Tässä jutustellu yhen miehen kanssa, joka on tosi symppis, huomaavainen, älyttömän hauska ja huumorintajuinen. Hänellä on 2 lasta edellisestä suhteestaan, 11v ja 9v tyttö ja poika. Yhteishuoltajuus. En ole vielä kysellyt mitään että ovatko nämä lapset kuinka usein miehen luona.
Olen itse tätä miestä huomattavasti nuorempi, en ole koskaan seurustellut miehen kanssa, jolla olisi ollut lapsia. Olen aina ollut itse asiassa sitä vastaan. Tuntuu vaan pelottavalta, jopa vähän ahdistavalta hypätä mukaan tälläiseen kuvioon.
Mietin että entä jos en tule juttuun näiden lasten kanssa tai he eivät pidä minusta jostain syystä? Mites sitten käy? Huonosti tietenkin..
Sitten mietin sitäkin että kuinka paljon lapset muuttaa suhdetta, eli ei sitä voi tehdä ihan mitä huvittaa millon vaan kun lapset ovat isänsä luona.. Kahdenkeskinen aikakin voi olla koetuksella..?
Sitten raha asiat.. Olen sitä mieltä että minun ei tarvitse osallistua näiden lasten vaatteiden, lelujen, tai minkään muunkaan ostamiseen. En ole heidän äitinsä. Tämän asian uskon olevan itsestäänselvyys. Esim. joululahjaksi voin puoleksi miehen kanssa lapsille ostaa ihan hyvin jotain mutta suurempiin hankintoihin en ala. Se on miehen ja hänen eksänsä välinen asia.
En myöskään ala lapsia kuskailemaan mihinkään harrastuksiin ja hakemaan pois. Miehen mukaan voin tulla jos mies vie lapsia jonnekin vaikka kavereille tms.
Tietenkin voin ja pitääkin jutella lapsille, ei se ole oikein että ei mitään kontaktia pitäisi miehen lapsiin.
Sitten mietin sitäkin että kuinkahan paljon se vaikuttaa suhteeseen kun mies joutuu väkisinkin olemaan eksänsä kanssa tekemisissä lasten takia.. Tuleeko siitä jotain kauheeta hullunmyllyä koko touhusta, olen lukenut näistä sekoista miesten eksistä jotka tekee kaikkensa pilatakseen miehen uuden liiton..
Kertokaa plussia ja miinuksia? Etenkin te, joilla on kokemusta tai ollut kokemusta vastaavanlaisesta?
Olen erittäin kiinnostunut miehestä, en vaan tiedä miten oikein suhtautua tälläiseen tilanteeseen. En ole koskaan vastaavanlaisessa tilanteessa ollut.
Olen itse tätä miestä huomattavasti nuorempi, en ole koskaan seurustellut miehen kanssa, jolla olisi ollut lapsia. Olen aina ollut itse asiassa sitä vastaan. Tuntuu vaan pelottavalta, jopa vähän ahdistavalta hypätä mukaan tälläiseen kuvioon.
Mietin että entä jos en tule juttuun näiden lasten kanssa tai he eivät pidä minusta jostain syystä? Mites sitten käy? Huonosti tietenkin..
Sitten mietin sitäkin että kuinka paljon lapset muuttaa suhdetta, eli ei sitä voi tehdä ihan mitä huvittaa millon vaan kun lapset ovat isänsä luona.. Kahdenkeskinen aikakin voi olla koetuksella..?
Sitten raha asiat.. Olen sitä mieltä että minun ei tarvitse osallistua näiden lasten vaatteiden, lelujen, tai minkään muunkaan ostamiseen. En ole heidän äitinsä. Tämän asian uskon olevan itsestäänselvyys. Esim. joululahjaksi voin puoleksi miehen kanssa lapsille ostaa ihan hyvin jotain mutta suurempiin hankintoihin en ala. Se on miehen ja hänen eksänsä välinen asia.
En myöskään ala lapsia kuskailemaan mihinkään harrastuksiin ja hakemaan pois. Miehen mukaan voin tulla jos mies vie lapsia jonnekin vaikka kavereille tms.
Tietenkin voin ja pitääkin jutella lapsille, ei se ole oikein että ei mitään kontaktia pitäisi miehen lapsiin.
