Käsite ystävyys on sinun myötä saanut aivan uuden merkityksen. Pelkkiä ystäviä meistä ei tule koskaan. Silti jollakin hassulla tavalla me olemme jo nyt enemmän kuin ystäviä. Sitä on vaikea selittää, mutta sinä tiedät kyllä.
Minulla on tunne, että tämä voisi olla jotakin todella hienoa ja suurta, jos vain molemmat uskaltaisimme ottaa siitä selvän mitä tämä kaikki on. Minä seuraan sydäntäni, mutta sinä et ainakaan toistaiseksi ole samalle tielle lähtenyt.
Tiedä kuitenkin, että minä olen aina sinun puolellasi.
Minulla on tunne, että tämä voisi olla jotakin todella hienoa ja suurta, jos vain molemmat uskaltaisimme ottaa siitä selvän mitä tämä kaikki on. Minä seuraan sydäntäni, mutta sinä et ainakaan toistaiseksi ole samalle tielle lähtenyt.
Tiedä kuitenkin, että minä olen aina sinun puolellasi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Me vai ?:)))
Tuskin kultaseni:))
Kyllä minä sydäntäni seuraan. Sinä vain et ole se kohde. Voi harmi sentään.
Niin. Ymmärrän ajatuksesi jollain lailla. Minäkin tunnen ihmisen, josta ajattelen noin. Eli pidän ystävänäni, vaikka todellisessa elämässä en pysty kohtaamaan häntä omana itsenäni, kuten ystävien seurassa pitäisi. Olen pitänyt sitä juurikin ystävyyden kriteerinä, että toisen seurassa voi olla puutteellinen itsensä ja että toinen välittää silti, ja se pätee kumpaankin suuntaan. Tällaisia ystäviä minulla on.
Pohjimmiltaan ongelma on siinä, että rakastuin ihmiseen, johon en olisi saanut. Ja kun sen ymmärsin, oli liian myöhäistä tehdä korjausliikettä.
Yritän nyt sitten kohdella häntä... no, kun en ystävänä osaa enkä pysty... ainakin ystävällisesti. Se onnistunee :(.
Toivon vain, että et ole tekemässä samaa virhettä kuin minä aikanaan tein. Menin naimisiin ihmisen kanssa, josta pidin, jonka kaveri olin. Oli kivaa olla yhdessä ja kaikki sujui suhteellisen mutkattomasti. Se kaikkein suurin kuitenkin puuttui, rakkaus. Monta vuotta meni elämästäni ihan mukavasti kunnes sisäinen tyhjyys ja yksinäisyys muodostui mahdottomaksi kestää. Lopulta minä erosin. Ja ainoa mitä kadun on se, että koskaan menin naimisiin ihmisen kanssa, jota en rakastanut. Lapsia ei kuviossa ole.
Mielestäni ei ole myöhäistä tehdä korjausliikettä, jos elämässään haluaa olla oikeasti onnellinen. Harkitse tarkkaan onko nykyinen suhteesi sellainen, että sen takia olet valmis luopumaan rakkaudesta. Sen päätöksen voit tehdä vain sinä itse. Elämässä on kuitenkin niin paljon muutakin huolta ja murhetta, että rakkautta ei kannattaisi heittää hukkaan, kun sen on löytänyt.
Kunhan olet saanut tylyt rukkaset, tuo tunne kääntyy sinua vastaan. Et halua olla ystävä, koska et pysty olemaan pelkkä ystävä. Silloin on helpompi kun ei ole missään tekemisissä. Ei jaksa esittää että on hirveen kiva kun ollaan kuitenkin kavereita. Siksi minä en aio enää koskaan ottaa yhteyttä ihmiseen, josta välitän enemmän kuin muista.
Olenkin saanut moukariniskun suoraan sydämeeni. Se ei kuitenkaan poista tunteitani häntä kohtaan. Niin suurta tämä kaikki on. Mikään ei sitä poista....ei aika, ei näkemättömyys, ei rumat ilkeät sanat, ei mikään. Minä rakastan tätä ihmistä koko sydämestäni.
Ei kannata lähteä tuohon peliin mukaan. Minä lähdin ja sain paskaa niskaani ;)
Mitä takoitat "puolella", olen sinun puolella?
Joo ei olisi eikä ole munkaan juttu se ystävänä olo hänen kanssaan.. ystäviä mulla jo on.