omiin sukulaisiin. Kun aina ollaan riitaa haastamassa ja huomautellaan kaikesta ikävästä.
Miksi ei saa elää rauhassa omaa elämää.
Jos en vastaa puheluun, onko sukulaisella oikeus alkaa penkomaan, miksi en vastaa?
Sukulaiset ovat usein kateellisia ja kilpailevia ainakin tässä maassa.
Miksi ei saa elää rauhassa omaa elämää.
Jos en vastaa puheluun, onko sukulaisella oikeus alkaa penkomaan, miksi en vastaa?
Sukulaiset ovat usein kateellisia ja kilpailevia ainakin tässä maassa.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Pakko mikä pakko,tierä vaik olis perintöä tulossa, sen tähren voi pikku arvostelut kestää.
Perinnöt.
Nykyaikana sukulaisilla ole oikein mitään merkitystä kenellekkän. Mä olen nyt pöndellä, puolet Hikiäläisistä kai mulle sukua, muutaman tunnen ulkonäöltä.
Kirjoitin, koska muutama päivä sitten satui hassu juttu osulassa. Olin kaljoissani ja kävin autonkuljettajan kanssa hankkimassa lisää virvokkeita. Joku tyyppi tuli ovella vastaan, kattoi nopeesti kummallisesti ja jatkoi matkaansa. Autonkuljettaja mainitsi het ensimmäiskesi parkkipaikalla, että "Hokasitko kuka tuli ovella vastaan?" Mä että hä. Jäätiin sitten varsin autoon istuskeleen, kun kun s,. mainittu kundi, tuli ulos kaupasta, autonkuljettaja näytti, tossa se sun kuuluisa serkkusi. Joopajoo, ensimmäisen kerran näin eläissäni. Kundista puhuttu paljon, mutta mulla ei ole mitään kosketuspintaa siihen. Tavallisen näköinen tuulipukumies, se ainoa mitä itse tiedän.
Murrosvaihe meni jo. ei nykyaikana pelata sukulaissuhteilla, nyt on suhdetoiminta ja kontaktit tärkeämpiä. Aiemmin kaikki perustui sukulaisuuteen, paljonko mikäkin suku lisääntynyt, kellä enenpi hehtaareita tai kellä enenpi äpäriä. Nykyisin ei ole niin.
Nyt ihminen joutuu enenpi elämään elämäänsä omin voimin. Kaupunkilaiset sen tietää, pöndeläiset ei vaan tajua asiaa. Läheisriippuvuus, sukurakkaus, menyntyttä aikaa. Ihmisen on pärjättävä itse, ei minkään suvun varassa.
=DW=
Onko pakko, kai sä itse tiedät paremmin yonko sun pakko. Mun ei ole.
Laita puhelimeesi vastaaja joka soitettaessa kertoo omin sanoin ettet ole juttutuulella soitat kun olet. Etkä vastaile, soittajat saat selville Fonectalta, eikä maksa.
Se on sanottava sukulaisille suoraan halustasi olla rauhassa, luulisi olevan helppoa em. puhelinkeskustelussa. Hymistely ei tehoa, sitkeäkin soittaja väsyy kun ei saa yhteyttä, myös kotiovi ei aukene kuin etukäteen sovitulle tulijalle, onnistuu vaan varaa aikaa tämän toteutumiseen.
selville puhelinnumeron perusteella ilman maksua?
rekisteröidy https://www.fonecta.fi/kirjaudu?for=profile, rekisteröityminen maksaa 0,25€ ja sen jälkeen voit ilmaiseksi kysellä numeroita
Ei keneenkään tarvitse olla yhteydessä pelkästään siksi, että sattuu olemaan sukulainen. Jos ei synkkaa, niin ei. Vastaan kyllä puhelimeen, jos soittavat. Joittenkin kanssa olen hyvin lyhytsanainen ilman riitaa ja heidän soittonsa harveneva automaattisesti.
Esimerkiksi näin; "No moi... eipä mitään kummempaa... joo... entä ite... nii... joo...aha... no heipä hei".
