Mikä ihmisessä on arvokkainta?
Tämän päivän keskusteluissani useasti puhutaan omasta omaisuudesta, millaisessa ja kuinka isossa asunnossa asutaan, mitä olet lukenut ym. ym. ja onko kalliisti kalustettu asunto. Tuttavistakin kun puhutaan mainiten samoja arvoja.
Kelpaako enää tänä päivänä ihminen ystäväksi kuka asuu pienessä vuokra-asunnossa ja nauttii pientä eläkettä?
Tämän päivän keskusteluissani useasti puhutaan omasta omaisuudesta, millaisessa ja kuinka isossa asunnossa asutaan, mitä olet lukenut ym. ym. ja onko kalliisti kalustettu asunto. Tuttavistakin kun puhutaan mainiten samoja arvoja.
Kelpaako enää tänä päivänä ihminen ystäväksi kuka asuu pienessä vuokra-asunnossa ja nauttii pientä eläkettä?
Vastaukset 62
Vanhimmat
Ei tulisi pieneen mieleenkään kysellä ihmisten omaisuuksista (siis rikkauksista) eikä asunnon kalustuksista, yms. Harvoin näillä palstoillakaan muistaakseni sellaisista asioista jutellaan.
Minulle ihminen - sellaisena kuin hän on - on tärkeämpi kuin "puitteet". Se synkkaako vai ei riippuu ihan muista asioista.
Voi voi, kyllä tällä palstalla ainakin kerrotaan kyselemättäkin. Ja mitä useampi talo, ikkuna, kesämökki ja mitä oppineempi tuttavapiiri, sitä useampi rekattu nimimerkki. Ja siinä mielessä muita korkeammalla.
Minä sitten näköjään jätän sellaiset kommentit ja "esittelyt" ihan omaan arvoonsa enkä noteeraa mitenkään. Onhan meitä moneksi, ei kai höhliä kommentteja kannata jäädä mielessään jauhamaan?
Huononpuoleiseksi vitsiksi taisin muuten tässä muutama päivä sitten pari kehumisen tyyppistä kommenttia arvioida... ;-)
Huonosti olet lukenut jos et ole huomannut palstalaisten kolmioita, loma-asuntoja, rinnetaloja, kesämökin vuokrauksia, eläkkeiden määriä, turkikisia, yksityislääkäreiden palveluja, sijoituksia ym ym ym eli raha näyttää olevan useimmille tärkeintä. Ruokien hinnatkin kerrotaan ostetaanko viimeistä päiväystä tai ei jne jne jne.
Raha, raha, raha se on tärkeintä palstalaisten elämässä.
Mitähän ihmeen turkiksia. Kissoista on ollut puhetta, ja pystykorvakintaista.
Taidat lukea omiasi.
Ne, jotka tunnustavat ihmisarvon, pitävät sitä tärkeimpänä.
Ne, jotka pitävät itseään arvokkaimpana, eli tunnustavat vain itsellään olevan ihmisarvoa, mittaavat muita välinearvojen (esim. hyöty, omaisuus jne) mukaan.
Kullekin meille ihmisessä on arvokkainta se mitä itse ihailemme. Onko se valta/titteli, raha, julkisuus, rikkaus/raha/omaisuus.
Kumpi on arvostetumpi ystävä esimerkiksi Tatrja Halonen vai Hentun Liisa?
Niin. on kait se niin hienoa tuntea joku julkku ja manita siitä muillekin et tuttu on. On semmoista ja tämmösitä koulutusta ja mehtiä sun muista peltoja ja taloja siellä ja osakkeita täällä. Onhan hän Minun Tuttuni.
Nämä varsinkin poliittiset julkuthan ne itse tuntevat itsensä kaikkein arvokkaimmiksi vaikka suurimpia tuholaisia ovat. Siksipä seuraava:
Nyt on allekirjoitettavissa uusi rikollisuudenvastainen kansalaisaloite. Koskee niin korkeassa asemassa olevaa rikolliseliittiä, että tuskin menee läpi varsinkaan kun asiasta päättävät kuuluvat itse juuri tuohon eliittiin.
