä oli se LIIAN PIAN?? Menikö vain viikkoja vai kuukausia?? Sitä et aloittaja ollenkaan kerro.
Monesti tuokin tilanne riippuu siitä että miten sen puolison poismeno on tapahtunut. Onko kuolema ollut äkillinen, vai onko puoliso sairastanut jo kauan ja pappa on ehtinyt ajankanssa jo tehdä surutyötä vielä mummon eläessä...silloin voi olla hyvinkin pian jo valmis aloittamaan uutta elämää toisen ihmisen kanssa. Hehän on voineet tavat vaikka mummon vielä eläessä jossain sairaalassa tai jossain tilaisuudessa missä käy samankaltaisessa elämäntilanteessa olevat ihmiset tms. Kaikki siis riippuu asian haaroista :)
Ja tottakai suruaikaa voi jatkaa uuden ihmisen rinnalla. Sillä toisella ihmiselläkin saattaa vaikka olla elämässään samankaltainen tilanne ja yhdessä toistaan tukien kulkevat :)
Miksi lapsenlapset kärsisivät tilanteesta?? Toki he voi aluksi olla hämillään ja vierastaa, mutta kannattaa lapsille selittää tilanne niin että he ymmärtävät.
Sitä miksikä häntä kutsutaan voi kai kysyä tältä naiselta...tai kyllähän lapset ite varmaan päättää miksikä he alkaa rouvaa kutsumaan :)
Taidetaan pelätä perinnön menetetystä?
Mikä on suru aika? Joskus muinoin piti odottaa vuosi mut miksi? Jos kaksi yksinäistä ihmistä tapaavat toisensa ja viihtyvät toistensa kanssa miksi odottaa koskaan ei tiedä koska oma elämä loppuu siksi tuollaiset suruajat voi unohtaa.Oletkos ajatellut et paappasi on hoitanut mummiasi monta vuotta tehden samalla surutyötä tunnustan et vaikka tietää puolison kuoleman niin se kumminkin on shokki tullessaan mut itse kokeneena voin sanoa et salaa itkin ja surin jo ennen puolison pois menoa siksi selvisin elämään kiinni takaisin jo nopeampaa tosin puolisoni sanoi et älä jää suremaan vaan etsi uusi mies itsellesi no nyt11 kk:tta myöhemmin elämääni ilmaantui uusi mies ja tunteemme ovat vahvat emme ole enää nuoria mut haluamme jakaa loppuelämän toistemme kanssa ihan sama mitä muut ajattelee meillä on tämä yksi elämä ja nautimme siitä toki muistelen entisen mieheni kanssa elettyjä hyviä hetkiä lämmöllä mut nyt uusi elämä Anna paappasi nauttia elämästä aivan sama miksi kutsut hänen uutta puolisoaan kysy miksi he haluavat sinun kutsuvan häntä jos sulla on ongelma siitä
Aika ällöttävää kuvitella,että isoisäni ottaisi uuden naisen.Kun kerran on ollut naimisissa ja lapset saatu,niin eikö se ole siinä.Ei tarvi miettiä tollasia "miten me kutsumme paapan uutta puolisoa".Ei siinä iässä tarvi enää seksijuttuja miettiä,ennemminkin niitä vaippoja ja muita vanhuuden mukanaan tuomia asioita.
Kyllä ihmisten halut ja tarpeet ovat hyvinkin yksilökohtaisia. Jos täysikäisillä ihmisillä on vielä seksuaalisiakin tarpeita sehän on vain hyvä asia. Ja tuohon vaippoihin ja ei tarvitse seksiä miettiä, omat isovanhempani olivat jo vanhoja, pappa yli 80 ja mummon 70, kun heille muodostui ongelmaksi se että olivat molemmat sairaalassa ja kuitenkin oli vielä seksuaalisiakin haluja, henkilökunta ei halunnut järjestää heille omaa rauhaa, vaikka se olisi ollut mahdollista. Juuri samanlaisella ajatuksella varustettuja kuin sinä. Mielestäni se on epäinhimillistä jos noita tarpeita ei voida enää hyväksyä kun ihminen vanhenee. Papalla oli tuolloin jo vaippa, muttei se vaippa vaikuttanut miehisyyteen.
