Nyt on viikko lomaa jäljellä. Olen melko alakuloisella päällä joutuessani menemään jälleen opintojen pariin pitkän kesäloman jälkeen. Ennenkaikkea 2 asiaa masentaa enemmän kuin muut: aikaiset aamuherätykset ja turhaan tehty työ. Tästä vuodesta ei voi odottaa yhtään sen parempaa kuin edellisestäkään, koska kurssit eivät mene läpi. Pettymyksiä toisen perään... Mikä avuksi?
Yliopiston alku masentaa...
-_-
15
991
Vastaukset
- Jaksamista ja onnea
Aamu herätyksiin ei voi oikein varautua muuten kuin rupeamalla muuttamaan vuorokausirytmiään, jotta aamut eivät tuntuisi niin kammottavilta. Itsekin inhoan aamuherätyksiä ja nyt lomalla tuntui tuo herääminen siirtyneen lähemmäksi puolta päivää.
Mitä opiskelet, kun eivät kurssit mene lävitse? Onko hankaluudet muistamisessa vai omien mielipiteiden ilmaisemisessa? Oletko kokeillut harjoitella ja tehdä tehtäviä kavereiden kanssa?
Tsemppiä, kyllä kaikilla on joskus hieman vaikeata.- -_-
Rytmin muuttaminen on lähes mahdotonta kokonaistilanteen takia. Asun vanhempieni luona, he ovat eläkkeellä ja yövirkkuja, jotka alkavat tehdä asioita illan tullen. Itsekin olen tuohon suuntaan taipuva ja pelaan esim. erittäin myöhään tietokoneella nettipelejä ulkomaalaisten kavereiden kanssa. Laitan kuitenkin kellon soimaan aina 11 mutta unet tuntuvat jäävän liian vähäisiksi jatkuvasti, kun kehossa tuntuu yön jäljiltä rasitus, särkee päätä aamulla ym. Jos alan nukkumaan ennen puolta yötä, saattaa mennä 2-3 tuntia, ennenkuin saan unta. Se on turhauttavaa.
Opiskelen luonnontieteellistä alaa. Minulla ei aikaisemmin ollut näin suuria vaikeuksia opiskeluiden kanssa, ala-asteella olin huippuoppilas, yläasteella tuli mielenterveysongelmia sun muuta joita ei ole saatu parannettua tähänkään päivään mennessä. Lukioihin tuskin olisin päässyt todistuksellani mutta menin aikuislukioon josta sain kohtuullisen hyvän todistuksen ja keskimääräiset yo-arvosanat, ehkä hieman matalemmat. Pääsykokeella pääsin alalle jonne sisäänpääsy% on erittäin iso. En ole koskaan ajatellut, mitä haluaisin tehdä työkseni, koska minulla ei ole elämässäni intohimoja. Raha voisi olla motivoiva tekijä, mutta nykyään työstä kuin työstä saa minun mielestäni suurta palkkaa. Ongelmaksi ovat muodostuneet ennenkaikkea alani matematiikan ja kemian kurssit, sekä näitä sivuavat muut kurssit, joilla käsiteltävät asiat ovat minulle aivan outoja ja käsittämättömiä. Lisäksi joillakin kursseilla aihealueet tuntuvat valtavan suurilta, enkä pysty lukemaan kaikkea ulkoa muistiin. Ja sitten jos luenkin, tuntuu että tentissä vaaditaan vielä jotain muutakin tietoa ja vaikka kirjoitan kaiken tietämäni paperille, tentti ei mene läpi. En ole harjoitellut kenenkään kanssa, olen yksinäinen. Tuntuu että kursseja on aivan liikaa päällekkäin mutta sitten en valmistu kuin korkeintaan 15 vuodessa jos otan vähemmän. Ärsyttää tuollaiset opintoaikojen rajaamiset, juuri minunlaiseni ihmiset sitten kärsivät niistä -_- - Artilleristi
-_- kirjoitti:
Rytmin muuttaminen on lähes mahdotonta kokonaistilanteen takia. Asun vanhempieni luona, he ovat eläkkeellä ja yövirkkuja, jotka alkavat tehdä asioita illan tullen. Itsekin olen tuohon suuntaan taipuva ja pelaan esim. erittäin myöhään tietokoneella nettipelejä ulkomaalaisten kavereiden kanssa. Laitan kuitenkin kellon soimaan aina 11 mutta unet tuntuvat jäävän liian vähäisiksi jatkuvasti, kun kehossa tuntuu yön jäljiltä rasitus, särkee päätä aamulla ym. Jos alan nukkumaan ennen puolta yötä, saattaa mennä 2-3 tuntia, ennenkuin saan unta. Se on turhauttavaa.