Lue aloitteen perustelutkin niin tiedät, miksi
"On synti alistua lammasmaisesti totalitarismiin, joka alistaa, orjuuttaa ja polkee lokaan kansalaisten ihmisarvon sekä vapauden. Vaikka taistelu tällaisia pimeyden voimia vastaan ei heti tuottaisikaan tulosta, niin silti ihmisen arvoon ja vapauteen sisältyy velvollisuus kamppailla sortajaansa vastaan, muussa tapauksessa meitä ei voida nimittää ihmisiksi, vaan tasapäisiksi eläin roboteiksi."
Myös sittemmin mitä ilmeisimmin murhatun mutta tutkimatta jätetyn J Julinin kertomus asioitten oikeasta jamasta kannattaa katsoa:
http://www.youtube.com/watch?v=IcO058GNcLY ja kakkososa:
http://www.youtube.com/watch?v=ND6GvYJAeic
vaikka jättäisi sen uskonnollisen asian huomioimattakin.
Tästä rikollisjärjestöstä paljastamiensa tietojen takia Magneettimedia ja sen omistaja Kärkkäinen on joutunut täällä vaikuttavien sionistijärjestöjen vainon kohteeksi ja mm valtakunnansyyttäjä Illmanin (suomeksi Ilkeämies?) hampaisiin.
Ja se itse aloitehan on linkissä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/470
"Mikä ihmisessä on arvokkainta?"
Ihminen itse.
Miten hän kohtelee muita ihmisiä.
Kirjoitit, että tämän päivän keskusteluissa "useasti puhutaan omasta omaisuudesta.....jne..."
Oikeastaan en ole pannut merkille, että asia olisi noin.
Se On noin, jos toinen ihminen suhtautuu siten, että kokee toisen leuhkivan ja ylpeilevän omaisuudestaan. Riippuu siis siitä, miten kukin kokee toisen puheet.
Jos minä kerron saareen menostani tai asunnosta tai kalustuksesta, niin en todellakaan kerro siinä mielessä, että minulla on saari läl läl lää, vaan koska jos sillä hetkellä on puhe jostakin kesänviettopaikasta tai asunnosta, niin silloinhan siitä jollakin tavalla mainitsen.
Tietysti, tottakai ihminen kelpaa ystäväksi pienine eläkkeineen ja vuokra-asuntoineen, sikälimikäli hän on samoja arvoja omaava, samalla aaltopituudella oleva ihminen, kuin minä.
Ystävät ja kaverit valikoituvat ihmisen itsensä mukaan. Ihmisen luonteen ja suhtautumisista kaikkeen.
Varmasti on olemassa ihmisiä, jotka ovat pinnallisia, tavaroiden perään halajavia, vertailevia. Mutta minun tuttavapiiriini ei kuulu sellaisia.
Tähän lopuksi Helena Aution kirjasta (Ota päiväni vastaan) yksi runo:
Kolhuissa kulkenut mies
lähestyy hymy kasvoillaan
ja iloisesti ääni kutsuu:
Mademoiselle!
Kuron kasvoni kylmyyteen
tihennän askeleitani
Tuokion kuluttua
hiljainen ääni sisälläni:
Onko sinun sielusi kalliimpi
kuin tuon toisen?
@Hei kun keikuskelen:
"Se On noin, jos toinen ihminen suhtautuu siten, että kokee toisen leuhkivan ja ylpeilevän omaisuudestaan. Riippuu siis siitä, miten kukin kokee toisen puheet."
Komppaan.
Jos minä nyt omistan vaikka kaupungin keskustassa uuden tilavan osakkeen ja suunnittelen muuttamista toiseen kaupunkiin. Aikeissa varata rakenteilla oleva rivitaloasunto, jonka sisustukseen voin vaikuttaa ja saada omannäköiseni kodin. Jos keskustelen tuota toista kaupunkia tuntevan tuttavani kanssa ja kyselen tietoja, niin vuokralla asuva ystävä todennäköisesti tuntee kuunnellessaan kateutta. Ystävyytemme on katkeamaisillaan.
Kumpi teki väärin vai tekikö kumpikaan?
Niin inhimillistä, eikös vaan.
Opin, että heikot ovat julmia, ja että lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta. - Leo Rosten
aloituksessa oli
-kysymyshän oli niinpäin että kelpaako vain pienessä yksiössä asuva tuttavapiiriisi.