Toivottavasti et ole isoisäsi omaishoitaja.
@omaishoitaja-40
Vähän eri mieltä. Eikö ole kaikkien yhteinen etu, pariskunnan ja yhteiskunnan, jos kaksi ikäääntynyttä löytää toisensa.
Vaikka vaivoja on kummallakin, toinen toistaan tukien saavat asua kotonaan.
Yhteiskunta säästää pitkän pennin, ja vanhojen ei tarvi kärsiä yksinäisyydestä.
Suvun ei tarvi olla huolissaan.
voi luoja.voin vain kuvitella:Yök
http://431456s1.Imageee.com/
Isälläni oli uusi katsottuna jo hyvissä ajoin ennen äidin kuolemaa. En silti ole hetkeäkään ajatellut että siinä on mitään pahaa. Nainen on itseäni muutaman vuoden vanhempi eli isää huomattavasti nuorempi. Isä on sanonut suoraan, että hän on saanut uuden perheen, naisen suku on ottanut hänen hyvin vastaan. Isäni on köyhä, menettänyt omaisuutensa. Eli ainakaan rahan perään ei nainen ole.
Olen viettänyt aikaa isäni ja "äitipuolen" kanssa ja pannut tyytyväisenä merkille, kuinka tämä nainen huolehtii isän syömisistä ja liikkumisesta ja muusta välttämättömästä. Isällä on diabetes ja ilman tätä naista joutuisin kantaman jatkuvaa huolta isän voinnista. Hänen ansiostaan voin keskittyä omaan perheeseeni.
Perintoä et menetä, mutta jos pappa menee nuorikon kanssa naimisiin ja tekee esim. omakotitalosta paperit,että hänen kuolemansa jälkeen uusi vaimo saa jäädä asumaan taloon. Pappa kuolee,lapset maksaa perintöveron, mutta mitään eivät talosta saa ennenkuin "äitipuoli" kuolee.
Ja jos uusi on 40 vuotias, niin voi olla että lapset kuolee ennen häntä.
http://t4v707ei.ThinkText.com/
No hyvä että otti uuden "mummin" eikä "kaveria", mitä nimitystä monet seniori-ikäiset tuntuvat käyttävän uudesta puolisostaan. Ei kai nyt miehet ole naisten kanssa "kavereita"?
uusi nainen saattaa haista per.seelle ja pahasti.
Voiko suruaikaa jatkaa, en ymmärrä miksi suruaikaa pitäisi jatkaa, suruaikaa voi toki elää yksin tai saada tukea toiselta aikuiselta joka kenties on kokenut myös menetyksen. Jotkut ihmiset eivät halua tai osaa olla yksin ja mielestäni seuran ja luotetun menettäminen on puolison kuollessa se pahin asia.
Se kärsiikö lapsenlapset on tietysti yksilökohtaista, lapsilla on oma surunsa ja se miten jäljelle jääneen omaiset asiaa markkinoivat on varmaan se merkittävämpi tekijä.
Mielestäni etunimellä kutsuminen on luontevaa, mummihan nyt on kuollut, eikä kukaan hänen paikkaansa voi ottaa, uusi ihminen voi toki tulla lastenlastenkin elämään ja hänellä on oikeus olla oma itsensä ja jos myöhemmin tuntuu kaikista luontevalta ruveta kutsumaan vaikka mummiksi, tehköön sitten niin.
Eiköhän papallakin vielä ole oikeus onneen, ei se vähennä hänen rakkauttaan edesmenneeseen puolisoon, se aika on jäänyt taakse ja toivottavasti hänellä on siitä kultaiset, mutta realistiset muistot. Kukaan kun ei muutu pyhimykseksi kuoltuaan.