Olen kolmeen sukulaiseen yhteydessä, eli aviopuolisooni, tyttäreeni ja yhteen sisareeni. Ensin mainittuun päivittäin, kahteen muuhun harvakseltaan.
Kukaan eikä mikään voi pakottaa olemaan yhteydessä ihmisiin, joita en halua tavata.
Ai sä olet naimisissa sukulaisesi kanssa?
Eikös oma aviopuoliso ole se kaikkein läheisin sukulainen; lähiomainen?
Harvemmin puoliso sukua on, lakikin jo kieltää naimasta lähisukulaisia, ja serkusavioliitoissakin on vielä joltinenkin riski piilevien perinnöllisten tautien leviämiseen.
"omaiset" ei ole "sukulaisten" synonyymi.
Siis lähiomaiseko eivät ole lähisukulaisia?
Eihän aviopuoliso aina olekaan sukulainen ennenkuin heidät vihitään. Joskus voi ollakin. Samalla sukuun tulee uusia sukulaisia.
Mielestäni kaikki omaiset ovat sukulaisia, mutta kaikki sukulaiset eivät ole omaisia. Siinä mielessä ei synonyymi.
Kuten yöhuuhkaja totesikin lähiomainen ei vastaa lähisukulaista, siis ei ole synonyymi. Minun puolisoni ei ole minun lähisukulaiseni, lähiomaiseni kylläkin.
Siinä olet kuitenkin oikeassa että en minäkään kaikkia sukulaisia miellä omaisiksi. omaisia ovta vainh he joiden kanssa olen tekemisissä ja ovat minua lähinnä.
Miten sitten joku voi olla aviopuolisosi kautta sukua sinulle, jos ei edes aviopuolisosi ole sukua sinulle?
No ei minulla olekaan aviopuolisoni kautta olevia sukulaisia?He ovat puolison sukulaisia, ei minun.
Ovat he väkisin lastesi kautta sukua sinullekin.
En koe heitä sukulaisikseni, he ovat lasteni sukulaisia heidän isänsä kautta, eivät minun sukulaisiani.
Ja lapsesi eivät ole mitään sukua sinulle?
"Rutsa"
Olen naimisissa sukulaiseni kanssa. Onko sinulle yllätys, että puoliso lasketaan sukulaiseksi?
Hah, no mietis, ovatko he sukua jos olen heidät synnyttänyt. Miestäni en ole synnyttänyt enkä mieheni sukua. Lapseni ovat minun ja miheni yhtyneistä soluista alkaneet muodostua, ei minuun ole mieheni dna:ta siinä jäänyt.
Jos olet sukulaisesi kanssa naimisissa, silloin puoliso lasketaan sukulaiseksi, Silloin ei ole yllätys.
Noooo... tuo avioliiton kautta tuleva sukulaisuus on aina käsitetty hieman eri tason sukulaisuudeksi kuin verilinjan sukulaisuus.
Omaisiin laskisin myös avopuolison tms vihkimättömän elämänkumppanin jos sellainen sattuu olemaan, sukulaiseksi sellaista ei kai koskaan lasketa jollei nyt satu olemaan yhteisiä jälkeläisiä. Ja onhan niitäkin joilla on vain viranomaisia...
Silloin meistä tuli sukulaisia, kun meidät vihittiin. Oletko täysin typerä, vai teeskenteletkö vaan?
Ilmeisesti ajattelet, että puolisosi vanhemmat eivät ole lastesi sukulaisia??? Heillä siis on vain yksi isoäiti ja yksi isoisä. Niinkö? Kumman vanhemman isän ja äidin sinä lasket lasten sukulaisiksi?
"ex-"
Lueppas tarkemmin ennen kuin hyökkäilet.
Rutsa26.8.2013 11:530 SULJE
En koe heitä sukulaisikseni, he ovat lasteni sukulaisia heidän isänsä kautta, eivät minun sukulaisiani".
Lähipiiriämme kuitenkin ja välit ovat lämpöiset. Mikä siinä on niin tuomittavaa, en alkuunkaan ymmärrä?