-kysymys ei ollutkaan lainkaan siitä etteikö saisi puhua tai omistaa!
-kysymys oli miten arvotat muita ihmisiä
-kysymys ei ollut siitä mitä omistat ja miten toiset voisivat tuntea kateutta
@kun vain keikkuilen:
Aloituksessa kerrottiin faktana tämä:
"Tämän päivän keskusteluissani useasti puhutaan omasta omaisuudesta, millaisessa ja kuinka isossa asunnossa asutaan, mitä olet lukenut ym. ym. ja onko kalliisti kalustettu asunto. Tuttavistakin kun puhutaan mainiten samoja arvoja."
Mielestäni se on fiktio :D
Ja edelleen komppaan!
@Hei kun keikuskelen:
"Oikeastaan en ole pannut merkille, että asia olisi noin.
Se On noin, jos toinen ihminen suhtautuu siten, että kokee toisen leuhkivan ja ylpeilevän omaisuudestaan. Riippuu siis siitä, miten kukin kokee toisen puheet."
katopa aloitus ja katso minkä lauseen perässä oli kysymysmerkki!
"kun vain keikkuilen"
Ai jaa, sinäkin harrastat keikkuilua:)
Tota noin.
Vain-sanan käytöllä on paljon merkitystä.
Sinä kirjoitit: "-kysymyshän oli niinpäin että kelpaako VAIN pienessä yksiössä asuva tuttavapiiriisi."
Aloituksessa lukee: "Kelpaako ENÄÄ tänä päivänä ihminen ystäväksi kuka asuu pienessä vuokra-asunnossa ja nauttii pientä eläkettä."
Ymmärsin aloituksen niin, että kelpaako kenellekään ihminen ystäväksi, joka ei omista asuntoaan ja eläkekin on pienoinen.
Sinun lauseestasi saa käsityksen, että kysyttiin kelpaako VAIN pienessä yksiössä asuvat ystäväpiiriin.
@kun keikkuilen:
Jos tutkimuksen/kyselyn alkuoletukset ovat virheellisiä, niin pieleen menee koko rakennelma. Perustukset hatarat ja koko komeus hiekalle rakennettuna kaatuu.
Aloittaja saa kysyä, mitä haluaa, minä vastaan, mitä haluan :D
Täältä löytyy apua.
Paljon on asian-tuntijaa mukana.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11619043
Jokunen näyttää löytäneen tässä aloituksessa oman sävynsäkin.
H.
sinun aloittama ketjuko tuo on jonka olet aloittanut yösi synkkintä aikaa odotellessa.
sinähän olet kertonut että tietokoneesi on auki koko yön???????????????
"hgjhjhjjlljj"
Vain jokusen aikaa, ennen Suomen-rallia on se öitä auki.
Se on niin kiihkeetä silloin. :)
H.
Aloitukseen
Kirjoitat "tämän päivän keskusteluissaNI useasti puhutaan omaisuudesta, jne.."
Voithan kai itsekin valita keskustelun aiheet? Suomessa ei kai kovin tyypillisesti puhuta omaisuudesta omistuksina, vaan ihan muuten vain, normaalina keskusteluna.
Omakotitaloasuja puhuu lumitöistä ja siihen tyyliin. Sisustamisesta tai esim. ruoan valmistuksesta jotkut puhuvat, toisia taas ei kiinnosta.
Ystävyyssuhteita muodostuu kaikenlaisten ihmisten kesken. Jos haluaa ystävyyttä jossa ollaan paljon yhdessä ja harrastetaan yms., niin se tietysti onnistuu parhaiten jos ihmisillä on melko samanlaiset toiveet, puitteet ja mahdollisuudet.
"bessie*"
Jos minulla olisi, peittäisin sinut vaikka minkälaisilla merkeillä.
Hienostit huomasit aloittajan Freudilaisen lipsahduksen.
Minä en huomannut.
On noi niin hävettäviä aina.
H.
Kyllä itse arvotan ja arvostan ihmistä sen perusteella, kuinka hän on onnistunut ihmisenä kasvamaan omaan täyteen mittaansa.