Meillä kahdella leskellä oli tosi hienoja hetkiä yhdessä, myös molempien lasten ja lastenlasten kanssa. Nyt "pappaa" ei enää ole, mutta lapsenlapsi pitää tärkeänä, että minut kutsutaan mukaan tärkeisiin tapahtumiin kuten valmistujaiskahville viikko sitten. Tämä on ihan omakohtainen kokemus, ei sivusta seurattu, ei luultu. Minullekin tuli muutama läheinen ihminen lisää.
Miinusta miinusta miinusta vaan, eivät häiritse minua elämän kultaamaa, ilon sinullekin varmaan tuottaa, kun pääset riipustamaan.Sainhan taas jonkun tyytyväiseksi, yleensä kyllä muunlaisin keinoin.
Jo puolsio kuolee, jonka kanssa on viettänyt monta vuotta, ei suru koskaan väisty. Ei silloinkaan vaikak on uusi puoliso rinnalla. Suru toki jää taka-alalle ja uusi ihminen helpottaa oma nelämän jatkamista. Ei kukaan halua, että jäljelle jäävä jää elämään elämää, jossa vain suree päivästä toiseen. Eihän sitä kukaan jaksa. Surra saa ja pitää, mutta siihen ei saa jäädä kierimään. Ei ole helppoa jäädä leskeksi, mutta jos omat lapset tekevät vaikeaksi elämän, on se vanhalle ihmiselle hirveä rangaistus leskeyden lisäksi. Papan ratkaisu on hänen omansa,
Lapsenlapset eivät kärsi ukin ratkaisusta, jos lastenlasten vanhemmat hyväksyvät suhteen, eivätkä puhu pahaa uudesta ihmisestä. Olisi raukkamaista sekaantua ukin elämään ja valintoihin, hänhän on aikuinen ihminen. Parhaimmillaan uusi ihminen on ilo myös lapsenlapsille. Lapsenlapsista on mukava nähdä ukki piristyneenä.
Uutta naista voivat lapset kutsua nimeltä, tai vaikka nimi ja mummi sana siihen perään. Minulla on uusavioliitto ja mieheni lapsenlapset kutusvat minua liittämällä etunimeeni mummi-sanan. Ja rakastan näitä "lapsenlapsiani", vaikka on heillä elossa biologi´set mummitkin.
En viitsi tähän kirjoittaa papan touhuja ennen uuden " mummin " ottamista.
Kyllä lukijan silmät avautuisivat .Vuokralaisten vuokrat hoidettiin saunassa. Ja
kyseessä oli luonnollisesti naisvuokralaiset. Enempää ei tarvitse mainita vuokrakuitista. Tämä oli vain eräs pieni osa. Ja edempänä totesin, että vauhti kiihtyi,
kun tuli tämä "mummi". Mummi piti kyllä huolen, että " papan " sukulaiset saivat
käydä vain määrätyt kerrat uudistetussa pesässä. Jätetään nyt tällä kertaa häveliäisyys-syistä ne muut vastaavat osat aiheesta tällä kertaa.
Papan siskon suurin huolenaihe lienee kuitenkin,veljen "ylinuori" ulkomaalainen naisystävä. Jos uusi mummi olisi samaa ikäluokkaa papan kanssa ja lisäksi maamme kansalainen (naapurin mamma), niin tuskin tuota aloitusta palstalle olisi koskaan tullut.
Jos pappa ei saa edes tavata omia lapsenlapsia, silloin uusi mummi on huono.
Nimenomaan siitä voi olla kyse. Lapsenlapsia ei nuoret Thai-naiset ? kiinnosta.
Oman(papanikäinen) olisi varmasti pitänyt/saanut olla.
Mutta sanon edelleen niin kuin nim k/k "Antakaa papan olla".
Antakaa papan olla. Se on minunkin neuvoni.
Näin on, ei pappaa voi pakottaa lapsenlapsia tapaamaan jos uusi mummi on tärkeämpi, olkoon kansalaisuus mikä vaan.
Hyi pappaa, eikö lapsenlapset ole tärkeämpiä kuin uusi mummi. Kaikki sitä itseään vielä papaksi kehtaavat kutsua. Sen tietää täysin tarkkaan mitä tuollaisen papan mielessä pyörii.