Sitten mietin sitäkin että kuinkahan paljon se vaikuttaa suhteeseen kun mies joutuu väkisinkin olemaan eksänsä kanssa tekemisissä lasten takia.. Tuleeko siitä jotain kauheeta hullunmyllyä koko touhusta, olen lukenut näistä sekoista miesten eksistä jotka tekee kaikkensa pilatakseen miehen uuden liiton..
Kertokaa plussia ja miinuksia? Etenkin te, joilla on kokemusta tai ollut kokemusta vastaavanlaisesta?
Olen erittäin kiinnostunut miehestä, en vaan tiedä miten oikein suhtautua tälläiseen tilanteeseen. En ole koskaan vastaavanlaisessa tilanteessa ollut.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Se et exä on kuvioissa on paljon kiinni siitä miten paljon se on kuvioissa, minkälaiset välit miehellä on exäänsä... Meillä esim erosta on kolme vuotta, ollaan oltu paljon tekemisissä exä kanssa, mutta kummallakaan ei ole ollut uutta kumppania.. Kun erosimme ex-miehellä oli tyttöystävä, se tyttö ei ollut yhtään hyvillään siitä että näimme exän kanssa niin usein.. Ehdotinkin ettei nähtäis jottei tulis mustasukkaisuutta vaikka tunteita ei ollut exää kohtaan OLLENKAAN... Kuitenkin mustasukkainen oli.. Ex mies ei halunnut ryhtyä uuteen tyyliin joten tyttöystävä lähti. Nyt tällä hetkellä alamme juuri uuden kuvion. Lapset on vuoroviikoin ja molemmat ovat koulussa (nuorin juuri aloitti) joten me alamme vaihtamaan perjantaisin suoraan koulusta jottei tarvitse nähdä toisiamme... Tulevaa ajatellen.. MÄ en ite ainakaan henk koht tykkäis ideasta et EXÄ pyörisi kuvioissa jos mulla olis mies jolla on lapsia... Tietty ne pakolliset koulun juhlat ja muut mut muuten mun mielestä ei tartte olla enään elämässä jos kerran exä on.. Kiusallistahan se mun mielestä ois.. TIETTY toikin riippuu niin tyypistä. Mä en ole kovin mustasukkaista laatua mut olisihan se kiusallista jos mun miehen exä pyörisi meidän elämässä...
Olen itse valmistautunut siihen jo etukäteen et kunhan se uus mies löytyy niin miten toimimme.. Hän ei ole lasten isä ja osallistuu just sen verran ku haluaa.. HALUAISIN että tämä uusi kuitenkin olisi roolimalli lapsilleni. HÄNEN on ehdottomasti hyväksyttävä mun lapset, parasta olisi jos hän rakastaisi lapsiani kuin omiaan.. SE tietty vie aikaa, mutta ei ole mahdottomuus.. ITSE rakastaisin todennäköisesti miehenkin lapsia kuin omiani. Mä rakastan lapsia muutenkin =) ELI jos epäilet asiaa niin mun mielestä ei kannata edes alkaa ryhtyä mihinkään. JOs sinusta etukäteen jo tuntuu ettet pyystyisi rakastamaan heitä niin älä ryhdy leikkimään, lapset kärsii siinä eniten... Tietty tilanteita tulee että lapsien, lapsien isän ja sinun käsitys asioista eroaa toisistaan, mutta sitten tehdään kompromissi.. Mä olen esim puhunut lapsilleni jo etukäteen että sitten kun joskus uusi mies tulee kuvioihin niin HÄN on minun mies, lapsien on kunnioitettava häntä niinkuin ketä tahansa aikuista, KUUNNELTAVA ja uskottava mitä hän sanoo. MINÄ en hyväksy että lapset jyräisivät uuden miehen, vaan häntä pitää myös uskoa.. MUTTA tässä tulee taas se eteen että miehen on haluttava myös mun lapsien parasta, hän ei saa tyrannisoida vaan hänen pitää myös kunnioittaa ja arvostaa mun lapsia...