Opiskelen luonnontieteellistä alaa. Minulla ei aikaisemmin ollut näin suuria vaikeuksia opiskeluiden kanssa, ala-asteella olin huippuoppilas, yläasteella tuli mielenterveysongelmia sun muuta joita ei ole saatu parannettua tähänkään päivään mennessä. Lukioihin tuskin olisin päässyt todistuksellani mutta menin aikuislukioon josta sain kohtuullisen hyvän todistuksen ja keskimääräiset yo-arvosanat, ehkä hieman matalemmat. Pääsykokeella pääsin alalle jonne sisäänpääsy% on erittäin iso. En ole koskaan ajatellut, mitä haluaisin tehdä työkseni, koska minulla ei ole elämässäni intohimoja. Raha voisi olla motivoiva tekijä, mutta nykyään työstä kuin työstä saa minun mielestäni suurta palkkaa. Ongelmaksi ovat muodostuneet ennenkaikkea alani matematiikan ja kemian kurssit, sekä näitä sivuavat muut kurssit, joilla käsiteltävät asiat ovat minulle aivan outoja ja käsittämättömiä. Lisäksi joillakin kursseilla aihealueet tuntuvat valtavan suurilta, enkä pysty lukemaan kaikkea ulkoa muistiin. Ja sitten jos luenkin, tuntuu että tentissä vaaditaan vielä jotain muutakin tietoa ja vaikka kirjoitan kaiken tietämäni paperille, tentti ei mene läpi. En ole harjoitellut kenenkään kanssa, olen yksinäinen. Tuntuu että kursseja on aivan liikaa päällekkäin mutta sitten en valmistu kuin korkeintaan 15 vuodessa jos otan vähemmän. Ärsyttää tuollaiset opintoaikojen rajaamiset, juuri minunlaiseni ihmiset sitten kärsivät niistä -_-No heivaa nyt ne pelit ensimmäisenä pois... Sitähän monet asiantuntijat sanoo, ettei ruutua tulisi katsella kahta tuntia ennen nukkuamaan menoa... Tämäkin on tietysti yksilöllistä, mutta jos pelaat yöllä ja sen jälkeen ei uni tule, eikö asia ole päivänselvä...1 1=2 ja näin edes päin.
Nuku korvatulpipen kanssa jos vanhemmat pitää melua, tai muuta pois kotoa. Älä katso mitään ruutua vaikka pariin viikkoon muutamaa tuntia ennen nukkumaanmenoa ja huomaa ero.
Jos opinnot ei etene, on selvästo opiskelustrategiat huonolla tolalla. Tuo "Joillakin kursseilla aihealueet tuntuvat valtavan suurilta, enkä pysty lukemaan kaikkea ulkoa muistiin" paljastaa sen. Ala- ja yläasteilla pärjää ulkoaopettelulla, kun alueet ovat pieniä. Lukiossa voi tuottaa jo vähän vaikeuksia, mutta jos on hyvä muisti on sekin mahdollista. Korkeakouluissa se ei ole enää mahdollista. - ulkopuolisen jorinaa
-_- kirjoitti:
Rytmin muuttaminen on lähes mahdotonta kokonaistilanteen takia. Asun vanhempieni luona, he ovat eläkkeellä ja yövirkkuja, jotka alkavat tehdä asioita illan tullen. Itsekin olen tuohon suuntaan taipuva ja pelaan esim. erittäin myöhään tietokoneella nettipelejä ulkomaalaisten kavereiden kanssa. Laitan kuitenkin kellon soimaan aina 11 mutta unet tuntuvat jäävän liian vähäisiksi jatkuvasti, kun kehossa tuntuu yön jäljiltä rasitus, särkee päätä aamulla ym. Jos alan nukkumaan ennen puolta yötä, saattaa mennä 2-3 tuntia, ennenkuin saan unta. Se on turhauttavaa.