Olisko suvaitsevaisuudella taas tilaa tässä keskustelussa? Tottakai mieheni sukulaiset ovat lasteni sukulaisia myös, mutta eivät minun.Mikä siinä tekee minusta typerän?Yöhuuhkajalla on samanlainen käsitys sukulaisuussuhteista kuin minullakin, joten ei liene kovin poikkeava kuitenkaan?
Miehesi ei siis ole sinun sukulaisesi, mutta miehesi vanhemmat ja ja sisarukset ovat lastesi sukulaisia?
Jos noin ajattelet, niin sinuthan pitää rajata pois miehesi sukujuhlista, jos sellaisia järjestetään.
Puolisoni on puolisoni ja hänen vanhempansa ovat lasteni sukulaisia juu. Minä lasken sukulaiseksi vain verisukulaiset (jos googletat ja perehdyt tarkemmin tähän sululsisuus-asiaan tulet huomaamaan jotta on monia monia muitakin kriteereita miten eri paikoissa sukulaisuus tulkitaan.). Me olemme siis perhe ja meillä sukujuhliin on tervetulleita myös puolisot vaikkeivät verisukulaisia olekkaan, samaa perhettä kuitenkin, läheisesti ja toivotustikin.Me emme näe tässä asiassa mitään ihmeellistä, koska meidän molempien suvulla on asiasta samankaltainen käsitys.
teidän suvussa ei sitten mahdolliset adoptoidut lapsetkaan ole sukulaisia, eikä näin ollen lapsenlapset jotka he saavaat
minulle sanottiin vihkimisen jälkeen: tervetuloa sukuun, kovasti olen saanut nauttia avioliiton kautta saamistani sukulaisistani
geneettinen sukulaisuus on mielestäni eri asia kuin sukulaisuus
Adoptoitu lapsi ei ole verisukulainen mutta muutoin kuuluu perheeseen eivätkä näin ollen heidän lapsenlapsetkaan mutta tämä ei vaikuta ollenkaan siihen etteikö hetiä rakastettaisi ja pidettäsi perheenjäseninä. ei pidä sekoittaa näitä kahta asiaa.
Sinulla näköjään vain sukulaisten välilä voi olla perheyhteys, näen sen asian ihan toisella tavalla.
Tässä lisää asiasta, joka ei ole niin yksiselitteinen.
http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaaliantropologia/yksilo.html
Verisukulainen on sellainen joka polveutuu samasta kantavanhemmasta. Joten jos siis isälläsi on jälkeläinen jonkun toisen naisen kanssa kuin äitisi kanssa, niin tämä jälkeläinen on sinun verisukulaisesi.
Äitini esikoinen on koko ikänsä jaksanut muistuttaa että olen hänelle vain puolikas. Olen siis sisarpuoli. On juntannut saman ajattelumallin myös omalle tyttärelleen, joka äitini 80-vuotispäivillä alkoi ynnäilemään kuinka monta serkkupuolta hänellä on:) Osasi laskea, että hänellä on viisi serkkupuolikasta ja kolme "oikeaa" serkkua. Nämä puolikkaat serkut katselivat hieman kummissaan, enkä ihmettele.
"No ei minulla olekaan aviopuolisoni kautta olevia sukulaisia?He ovat puolison sukulaisia, ei minun."
Mistä mahtaa tulla termi appivanhemmat? Lienee yleisessä käytössä.
Sisarpuoleni on minun verisukulaiseni tietysti. onhan meillä sama vanhempi.
Mitään pakkoa ei ole. Voi kai kieltää niitä osallistumasta hautajaisiinsakin...
Niin voi ja niin minä olen tehnytkin. Paperissa lukee ettei mitään hautajaisia järjestetä ja siinä on todistajien allekirjoitukset. En näe mitään syytä sille, että kuoltuani joku järjestäisi hautajaiset.