"* voiko suruaikaa jatkaa uuden ihmisen rinnalla."
Voi. Ja sitä on mahdollisesti käyty jo puolison kuoleman lähestyessä, mikäli on ollut pitkäaikainen sairaus. Kuinkahan nopeasti tässä on edetty?
"* kärsiikö lastenlapset papan ratkaisusta ."
Vain jos uusi "mummi" on kauhea ilkeämielinen kotka, joka vihaa lapsia.
"* onko uusi nainen "mummi" vai kutsutaanko häntä etunimellä."
Etunimellä minun mielestä. Mutta lapset sen päättävät, ei kukaan muu.
Parasta kuitenkin olla puuttumatta toisten asioihin, oli näistä sitten mitä mieltä hyvänsä, kun sentään laillisista asioista on kyse.
Miten lapsenlapset suhtautuu papan mahdolliseen lapseen ? Uuteen tulokkaaseen. Tämä vaihto-ehto on olemassa.
Pappan uutta, kuten muitakin sukuun tulokkaita, kutsutaan etunimellä.
Mamman uutta miesystävää Jorgosta voi kuitenkin kutsua Jorkaksi. Eikö niin ?
Itse rakkaani 4 kk sitten menettäneenä,en todellakaan pysty ymmärtämään ihmisiä,jotka yhtäkkiä löytävät uuden ihmisen rinnalleen noin nopeasti.Suru kestää aikansa ja yleensä pahin suru on ohi noin vuodessa,kun on käynyt läpi joka ainoan juhlapäivän(kuten hääpäivä tai joulu).herää kysymys ;kuinka paljon siitä kumppanista oikein välitettiin..
Mutta kun vähän katselee ympärilleen ei voi muuta kun ihmetellä.
Avioeron jälkeen aika on vielä lyhyempi.
Ettei ois käyny kuten minun edesmenneelle ukilleni aikoinaan, että meni uusiin naimisiin mistä isäni hänen poikanaan ei erityisemmin pitänyt ja syystäkin: tämä uusi mummo sattui varastamaan ukilta rahaa pikkusummia kerrallaan omaan käyttöönsä ja eihän ukki meitä uskonut. Ei ennen kuolemaansa ainakaan. Tiedä sitten kuolinhetkellä.
Tätä mummoa emme ole menneet koskaan katsomaan ukin kuoleman jälkeen emmekä ole pitäneet muutenkaan yhteyttä.
Antaapa papan nauttia elämänsä viimeisistä ajoista. Miksi lapsenlapset kärsisi? Uusi nainen ei yleensä ole mummi, vaan yleensä etunimeltä kutsuttu
ja voihan hänkin olla vaikka Ilona-mummi. Lapsenlapsen elämässä ei mummuja eikä pappoja ole liikaa, vaikka heitä olisi useampi kappale, entiset ja uudet.
Vanha ihminen voi olla nähnyt puolisonsa hiljaisen lähdön jo pitkään, surrut sitä.
Ja voi surra edelleenkin, mutta kun tuo ihmisen sydän on aika laaja, sinne mahtuu uusikin rakkaus.
Kuka mies perrkele jotain MUMMOA ikävöi.Miehet tykkää teinipornosta ja haluu panna nuoria muijia.
Jees, ja jos ei äijä saa nuorta narttua, sitten yritetään keski-ikäistä ja jos ei sitäkään, sitten jotain vanhaa ämmää.
Kun tarpeeksi paljon jaksaa yrittää, kyllä jonkun eukon haarojen välistä löytyy antelias toosa.
Pannaan yrittäin!
Nim k/K sanoi, että antakaa papan olla rauhassa sen nuoren ulkomaalaisen naisen kanssa. Joten älkää jauhako......
Voihan Pappa! Tietenkin etunimellä. Jos joku kärsii niin sitten uusi ihminen. Ei pitkäaikaisen (oletan) kumppanin muisto tuosta vaan noin häviä. Siis olkaa iloisia että pappa on löytänyt ystävän. Kaikkea hyvää toisensa löytäneille!