Opiskelen luonnontieteellistä alaa. Minulla ei aikaisemmin ollut näin suuria vaikeuksia opiskeluiden kanssa, ala-asteella olin huippuoppilas, yläasteella tuli mielenterveysongelmia sun muuta joita ei ole saatu parannettua tähänkään päivään mennessä. Lukioihin tuskin olisin päässyt todistuksellani mutta menin aikuislukioon josta sain kohtuullisen hyvän todistuksen ja keskimääräiset yo-arvosanat, ehkä hieman matalemmat. Pääsykokeella pääsin alalle jonne sisäänpääsy% on erittäin iso. En ole koskaan ajatellut, mitä haluaisin tehdä työkseni, koska minulla ei ole elämässäni intohimoja. Raha voisi olla motivoiva tekijä, mutta nykyään työstä kuin työstä saa minun mielestäni suurta palkkaa. Ongelmaksi ovat muodostuneet ennenkaikkea alani matematiikan ja kemian kurssit, sekä näitä sivuavat muut kurssit, joilla käsiteltävät asiat ovat minulle aivan outoja ja käsittämättömiä. Lisäksi joillakin kursseilla aihealueet tuntuvat valtavan suurilta, enkä pysty lukemaan kaikkea ulkoa muistiin. Ja sitten jos luenkin, tuntuu että tentissä vaaditaan vielä jotain muutakin tietoa ja vaikka kirjoitan kaiken tietämäni paperille, tentti ei mene läpi. En ole harjoitellut kenenkään kanssa, olen yksinäinen. Tuntuu että kursseja on aivan liikaa päällekkäin mutta sitten en valmistu kuin korkeintaan 15 vuodessa jos otan vähemmän. Ärsyttää tuollaiset opintoaikojen rajaamiset, juuri minunlaiseni ihmiset sitten kärsivät niistä -_-Kannattaisi pyrkiä hoitamaan tosiaan tuo mielenterveyspuoli aivan ensiksi kuntoon. En tiedä minkälaista apua olet hakenut/saanut etkä mainitse minkälaisista ja miten vaikuttavista ongelmista on kyse, mutta kuulostaa aika villiltä tuo toteamus "ei ole saatu parannettua tähänkään päivään mennessä". Onko kyseessä oma saamattomuutesi vai terveydenhuollon palvelujen tason puute? Oletko puhunut tuosta unirytmistä lääkärin kanssa? Yövirkkuuteen ja muihin biologisesti epänormaaleihin vuorokausirytmeihin on nykyään tiedon lisäännyttyä olemassa "hoitokeinoja" sekä muita muuten elämää helpottavia ratkaisuja.
Toisekseen, jos et pidä (alasi) yliopisto-opiskelusta, miksi jatkat sitä? Totesit että vaikka raha voisi olla sinulle motivoiva tekijä, saa nykyään mielestäsi tyydyttävän korvauksen useasta ammatista. Oletko varma ettet opiskele vain esimerkiksi sen takia koska vanhempien odotukset? Hakeudu sellaiseen työhön/koulutukseen mikä ei ole henkisesti noin kuluttavaa itsellesi. Ole valmis poistumaan mukavuusalueeltasi, mikäli tarpeen.
Tilanteesi on vaikea, mutta ei todellakaan toivoton. Tsemppiä jatkoon.
- austerism1
Eräsongelma nyt on ilmiselvä: pelaamisesi. Jos se kerran valvottaa ja vie yöunia, niin rajoita sitä. Unirytmi on kyllä herkkä asia, mutta kyllä sitä saa muutettua - helppoa se ei tosin ole. Itsekin olen sellainen, että tykkään valvoa ja esim. katsella leffoja tai muuta illalla/yöllä, mutta toisaalta en tykkää nukkua pitkään vaan haluan herätä mielellään viimeistään puoli kahdeksalta. Etenkin kesäaamut ovat sellaisia, että niistä on pakko saada nauttia ja esim. käydä aamutuimaan uimassa. Talvi ja talviaamut ovat tietysti asia erikseen (hyi). No, yöunet jäävät usein lyhyehköiksi.
Mutta siis opintopsykologin juttusille kannattaa sinun mennä. Ota yhteyttä YTHS:ään. - kskdmglksdm
Yliopiston alku tuntuu itsestäni kamalalta. Hirveä määrä porukkaa, ei vielä tunne oikein ketään ja pitää väkisin keksiä juttua joidenkin randomien kanssa jos ei halua yksin jäädä seisoskelemaan. Joka paikka täyteentungettu, kaikki levällään, pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota.. Onhan se stressaavaa. En pidä aloittaa mitään uutta oikeastaan, olen hoksannut sen ja oli iso kynnys aloittaa koulu. Sitten pitäisi löytää kavereita jne jos ei halua yksin jäädä. Ja alun jälkeen se vasta rupeama alkaakin, kun kurssit lähtee kunnolla käyntiin. Kun ei ole useisiin vuosiin opiskellut, ei ole oikein rutiinia siihenkään, opiskeluun... Että on täällä muillakin jonkin sortin masista /stressiä opiskeluista.
