Pitäisi kuunnella sitä järjen ääntä, ja uskoa, että kaipaamani nainen ei näillä tunteet palstojen sivuilla ole. Silti pyörin täällä, vaikka olisi paljon järkevämpääkin tekemistä, kuin nakottaa tietokoneen edessä. Olen monesti kuvitellut vastaavani hänen laatimiin viesti otsikoihin, ja mustasukkaisena lukenut mukamas hänen vastauksia toisille miehille. Sitten kun olen tarkemmin viestejä tutkinut, niin huti meni taas, eli joku asia ei ole häneen käynytkään. Samanlaisia kirjoitustyylejä ja elämäntarinoita on monia monia muitakin, kuin minulla ja hänellä. Nämä kun ovat anonyymejä palstoja, niin vaikea täältä on juuri sitä oikeaa löytää, ellei sitten viesteissä ole aivan selkeitä vihjeitä, jotka vain he kaksi tietävät. Olen aina kuvitellut olevani järki ihminen, mutta tunteet sitä raavastakin miestä näköjään eteenpäin kuljettaa. Mites sinä, oletko löytänyt näiltä sivuilta etsimäsi ? Vai oletko joutunut pettymään ?
Järkee vai ei ?
Syö särkeä se kasvat
16686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Uskonut löytäneeni, siksi palannut kerta toisensa jälkeen. Järkevää? Ei. Koska tuskin se kuitenkaan oli hän. Vaan JOS sittenkin. Mutta ei tänne palstalle voi jäädä, sain yliannostuksn.
Tunnistin muka hänet, tunnistin itseni. Ihan hullua. Todella hullua. Mutta näin. Ihminen taipuu rakastaessaan uskomaan ihmeisiin.
En ole, joten en ole pettynytkään ?
Järki sanoo, että hän tuskin edes tulee ajatelleeksi tällaisten palstojen olevan olemassa. Kerran havaitsin huikean yksityiskohdan, joka täsmäsi, mutta sittenkään ei.
En ole ole pettynyt, koska mielestäni tämä on oiva paikka purkaa sydäntään. Monikaan tänne kirjoittava tuskin voi kertoa kenellekään tuntemuksistaan. On hyvä ilmaista ihan höpöiksikin tietämiään juttuja, koska kaikki tunteet ovat arvokkaita. Luultavasti sadan vuoden päästä joku historioitsija tutkii tätä ilmiötä menneiden aikojen kansanperinteenä.
Ei pienintäkään epäilystä siitä, että hän on. Hänen tekstinsä näkyvät minulle punaisin kirjaimin täällä ja myös netin muilla palstoilla. Valitettavasti. Parempi olisi meidän molempien kannalta, jos en olisi koskaan tunnistanut.
Jos näillä palstoilla liikkuu, yleensä kaipailee ja etsii sitä toista? Miksi et olisi halunnut tunnistaa? Mieleeni tulee lähinnä kolmiodraama?
"Mites sinä, oletko löytänyt näiltä sivuilta etsimäsi?"
Vaikea sanoa, ehkäpä? Nimittäin alun perin etsin vain vertaistukea, koska koin olevani ihan eksyksissä outojen tuntemuksieni kanssa. Sitten tietysti kävi niin että jotkut, yksittäiset viestit kolahtivat, ja jäin seuraamaan ja vastailemaan uteliaana. Siinä on jo aikaa, enkä näin jälkikäteenusko että ne viestit minulle olivat, vaikka silloin siltä tuntuikin. Ne kai vain olivat jotenkin sopivia siihen mielentilaan - ja tilanteeseen. Eihän tässä tietenkään mistään ainutlaatuisesta sinänsä ole kyse, vaan monet ihmiset kipuilevat samojen inhimillisten halujen ja pelkojen kanssa, joten nämä tarinat väistämättä muistuttavat enemmän tai vähemmän toisiaan...
En kyllä oikeasti keksi yhtään hyvää selitystä siihen, että jos jollakulla tutulla olisi minulle jotain asiaa, niin miksi ihmeessä hän kierrättäisi viestejään salaperäisiksi naamoituina, jonkun epämääräisen keskustelufoorumin kautta? Siinä ei vaan ole mitään järkeä, joten sellaista ei siis tapahdu! ...tosin joku tuolla ikävä-palstalla kirjoitti kaipaavansa vain sillä palstalla, ei oikeassa elämässä, joten ehkä sekin selittää osaa kirjoituksista..?
Mutta siltikin, ehkä on jotenkin kuvaavaa, että en ole uskaltanut nimelläkään huudella täällä. Minua vähän pelottaa mitä metsä vastaisi, etenkin kun palstoilla riittää vitsiniekkoja, jotka ihan estotta vastailevat mihin vain ja vaikka kenen nimissä. Tai mitäs sitten kun metsä ei vastaakaan mitään, silloin joutuisi myöntämään itselleen että kuitenkin vähän pettyi... :-/
"Nämä kun ovat anonyymejä palstoja, niin vaikea täältä on juuri sitä oikeaa löytää, ellei sitten viesteissä ole aivan selkeitä vihjeitä, jotka vain he kaksi tietävät. "
Sellainen vielä tuli mieleen, että on ihan hyvä herätys arkitodellisuuteen, kun yrittää keksiä jotain uniikkia tunnistetta, jonka vain molemmat tietäisivät. Siinä kohtaa ainakin itse tajusin, etten oikeasti tunne kyseistä ihmistä lainkaan, eikä meillä ole mitään todellista yhteyttä. :-(
Tämä aloitus on kyllä aivan totta itsenikin kohdalla pilkulleen. Huvittavinta on juuri tuo mustasukkaisuuden tunteminen täällä anonyymipalstalla. Pois pitäisi pysyä.
Niin tai se kun joku kirjoittaa sellaisen viestin, että jostain nimimerkistä tms. vois "se rakas" vois ehkä kuvitella että se on multa hänelle - se on kauheaa, "nyt se luulee että mä oon noin sekaisin, apua!". Ja sit jos joku sopivan oloinen vielä vastaa, niin sitten mä oon tietysti mustasukkainen, "jaaha, vai sillä tavalla, kaikenlaisille huijareille sitä kyllä lirkutellaan!". Enkä tunne tietenkään kumpaakaan! On tää hullua. =D
Kalaan tässä pitäisi lähteä, jos saisi saaliiksi edes vähän sitä särkeä. Jospa sitä särkeä syömällä häviäisi samalla tämä naurettava mustasukkaisuus, joka näyttää vaan lisääntyvän näiden palstojen tarinoita lukiessa. Järki hoi, älä jätä.
valitettavasti: kirjoittanut niitä viestejä, näytä ne minulle niin todistan sinulle totuuden. ja kerron, jos joku niistä punaisista olisi omani.
En kyllä oikeasti keksi yhtään hyvää selitystä siihen, että jos jollakulla tutulla olisi minulle jotain asiaa, niin miksi ihmeessä hän kierrättäisi viestejään salaperäisiksi naamoituina, jonkun epämääräisen keskustelufoorumin kautta? Siinä ei vaan ole mitään järkeä, joten sellaista ei siis tapahdu!
Ei tietenkään tapahdu.
Ei ole löytynyt, eikä tule löytymäänkään. Mukavaa ajankulua, harrastus? Tällä hetkellä pelastus arjesta. Onhan se välillä mukava kuvitella joku tietty henkilö kohteeksi ja jos ne viestit olisivat minulle. Ei kuitenkaan ole, mutta kai se jokin haave sitten on.
olisi toiveissa tulla kohta.
Tulla minne? :)