Roina, rompe & muu rekvisiitta on tasan toissijaista, etenkin kun niissä (surullisen-)kuuluisissa käärinliinoissa edelleenkään ei ole taskuja...
Annetaankos kuitenkin kaikkien kukkien kukkia tulee komiampi keto.
Tuo vaikuttaa hyvin kylmältä, kovalta ja valikoivalta, Tobias?
Jos huonommin *onnistunut' ja 'vajaamittainen'? hyväksyy sinut sellaisena kuin olet, niin eikö siinä jo ole melko hyvät edellytykset ystävyydelle?
Ystävyys ei ole rompe eikä roina vaan se mitä on ihmisen sisällä.
Ystävä on ihminen, johon ei tarvitse yritää tehdä vaikutusta, luki jossain. Se että olet oma itsesi, riittää.
lusiina - Tuosta kanssasi täysin samaa mieltä. Valitettavasti se ei vain noin aina mene.
Paljonkin joutuu itse karsimaan ystäväpiiriään ja tulee itse karsituksi, jos ei sosiaalisessa elämässä komppaa hieman enemmin niitä paremmin menestyneitä tyyppejä. Nykyisin se sosiaalinen elämä muotoutuu saman statuksen omaavien kesken.
Rahaton, ilman valtaa oleva, ehkä sairaskin henkilö, jota Sinä arvostat IHMISENÄ, ei sovikaan siihen muuhun viitekehykseen, jossa muu ystäväpiiri liikkuu.Priorisointia tulee huomaamattaan, tai joskus pakon sanelemana, harrastaneeksi.
Näitä ihmisiä, yksilöinä, saatamme ITSE arvostaa vain heidän oman itsensä takia.
Muille he eivät ehkä ole saman arvoisia ystäviä.
Ihmisiähän me kaikki olemme. Siinä sitten tasapainoilemme omantuntomme ja moraalimme kanssa.
"Tase pappa"
Ihanko totta tämä:
"Paljonkin joutuu itse karsimaan ystäväpiiriään ja tulee itse karsituksi, jos ei sosiaalisessa elämässä komppaa hieman enemmin niitä paremmin menestyneitä tyyppejä."
Täytyy sanoa että minulle tuo kylllä kuulostaa täysin vieraalta, Siis karsisin ystäväpiiriäni sen perusteella sen mukaan kuka parhaiten on pärjännyt? Kuulostaa hyötyajattelulta, jota en kyllä ainakaan omalla kohdallani tunnista ollenkaan. En kyllä ole osannut ajatella lainkaan että minut olisi ystävänä hylätty sen vuoksi etten ole ns. parempiosainen. Lisäksi, anteeksi vaan ruma ilmaus mutta en koskaan ole osannut olla mikään perseennuolijakaan. Voisi olla että jos olisin osannut, en tässä olisi :).
Lisäksi minä valitsen ystäväni itselleni, varsinkin jo tässä iässä, en muille.
En kyllä ymmärrä, mutta ehkäpä minulla ei olekkaan sellaista ystävä"piiriä".
Tai sitten minä olen se rahaton, ilman valtaa oleva ehkä sairaskin, joka ei ole ymmärtänyt sitä että on pulautettu yli laidan näistä syistä. :). Mutta jos näin, eipä minulla ole sellaisille ystäville käyttöäkään.
@Tase pappa
Pikalukien sinut ihmettelen, kuin viestissä puhuttaisiin jostain bilehileseuranhakijasta.
"Näitä ihmisiä, yksilöinä, saatamme ITSE arvostaa vain heidän oman itsensä takia."
Mitä ihminen toisesta arvostaa, kuin toisen ihmisen arvoa ihmisenä. Sitä ei vähennä rumuus, sairaus, rahattomuus.
Pakkaa vain monen nykyihmisen rahakin menevän muuhun, kuin omien laskujensa maksuun.
Se siitä vallasta.
Äsken kuuntelin, kuinka arvostamani Timo Airaksinen sanoi, kuinka me nykyään ollaan kuin näyttämöllä. Ihmisen kuuluu näytellä onnellista.
Kuinka monen arvottoman rooli on kuin ilmapallo? Kellä bilehileellä on valtaa muuhun kuin omaan habitukseensa, ulkoisesti?
.