Tää on taas näitä aloituksia, "puhutaan, ei väliä mitä puhutaan, kunhan puhutaa."
riittää ----
Onhan näitä erakkoja suomi pullollaan,
sitte ku on perinnönjako tullut ajankohtaiseksi, ollaan suu pyöreenä kuinka ne asiat hoidetaan, kun yhteyttä ei ole pidetty 30 vuoteen,
saa siinä ihmetellä että kukahan tuoki tyyppi on joka tunkeutuu perinnönjakoon,
on vielä röyhkeä
keksii omia sääntöjä, mikään ei näytä kelpaavan,
MILLÄ OIKEUDELLA kun ei ole ollu tekemisissä 30 vuoteen
eikä ole ollu pienintäkään apuna kuolleelle läheiselleen elämän varrella,
päinvastoin, pelkää huolta on aiheuttanu,
Että ihanko vaan perinnön toivossa pitäisi teeskennellä tykkäävänsä jostain ihmisestä koska sattuu olemaan sukulainen?
Osaatko yhtään hävetä, että suollat tuntemattomalle ihmiselle tuollaista?
Saatan kyllä käydä katsomassa vanhempiani vaan pelkkä hautakivi siinä seisoo. Mitään apua eivät tunnu tarvitsevan ja varmasti antavat anteeksi etten auta heitä. Minun puolestani olisivat saaneet mielellään kuluttaa omaisuutensa ihan viimeistä senttiä myöten, kunhan olisivat vain jääneet eloon. Vanhempani eivät nimittäin ehtineet vanhentua kumpainenkaan vaan kuolivat tapaturmaisesti alle keski-ikäisenä samalla kertaa.
Tunnut olevan myös vissin varma siitä, että he hoitivat omia vanhempiaan, vaikka olivat työelämässä ja oma perhe hoidettavana. Turha leikkiä selvänäkijää siinäkään asiassa. Kummankin vanhemmat olivat kuollet ennenkuin vanhempani olivat edes työikäisiä ja ennenkuin heillä oli perhettäkään. Haudat on jossain itärajan takana.
Ajattele vähän, mitä ensi kerralla päästelet suustasi.
Jahhapp! Se viesti olikin jo häippässyt mihin vastasin. Eipä siinä hyvä hävinnyt.
oikeestaan oon yhteydessä säännöllisesti ainoastaan siskooni ja hänen vanhempaan tyttäreensä mutta hyvin osataan käyttäytyä ja keskustella sillon kun on sellainen tilanne se tuli taas todistettua tänä viikonloppuna kun siskon tyttären tytär meni naimisiin ja sitä oltiin porukalla todistamassa oikeen pitkän kaavan mukaan.
hautajaisissa tapaaminen olekaan kivaa. Välillä häitäkin pitää olla ja iloisia synttäreitä.
Ei ole pakko. Sinulla on täysi oikeus karsia elämästäsi kaikki ne ihmiset,
joista ei aiheudu kuin pahaa mieltä. Elämä on aivan liian arvokas tuhlattavaksi
tyhjänpäiväisiin ihmisssuhteisiin. Sinulla on oikeus omaan elämään.
Jos sinulla on lankapuhelin, osta sellainen malli, johon saat talletettua näiden ihmisten puhelinnumerot nimineen. Näet puhelimen näytöstä, kuka soittaa,
ja voit itse valita vastaatko vai et. Samahan toimii myös kännykässä.
Vedä itse rajasi, keitä haluat tavata, keitä et. Etenkin jos he ovat ilkeitä ja
pahansuopia.
Eikös tuo heevettiä pelkäävä hevat olisi paras vastaamaan mitä tehdä, jos oma lahko ei enää innosta?
H.
muutos mielessä
Pian asia selviää, kunhan on ensin vatvottu, kuka on sukulaisesi?
Minä pääsin eroon sukulaisista ja tuttavista, kun lähdin mieheni luota livohkaan.
Voithan pistää välit poikki lopullisesti, mutta en kyllä suosittele.
Sukulaisillehan se saattaisi olla helpotuskin jos niin tekisit, voihan olla että he kokevat yhteydenpitonsa rasittavana velvollisuutena.