- -_-
Isoin ongelma on varmasti siinä, että en tosiaankaan tiedä miten tulee opiskella. Vaikka en peruskoulun lopussa pärjännyt ongelmieni takia älyllisesti, taso palautui lukiossa sillä tavalla, että en käytännössä opiskellut mitään, vaan kävin istumassa tunneilla, ja sitten kävin kokeissa, jotka pääsin keskimäärin läpi arvosanalla 7. Jos olisin lukenut tai opiskellut, luulen, että olisin saanut 9 keskiarvon. Mutta kun ei, ei maistunut. Eikä maistu nyt yliopistossakaan. Ei ole koskaan maistunut. Jotkut aiheet ovat mielenkiintoisia alallani ja pystyn lukemaankin niitä. Mutta ei ei jotain matikkaa tai kemiaa... Ei onnistu. Mitä noita edes luetaan?
- earge
Ehkä tässä sitten on sulla taustalla myös jonkinlainen motivaatio-ongelma.
Minullakin meni lukio aikoinaan hyvin pitkälti juuri tuolla tavalla. En panostanut yhtään ja oikeastaan lukio meni bilettäen ja lintsaten, mutta keskimäärin seiskan pintaan suht. helposti kaikki. Yliopistoon kun sitten viimein pääsin (oli siis suht vaikeaa keskinkertaisten yo-arvosanojen takia) ja lukemaan ainetta, johon oli kova kiinnostus ja sisäinen motivaatio, niin arvosanat olivat kiitettäviä kautta linjan. Myös sivuaineet sujuivat kiitettävästi, koska myös niihin oli kova kiinnostus, ja gradustakin tuli yllättäen laudatur.
Eli kannattaa varmaan vähän miettiä, opiskeletko ainetta, johon sinulla on oikeasti kiinnostusta ja / tai kykyjä. Yliopistossa on kuitenkin suht. helppo kokeilla eri aineiden opiskelua, joten kannattaa katsella, josko löytyisi jotain paremmin itselle sopivaa. Työllistyminen sun muut asiat lutviutuvat sitten aikanaan - toivottavasti.- -_-
Kyllä, epäilen että tämäkin ongelma on. Toki itse en ole bilettänyt tai lintsannut mutta opiskelulta kaikki muu ''kiinnostavampi'' on vienyt aikaa, kuten urheileminen, netti, pelit, tv, jne. Mutta näissäkin kiinnostavissa asioissa ongelma on jo sitten se, että urheilijaa minusta ei enää yli 20-vuotiaana tule, pelaamalla tai tv:tä töllöttämällä ei voi elää, netissäkään ei voi tehdä oikeastaan mitään järkevää palkallista työtä. On löydettävä jokin muu kiinnostus elämään. Olen myös huomannut, että elämäni aikana jossain vaiheessa palavasti kiinnostaneet aiheet kuten tähtitiede, eläimet, sodat ym ovat laantuneet niin etten ole miettinytkään näitä enää moneen vuoteen. Jokin hetkellinen kiinnostus aina tulee ja sitten se menee. Yleisesti ottaen elämäni on kovin tylsää juurikin siksi, etten osaa enää juurikaan kiinnostua mistään pitkäaikaisesti.
- earge
"Olen myös huomannut, että elämäni aikana jossain vaiheessa palavasti kiinnostaneet aiheet kuten tähtitiede, eläimet, sodat ym ovat laantuneet niin etten ole miettinytkään näitä enää moneen vuoteen. Jokin hetkellinen kiinnostus aina tulee ja sitten se menee. Yleisesti ottaen elämäni on kovin tylsää juurikin siksi, etten osaa enää juurikaan kiinnostua mistään pitkäaikaisesti"
Tämäntapaista on ollut täälläkina. Ennen kuin aloin käyttää nettiä toden teolla, ja vielä opiskeluaikoina, jaksoin lukea keskittyneesti hyvin monenlaista kirjallisuutta ja eri aiheista. Opiskelun pääaineena hum. ainetta, mutta luin tuolloin laajasti myös esim. luonnontieteitä sivuavia yleistieteellisiä kirjoja, paljon filosofiaa, erilaista kaunokirjallisuutta ynnä muuta.
Hieman on hiipinyt mieleen, että netti taitaa todella vaikuttaa hyvin ikävällä tavalla keskittymiskykyyn ja tavallaan myös latistaa innostumisen / mielenkiinnon muuhun. En tiedä, mutta tältä siis vaikuttaa. Oma työ on lisäksi sellainen, että sähköpostia on kytättävä jatkuvasti mahdollisten työtarjousten takia - eli netistä ei pääse eroon.
Joihinkin asioihin kuitenkin tulee toisinaan pieni kipinä ja into, mutta ei keskittymiskykyni ole lähelläkään sitä, mitä se ennen oli.
