Oon löytänyt sellaisen, melkein vuosi ollaan oltu yhdessä. Hän on hyvännäköinen, pukeutuu kivasti, harrastaa liikuntaa monipuolisesti, on sosiaalinen, hyvin toimeentuleva, ahkera sekä töissä että kotona, herkkä, avoin, huolehtiva, rakastava, sängyssäkin ihana ja ihan hulluna minuun.
Ongelma vaan on se, että mä en olekaan ihan yhtä täydellinen. Mulla kestää, että saan hommat käyntiin, unohdun nettiin tai kirja jää käteen, monta projektia kesken kotona ja työkuvioitakin siellä täällä. Mä en osaa keskustella, varon konflikteja, enkä sano oikein mitään, etten vaan sano väärin. Joskus stressaa, kun hän on mun luona, ja imuri jo hurisee, vaikka mä ihan just olin suunnittelemassa, että kohta siivoan...
Joskus tuntuu, että olis parempi olla ihan itsekseen vaan. Niin paljon huonommaksi mä tunnen itseni.
Ongelma vaan on se, että mä en olekaan ihan yhtä täydellinen. Mulla kestää, että saan hommat käyntiin, unohdun nettiin tai kirja jää käteen, monta projektia kesken kotona ja työkuvioitakin siellä täällä. Mä en osaa keskustella, varon konflikteja, enkä sano oikein mitään, etten vaan sano väärin. Joskus stressaa, kun hän on mun luona, ja imuri jo hurisee, vaikka mä ihan just olin suunnittelemassa, että kohta siivoan...
Joskus tuntuu, että olis parempi olla ihan itsekseen vaan. Niin paljon huonommaksi mä tunnen itseni.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mää kans tykkään olla (ainakin asua) itekseni, saa olla vähän sotkua, saan rauhassa olla sohvalla ja syödä, voin näyttää rumalta aamuisin ja työt jätän aina viime tinkaan. Ei oo toista siinä vieressä kattomassa ihmetellen ja arvostelemassa.
Sitten ku joku tulee käymään, tietysti näytän vain parhaam puoleni, kämppä kiiltää ja minä olen ihana
No niin just! En minäkään missään sotkun keskellä asu, ja osaan kyllä olla hurmaavakin, mutta elämisen ja olemisen rytmi vaan nyt on tämmöinen... no, takapainotteinen. Ehkäpä ei kannata lähteä mukaan siihen yhteisen kodin suunnitteluun.
No onko hän kieltänyt sua olemasta sellainen kuin olet? Kehittelet ongelmaa omassa päässäsi. Sulla on maailman hienoin tyttöystävä, mutta sekään ei kelpaa.
Rakastatko häntä?
Siinä taitaa olla ydinkysymys, että rakkaus on alkanut iteltäs hiipua. Ja alat laittaa sitä toisen syyksi. Lopeta heti, ja mieti oikeat syyt. Imurin käyttö ei johda eroon, ellei asialla ole ihan helvatin lapsellisen ihminen. Oletko?
Kyllä tässä varmaan aika ytimeen nyt päästiin. En pidä itseäni lapsellisena, mutta seurusteluasioissa olen kaikesta huolimatta aika kokematon ja tumpula. Voi olla, että ihastumisvaihe alkaa olla ohi, ja nyt jotenkin kaipaan enemmän tilaa ympärilleni. Ei ollut tarkoitus antaa kuvaa, että laitan jotain hänen syykseen. Vikoja löydän vain itsestäni.
Vastaus kysymykseen, rakastan, enkä voi kuvitella, että minulle olisi olemassa ketään parempaa.
Täydellistä naista ei ole olemassa!
