-arvioi ilkeästi (no, välillä positiivisestikin) ulkonäköäsi _osa osalta_
- pilkkaa musiikkimakuasi
- pilkkaa aatemaailmaasi ja pitää sen perusteella sinua hieman yksinkertaisena
- on sinusta toisinaan mustasukkainen
- näkee sinut itsekeskeisenä
- ei usko sanojasi ja epäilee aikeitasi
- ei luota muutenkaan
- puhelimella kommunikointi... no enpä sano tästä mitään
- on muodostanut sinusta pakkomielteen, joka käy hänelle raskaaksi
Tiedän, miltä tämä kuulostaa ja mitä tämän perusteella tulisi tehdä.
Mutta se toinen puoli sitten. On
- helläsydäminen ja tahtoessaan hyväntahtoinen
- romanttinen
- silitystä ja syliä kaipaava
- tarkkanäköinen ja usein myös avarakatseinen
- näkee toisen ihmisen
- jotenkin niin...
... älyttömän ihana kuitenkin.
Takana on oikein painajaisten vuosi, jonka aikana olen vanhentunut varmasti kymmenen vuotta. Tällä viisaudella tekisin toisin kuin vuosi sitten, pitäisin suuni kiinni ja omisin hiljaisen tietoni. Tai ehkä en pystyisi siihen sittenkään. En pystyisi seuraamaan hiljaa ja jättämään häntä yksin siihen tunteiden riepotukseen, johon itse sain häneltä eräänlaista apua.
Mutta miten pitäisi ratkaista tilanne, joka syö molempia ja asettaa molempien mielenterveyden alttiiksi. En osaa tarkemmin selittää tätä, mutta välimme ovat oikeasti niin pahasti solmussa, että olen kertakaikkisen neuvoton :`(.
Meillä on jokin outo riippuvuussuhde enkä hahmota sitä. Sen jälkeen, kun hän ilmestyi elämääni, hän on ollut kaikkialla. Se vain on niin, ei minulla ole ollut ikinä todellista mahdollisuutta paeta häntä, kun törmäämme toisiimme yhä uudestaan ja uudestaan monella tasolla.
- pilkkaa musiikkimakuasi
- pilkkaa aatemaailmaasi ja pitää sen perusteella sinua hieman yksinkertaisena
- on sinusta toisinaan mustasukkainen
- näkee sinut itsekeskeisenä
- ei usko sanojasi ja epäilee aikeitasi
- ei luota muutenkaan
- puhelimella kommunikointi... no enpä sano tästä mitään
- on muodostanut sinusta pakkomielteen, joka käy hänelle raskaaksi
Tiedän, miltä tämä kuulostaa ja mitä tämän perusteella tulisi tehdä.
Mutta se toinen puoli sitten. On
- helläsydäminen ja tahtoessaan hyväntahtoinen
- romanttinen
- silitystä ja syliä kaipaava
- tarkkanäköinen ja usein myös avarakatseinen
- näkee toisen ihmisen
- jotenkin niin...
... älyttömän ihana kuitenkin.
Takana on oikein painajaisten vuosi, jonka aikana olen vanhentunut varmasti kymmenen vuotta. Tällä viisaudella tekisin toisin kuin vuosi sitten, pitäisin suuni kiinni ja omisin hiljaisen tietoni. Tai ehkä en pystyisi siihen sittenkään. En pystyisi seuraamaan hiljaa ja jättämään häntä yksin siihen tunteiden riepotukseen, johon itse sain häneltä eräänlaista apua.
Mutta miten pitäisi ratkaista tilanne, joka syö molempia ja asettaa molempien mielenterveyden alttiiksi. En osaa tarkemmin selittää tätä, mutta välimme ovat oikeasti niin pahasti solmussa, että olen kertakaikkisen neuvoton :`(.
Meillä on jokin outo riippuvuussuhde enkä hahmota sitä. Sen jälkeen, kun hän ilmestyi elämääni, hän on ollut kaikkialla. Se vain on niin, ei minulla ole ollut ikinä todellista mahdollisuutta paeta häntä, kun törmäämme toisiimme yhä uudestaan ja uudestaan monella tasolla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
irtaudu, jätä hänet
Olen yrittänyt sitä, mutta se ei vain jotenkin onnistu. Sehän se outoa onkin :(
Olemalla tarpeeksi tyly pääsee kaikkein parhaiten eroon.
Olen yrittänyt sitäkin, siis olla etäinen ja torjuva. Ei auttanut, ja kun kyse on pohjimmiltaan siitä, etten itsekään pääse tunnetasolla eroon hänestä. Muutenhan se olisikin helppoa.
Ja jos minä olen lehtikuusi, niin hän on kuin sembramänty. Piikikäs mutta pehmeä.
minua kiinnostaa suunnattomasti tylyt ihmiset.
heissä on jotain puoleensavetävää.
sinä...kaikki ymmärrys löytyy syvältä sisimmästäsi. Luulen, että sen tiedätkin, mutta se tieto mikä sieltä löytyy saa sinut heikoksi. Ja heikkoutta sinä väheksyt, itsessäsi. Kiellät sen itsessäsi. Ja, koska et pysty sitä tietoa käsittelemään, vierität sen viattoman niskaan. Tätä mieltä olen.
Vaikeus hyväksyä omaa heikkouttani, hmmm... sen myönnän. Mutta en siltikään ymmärrä mitään, en oikeastikaan. Ja ymmärtämättömyys tekee lähes pakokauhuisen olon, koska olen tähän asti luottanut aina järkeeni ja nyt en jotain pystykään ratkaisemaan sen avulla.
Muru hei, turha täällä pääkköpalstalla on oikeiden ihmisten ominaisuuksia vatvoa.
Helppo on halpaa...pätee myös ihmisiin.
Niin kai sitten, mutta joskus on pakko avautua jossakin. Tällaista ei tohdi kertoa kenellekään, koska jos luet aloitukseni, näet varmaan, kuinka mielipuoliselta se vaikuttaa.
Miltä tuntuisi antaa ajan kulua, ja katsoa
Tuntuuko ahdistavalta?
Näin olen ajatellutkin, että aika kuluu ja asiat selvenevät johonkin suuntaan. Ne selviävät aina, mikään ei ole ennenkään koskaan jäänyt paikalleen. Välillä ahdistaa, mutta nyt taas on ok, kun kirjoitin ajatuksiani. Kyllä tämä tästä taas.
odottelisin rauhassa ja antaisin sen seota päästänsä. Turvaisin oman selustani ja varmistelisin useita pakoreittejä.
Tulevaisuuden suunnitelmat jättäisin kertomatta ja pysyisin asiallisena välttämättömissä kommunikointi tilanteissa.
Ottaisin pikkuhiljaa etäisyyttä kaikin mahdollisin sivistynein keinoin jne.
Auttaakse?Onko kokemusta?
Äh, sarkasmi ei pure tässä tapauksessa, koska en oikeastikaan ajattele vain omaa selviämistäni vaan yhtä lailla myös toista osapuolta.
Tuo kuulostaa kyllä hyvältä suunnitelmalta.
Yö.
Torju hänet.
Ole kylmä ja välinpitämätön.
Ei mitään huomiota.
Kyynisesti ja kylmästi lyttäät vaan.
Siinä se.
Nukkuisin hänen ihollaan ja miettisin aamulla.