Mutta joo, luulen, että kannattaa sitä motivaatiojuttua hieman mietiskellä. - T. T.
Vaikutat (alkup. kirjoittaja) vielä hyvin nuorelta. Voit mainiosti vielä valita kokonaan toisen koulutusalan. Miltä kuulostaisi esim. jokin ammattikorkeakoulun opintolinja? Siellä opiskelu on luultavasti strukturoidumpaa ja kukaties sosiaalisempaa. Yliopistossa noita laajoja kokonaisuuksia tulee eteen jatkossakin, ja siellä ei myöskään tule niin vahvasti sitä ryhmän mukanaan tuomaa imua vaan homma on monen muunkin mielestä kovin yksinäistä, varsinkin jos ei ole voimia aktiivisesti hakeutua rientoihin. Ja akateeminen työttömyyshän on tunnetusti lisääntymässä. Työnhaku voi olla vielä paljon suurempi koettelemus kuin opintojen läpivienti.
Olet päässyt pitkälle kun tunnistat motivaation puutteen. Mitä jos kävisit ammatinvalintapsykologin kanssa juttelemassa? Yliopistollakin on sellainen, ja eikö TE-toimistojen kautta voi saada aikoja myös? Joskus on itse vaikeaa tunnistaa omat vahvuutensa ja kiinnostuksen kohteet. Ja kun pääset sopivan opiskelualan alkuun, muuta vanhempien luota pois. Siihen asti voisit vaikka pyytää vanhemmilta vähän tukea vuorokausirytmin rukkaamiseen. Ei siitä mitään tule, jos jonkun täytyy herätä aikaisin ja muut metelöivät öisin.- -_-
Kuten sanoin, en tiedä mitä haluaisin opiskella tai tehdä työkseni. Minulla ei ole tällä hetkellä muuta motivoivaa tekijää yhtään mihinkään kuin raha. Mutta kaikesta huolimatta olen viihtynyt yliopistolla ja tunnen sen mukavaksi paikaksi. Huolimatta siitä, etten ole saanut kuin osan kursseista läpi. Toivon saavani jotain aikaiseksi ettei tarvitse jäädä eläkkeelle alle kolmekymppisenä...
- gtyyh
Noista teksteistäsi paistaa läpi jotenkin huono itsetunto (ja myös huono itsetuntemus) ja masennus.
- -_-
Masentaahan se kun elämässä on tapahtunut kaikkea paskaa ja kaikki se pitäisi jollain saada hyvitettyä. Siksi minulla on tullut käsittämätön rahan ahneus viime aikoina esiin. Tunnen olevani pahasti tappiolla maailmaa ja elämää vastaan...
Ajattelen, että valtava määrä omaisuutta tai rahaa korvaisi elämän vastoinkäymiset. Onko asia sitten niin vai ei, sitä en tiedä. - että näin
Lopeta valitus ja ota itseäsi niskasta kiinni kun kukaan muu ei siihen pysty kuin sinä ja jos aina yrittää mennä elämässä eteenpäin siitä missä on aita matalin niin siinä ei ole järkeä eikä näin ollen koskaan saavuta mitään. Jos ala ei miellytä niin vaihda se mitä pikimmiten ja miellellään sellaiseen alaan jossa on töitä vielä 10 vuoden päästäkin esim. joku tietotekniikka on tällä hetkellä heikoilla sen asian suhteen. Maisteri opinnoissa pystyy aika pitkälti jo päättämään mitä kursseja itse haluaa opiskella kunhan tulee vaan se 120 op. täyteen.
Jos valvoo pitkin yötä monta kuukautta tai vuotta putkeen niin valvoppa vaikka yksi päivä kokonaan niin varmasti seuraavana iltana saat jo aikaisin unta ja sitten pidät vaan tästä rytmistä kiinni ja muistat, että opiskelu on lukuvuoden aikana se numero yksi ja ennen kuin menee nukkumaan niin ainakin tuntia ennen laitat kaikki koneet kiinni jotta aivot rauhoittuvat ja tulee luonnollinen väsymys kun ei valot loista silmiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1131458
Se helpottaisi oloa jos
Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin881307Palsta kysely..
Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa? Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ott1361067- 68974
- 39917
- 69874
- 97867
Haluaisin nainen vain välillä heilutella peittoa sinun kanssa
Mutta kuitenkin oltaisiin uskollisia toisillemme.54852- 75846
Ihmeellistä millaisissa tilanteissa ajatukset kulkuun sinuun
Eilen seurasin kun ihmiset ajoivat kaupan parkkipaikalle ja menivät yhdessä kauppaan. Iski jotenkin ikävä. Mietin että39784