Synnytys sovinistista

on mahtava kokemus naiselle, jäät paljosta paitsi jos et koskaan synnytä. Kaikesta kivusta ja kärsimyksestä huolimatta se on kaunis ja luonnollinen tapahtuma ja siitä tuleva palkka on parempi kuin mitä voit koskaan edes haaveissasi kuvitella. Itsellä kolmas synnytys edessä ja todennäköisesti sekin mennään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, näin ainakin toivon. Itse tunnen olevani etuoikeutettu kun saan kokea raskauden ja synnytyksen miehen katsellessa vain vierestä.

jos kaikki maailman naiset ajattelisivat noin niin mitäpä sitten tapahtuisi..Toivottavasti et omalle äidillesi moisia aatteita kerro..

Olet aito ja rehellinen! Noinhan se asia on kuten kerrot! :D

Miehet laiskoja ja välinpitämättömiä? Jotkut miehet hössöttävät raskaudesta ja synnytyksestä jopa naista enemmän. On se yhteinen lapsi varmasti molemmille osapuolille mullistava kokemus.

Miehet eivät sille minkään mahda että nainen joutuu sen synnytyksen loppujen lopuksi suorittamaan. On mielestäni turhaa yrittää spekuloida millainen maailma olisi jos miehet synnyttäisivät. Kyllä Suomessa synnyttäville naisille pyritään antamaan paras mahdollinen hoito ja kivunlievitys.

Onneksi on kuitenkin valinnanvaraa - erimerkiksi se sterilisaatio. Ketään ei täällä pakoteta synnyttämään ja hyvä niin.

Son tuo jumala ollu viisas ja huomannu, ettei nuo munakkaat kykenisi kestämään sellaista tilaa kuin raskaus tai synnytys. Jos se ei ollutkaan sovinismia?

Mutta on se onni, että ihminen on kaikessa viisaudessaan keksinyt ehkäisyn, jottei kenenkään tarvitse näitä "tiloja" haluamattaan kärsiä.

Viisi synnyttänyt, kuudetta odottelen.

Avaaja on selkeästi niitä ihmisiä, jotka luulevat, että raskaus on sairaus. :D
Joo, et ole luulojesi kanssa aivan yksin. Tiedän joitain muitakin eukkoja, jotka eivät pysty mihinkään enää sen jälkeen, kun siemenet ovat sisällä.

Ainakin mun mies on tehnyt mun eteen niin paljon että molemmissa raskauksissa olen synnytyksen lähestyessä todennut että onneksi hänen ei sentään tarvitse sitä lastakin synnyttää. Tulis liian syyllinen olo jos siitäkin hommasta olisin päässy livahtaan :)

Jumala ei vihaa naista, ei ole sovinisti eikä naureskele taivaassa naisten synnytyskivuille. Olen monesta asiasta kirjoituksessasi samaa mieltä, mutta en käsitä, miksi syytät Jumalaa.

Itsekin todennäköisesti päädyn sterilisaatioon, kunhan ikä siihen riittää.

Olipas typerä trolli tuo aloitus...

Näkökantoja on monia. Toisaalta se on etuoikeutettua saada kokea raskaus, kasvattaa ihmistä sisällänsä. Synnytyksen ja alkuraskauden pahoinvoinnin oisin kyllä voinut jättää väliin. Ei sitä käy kieltäminen, että miehet pääsevän tässä asiassa ärsyttävän helpolla. Mutta minkäs he sille voivat. Minun mieheni sanoo, että olisi voinut kärsiä raskauden ja synnyttämisen puolestani jos olisi voinut. Tosin luulen, että hän sanoi noin vain koska se ei ole mahdollista. Ei hän oikeasti kestäisi edes murto-osaa siitä kaikesta.
MUTTA. Synnytys on 100% luonnollista, ja paras tapa saada lapsi ulos. Se on fakta. Ja kerran se vaan kirpaisee. Jos pelko on aivan mahdoton, niin sektio on mahdollista saada, eikä huono tapa ole sekään. Lapsia ei kannata tehdä jos niitä ei halua, mutta jos haluaa, niin silloin se vauva on maailman rakkain asia jonka takia käy läpi vaikka saatanallisen synnytyksen.

Raskaus on etuoikeus. Miehet eivät saa kokea raskautta tai synnytystä, moni heistä kuitenkin varmaan haluaisi ne kokea. Raskausaika oli ihanaa :) Kyllä minä olen onnellinen että olen saanut ne kokea.

Uusi tehokas sääntö liikakansoitukseen: Ei lapsia ennen kolmeakymppiä, vain yksi lapsi perhettä kohti. Jätetään liikalisääntyminen lestoille ja heillekkin vain rajoitetusti. :D:D Kunniaa aborteille.

Ei pystynyt lukemaan tuollaista tönkkötekstiä.
Etkö ole ikinä kuullut kappalejaosta?

Ymmärrän pointtisi, mutta itse ainakin olisin erittäin paljon mieluummin äiti kuin isä. Ja siitä ilosta voin kyllä raskauden ja synnytyksen "maksaa".

Mä ajattelen asiasta aivan samoin kuin aloittaja, oli provo tai ei. Itse olen nyt viimeisiä viikkoja raskaana eikä mieleni ole muuttunut vaikka raskausaika on mulle ollut aivan älyttömän helppo.

Mä koen synnytyksen jotenkin tosi nöyryyttävänä enkä näe siinä mitään kaunista. Verta, eritteitä ja levinnyt alapää. Antaisin mieheni milloin vain kantaa ja synnyttää tän lapsen, mä en sitä haluaisi missään nimessä kokea.

Miten voi olla muka luonnollista kokea tappavaa tuskaa ja mahdollisesti vielä revetä niin, että ei koskaan palaa entiselleen, tai jopa saattaa kuolla? Miksi luonto on tehnyt noinkin suuren valuvian ihmiseen, en käsitä. Ei ole äidin edun mukaista vahingoittua pahasti.

Mainittakoon kuitenkin, että meidän lapsi on toivottu vaikka mä koen raivoa raskautta ja synnytystä kohtaan.

En ole oksentanut kertaakaan raskauteni (viikkoja nyt 35) aikana, enkä kärsi peräpukamista. Voin edelleen pukeutua kauniisti, meikkaan, laitan hiukseni ja mieheni on erittäin ylpeä isosta mahastani. En koe joutuneeni luopumaan yhtään mistään. Raskauteni on ainakin tähän asti ollut todella helppo.Mitä tulee kipeään synnytykseen, minulla on suunniteltu sektio edessä ja aviomieheni tulee olemaan mukana synnytyksessä.

Tällaisessa tapauksessa kirkastuu evoluution viisaus. Darwinismin oppien mukaan tämänkin aloittajan geenit tulevat näköjään poistumaan geenipoolista huonontamasta tulevaisuuden ihmiskunnan perimää, ja saamme jatkossakin lukea tekstejä, joissa on panostettu edes kappalejakoon.