Aloita nyt vaikka siitä, että ilmoitat voivasi hyvin mutta haluavasi olla rauhassa ja että otat sitten itse yhteyttä jos ja kun haluat.
Toivottavasti se jos ja kun ei ole vain silloin kun sinulla on ongelmia. Ehkä edes kerran vuodessa haluaisit kuulla kuinka sukulaisesi voivat?
Miksi olisi pakko?
Itse ollaan veljeni kanssa ihan vapaaehtoisesti yhteydessä lähes päivittäin.
Ei minulla sukulaisiani vastaan mitään ole, harvakseltaan tavataan, sukujuhlissa enimmäkseen.
Jos joku on kateellinen, se osoittaa että sulla on mennyt paremmin kuin hänellä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukulainen
ettei tartte riidellä kuka on sukulainen
No minusta ei ole riidan aihekaan. Asiassa voi olla useita näkökulmia, joista ei ole yhtä ainoaaa oikeaa. Minä lasken sukulaisekseni kuitenkin vain verisukulaiseni ja piste.
Puoliso ei ole sukulainen vaan aivan vieras henkilö, kenen kanssa menet vihille.
Ei ainakaan Suomessa ole enää tapana että ihan vieraan kanssa naimisiin mennään.
Saahan sitä mennä avioon vaikka puolison sisaruksen kanssa, kun ensin eroaa.Siis ei ole sukulainen puoliso.
Onko järki päässä???
Ei ole, mene hoitoon.
Ei ole pakko olla yhteydessä kenenkään kanssa jos ei halua. Miksi edes kysyt tuollaista?
ollut yhteyksissä pitkään siskoni kanssa, joka oli lapsuudessa ystäväni. Naimisiin hän meni miehen kanssa, josta ei meidän perheessä oikein pidetty, ja mies on suorastaan vihannut vaimonsa sukulaisia.
Mies oli minun hyvän mieheni vastakohta monin tavoin.
Sisko muuttui vähitellen miehensä kaltaiseksi. Hän on jo 1990-luvun alusta hänkin sanonut ilkeitä sanoja minulle puhelimessakin, samoin tavatessamme.
Olen surrut sitä, että hän on muuttunut miehensä kaltaiseksi,
mutta olen pitänyt yhteyksiä yllä kuitenkin. Kun järjestin viime kesänä lounastapaamisen hotelliin useille sukulaisilleni, hän oli mukana, ja silloinkin häneltä iloisen seurueen jutellessa tuli minulle: "Höröttäjä!" -sana. En välittänyt vielä siitäkään,
mutta kun hän myöhemmin alkoi puhelimessa sanella itse keksimiään syytöksiä minulle, - minun oli pakko lopettaa yhteydenpito.
En kanna kaunaa, sillä hänellä on varmaan ollut vaikeata. En voisi vihata häntä, sillä vieläkin kuvittelen hänen olevan se sama sisko. Olen yhteydenpidon lopettanut nätisti, sanomatta pahoja sanoja.
Siskot voi vanhempana olla erilaisia mkuin nuorena, ja sanovat suoraan. Eräskin epäili et olen pelehtinyt hänen miehen kanssa?En sellaista muista tapathuneen, jospa olen ollut silloin muistinsa menettänyt, vaikka ei muistia meneteä nuorena niinkään kuin vanhana.
No en nyt sentään vielä kaiken päälle sukulaisten takia hoitoon mene.Otan etäisyytä,mutta sen vielä totean, mitä kiltimpi olet sitä huonommin kohdellaan.
nyt samaa mieltä tuosta, kun sanoit:
"mitä kiltimpi olet sitä huonommin kohdellaan."
Olen aina yrittänyt sanoa hänelle hyviä sanoja.
Sisko on ilmeisesti pitänyt minua 'itsestäänselvyytenä',
jolle saa aina sanoa ihan mitä vaan!
Että minulle voi purkaa minuun vaikka muiden kuullen omaa pahaa oloaan
joka sen miehen viinan käytön ja pelaamisen takia tulee, mutta jota ei saa edes tyttärelle ilmaista.
----
kaukana.
Niin kuin minäkin perheineni.