Sinun "pnel" arvostamasi Timo Airakisinen todellakin tietää mitä puhuu, ja oma kokemushan se on kaikkein suurin viisauden lähde josta ammentaa viisauksiaan muille.
Timo on sanonut: "ollaan kuin näyttämöllä": Timosta oli eräässä lehdessä juttua kuinka hän on vaimonsa rinnalla. Oli niin hellyttävä juttu. Toisaalla Timo Airaksinen kirmaili nuorten homomiesten kanssa homoravintoloissa.
lusiina / Mietihän ihan ajan kanssa ja ajatuksella. Jätä idealismin kiillehile pois ja mieti, miten elämäsi aikana on käynyt. Onko kaikki ne ystävät tallella, jotka ovat aikanaan tiellesoi osunut. Onko ne kaikki tallelle, joiden ystävyyden olisit halunnut säilyttää. Etkö koskaan ole pettynyt ystäviisi.
Jos hieman miettisit, niin tajuat että puhun niistä "ystävistä" jotka tulevat tavalla tai toisella jostakin syystä elämämme.
Se todellinen Ystävä, joita ei voi olla monta, jolle ne kaikki salaisuudetkin kerrotaan, on useinkin sellainen joka ei kuulu niiden "ystävien" joukkoon.
Jos olet yksi harvinaisuus, joka ei ajattele koskaan omaa etuaan tällaisessa tilanteessa, niin väitän että juksaat. Jos olet onnistunut aina olemaan rehellinen suhteissasi, niin Onnittelen ja kumarran syvään.
"Tase-pappa"
Oikeastaan en edes ymmärrä mistä puhut.Idealismin kiillehile? Minä en ole koskaan ystävystynyt helposti. Ne ystävät, jotka minulla edelleen on, ovat olleet kouluajoista asti ja ne voidaan laskea yhden käden sormilla.Ja meidän kaikkien elämässä on ollut niin ylä- kuin alamäkiä.Eikä kukaan ole hyljännyt sillä perusteella ainakaan ettei olisi hyötynyt. Tutut tulevat ja menevät, ystävät, ne harvat ovat ja pysyvät. Enkä usko ett tässäkään kohti silti tarvitsee kenenkään kumarrella.
En tiedä, mihin pyrit, josko mihinkään.
Ihminen on onnekas, jos ei ole syntynyt vuokaan, kuin piparkakku. ;))
Timo Airaksisesta minulla ei ole muita havaintoja, kuin ihan lupsakoita ja jopa älykkäitä ideoita.
Jääkööt muut muiden, halukkoisten tehtäväksi. ;))
Minäkin voin laukata vaikka pilvilampaiden laumoissa, vaikken lammas olekaan.
Taivaan pilvien katseluun en koskaan väsy.
Jäin miettimään noita ystäviäni. Oikeastaan meidän ystävyytemme betonipohja on valettu vaikeuksista, kriiseistä, kyynelistä mutta myös ilosta, onnesta ja onnistumisista.Voisi jopa sanoa että mitä huonommin on mennyt, sen lujempi ystävyys. Siitä olen kiitollinen.
Tottakai kelpaa, jos on ihminen jonka kanssa juttu luistaa ja aaltopituus on sama. Omaisuudella ei oikean ystävyyden kanssa ole mitään tekemistä. Varakkaampien ystävien kanssa tehdään usein eri asioita kuin varattomien, molemmat yhtä tärkeitä ystävien kesken.
Päällepäin näkyvä ei välttämättä ole totuus. Varakkaalta näyttävällä saattaa olla enemmän velkaa kuin omaisuutta ja vaatimattomasti elävällä voi sukan varressa olla vaikka kuinka paljon... eipä tiedä kukaan muu minunkaan pankkitilini saldoa (paitsi pankkitoimihenkilöt).
Ystävät ovat jo tähän ikään vakiintuneet. Harvoin uusia lähempiä ystäviä tulee enää.
Pieneläkeläisiä on suurin osa, hyvin isot eläkkeet ovat harvoilla ja valituilla.
Kuinka asuu, ei vaikuta mitään jos muuten on samalla aaltopituudella.
Arvokkainta on ihmisessä se, mitä kukin arvostaa eniten, minä arvostan ihmistä joka elää ja antaa muidenkin elää haluamallaan tavalla.