Minä olen yksin, koska silloin voin tehdä töitä, opiskella ja harrastaa. Jos siinä olisi kumppani pyörimässä, hän tietysti vaatisi, että lopeta opiskelu, koska se on yhteisestä ajasta ja siis häneltä pois, lopeta työt, koska sekin on pois häneltä ja lopeta harrastukset, koska sekin aika on pois häneltä. Lisäksi, jos vielä vaatisi, että pitää tekstata tai soittaa aina minuutin välein tai vähintään tunnin välein, missä meet ja mitä teet, sekä pitäisi syödä vain hänen laittamaansa ruokaa (vaikka se olisikin älyttömän epäterveellistä ja lihottavaa) ja hän olisi muutenkin vaatimassa huomiota 24h ja jos nyt sattuisi välillä vaikka töitä tekemään tai opiskelemaan, se tarkoittaa siis sitä, että olen kylmä, en välitä hänestä ja enkä huomioi häntä tarpeeksi. Lisäksi liikunta olisi tottakai lopetettava, koska urheiluun käytettävä aika on pois juuri häneltä. Tämän kaiken päälle ei voisi opiskella mitään, koska eihän toki ymmärrä, että miten opiskeluun voi mennä niin kamalan paljon aikaa..Huippuna toki olisi, jos hän vaatisi, että minun on maattava hänen kanssaan sohvalle liikkumattomana tunteja ja oltava hänen kanssaan ja töllötettävä elokuvia sen sijaan, että saisi opiskella, tehdä töitä, harrastaa liikuntaa jne.
Onko sulla oikeasti ollut tuollaisia suhteita? Kyllähän nyt maailmasta löytyy ihan normaalejakin naisia, joilla on ihan omat menot itselläkin ja ymmärtävät, ettei sille toiselle tarvitse laittaa palloa jalkaan vaan annetaan sitä omaakin aikaa tarvittaessa...
Sinähän se olet Suomen ainoa urheileva lesbo. Älä nyt viitsi yleistää, jos nyt olet joskus johonkin sohvaperunaan erehtynyt.
Ei ole kyse pelkästään urheilemisesta, vaan urheilemisesta, opiskelusta, työstä ja harrastuksista. Vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja, siihen kun yhdistetään työ, opiskelu, urheilu ja harrastukset ja nukkuakin täytyy jossain välissä.
Vaikutat aika äärimmäiseltä suorittajalta, joka ei ole ymmärtänyt läsnäolon ja hyvän suhteen syvintä olemusta. Tasapainoisessa, hyvässä suhteessa on tilaa ja aikaa omille jutuille.
Juu, en varmaan ole ymmärtänyt juu. Sinä sitten et varmaankaan ole ymmärtänyt, että jos tekee paljon töitä, urheilee monta tuntia päivässä ja opiskelee monta tuntia päivässä, niin ei siinä paljoa aikaa jää seurusteluun, vaikka kuinka tasapainoinen olisi suhde (varsinkaan jos ei asu yhdessä) Elämä on valintoja täynnä. Itse ainakin teen itselleni mieluisia asioita kuin elän epätoivoisena suhteessa kuin suhteessa vain sen takia, kun ei osata sitten millään olla hetkeäkään yksin tai pitää seurustella vain sen takia kun kaikki muutkin.
Niin, elämä on valintoja täynnä. Jokin aika sitten luin artikkelin, jossa iäkkäiltä ihmisiltä kysyttiin minkälaisia asioita he elämässään katuvat ja tekisivät toisin.
3/4 heistä olisi kuluttanut vähemmän aikaa työntekoon ja yksinomaan omiin harrastuksiin ja enemmän aikaa elämänkumppanin, perheen ja ystävien kanssa olemiseen ja puuhasteluun. Nämä samat ihmiset sanoivat, että elämän parhaimmat hetket ovat olleet ne, jotka on koettu läheisen ihmisen, usein rakkaan, kanssa. Ja elämän raskaimmat hetket ovat olleet helpompi kantaa, kun niihin on saanut tukea rakkaaltaan/läheisiltään.
APUA!
Mun exä oli just tuollainen, kun kuvailit! Ihan kauhee!