Millä tavalla teidän skitsofrenianne alkoi? Entä psykoosi? Tiedättekö millaisia oireita koette ennen psykoosia? Tuleeko ensin toimintojen vaikeus, eristäytyminen ja vasta sitten harhat?
Itsellä oli käytössä mielialalääke jonka lopetin aika nopeasti saadessani pahoja sivuvaikutuksia. Lääkkeestä sain unettomuutta joka on nyt kestänyt n. kuukauden. Nukun välillä pari tuntia, joskus en ollenkaan. Unirytmi on kuitenkin kääntynyt päälaelleen, mulla on aamuisin, päivisin ja iltapäivisin väsyttävä olo (joskus saan nukuttua sen tunnin, joskus en) ja samaan aikaan on myös voimakasta ahdistusta, pakko-ajatuksia ja olo että kaikki ei ole nyt ihan kohdallaan pääkopassa. Yöllä virkistyn ja ahdistuskin vähenee. Voisi sanoa että mulla on ajatuksien outoutta. Ahdistus on siitä erikoista että olen sairastanut vuosia sos.tilanteiden pelkoa ja siihen liittyvää paniikkihäiriötä, mutta nyt olen ahdistunut koko ajan ja jossain määrin olen saanut myös itsetuhoisia ajatuksia, eikä ahdistus ole samanlaista kuin esim paniikkikohtauksien aikana, vaan paljon jotenkin inhoittavampaa.
En myöskään tiedä että nukunko mä öisin. Menen sänkyyn joskus puoli kahden maissa koska sitä aiemmin ei oikein väsytä, ja olen siellä aamuun asti, mutta aamulla en voi olla varma että olenko nukkunut. Kai olen jossakin horroksessa siis mutta en tiedä mitä siinä tapahtuu tai että olenko oikeasti nukahtanut vai vain ollut jossain "limbossa" ja tämä pelottaa todella, koska kyllähän ihminen normaalisti tietää onko nukkunut vai ei. Depersonalisaatiota/derealisaatiota on myös.
Muisti huonontunut, välillä en osaa jotain asioita, esim laittaa tietokoneen piuhaa kiinni koneeseen. Kääntelen ja vääntelen konetta ja kokeilen kaikkia reikiä että mihin piuha menisi vaikka aiemmin olisin tiennyt sen automaattisesti. En halua poistua kotoani ellei ole ihan pakko. Sosiaalisiin tilanteisiin, esim kauppaan en menisi enää kirveelläkään. Kaverit ei kiinnosta. Omat lemmikit ei kiinnosta, poikaystävä ei kiinnosta. Ihankuin olisin menettänyt kyvyn rakastaa. Olen ajoittain aggressiivinen, itkuinen ja epätoivoinen. Pelkään olla yksin kotona ja odotan kauhulla kun poikaystävä lähtee ensi viikolla töihin. Jossain määrin olen vainoharhainen, En voi sanoa että ajattelen että naapurini on asentanut kameran mun kotiini mutta välillä se pelottaa, koska hän oikeastikkin stalkkaa minua ja kerran kun tulin kotiin niin ovet olivat selittämättömästi auki (tämä siis tapahtui ennen koko ahdistusepisodia) Naapuri pelottaa mua muutenkin ihan tajuttomasti.
Lisäksi kävin vielä viime viikolla lenkillä, ja olen siis käynyt sitä ennenkin ja aina sama sininen rämä pakettiauto ajaa ohitseni ja kääntyy samasta risteyksestä. Ruvennut pelottamaan että se seuraa minua jollain tavalla.
Nukkuminen on pahin ongelma koska vaikka olen kuoleman väsynyt en vain saa nukuttua. Ikään kuin olisin menettänyt taidon nukahtaa. Tenoxillakaan ei tipahda. Mulla on kaikki alkavan psykoosin/siktsofrenian oireet. Mistä siis voi tietää että tuleeko se vai eikö tule?
Itsellä oli käytössä mielialalääke jonka lopetin aika nopeasti saadessani pahoja sivuvaikutuksia. Lääkkeestä sain unettomuutta joka on nyt kestänyt n. kuukauden. Nukun välillä pari tuntia, joskus en ollenkaan. Unirytmi on kuitenkin kääntynyt päälaelleen, mulla on aamuisin, päivisin ja iltapäivisin väsyttävä olo (joskus saan nukuttua sen tunnin, joskus en) ja samaan aikaan on myös voimakasta ahdistusta, pakko-ajatuksia ja olo että kaikki ei ole nyt ihan kohdallaan pääkopassa. Yöllä virkistyn ja ahdistuskin vähenee. Voisi sanoa että mulla on ajatuksien outoutta. Ahdistus on siitä erikoista että olen sairastanut vuosia sos.tilanteiden pelkoa ja siihen liittyvää paniikkihäiriötä, mutta nyt olen ahdistunut koko ajan ja jossain määrin olen saanut myös itsetuhoisia ajatuksia, eikä ahdistus ole samanlaista kuin esim paniikkikohtauksien aikana, vaan paljon jotenkin inhoittavampaa.
En myöskään tiedä että nukunko mä öisin. Menen sänkyyn joskus puoli kahden maissa koska sitä aiemmin ei oikein väsytä, ja olen siellä aamuun asti, mutta aamulla en voi olla varma että olenko nukkunut. Kai olen jossakin horroksessa siis mutta en tiedä mitä siinä tapahtuu tai että olenko oikeasti nukahtanut vai vain ollut jossain "limbossa" ja tämä pelottaa todella, koska kyllähän ihminen normaalisti tietää onko nukkunut vai ei. Depersonalisaatiota/derealisaatiota on myös.
Muisti huonontunut, välillä en osaa jotain asioita, esim laittaa tietokoneen piuhaa kiinni koneeseen. Kääntelen ja vääntelen konetta ja kokeilen kaikkia reikiä että mihin piuha menisi vaikka aiemmin olisin tiennyt sen automaattisesti. En halua poistua kotoani ellei ole ihan pakko. Sosiaalisiin tilanteisiin, esim kauppaan en menisi enää kirveelläkään. Kaverit ei kiinnosta. Omat lemmikit ei kiinnosta, poikaystävä ei kiinnosta. Ihankuin olisin menettänyt kyvyn rakastaa. Olen ajoittain aggressiivinen, itkuinen ja epätoivoinen. Pelkään olla yksin kotona ja odotan kauhulla kun poikaystävä lähtee ensi viikolla töihin. Jossain määrin olen vainoharhainen, En voi sanoa että ajattelen että naapurini on asentanut kameran mun kotiini mutta välillä se pelottaa, koska hän oikeastikkin stalkkaa minua ja kerran kun tulin kotiin niin ovet olivat selittämättömästi auki (tämä siis tapahtui ennen koko ahdistusepisodia) Naapuri pelottaa mua muutenkin ihan tajuttomasti.
Lisäksi kävin vielä viime viikolla lenkillä, ja olen siis käynyt sitä ennenkin ja aina sama sininen rämä pakettiauto ajaa ohitseni ja kääntyy samasta risteyksestä. Ruvennut pelottamaan että se seuraa minua jollain tavalla.
Nukkuminen on pahin ongelma koska vaikka olen kuoleman väsynyt en vain saa nukuttua. Ikään kuin olisin menettänyt taidon nukahtaa. Tenoxillakaan ei tipahda. Mulla on kaikki alkavan psykoosin/siktsofrenian oireet. Mistä siis voi tietää että tuleeko se vai eikö tule?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.