Uusia tulee koko ajan, aaltopituus voi olla sama kaikesta muusta riippumatta.
Ystävilläni pitää olla järkeä ei muuta, ystäväpiiri on ollut aikaisemmin hyvin pieni taitaa nyt vanhoilla päivillä "yksin "asuessa olla suurin työtkin jätin 8 vuotta sitten.
Vanhoja työkavereita 25-30 vuoden takaa näkee hyvin harvoin.
Ihmisen arvon mittaamien alkaa jo pienenä lapsena. Joillekin perheille on tärkeää onko lapsi poika vai tyttö. Perheillä on omat arvostuksen kohteensa. Jos arvostetaan musikaalisuutta, hyvää koulumenestystä tai mitä tahansa useimmiten toivotaan, että oma lapsi olisi lahjakas arvostetussa lajissa.
Kilpailu kuuluu ihmiselämään, mutta on surullista jos lasten täytyy voittaa jo 3-vuotiaana taaperona hiihtokilpailu. Jo sen ikäisenä voi joutua tuntemaan kuinka vanhemmat eivät arvosta koska voittoa ei tullut. On eri asia jos kilpailuvietti ajaa lapsen kisailemaan toisten kanssa ilman että vanhemmat puuttuvat siihen.
Oletteko arvostaneet lastanne juuri sellaisena kuin hän on vertaamatta muihin lapsiin?
Jokainen meistä arvostaa joitain asioita enemmän kuin toisia ja tämä vaikuttaa siihen paljonko arvostamme läheisiämme.
Kaikilla on arvo myös sinne minne kirjoitan.
Ystäväksi kelpaa ihminen
Nuo puitteet eivät koskaan ole olleet minulle tärkein asia. Jos yksin olisin elellyt koko elämäni, olisin tyytynyt melko vaatimattomiin oloihin. Lapsille halusin tarjota hyvän alun elämälle. Itselleni riittää, jos joku lähdettyäni muistaa kaunein ajatuksin.
Kiitos, kauniita sanoja.
Noudatan hyväksi havaitsemaani sääntöä;
Mitä erilaisempien ihmisten kanssa on tekemisissä, sitä parempi.
Periaatteita ja arvoja on jokaisella, mutta mielipiteitä voi tarkistaa, jos joku uusia hyvin perustellusti tarjoaa. Oma mielipide ei aina ole ainoa oikea.
Motto, "aina heikomman puolella"sekä "pieni on kaunista ja vähän on kaikki"
Varallisuus on jotenkin hankittu, eli älykkyyttä-tietoa ja viisautta on tarvittu, mahdollisen perinnön lisäksi. Myös heillä on arvomaailma, mielipiteet ja tunteet.
Pääomaa on viisaus- - sitä ei saa kuin elämällä viisaasti.
Näin pääoma on velka, viisailla ei muilla.
Ihmisen arvo oli otsikko, aikaisemmin kirjoitin arvo???.
Ihmisillä on luulo arvoista, minulla ei koskaan ole ollut, siis näen kaikki apinan tasolla.
Hyvin on elämä kulkenut näin ja kulkee.
Apinan tasolla?
näin on tosin nyt vain akateemisella tasolla usein -von- .
Suomi nollat on pois elämästä.
Järki on elämä ei muuta, onko sinulla siellä pienellä eläkkeellä erämaassa?
Kaikkilla voi olla järki hyvin monella ei ole ex suomalaisilla.
Mistä eläkkeestä kyselet? Järki on tallella, eläke on futuurissa.
On ihmisiä joille tittelit ovat tärkeitä. He kokoajan luettelevat miten heidän lapsensa tai sukulaisensa ovat päässeet pitkälle elämässä.
On ihmisiä jotka eivät katso titteleitä, ulkonäköä, eikä varallisuutta. Heidän seurassaan on helppo olla omana itsenään. Heitä arvostan.
On ihmisiä jotka ovat tulleet tutuiksi elämän varella, jotka voisivat olla ystäviäkin, mutta ovat jotenkin käsittäneet väärin ystävyys sanan ja tiemme ovat eronneet.