jos lapset ovat miehelle päähänpinttymä ( siis ei saa puuttua ollenkaan heidän asioihin, ei saa sanoa että laita astiat koneeseen, kaikki tyyliin pyörii lapsen ympärillä esim. kun hän haluaa jotain telkkarista katsoa niin sitä sitten katsotaan, jos et ole itse kokoajan läsnä vaan viipotat esim, shoppailemassa kun miehen lapset ovat hänellä ja se häiritsee miestä niin että paukkuu ym vastaavat asiat, mitään ei tehdä yhdessä muuta kuin silloin kun hänen lapsensa ovat paikalla) niin omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa että unohda se ja odota seuraavaa. Minulla on tälläinen mies (enpä tiedä jaksano kauaa häntä katsella) ja meillä on yhteinen tytär niin kaikki yhdessä tekeminen pitää tehdä vain ja ainoastaan silloin kun hänen ex-ex-ex-suhteestaan oleva 11-vuotias tulee. Silloin myös meidän yhteinen lapsi on hänelle välinpitämätön (nyt 2 vuotias) suuttuu jos lähden lapsemme kanssa normaalisti niin kuin muinkakin aikoina kaupoille tms. En saisi tehdä sitä. sitten kun se viikonloppu on ohi ja olemme normi arjessa niin kaikki on aivan loistavasti ! ensimmäisen yhdessäolo vuoden aikana en juurikaan käynyt missään niinä viikonloppuina mutta sitten tajusin että ei mun elämä voi olla sidottu silloin kun hänen lapsensa on meillä, ei mun tarvitse olla silloin koko ajan läsnä. Siitä se sitten pikkuhiljaa repeskin, mies ei sitä kestänyt.
No , sitten tuli aika kun kaikki oli hyvin ja päätimme tehdä yhteisen lapsen. Siitä se show sitten mieheni puolelta alkoikin, Nyt juuri viimeksi tällä viikolla sanoi että hän ja hänen lapsensa ovat kolmestaan seuraavan viikonlopun kun hänen aikaisempi lapsensa tulee ja minä en saa heidän kanssaa olla ???? haloo.... alkoi pikkasen mietityttää, sanoi myös sen että on hänen vuoronsa olla meidän lapsensa kanssa. Eipä kelpaa lapsemme seura silloin jos hänellä on vapaapäivä töistä, sen on ilmoittanut vaan lapsi pitää viedä hoitoon. Yhteiset hetket lapsemme kanssa kelpaa vain silloin kun hänen aikaisemmasta suhteesta oleva lapsensa tulee.
Prrr...le jos oisin tämän tiennyt en olisi lasta HÄNEN kanssaan tehnyt. No, todella iloinen ja ylpeä olen lapsestamme, sitä en kadu että lapsi on nyt tässä. kadun vain sitä kuka on lapsen isä....todella pahalta tuntuul..
Siis mistä helkkaroidista te oikein löydätte noin ääliöitä miehiä... :D
Olen mies vähän vastaavassa tilanteessa. Yhdessä ollaan asuttu jo parisen vuotta, lapset ovat 6- ja 8-vuotiaita. Aina välillä täytyy puolisoa muistuttaa etten ole lasten isä enkä mikään taksikuski harrastuksiin. Lahjan jos ehkä toisenkin ostan synttäriksi ja jouluna, mutta muuten en osallistu lasten elinkustannuksiin. Se on vanhempien tehtävä.
Kannattaa huolellisesti miettiä taloudelliset seikat ja puhua asiat selviksi ennen yhteenmuuttoa. Maltti on valttia uusperhettä perustettaessa.
Meillä kyllä on autettu puolin ja toisin.Välillä olen hakenut avomiehen lasta äidiltään,avomies taas on hakenut minun lapsia harrastuksistaan,kun olen ollut töissä.Molemminpuolista auttamista.
Kiva kun aloittaja vastaa itselleen!;)) Nämä on niin perstaskusta olevia juttuja.
Minusta nämä ovat asiallisia keskusteluja ja varmastikini juuri niitä juttuja, joiden kanssa uusperheissä väännetään ja painitaan.
En kyllä ymmärrä miten voi saada aikaiseksi luontevaa perhe-elämää, jos vanhemmuuden ja parisuhteen välillä retkottaa noin jyrkkä raja. Monesti asiat kyllä alkavat hioutua ajan kanssa, mutta onko tuo nyt lapsille sitten hyvä tilanne?
Aloittaja ei tunnu ihan kypsältä uusperheen tuomiin haasteisiin. Mietihän vielä vähän aikaa. Rakkauden huumassa ei kannata tehdä suuria päätöksiä, varsinkinkaan kun kuvioissa on mukana pieniä kärsijöitä.
Ja tämä ylläoleva iänikuinen lissuttelija voisi väsyä omiin touhuihinsa.
-miheni ja eksän välit ovat kylmät, mutta asialliset. Yhteydessä ovat juuri ne pakolliset asiat.
