Tänään on lähimmäisen sunnuntai, jota laupiaan samarialaisen sunnuntaiksi myös kutsutaan.
Seuroissa opetettiin tänään, että kaikki maailman ihmiset ovat lähimmäisiämme. Mietin, että voinko minä ylpeillä noudattavani tuota Raamatun tärkeintä käskyä rakastaa yli kaiken Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseäni. Tulin ja tulen kerta toisensa jälkeen siihen tulokseen, että en kykene siihen.
Pienenä sivujuonteena mainittakoon, että lähimmäisyys näyttäisi Vl.ien kohdalla olevan rajallinen, ulkopuolella olevia rakastetaan kutsuvalla evankeliumilla ja sisäpuolella olevia syntisiä pitää rakkaasti hoitaa armolla ja totuudella. Tällainen fiilis jäi puhheesta. Kertookohan tuo kuitenki enempi minun syntisyyvestä vai rajoitetusta lähimmäisen rakkauvesta?
Kuka on sinun lähimmäinen ja mitä sinulle merkitsee lähimmäisyys?
Seuroissa opetettiin tänään, että kaikki maailman ihmiset ovat lähimmäisiämme. Mietin, että voinko minä ylpeillä noudattavani tuota Raamatun tärkeintä käskyä rakastaa yli kaiken Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseäni. Tulin ja tulen kerta toisensa jälkeen siihen tulokseen, että en kykene siihen.
Pienenä sivujuonteena mainittakoon, että lähimmäisyys näyttäisi Vl.ien kohdalla olevan rajallinen, ulkopuolella olevia rakastetaan kutsuvalla evankeliumilla ja sisäpuolella olevia syntisiä pitää rakkaasti hoitaa armolla ja totuudella. Tällainen fiilis jäi puhheesta. Kertookohan tuo kuitenki enempi minun syntisyyvestä vai rajoitetusta lähimmäisen rakkauvesta?
Kuka on sinun lähimmäinen ja mitä sinulle merkitsee lähimmäisyys?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minun lähimäisiä ovat lähinnä olevat heluntailaiset kuten Kalevi ja Wiljami.
Siunauksella
Kes
Aika pieni piiri teillä, mutta sanotaanhan sitä, että kussa kaksi taikka kolme on koolla minun nimessäni... :)
Juuri näin. Mutta minunkin oppi seurapuheista on se, että uskovaisen lähimmäinen on vain toinen uskovainen, vanhoillislestadiolainen siis.
Itse ymmärrän, että lähimmäinen on jokainen, joka haluaa olla lähimmäinen, mielipiteisiin, uskontoon, jne katsomatta. Siksi en olekaan enää vl.
Eilinen saarna laupiaasta samarialaisesta oli laajasta lähimmäisen rakastamisesta ja omasta vajaavaisuudestamme. Olen siitä kirjoittanut siitä nettiseurat ketjuun, joten en nyt sitä toista. Tämän päivän puhe olikin sitten rajoittuneempi, siihen sopii se kuvaamasi "että lähimmäisyys näyttäisi Vl.ien kohdalla olevan rajallinen, ulkopuolella olevia rakastetaan kutsuvalla evankeliumilla ja sisäpuolella olevia syntisiä pitää rakkaasti hoitaa armolla ja totuudella. Tällainen fiilis jäi puhheesta. "
Minulle evl perusseurakunnassa laupiaan samarialaisen kertomus on toinen samoin kuin kristikunnalle ylipäätään. Kuvaamasi vl tulkinta on siitä ongelmallinen että se, jolle vertauksessa itse asiassa puhutaan on kuitenkin kristitty eikä se kyselevä fariseus. Jumalan rakkaus on ensin ja se vuodatetaan uskovaiseen. Uskovaisen pitäsi sitten toimia laupeuden lähettiläänä hädänalaiselle oli kuka tahansa. On väärin sitoa se vain evankeliumiksi. Nimittäin kristittyä lähetystyötä on aina ollut myös aineellisen hädän lievitys.
Mutta mutta.
Laitanpa linkin tähän sitten ortodoksien mallisaarnaan:
http://www.ortodoksi.net/index.php/Laupias_samarialainen_(2._opetuspuhe)
ja toiseen
http://katolinen.fi/?p=6224
ja kolmanteen
http://www.luterilainen.com/index.php?option=com_content&task=view&id=500&Itemid=278
ja evl kirkon
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=7&cad=rja&ved=0CEsQFjAG&url=http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/CCA8E15E9E9FC415C22579B4004FC42B/$FILE/kirkkoped_lahimmaisen_sunnuntai.doc&ei=V08aUvyAKIqE4ATW7IGwAw&usg=AFQjCNFeXYCSCDEQkf7ZGh6A-bQLYYDDHg&bvm=bv.51156542,d.bGE
Onko "vl mallisaarna" peräisin jostakin Heikki Saaren kirjasta?
Saarna toistuu aina samanlaisena, ulkoistettuna, piestyn ihmisen syntisyyteen keskittyvänä ja sivuuttaa lopulta sen mikä kaikille muille kristikunnassa sen sanoman ydin.
Syntiin joutunut viedään majataloon, joka on Jumalan valtakunta ja sinne jätetään kaksi penninkiä armo ja totuus muistaakseni. Ja vanhoillislestadiolainen lähtee kotiin hyvillään että taas tuli kuskattua yksi ressukka armohoitoon.
Jotenkin siitä jää vain tunne, että ollaan kuten tämän tarinan henkilö:
11 Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. [
12 Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.'
13 Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'
En ymmärrä lestadiolaista kristillisyyttä ilmeisesti ollenkaan.
Avaat hienosti vl-ajattelua ja lopuksi toteat, ettet ymmärrä sitä :)
Sen verran vielä lisäisin tuohon omia (vl) koskevaan lähimmäisen rakkauteen, että sekin on mielestäni ehdollista. Rakastamme sinua jos... Ymmärtänet mitä tarkoitan.
Pitääpä joskus ajan kanssa tutustua noihin linkkeihin, tiedä vaikka jokin asia avautuis niiden kautta.