On koulukavereita jotka ovat olleet melkein unholassa ja vuosien takaa uudelleen kohtaaminen on jatkunut uudella ystävyydellä. On ollut useita hauskoja hetkiä muistellessa.
Arvostan ihmistä aitona omana itsenään, on rehellinen ja jonka seurassa aika kuluu jännittämättä.
Mikä ihmisessä arvokkainta?
Ihmisyys, hyvyys, toisen arvottaminen.
Kerran eräs "puliukko" lauloi minulle kitaran säestyksellä laulun.
Kertoi, että olin niitä harvoja, joka ei häntä pelkää.
Ihminen, joka arvottaa toisiaan veroäyrien, neliöiden verran, ei ole itsearvokas.
Kas, arvo kasvaa ihmisyydestä, ei varakkuudesta.
Tuskin puliukko on miljonääri.
Kunnioitatko ihmisyytenä vain mammonaa?
Minusta hän oli ihminen, ihan kuin sinä ja minä??
Hän on ihminen, tuskin miljonääri osaatko suomea???
Sinua paremmin.
Kuuluuko tämä "puliukko" nyt ystäväpiiriisi, ":))" ?
Ei, kuoli varmaan 30 vuotta sitten.
Oletko nyt tyytyväinen?
Olen, mutta ei se sinun vastauksestasi johdu.
Suomalaisien arvo???
TV--- miksi ei puhuja ole suomalainen muissa kielissä?
Miksi ei puhuta ruotsia TV:ssä, kuin kansa puhuu??
Miksi Suomi on nolla tänään?
Kahto Yle Femmaa!!
Ei ole kanavia täällä on 1,2 ja tv finland.
Suru, mutta kai sen ilo voittaa?
Tunnen erää "oikeasti" rikkaan ihmisen. Rahaa ja omaisuutta on paljon, ajaa toistakymmentä vuotta vanhalla Ladalla.
Pukeutuu siististi mutta vaatimattomasti. Jonkun jupin mielestä olisi köyhä, tokkopa saisi edes hyvää palvelua jos menisi ostamaan uuden auton.
Ei hän silti nuuka ole, matkustelee paljon. On pitkiä aikoja matkoillaan. Ei välitä mitä ihmiset ajattelevat.
Sanoinkin hänelle että osta kulosaaresta pakkohuutokaupassa oleva miljoonatalo ja pöräytä ladalla pihaan. Olisi naapureilla ihmettelemistä.
Asun pienessä, vanhassa omistusasunnossa ja olen myös pienituloinen. Vaatteet ostan suurimmaksi osaksi kirppareilta, en harrasta muotijuttuja ja tavoittele sivistyksen ja kulttuurin viime virtauksia. Ystäväpiiriin kuuluu tavallisia ihmisiä, on joitain varakkaitakin. Ei minulla ole ongelmaa ja olen saanut hengittää ja elää vapaasti. Jos joku ei arvosta tai seurani ei kelpaa, niin se ei ole minulta pois. Jos on sinut oman itsenäsä kanssa ja on elämäänsä tyytyväinen, niin saa arvostusta ja elää reviirillään. Jos ei arvosta itseään, turha sitä on silloin toisiltakaan odottaa. Pitää myös muistaa, että ei kadehdi jos naapurilla on avarammat vaarnat.
Saattaahan joku naureskella selkäni takana että on tuossakin oman tiensä kulkija, mutta minun taaplaamistani se ei hidasta.
Kuka on arvoton? Ei kukaan, jokaisella syntyneellä on oma arvonsa.
Kuka on Nobelin arvoinen, kenen arvo on olla sairas.
Kenen vaaka niitä mittaa ja millä oikeudella
Ihmisessä arvokkainta? Olla ihminen, pienine ja suurine saavutuksineen, tai ihan ilman niitäkin.
Syntyä tänne maailmaan, siinä arvoa parasta.
Ei ihmisen arvo ole materialla mitattavaa, vaikka niin me tahdomma, me ihmiset yleensä tehdä, tai ainakin jotkut meistä niin tekee, ihminen on sinällään arvokas vaikkei omistaisi mitään.
Vaikka, aika vaikea olisi murhaajaa, lasten raiskaajaa jne.., ja yleensäkin pahaa ihmistä arvostaa...tuntuisi että hän on häpäissyt ihmisyyden.