-Kyllä sitä aikaa yhdessäoloonkin riittää. Yhtälailla sitä pitää aikaa saada toisilleen, vaikka olisi omiakin lapsia. Se on ihan järjestely ja tahto kysymys. Etenkin tuossa vaiheessa kun lapset eivät 100% ajasta kanssanne ole.
-Anna lasten tehdä aloite sinun tutustumiseesi. Älä pakota/ä'nkeä/mustasukkaile. Ole vain. Avoin ja ymmärtäväinen. Luotettava. Aikuinen.
-Sinun rahasi ovat sinun. Ei miehesi lasten.
-Itse olen monen vuoden jälkeen vasta alkanut tottua tähän osa-aikaperhe elämään. ja nyt omia lapsia odotellessa.
Kyllä se vaatii ihmiseltä tietynlaista luonnetta, jotta jaksaa ja aitoa rakkautta ja tahtoa miestä kohtaan. Mutta ainakin itse olen hyvin onnellinen siitä, miten asiat nyt ovat.
Samoja pelkoja ja ajatuksia itsekin muinoin haudoin mielessäni. Keskustelu miehen kanssa tottakai on hyvästä. Mutta aika sen näyttää.
Olisit antanut lapsiiperhen olla rauhassa, oliko pakko rikkoa se, exä ja lapet taas syyllisii.
??? Perhe voidaan rikkoa vain sen perustajajäsenten toimesta!!!
Lissu voisi jo lopettaa!!
Voit toki alkaa seurustelemaan miehen kanssa, jolla lapsi/lapsia, mutta en suosittele yhteenmuuttoa vielä aikoihin. Vaikka sellainen vaihtoehto tunnemyrskyissä mielessä kävisikin.
Parempi ensin kunnolla tutustua ja kuulostella teidän välistä suhdetta ja vasta sitten tuoda lapsia kuviohin. Koska mikään uusi suhde ei kestä, jos lapset ja arki tuodaan heti alkumetreillä mukaan. Tutustukaa rauhassa, ennen kuin leikitte kotia. Sitten vasta jonkin ajan kuluttua tutustu lapseen.
Voi olla viisaampaa antaa lapsen tottua arkeen isänsä kanssa isän uudessa osoitteessa ja vasta sitten joskus pikku hiljaa tutustua lapseen. Samalla vältät entisen puolison kohtaamisen mahdollisimman kauan.
Entisillä puolisoilla niin miehillä, kuin naisilla on ihme luulo, että uudet kumppanit haluavat omia heidän lapsensa. Mutta eihän tosiasiassa näin ole. Mutta vältät sen, kun et näe heti lasta alkuun.
Taloudellisesta puolesta sen verran. Että et ole mitenkään velvollinen kustantamaan miehen lapsen menoja. Tietenkin lahjoja tms voi ostaa, mutta arjen kulut kuuluvat isälle.
Muutenkin jos ikäeronne mietityttää...niin miksi ottaa itseään vanhempi kumppani. Vaikka ikäero nyt ei haittaisi, saattaa se myöhemmin haitata ja paljon. Tuntuu, että max viisi vuotta suuntaan tai toiseen voisi olla hyvä.
Koska saattaa käydä niin, että kun tulee aika jolloin itse haluaisit lapsia, iäkäs kumppanisi ei enää halua pikkulapsivaihetta...eikä jaksa enää toimia niinkuin nuoremmat isät...mieti tarkkaan...
Miksi aloitustani on miinusteltu? Enkä ole mikään helkutin kodinrikkoja! Mies oli eronnut entisestä naisestaan ajat sitten, ennen kun olin tullut edes kuvioihin.
Joka tapauksessa, emme ole enään tämän miehen kanssa tekemisissä. Totesin ettei minusta ole tälläiseen touhuun. Haluan miehen joka on lapseton, piste. Vaikka koitin itselleni pitkään vängätä että voisin muka seukata miehen kanssa, jolla jo on lapsia. En voi. Ei ainakaan tunnu yhtään siltä. Joten parempi oli sanoa miehelle suoraan. Parempi olla rehellinen ja sanoa suoraan, sekä myöntää myös itselle ettei minusta ole tälläiseen.
Enkä halunnut edes alkaa kokeilemaan, kyllä minusta pitäisi olla täysin ok että jos toisella on jo lapsia, mutta kerta itestä vaan jatkuvasti tuntui että tää ei oo ok niin parempi näin.
Kiitos kuitenkin kaikille asiallisesti vastanneille!